Kirkolla on ratkaisun avaimet

Perjantaina 18.5. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous jätti raukeamaan edustaja-aloitteen ”avioliittokäsityksen laajentamisesta”, koska siihen ei ollut riittäviä perusteita.

Kirkolliskokouksessa koettiin myös erikoinen episodi, kun siellä päivystivät sateenkaaripapit lobaten omaa asiaansa läsnäolollaan ja pyrkiessään keskusteluihin kirkolliskokousedustajien kanssa. Jos järjestäjälle tuo sopii, niin tullaanko seuraavissa kirkolliskokouksissa näkemään eri tahojen lobbaajia kokouskäytävillä?

Mitä tulee niin sanottuun ”kirkon avioliittokiistaan”, niin kirkolla on jo ratkaisun avaimet käsissään:

1)Kirkko sitoutuu oman oppinsa mukaiseen avioliittokäsitykseen ja edellyttää sitä papeilta ja muilta kirkon työntekijöiltä.
2)Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä/ja avioliiton siunaamisesta kirkko antaa aina varoituksen tai irtisanoo papin määräajaksi tai pysyvästi.

Jos papit valittavat saamistaan seuraamuksista hallinto-oikeuteen tai muualle, on valitukset hylättävä:
1)Papit ovat tietoisesti toimineet työnantajansa ohjeita vastaan
2)yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen. Kirkolla on oikeus työnantajana velvoittaa työntekijöitään sitoutumaan avioliittokäsitykseensä: avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto.

Suomen valtio loukkaisi uskonnonvapautta, jos se nuhtelisi/ja rankaisisi kirkkoa sateenkaaripappien varoittamisista ja irtisanomisista. Tässä tapauksessa valtio voitaisiin haastaa oikeuteen. Emme puhuisi enää demokraattisesta maasta, jos valtio puuttuisi siihen, miten kirkko saa toimia suhteessa pappeihin, jotka eivät piittaa kirkon omista päätöksistä.

Sateenkaaripapit vakuuttivat kirkolliskokouksen tuoreen päätöksen jälkeen, ”ettei mikään muutu.” Se on kyllä kirkosta kiinni, muuttuuko mikään: vakavista moitteista voidaan perustellusti siirtyä oikeudenmukaisempiin ja jämäkämpiin ratkaisuihin.

Monet mediat uutisoivat kirkolliskokouksen avioliittoa koskevasta aloitteesta tähän tapaan: Kirkon avioliittokiistaa ei ratkaistu. Osittain tuo on totta, sillä kirkon avioliittokäsitykseen on monien ihmisten mahdotonta tyytyä ja siksi siitä tullaan vääntämään vielä pitkään.

Otsikot siitä, ettei ratkaisua löydetty,kertovat kuitenkin enemmän haluttomuudesta hyväksyä tehty ratkaisu kuin sen puutteesta. Ratkaisu se on sekin, että avioliittokäsitys säilytetään entisellään eikä muutoksiin lähdetä. Muuta vaihtoehtoa ei olekaan, jos kirkko haluaa olla kristillinen kirkko. Niin paljosta kirkon pitäisi luopua, jos se omaksuisi sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen. Ensin pitäisi putsata Raamatut alttareilta ja kirjahyllyistä tai kirjoituttaa varoitustekstit Raamattuun ja Katekismukseen: ”Jeesus ja Paavali olivat tietämättömiä, me tiedämme paremmin. Kuuntele meitä, älä heitä.”

Avioliittokäsityksen "laajentamista" perusteltiin liberaaliteologian lisäksi ontuvalla tasa-arvo-argumentilla. Tasa-arvon nimissä kaikki pitäisi tasapäistää, se olisi sitä oikeaa erilaisuutta..

Pasi Turunen on oivallisesti sanonut avioliitosta: ”Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki kuviteltavissa olevat yhteiselämän muodot eivät voi olla avioliittoja." Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä blogiteksti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu