Kirkko Prideilla ja pallo hukassa?

Pride-viikolla on tänäkin vuonna mukana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntia. ”Tämänvuotista Kirkko Prideilla -kokonaisuutta ovat olleet toteuttamassa Helsingin, Vantaan ja Espoon seurakunnat, seurakuntalaiset ja seurakuntayhtymät. Lisäksi mukana ovat Sateenkaariyhdistys Malkus, HeSetan Malkus -ryhmä, Yhteys-liike ja Helsingin seurakuntien erikoisnuorisotyön keskus Snellu.”

https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/unnamed_112

Kirkosta puhutaan moniäänisenä kirkkona, mutta se ei näy Pride-uutisoinnissa. Kirkossa on lukuisia seurakuntia, työntekijöitä ja jäseniä, jotka eivät lähde pride-festeille, eivätkä kannata sen poliittis-ideologista eetosta.

Kristillinen ohjelma sisältää mm. sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen lobbausta, jossa samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät/&siunaavat papit perustelevat Ev.lut kirkon linjan ja Raamatun vastaista toimintaansa rakkaudella. (Rakkauden tähden tottelemattomat-tilaisuus). Mitäpä tapahtuisi, jos Maata Näkyvissä -festareilla jaettaisiin ehtoollista miespappien taholta, perusteena rakkaus nuoriin ja Jeesukseen? Sley-lähestysjärjestö tuskin saisi sympatiaa kirkon piiristä ja mediaväeltä tai omaa tilaisuutta, jossa he puolustaisivat omaa toimintaansa.

Onko Prideilla kristillistä ohjelmaa? Ensin lienee kysyttävä, mikä tekee ohjelmasta kristillisen? Lyhyesti tiivistäen, kristillisyys on sidottu Raamatun opetukseen ja sanomaan.

Kristinuskon opetukseen kuuluu toki tämä: kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia, samanarvoisia ja tärkeitä. Tästä ei voida kuitenkaan johtaa sitä, että avioliitto olisi sukupuolesta riippumaton instituutio tai, että ihmissuhderintamalla ”kaikki käy”, kuten YLE:n tuoreessa panseksuaalisuutta koskevassa artikkelissa maalailtiin. https://yle.fi/uutiset/3-10263655

Uudet, sateenkaariliikkeen käsityksiä mukailevat Raamatun tulkinnat eivät edusta kristinuskon valtavirtaa. Maailmanlaajuinen kristillinen kirkko torjuu väitteet naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen syrjivyydestä. Se ei myöskään allekirjoita gender-ideologian uskomuksia siitä, että sukupuoli määräytyisi tunnekokemuksen perusteella. Tämä on loogista, sillä Raamattuhan opettaa,että Jumala teki miehelle kumppaniksi naisen ja asetti näille avioliiton. Silmillä havaittava todellisuus kiistatta vahvistaa sen, että ihmiset ovat naisia tai miehiä, mikä on myös kristillisen ihmiskäsityksen mukaista.

Sivuhuomautuksena on todettava, että kristinuskolle on vieras ajatus, että kaikki Raamatun tulkinnat voisivat olla yhtä hyviä, perusteltuja ja oikeita. Erilaisia tulkintoja arvioidessa päästään kyllä käsitykseen siitä, mikä on linjassa Raamatun kanssa ja mikä ei.

Vain seta-sertifioitu kirkko näyttää kelpaavan Pride-viikolle myötäilemään ja siunaamaan sen poliittis-ideologista arvopohjaa. Raamatulliset kristityt sen sijaan toivotetaan Suomessa yhä enenevästi hevon jonnekin. Raamatusta on jäänyt sertifioinnin jäljiltä vain kannet jäljelle ja silti puhutaan Priden kristillisestä ohjelmasta. Pride-väkeä hämätään ja sivusta seuraajia samaten. 

Eilen Helsingin keskustassa liikkuessani huomasin niin sateenkaaren värein koristetut postilaatikot, käsikädessä kulkevan kolmikon (nuoria aikuisia), kuin Burger Kingin Pride-teemaisen mainoksenkin.Onko ev.lut kirkko Pride-viikolla vain osa tuota samaa sateenkaariliikkeen mainos-kavalkaadia? Mitä sanottavaa sillä voisi olla tuolle näkemälleni kolmikolle? Maailma sanoo, että kaikki käy. Mitä sanoo kirkko?

Helsingin, Vantaan ja Espoon seurakunnat ja seurakuntayhtymät perustelevat läsnäoloaan Prideilla turvallisuuden luomisella, tasa-arvolla ja tietenkin rakkaudella. 

Ne kuulostavat hyviltä perusteluilta, mutta niiden taakse kätkeytyy melkoinen ideologinen lataus: turvallisuuden luominen tarkoittaa sitä, ettei kirkossa enää esitettäisi kriittistä näkökantaa samaa sukupuolta olevien suhteisiin, avioliiton rajaaminen naisen ja miehen väliseksi hylättäisiin tasa-arvon vastaisena ja rakkaus edellyttäisi sitä, että raamatullinen kristillisyys on hylättävä ja kirkon oppia pitää ohjata sen mukaan, millaisia seksuaalisen kiinnostuksen kohteita ihmisillä sattuu olemaan. 

Mitä nämä ”rakkauden tähden tottelemattomat papit” sanoisivat polyamorikoille, jotka haluavat mennä naimisiin vaikkapa kolmikkona, koska he rakastavat toisiaan? 

Liberaali kristillisyys ottaa ison pesäeron klassiseen kristillisyyteen ja se näyttäytyy minulle uutena, kristillisperäisenä uskontona. Siinä on jotain kovin tuttua ja vierasta yhtä aikaa. Siinä uskotaan Jumalaan, mutta erilaiseen Jumalaan. Rakkautta julistetaan kaikista suurimpana, mutta käsitys rakkaudesta tarkoittaa esimerkiksi naisparien ja miesparien kirkollisen avioliittoon vihkimisen suitsuttamista. Armo tarkoittaa sitä, että Jesse diggaa sun juttui. Kymmenen käskyn sijaan voidaan opetella vaikkapa Anna Puun laulun sanat: Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle..
 

Sateenkaariliike ei kelpuuta kristinuskoa sellaisena kuin se on, sen tähden aidon kristillisyyden etsiminen Prideilta on kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Liberaalia kristillisyyttä siellä sen sijaan ei voi välttää. 
 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu