SusannaKoivula Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Viihdyttäviä virhepäätelmiä

Tuomas Enbuske kirjoitti Iltalehden blogissaan 27.4 otsikolla: ”Vanhemmuus on täysin yliarvostettua.”
https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/04/27/vanhemmuus-on-taysin-yliarvostettua/

Hän taustoittaa bloginsa muutamalla tositarinalla, joissa mm. lapsen isä katoaa kuvioista, äiti laiminlyö lastaan ja narkomaanivanhempi ei suostu antamaan lastaan adoptoitavaksi rakastavaan kotiin. Nämä ovat valitettavia tositapauksia, joilla Enbuske pyrkii osoittamaan, että biologisen vanhemmuuden arvostus olisi täysin ylimitoitettua. Jos halutaan tietää minkälainen perherakenne on lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta otollisin, on kuitenkin katsottava koko kuvaa.Tutkimukset osoittavat, että äidin ja isän muodostamassa perheessä lapset voivat parhaiten. Se ei poista sitä, etteikö kelvotonta (biologista) vanhemmuutta esiintyisi. Tuomas Enbuske tekee oikein kritisoidessaan vanhempia, jotka eivät toimi lapsensa parasta ajatellen.

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/uusi-tutkimus-samaa-sukupuolta%E2%80%A8-olevista-pareista-paljastaa-etta-%E2%80%A8lapset-voivat-parhaiten-aidin-ja-isan-kanssa/

Enbuske mainitsee samaisessa tekstissä lesboparien menestyneistä lapsista. Menestynyt ihminenkin voi kantaa sisällään ahdistusta ja isänkaipuuta. Hyvinvoinnin mittarit ovat moninaiset.

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/

Tuomas Enbuske viljelee blogitekstissään useita virhepäätelmiä, tehden sen viihdyttävästi. Enbusken mukaan ”ydinperhettä ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Perhe, jossa on äiti isä ja heidän biologiset lapsensa, ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö.” Perusteluksi Enbuske esittää niin metsästäjä-kerääjät, piraha-intiaanit kuin suomalaiset uusperheetkin.

Isän, äidin ja lasten muodostama perhe, jonka pohjana eri kulttuureissa on ollut naisen ja miehen solmima avioliitto ei ole mikään poikkeus tai harvinaisuus ihmiskunnan historiassa.
Ydinperheen asema alkoi heikentymään 1960-luvulla alkaneen seksuaalivallankumouksen vaikutuksesta. Sitoutuminen avioliittoon ja perheeseen väheni, kun ihmiset mukautuivat uuteen ajatteluun seksuaalielämän alueella: minä, minä, minä. Oikeudet, oikeudet, oikeudet. Vapaus, vapaus ja vapaus. Uskollisuus puolisoa kohtaan ja velvollisuus perheestä huolehtimiseen jäivät taka-alalle ja tätä kaikkea vauhditti myös avioerojen helpottuminen. On helppo ottaa ja lähteä.

Missä mennään nyt? Jos aiemmin olisi yleisesti paheksuttu sitä, että isä jätti äidin lapsineen uuden ihastuksen myötä, niin nyt joku tahvo julkilausuu, että ”isä oli rohkea”. Moisesta sympatiseeraamisesta ei nuhdella. ”Rohkeaa” on seurata omaa sydäntään, vaikka se johtaisi avioliiton ja perheen rikkoutumiseen.

Enbuskella on sanottavaa myös Aito avioliitto-liikkeestä: ”Esimerkiksi ”Aito Avioliitto” on lobannut Suomessa aktiivisesti homoja vastaan puhumalla lapsen oikeudesta biologiseen äitiin ja isään. Ja kuten muillakin pseudotieteellisillä sivuilla, senkin nettisivuilla vedotaan johonkin hienon kuuloiseen, muun muassa YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Sitä, että YK:n sopimuksessa ei puhuta mitään lasten vanhempien sukupuolesta, ei Aito Avioliitto mainitse.”

Aitoavioliitto.fi-sivustolla julkaistiin jo vuonna 2015 Juha Ahvion blogiteksti, jossa käsiteltiin YK:n lapsen yleisoikeuksien vanhemmuus-käsitettä perusteellisesti. Jos Enbuske olisi sen läpi lukenut, ei hänelle voisi enää olla epäselvää, että puhe molemmista vanhemmista tarkoittaa juurikin lapsen äitiä ja isää.

Koska artikla 7 liittää vanhemmuus-käsitteen lapsen syntymän asiayhteyteen, on selvää, että vanhemmilla viitataan tässä nimenomaan biologisiin vanhempiin, isään ja äitiin, ja tällöin artiklan 8 mainitsemat sukulaissuhteet määrittyvät myös biologisen syntymän pohjalta. Tämä on selvää, koska artikla 9 puhuu eksplisiittisesti ”kummastakin” vanhemmasta edellyttäen täten, että vanhempia on aina kaksi. Tämä edellytys ja sen mukainen vanhempien lukumäärä puolestaan ilmaisee, että tekstin kirjoittajat tarkoittavat isää ja äitiä, biologisia vanhempia.” http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/yk-ja-lapsen-oikeudet-lapsella-on-sitova-ihmisoikeus-isaan-ja-aitiin/

Tai mistä minä tiedän, ehkä Enbuske silti haluaisi uskoa, että vanhemmuus on terminä niin yleisluontoinen, ettei sitä voisi perustellusti liittää niin vanhanaikaiseen ja konservatiiviseen salajuoneen: lapsella on kaksi vanhempaa, joista on toinen on äiti ja toinen on isä.

No leikitään, että emme voisi koskaan päästä selvyyteen siitä, mitä tarkoitetaan YK:n lapsen yleissopimuksessa lapsen molemmilla vanhemmilla. (Melkoinen mysteeri 2010-luvun ihmisen ratkaistavaksi.) Miten kukaan voisi tässä kuvitteellisessakaan tilanteessa esittää, että lapsella EI ole oikeutta tuntea isäänsä että äitiänsä? Tuohan on täysin absurdi ja julma näkemys. Ei lapsilla ole tätä oikeutta sen takia, että YK on näin julkilausunut, vaan kyseessä on ihmisoikeus, jonka myös YK:n lapsen yleissopimus tunnustaa, ja jota Suomessa kunnioitetaan eniten juhlapuheissa. Nykyajan lapsen edulla ratsastava poliitikko voikin uskoa samanaikaisesti näin: Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta ei äitiinsä ja isäänsä..

Aito avioliitto -liike ei ole ”lobannut homoja vastaan”, kuten Tuomas Enbuske yllätyksettömästi väittää, vaan julkituonut avioliiton tarkoitusta erityisenä luonnollisena instituutiona. Avioliittolain muutos muutti käsityksen avioliitosta lainsäädännön tasolla ns. sukupuolineutraaliksi liitoksi.Tähän avioliittokäsitykseen sisäänrakentuu uskomus, että lapselle olisi samantekevää kasvaako hän isänsä ja äitinsä kanssa tai onko hänelle suhde heihin. Ydinperheen asema tulee avioliittolain muutoksen myötä yhä heikentymään, jos vanhemmat omaksuvat edellä kuvatun asenteen.Sitoutuminen perheeseen höltyisi entisestään.

Blogiteksti päättyy tällaiseen virhepäätelmään:”mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa.Itse luottaisin eniten hedelmöityshoidot tai varsinkin adoptioprosessin läpikäyneisiin vanhempiin. He ovat ainakin joutuneet käymään läpi sellaisen mankelin, että ovat varmasti ainakin parempia vanhempia kuin minä.”

Hän ensiksin asettaa vastakohdaksi humalaisen seksitoilailun seurauksena alkaneen vanhemmuuden ja hedelmöityshoidoista/adoptiosta alkunsa saaneen, harkitun vanhemmuuden. Eiköhän suurin osa lapsista synny avio/avopareille? Enbuske oikoo asioita, sillä hyvä vanhemmuus on mahdollista silloinkin, kun se alkanut yllättäen. Ei aina toki niin tapahdu. Samaa sukupuolta olevien parien ulkoisessa adoptiossa lapsi suunnitelmallisesti asetetaan tilanteeseen, jossa häneltä puuttuu isä tai äiti, aina. Suunnitelmallista lapsen isättömäksi tai äidittömäksi jättämistäkö tässä pitäisi nyt ihailla?

Se,että joku paheksuu puhetta ydinperheen erityisyydestä on minusta outoa. Ydinperheen vahva asema yhteiskunnassa kun on aidosti lapsen etu. 

Kaikesta huolimatta rohkenen sanoa, että Tuomas Enbuske näyttää kuitenkin arvostavan vanhemmuutta varsin paljon kritisoidessaan vanhempia, jotka laiminlyövät tehtävänsä ja korostaessaan sitä, että vanhemmuus pitää ottaa vakavasti.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (80 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirjastahan tuo selviää, miten termiä "parent" tulee sopimustekstissä tulkita.

https://www.unicef.org/publications/files/Implemen...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Jälleen näyttää Koivulalta kadonneen käsitys vanhemmuuden monimuotoisuudesta hänen julistaessaan oppiaan yhdenlaisen perheenmallin autuudesta. Lapsen hyvinvointi ja paras on kuitenkin monasti ihan toisaalla. Se ei myöskään ole riippuvainen perheen mallista eikä vanhempien sukupuolisesta jakaumasta perheen sisällä saati heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tärkeämpää on, että lapsi on rakastettu, kokee olevansa turvassa ja saa huolenpitoa (johon kuuluu myös kasvattaminen kohtaamaan elämänkirjon erilaisuuksia).

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

olen rakastettu. minusta on huolehdittu ja koen/koin olevani turvassa. silti minua kaivaa isättömyys ja toivoisin että olisi ollut isä koko lapsuuteni ajan. jne... sellainen ikuinen ikävä.

Laitan tämän vain tähän muuta en sano asiasta..

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Susanna olet jälleen hyvällä asialla. Tuomas Enbuske haluaa muuttaa arvottomaksi myös vanhenmuuden. Tämä tuo jotenkin tyhjän olotilan lukiessa tälläisen ajatusmaailman omaavan julkiksen lööppejä.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Tulkitsin Enbusken kirjoituksen puolustuspuheelle omille valinnoilleen "uusioperheen epävirallinen isä", anteeksi vanhempi :D.

Isän ja ydinperheen merkitys muuttuu aika radikaalisti, mikäli hän joskus tekee omia mukuloita, silloin voi merkityksetkin muuttua radikaalisti.

Toisaalta hän sanoo rehellisesti, että hän olisi huonompi vanhempi tai isä, kuin muut. Naiset yleensä valitsevat kumppaninsa ja ihmettelisin ettei tälläiset lausunnot nostaisi vastakkaisen sukupuolen edustajan tuntosarvia. "WTF".

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/04...

Olisit nyt laittanut linkin Enbusken kirjoitukseen. Oli muuten hyvä tuo, täyttä asiaa.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Lisään linkin, epähuomiossa jäi pois.

Jos luit blogitekstini ja olet yhä sitä mieltä että Enbusken teksti oli täyttä asiaa, niin miten vastaat tekstini kritiikkiin?

Oletko aikuisten oikeasti sitä mieltä, ettei YK:n lapsen yleissopimuksessa vanhemmat tarkoita isää ja äitiä, entä onko sinusta niin ettei lapsilla ole oikeutta edes tuntea heitä?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Unisef on jo aikoja sitten ilmaissut käsityksensä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta. Tämä on myös Koivulalle moneen kertaan kerrottu.

https://www.unicef.fi/tiedotus/uutisarkisto/2014/l...

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula Vastaus kommenttiin #8

Unicef on edelleen väärässä.
Uusia tulkintoja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta halutaan tehdä yksinkertaisesti asiasta, jotta voitaisiin oikeuttaa lasten oikeuksien riisto.

Tottakai lapsella on oikeus tuntea oma isä ja äiti.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #9

Sanoisin, että Unisef on erittäin pätevä organisaatio tulkitsemaan YK:n lasten oikeuksien perussopimusta.

Esim. adoptio- ja keinohedelmöitettyjen lasten oikeudesta saada biologisten vanhempien tiedot säädetään ihan muissa laeissa.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula Vastaus kommenttiin #10

Unicef mätkähti naamalleen kun lähti avioliittolain muutosta kannattamaan. Valitettava haksahdus!

”Lapsen oikeuksien sopimus ei määritä vanhempia” Unicef väittää, mikä on täysin poliittinen kannanotto ja vastoin sopimuksen sisältöä ja henkeä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #13

Kaikki lainsäädäntö on poliittista. Lisäksi kaikki lainsäädäntö heijastelee ympäröivän yhteiskunnan asenteita. Tämä koskee myös lasten oikeuksien sopimusta.

Nykyisin on vallitseva tilanne se, että myös seksuaalivähemmistöille hyväksytään täydet oikeudet ja hyvä niin.

Adoptiolapset menettävät yhteyden biologisiin vanhempiinsa, vaikka heidät adoptoisi heteropari. Hedelmöityshoidoista suurin osa tehdään heteropareille. Kohdunvuokraus on Suomessa kielletty.

Tasa-arvoista avioliittolakia on turha syyttää siitä, että jotkin lapset eivät syystä tai toisesta voi asua biologisten vanhempiensa kanssa.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #15

"Tasa-arvoista avioliittolakia on turha syyttää siitä, että jotkin lapset eivät syystä tai toisesta voi asua biologisten vanhempiensa kanssa."
----

-Mutta kaikille lapsille pitäisi lähtökohtaisesti pyrkiä antamaan tähän oikeus ja mahdollisuus.

Sitähän tuo Lapsen oikeuksien sopimus tuossa kohdassa juuri painottaa. Kukaan sitä nyt uudelleentulkitsevista ei liene ollut sitä kirjoittamassa, kuuluu Unicefin toimintatiimiin ja vaikuttajiin tai ei. Kyse on siitä mitä tekstistä on oikeutettua ja kohtuullista olettaa sillä tarkoitetun, ja mitä ei. Niinkuin vaikka Raamattua tulkitessa :)

Ja minusta edelleen muotoilu "Lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea vanhempansa", tarkoittaa biologisia vanhempia. Keitä muitakaan tiettyjä aikuisia se tarkoittaisi?

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #13

Susanna Koivula, politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.

Nyt väität, että Unicefin väite olisi yhteisten asioiden hoitamiseen tarkoitettu kannanotto. Olet oikeassa!

Unicef lienee paras mahdollinen asiantuntija tulkitsemaan YK:n alaisena järjestönä YK:n ihmisoikeussopimuksen sisältöä ja henkeä. Koivulan sitä vastoin ymmärrän olevan uskontokeskeisessä maailmankatsomuksessaan harhautunut kovinkin pahasti vanhemmuuden käsitteistössään.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula Vastaus kommenttiin #21

Vanhemmuus on sidottu biologiaan, on äitiä ja isää. Jokaisella lapsella on nuo, sillä ei ole mitään tekemistä kenenkään vakaumuksen kanssa.

Unicefin kannanotto ohitti lapsen edun, koska siinä vetäydyttiin tietämättömyyteen. Vanhemmuus ei ole käsitteenä monimutkainen, päinvastoin.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #25

Tottakai jokaisella lapsella on biologiset vanhemmat. Kukaan ei ole riistämässä lapsia hyviltä vanhemmilta. Joskus vain käy niin onnettomasti, että lapsi ei voi elää biologisten vanhempiensa kanssa. Näissä tapauksissa kasvatusvanhemmat ovat lapsen tärkeimpiä ihmisiä, ja näitä perheitä tulee kunnioittaa.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #28

"Joskus vain käy niin onnettomasti, että lapsi ei voi elää biologisten vanhempiensa kanssa."
---

-Aivan. Se on onnettomuus.
Ja ideaali olisi, että lapsi voisi elää biologisten vanhempiensa kanssa. Että biologiset vanhemmat ovat luotettavia, terveitä ja elossa. Mutta siihen tilanteeseen, että lapsi ei tunne biologisia vanhempiaan, eikä voi olla heihin yhteydessä, ei pitäisi harkitusti ja tarkoituksella pyrkiä.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #36

"Mutta siihen tilanteeseen, että lapsi ei tunne biologisia vanhempiaan, eikä voi olla heihin yhteydessä, ei pitäisi harkitusti ja tarkoituksella pyrkiä"

Eikä siihen kukaan missään pyrikään. Etkä sinäkään oletettavasti ole pakottamassa biologista isää ja äitiä pakkoavioliittoon sitä lasta hoitamaan? Entä jos jollain onkin lapsia useamman ihmisen kanssa? Millainen avioliitto pitää rakentaa, että kaikki lapset saavat olla biologisten vanhempiensa kanssa?

Elämä on joskus kompromisseja. Joskus lapselle parempi paikka on adoptioperhe. Joskus samaa sukupuolta oleva pariskunta voi saada lapsia, vaikka sitten kolmannen osapuolen avustuksella. Joskus jompikumpi vanhemmista kuolee. Joskus isästä ei ole tietoa ja joskus, vaikka olisikin, on vanhemmaksi tarjolla joku siihen paremmin sopiva.

Ihan äkkiseltään en keksi yhtäkään perustetta, miksi olisi ilmiselvää, että biologiset vanhemmat olisivat paras vaihtoehto lapsen parasta mietittäessä. Mutta tuon "biologisen" ovat monet taitaneet omaksua käyttöönsä vain, koska sillä saadaan kätevästi rajattua asia heteropareihin.

Miksi sinä kuvittelisit olevasi pätevä sanomaan, mikä kenellekin lapselle on parasta?

Jos kuvittelet, voit kertoa meriittisi.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #25

No ei, Koivula. Lapsen vanhemmuus ei ole koskaan ollut sidottuna biologiseen vanhemmuuteen.

Lain mukaan lapsen vanhemmuus määräytyy ensisijaisesti äidin avioliiton mukaan. Lapsen toisena vanhempana on siis synnyttävän naisen aviopuoliso. Kumpikaan vanhemmista ei siis välttämättä ole lapsen biologinen vanhempi. Sinun väitteesi lapsen vanhemmuudesta ei ole pitänyt paikkaansa edes avioliittolain muutosta edeltävänä aikana.

Koitapa nyt jatkossa, Koivula, pysytellä tosiasioissa. Biologialla ei ole juridisen vanhemmuuden käsitteen kanssa mitään tekemistä. Äidin avioliitto on lainsäädännön mukaan biologista vanhemmuutta tärkeämpi. Avioliitto on siis instituutiona tärkeämpi kuin lapsen oikeus tuntustua biologiseen vanhempaansa.

Vanhemmuus ei ole tosiaankaan käsitteenä monimutkainen. Laki määrittää vanhemmuuden, kuten on tehnyt sen tähänkin asti.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #30

"No ei, Koivula. Lapsen vanhemmuus ei ole koskaan ollut sidottuna biologiseen vanhemmuuteen."
-----

-Mitä tarkoittaa "koskaan"? :) Minusta on aika turha vedota Suomen lakiin, viime aikaisiin lakisäädöksiin tai Suomen historiaan. Ihmiskunnan historia on paljon pidempi.

Minusta tämänhetkisestä juridiikasta jauhaminen on näissä keskusteluissa turhaa. Mutta vaikuttaa siltä, että juridinen vanhemmuus on monen mielestä ehdottomasti tärkein vanhemmuuden muoto.

Tämän huomasi äitiyslaki-keskustelussa. Lapsen katsottiin olevan hyvin tärkeää säilyttää yhteys juridiseen vanhempaansa, eron mahdollisesti tapahtuessa, vaikkei lapsi edes muistaisi tätä. Äidin uusi kumppani, joka on läsnä lapsen jokapäiväisessä elämässä, ei mitenkään voi olla yhtä tärkeä kuin tuntematon juridinen vanhempi.

Jos ajatellaan -ja verrataan- biologista vanhemmuutta, juridista vanhemmuutta ja sosiaalista vanhemmuutta, niin sanoisin, että suurin välitön merkitys lapselle on sosiaalisella vanhemmuudella, kaiken järjen mukaan. Koko elämää, juuriaan ja identiteettiään etsivälle ajatellen merkittävintä on biologinen vanhemmuus. Sitä ei voi tässä mielessä korvata.

Mutta mikä merkitys on (mahdolliesti täysin) tuntemattomalla juridisella vanhemmalla (kuten äitiyslain tapauksessa erotilanteessa)? Jostain syystä tämä vanhemmuus nostetaan kaikkein tärkeimmäksi. Juridiikka ennen kaikkea?

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #38

Olet oikeassa, äidin avioliitto ja parisuhde on määrännyt lapsen vanhemmuuden vasta muutaman tuhannen vuoden ajan.

Lapsen vanhemmuus on nimenomaan juridista vanhemmuutta. Sen avulla määritetään lapsen vanhemmat. Äidin kanssa lapsen syntymähetkellä avioliitossa oleva henkilö on lapsen toinen vanhempi.

Suomen laissa on erikseen mainittu yksi tapaus, jossa asia selviää erinomaisen hyvin. Jos lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen hedelmöittymisen aikaan ja tuo äidin avioliitto purkautuu puolison kuoltua, lapsen toiseksi vanhemmaksi merkitään tämä kuollut puoliso. PAITSI siinä tilanteessa, että äiti on solminut uuden avioliiton raskausaikanaan. Tällöin lapsen vanhemmaksi merkitään äidin uusi puoliso.

Juridisen vanhemmuuden merkitys on siinä, että avioliitto on instituutiona sekä yhteiskunnan että perherakenteen kannalta merkittävä. Avioliitto on siis lainsäätäjän silmin merkityksellisempi kuin biologia.

Vaikka vanhemmuus on muutakin kuin juridiikkaa, on vanhemmuuden lähtökohta laissa. Biologisen vanhemman oikeudet lapseen ohi äidin avioliiton ovat olemattomaat. Lapsen äidilläkään ei ole oikeutta yksin muuttaa aviopuolisonsa oikeutta lapsen vanhemmuuteen.

Eli mistähän me puhuisimme, jos yrittäisimme jutustella vanhemmuudesta, jos emme miettisi asiaa lain asettamista lähtökohdista? Mielikuvistako? Vai uskomuksista?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #49

"Lapsen vanhemmuus on nimenomaan juridista vanhemmuutta. Sen avulla määritetään lapsen vanhemmat."
-----

-Hmmm, siis ei, minusta lain avulla ei määritetä lapsen vanhempia. Vaan lapsella voidaan todeta olevan kaksi hänet alulle saattanutta aikuista, ja laki voi ottaa kantaa siihen ovatko nämä lapsesta ensisijaisesti vastuussa olevat vai annetaanko lapsi eteenpäin.

Lakia ei tarvita asioiden määrittämiseen, vaan säätelyyn.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #54

Ymmärrän halusi päästä keskustelussa haluamaasi ydinaiheeseen, heteronormatiivisuuden ylistämiseen. Itse vältän tuollaista keskustelua epätasa-arvoisena ja kunniattomana.

Lapsen vanhemmuuden kannalta ei ole merkitystä, miten lapsi on saanut alkunsa. Ei meidän kannata keskustella siitä, miten tai mistä syistä tai lähtökohdista lapsen saa tai ei saa laittaa alulle.

Vanhemmuus on juridinen oikeus ja samalla juridinen velvollisuus. Laki nimenomaisesti määrittää vanhemmuuden, ei suinkaan säätele sitä.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #61

"Ymmärrän halusi päästä keskustelussa haluamaasi ydinaiheeseen, heteronormatiivisuuden ylistämiseen."
-----

-Kääk! Tuo on siis niiin epäreilua ja ärsyttävää. Kertoa keskustelukumppanille mitä tämä haluaa ja mitkä ovat motiivit ja keinot. Maustettuna sopivan holhoavalla sävyllä ja mahdollisimman kärjistetyllä ilmaisulla. Pöh... Mutta jatketaan...

-----
"Itse vältän tuollaista keskustelua epätasa-arvoisena ja kunniattomana."
----

-Tuota en tainnut ihan ymmärtää, edes kieliopillisesti...

------
"Lapsen vanhemmuuden kannalta ei ole merkitystä, miten lapsi on saanut alkunsa. Ei meidän kannata keskustella siitä, miten tai mistä syistä tai lähtökohdista lapsen saa tai ei saa laittaa alulle."
----

-Pidät siis "vanhemmuutta" ja "huoltajuutta" synonyymeina. En minä siitä puhu miten lapsen saa laittaa alulle. Kaikki tiedämme miten se käytännössä tapahtuu.

Mutta jos sinusta "vanhemmat" ja "huoltajat" (=ne, joka lapsen kasvattavat) on, mielestäsi _täysin sama asia_, niin miltä kuulostaisi tuo LOS:n artikla, jos siihen asetetaankin sana "huoltajat":

"Lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea huoltajansa ja kasvaa heidän hoidossaan." Kuulostaako järkevältä?

-----------
"Vanhemmuus on juridinen oikeus ja samalla juridinen velvollisuus. Laki nimenomaisesti määrittää vanhemmuuden, ei suinkaan säätele sitä."
-----

-Laki määrittää sen kuka lapsen huoltaja on kulloinkin, eri tilanteissa ja lähtökohtaisesti. Mutta vanhemmuus on käsite, jota lainsäädäntö ei ole keksinyt. "Huoltaja" on juridinen käsite.
"Vanhempi" ja "huoltaja" eivät siis ole itsestäänselvästi ja aina sama asia, kuten näytät ajattelevan. Juuri siksi ne eivät ole tarkalleen toistensa synonyymeja eivätkä voi jokaisessa tekstissä ja lausunnossa korvata mielekkäästi toisiaan ja tarkoittaa samaa. Ei myöskään käytännössä ja reaalielämässä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #64

Sinulla on Weckroth käsitteet kovin sekaisin.

Vanhemmuus ja huoltajuus ovat molemmat juridisia termejä. Ja tarkoittavat ihan eri asiaa. Vanhemmuus määräytyy lain mukaan. Vanhemmuus on pysyvä. Se voi muuttua vain erikoistilanteissa.

Esimerkkinä vanhemmuuden muuttumisesta olkoon tilanne, jossa äidin lapsen syntymähetken aviopuoliso ja äiti yhdessä pyytävät isyyden selvittämistä ja tekevät asiasta selvityspyynnön lastenvalvojalle ennen kuin lapsi täyttää kuusi kuukautta.

Huoltajuus on sekin juridiikkaa. Huoltajuus määräytyy osapuolten tekemin sopimuksin.

Vanhemmuudessa ei ole kyse biologiasta, vaan vanhemmuus määräytyy lapsen vanhempien keskinäisen sopimuksen mukaan. Äidin ollessa avioliitossa äidin avioliitto on tuo vanhemmuuden määrittävä vanhempien keskinäinen sopimus.

Keinohedelmöitystilanteessa laki määrittää vanhemmuuden niin, että lapsen isä on mies, joka yhteisymmärryksessä äidin kanssa antoi suostumuksensa hoitoon. Edelleenkään biologialla ei ole osaa lapsen vanhemmuuden määrittäjänä. Vanhemmuuden määrittää silloin hoitosuostumus.

Avoliittotilanteessa vanhemmuuden määrittää se, että avopuoliso tunnustaa vanhemmuutensa. Taaskaan biologialla ei ole osaa vanhemmuuden määrittämisessä.

On harvinaista, että vanhemmuutta määritettään biologiaperusteisesti esimerkiksi isyyskokein. Laki määrittää, milloin näin on meneteltävä ja millä tavoin vanhemmuus määritetään siinäkin tilanteessa.

EDIT:
Sitten vielä yksi suomennos:
KN: "Itse vältän tuollaista keskustelua epätasa-arvoisena ja kunniattomana."
----

SW: -Tuota en tainnut ihan ymmärtää, edes kieliopillisesti...

Suomennan vielä tuonkin lauseen: Pidän heteronormatiivisuuteen pyrkivää keskustelua epätasa-arvoisena ja kunniattomana. Siksi vältän tuon kaltaiseen keskusteluun osallistumista.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #30

"Vanhemmuus ei ole tosiaankaan käsitteenä monimutkainen. Laki määrittää vanhemmuuden, kuten on tehnyt sen tähänkin asti."
----

-Olisiko mitenkään mahdollista, että unohdettaisiin laki, juridiikka ja lainsäädäntö kokonaan (!) ja keskusteltaisiin siltä pohjalta mitä pidämme tärkeänä, ja perustelisimme sen? :)

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #39

"Olisiko mitenkään mahdollista, että unohdettaisiin laki, juridiikka ja lainsäädäntö kokonaan (!) ja keskusteltaisiin siltä pohjalta mitä pidämme tärkeänä, ja perustelisimme sen?"

Ei, Sari. En halua keskustella uskomuksistasi aiheen (vanhemmuuden) ympärillä. Lainsäädäntö on ihan riittävällä tasolla määritellyt vanhemmuuden.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #50

"En halua keskustella uskomuksistasi aiheen (vanhemmuuden) ympärillä. Lainsäädäntö on ihan riittävällä tasolla määritellyt vanhemmuuden."
------

-Minusta on vähän hassua ajatella ja käsitellä asioita lainsäädännön kautta. Vähintään se mitä itse pitää tärkeänä, johdonmukaisena ja ideaalina, voi mennä lainsäädännön ohi, ja pitäisikin.

Laki kirjoitetaan ja se toimii havaittujen ja tärkeinä pidettävien asioiden pohjalta. Mutta ensin ne pitää todeta tärkeiksi, ja mahdollisesti äänestää asiasta, kuten demokratiassa toimitaan.

Mutta laki ei itsessään voi määritellä sitä mikä on oikein, mikä on ideaalia ja mikä on tärkeää. Laki voi määritellä sukupuolen, vanhemmuuden ja minkä tahansa, mutta silti asiaa voi ajatella ja käsitellä myös lainsäädännöstä riippumatta.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #53

Meillä ei, Weckroth, ole yhteistä rajapintaa keskustella asiasta. Keskustelu kanssasi on osoittautunut hedelmättömäksi kuukausien saatossa. Ja nyt, kun avioliittolaki on uusiutunut, lainsäädäntö antaa tukevan selkänojan tulkita vanhemmuutta lakia vasten.

Olen kokenut mielikuviesi haastamisen jossain vaiheessa viihteelliseksi. Pidän ihmisarvoa kuitenkin tämän keskustelun tärkeimpänä arvona. En halua enää haastaa sinua vähemmistöjen oikeuksia polkevaksi julmuriksi. Lietsomalla keskustelua tarpeettomasti saatamme loukata toisiamme tai osapuolia, joiden elämäntilannetta keskustelumme saattaa koskea.

Voimassa oleva lainsäädäntö on näillä perusteilla varsin hyvä lähtökohta keskustella aiheesta.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #57

"Meillä ei, Weckroth, ole yhteistä rajapintaa keskustella asiasta. Keskustelu kanssasi on osoittautunut hedelmättömäksi kuukausien saatossa. Ja nyt, kun avioliittolaki on uusiutunut, lainsäädäntö antaa tukevan selkänojan tulkita vanhemmuutta lakia vasten."
----

-Ei ole pakko keskustella, mutta saan kai kommentoida ajatuksiasi :) Meillä on tosiaan hyvin erilaiset lähtökohdat. En halua tuijottaa vain tai ensisijaisesti siihen millainen lainsäädäntö on tällä hetkellä, millainen se oli muutama vuosi sitten, tai millainen se on Suomen valtion olemassaolon aikana ollut.

Perspektiiviä ehkä antaa, että olen tutkinut paljon historiaa kirjoitusprojektien yhteydessä. Sitä miten avioliitto on kulkenut läpi koko ihmiskunnan historian, ja aina siinä on ollut yhteisenä nimittäjänä se luonnollinen lisääntyminen miehen ja naisen kesken.
Kulloinenkn lainsäädäntö on sitten säädellyt _huoltajuutta_ ym.

Tiede-lehden keskustelupalstalla tämä ilmaistiin ytimekkäästi, eikä ollut edes uskovainen kommentoija: avioliitto syntyi siinä vaiheessa kun huomattiin, että miehen ja naisen yhdynnästä tuppaa syntymään lapsia.

------------
"Olen kokenut mielikuviesi haastamisen jossain vaiheessa viihteelliseksi. Pidän ihmisarvoa kuitenkin tämän keskustelun tärkeimpänä arvona. En halua enää haastaa sinua vähemmistöjen oikeuksia polkevaksi julmuriksi. Lietsomalla keskustelua tarpeettomasti saatamme loukata toisiamme tai osapuolia, joiden elämäntilannetta keskustelumme saattaa koskea."
------

-Et siis halua keskustella? Ok, mutta sitten ihmettelen miksi haluat keskustella aiheesta ylipäätään. Ihmeen vähän näissä keskusteluissa puhutaan lasten oikeuksista. Ja "vähemmistöillä" tarkoitetaan aina seksuaalisia vähemmistöjä? Ja tässä tapauksessa ilmeisesti heidän oikeuttaan hankkia lapsia?

No, voin sanoa, että olen tässä asiassa, suhteessa "vähemmistöjen" (aikuisten) oikeuksiin juuri niin julma kuin oletat. Minusta lapsen hankkiminen ei ole mikään itseisarvo ja subjektiivinen oikeus, niin että yhteiskunta olisi velvollinen sen järjestämään.

-------
"Voimassa oleva lainsäädäntö on näillä perusteilla varsin hyvä lähtökohta keskustella aiheesta."
----

-Jos ei ole mitään muuta pohjaa keskustelulle kuin vallitseva lainsäädäntö, niin siinähän ei oikeastaan ole mitään keskustelemista! Keskustelua syntyy juuri siitä kun ajatellaan ja arvioidaan lainsäädäntöä ja sitä mikä voisi mahdollisesti olla toisin.
Laissa ei ole keskustelemista, jos se määrittää meille oikean ja väärän, sen mikä on ideaalia ja tavoiteltavaa, ja sen mitä asiasta on ajateltava.

Eikö laki haluttu muuttaa juuri siksi, että voimassa oleva lainsäädäntö kyseenalaistettiin ja sitä kritisoitiin?
Sitten kun saadaan lakiin se mitä halutaan, lakia ei saa enää kyseenalaistaa? Samoin jos jokin virallinen taho saadaan ottamaan halutulla tavalla kantaa johonkin asiaan, tämän tahon ehdotonta auktoriteettia ei saa enää kyseenalaistaa? Näinkö?

No, tämä ei minusta ole ihan reilua. Ja keskustelu tältä pohjalta on mahdotonta, totta. Ei se persoonista ole kiinni, vaan lähtökohdasta. Se ei ole mielekästä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #65

Kun puhumme vanhemmuudesta, puhumme juridisesta asiasta, kuten itsekin Tiede -lehden mielipidekirjoituksesta päättelit.

Myös edellisen avioliittolain aikaan vanhemmuus määräytyi äidin avioliiton mukaan. Tämä on lähtökohta. Eli siis tapauksessa, jossa äiti piipahtaa kodin ulkopuolella ja saa lapsen, lapsen isyyttä ei määritetä minkään muun kuin äidin avioliiton mukaisesti.

Haluaisitko, että tätä lainsäädäntöä muutettaisiin? Pitäisikö perheen hyväksyä kolmannen osapuolen tapaamisoikeus vanhempien vastustuksesta huolimatta? Millä tavoin lapsen oikeus paranisi? Pahimmillaan tuo voisi rikkoa sen pyhimmän, äidin avioliiton.

Piipahdus voi tapahtua myös tarkoituksella, esimerkiksi lapsettomuustilanteessa.

Miten haluaisit isyyslakia tältä osin muutettavan? Miksi? Ja pyydän, ettet nosta asiaan sateenkaariperheitä ja heidän perheenmuodostamistaan. Lain on oltava sama kaikille ja koskea yhtäläisesti kaikkia avioliittoja.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #53
Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #21

!Unicef lienee paras mahdollinen asiantuntija tulkitsemaan YK:n alaisena järjestönä YK:n ihmisoikeussopimuksen sisältöä ja henkeä."
-----

-Miksi? Eikö sinusta voisi mitenkään olla mahdollista, että tulevaisuudessa Unicefissa toimijoiden kokoonpano olisi toisenlainen, ja tuon aikoinaan kirjoitetun lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan tulkintakin voisi Unicefin virallisena kannanottona olla toisenlainen?

Unicef ei ole henkilö, ja siihen kuuluvat ja siinä vaikuttavat ovat ihmisiä, kuten mekin, jotka kirjoitettua tekstiä yritämme mahdollisimman tarkkaan tulkita. Kun on kyse kirjoitetusta tekstistä, jota kukaan meistä ei ole ollut muotoilemassa, eikö kenellä tahansa ole mahdollisuus ilmaista näkemyksensä ja tulkintansa siitä mitä sillä kirjoitushetkellä mahdollisesti, todennäköisesti tai kaiken järjen mukaan tarkoitettiin?

Uusi tulkinta pitäisi voida johdonmukaisesti perustella tai sitten rehellisesti vetää se kohta yli ja korvata ja muotoilla uusiksi.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #35

Ei kukaan ole kieltänyt sinua tai Koivulaa ilmaista näkemystään tai tulkintaansa? Silti luotan enemmän Suomen Unicefin tulkintaan emojärjestönsä, YK:n, julistukseen.

Miksen minä, tai kuka tahansa, voisi luottaa Unicefin tulkintaan asiassa?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #51

"Silti luotan enemmän Suomen Unicefin tulkintaan emojärjestönsä, YK:n, julistukseen.
Miksen minä, tai kuka tahansa, voisi luottaa Unicefin tulkintaan asiassa?"
-----

-Ihmettelen miksi luotat asiaa sen kummemmin ajattelematta ylipäätään kenenkään tulkintaan, kun on kyse suomen kielellä kirjoitetusta tekstistä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #55

En luota sen kummemmin ajattelematta. Ajattelen ja luotan.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #63

"Ajattelen ja luotan."
----

-Minusta tuo ei ole mahdollista. :) Siis kriittinen, itsenäinen ajattelu ja ehdoton, kyseenalaistamaton luottamus.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #66

"Minusta tuo ei ole mahdollista. :) Siis kriittinen, itsenäinen ajattelu ja ehdoton, kyseenalaistamaton luottamus."

Selittäisitkö minulle sitten Weckroth, miltä osin Raamattu on väärässä? Muutamaa valaisevaa esimerkkiä kaipaisin ja nimenomaan sinun omaa henkilökohtaista kriittistä ajatteluasi.

Toiseksi: pidätkö kriittisesti, itsenäisesti ajatellen neitseestä syntymistä mahdollisena? Luetko kirkossa uskontunnustuksen yhteydessä tuon lauseen?

Käyttäjän PaulaPlysjuk kuva
Paula Plysjuk

Niin olikin, Susannan blogi, jälleen täynnä täyttä asiaa. Kiva, että olit samaa mieltä!

Käyttäjän OutiMki kuva
Outi Mäki

#7.
Yleissopimus lapsen oikeuksista, 7 artikla sanoo, että ”Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.” Sosiaaliset vanhempansa lapsi tuntee aina, sitä ei tarvitse erikseen mainita. Tässä siis tarkoitetaan jotain muuta. Jokainen käyttäköön omaa järkeään; asia ei ole monimutkainen. Toiset – kuten Sari L. – uskovat erilaisten auktoriteettien tulkintoja. Tosiasiat eivät siitä kuitenkaan muutu.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Sosiaaliset vanhempansa lapsi aina tuntee, noin se menee.

Miksi kukaan haluaisi kieltää tai estää tai vaikeuttaa sitä, että lapsi tuntee äitinsä ja isänsä ja saa kasvaa näiden hoidossa?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

7. artiklan eräs tarkoitus on estää (valtiota) erottamasta lasta perheestään - lapsella on toki oikeus tuntea myös alkuperänsä silloinkin, kun nuo vanhemmat eivät ole hänen geneettisiä vanhempiaan ja jos tuo tunteminen on mahdollista. LOS ei arvota vanhemmuuksia millään tavoin vaan se päinvastoin kieltää jäsenvaltioita syrjimästä lasta tai vanhempia vanhempien ominaisuuksien perusteella - lakien tulee siis kohdella perheitä yhdenvertaisella tavalla...

UNICEF on tietysti asiantunteva auktoriteetti tässä aihepiirissä, mikä sekään tosiasia ei ole riippuvainen yksittäisen tulkitsijan maailmankuvasta.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"UNICEF on tietysti asiantunteva auktoriteetti tässä aihepiirissä, mikä sekään tosiasia ei ole riippuvainen yksittäisen tulkitsijan maailmankuvasta."
-----

-Minusta ei ole viisasta uskoa aina ja kaikessa tiettyä auktoriteettia. Asiantuntijan apua voidaan tarvita, jos halutaan saada jonkun kirjoitetun tekstin merkitys selville. Ja tässä tapauksessa se asiantuntija olisi mielestäni suomen kielen professori tai äidinkielenopettaja.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #41

Ihmisoikeussopimukset eivät juhlavista ulkoisista muodoistaan huolimatta sisällä metafyysisiä tasoja, ne ovat jäsenvaltioidensa delegaatioiden neuvottelemia yleisluonteisia sopimuksia käytännöllisiksi ihmisoikeuksien periaatteiksi. Lapsen oikeuksien sopimusta tulee tulkita kokonaisuutena ensimmäisessä kommentissa esitellyn sopimustekstin soveltamisohjeen mukaisesti ja siinä luentakehyksessä "perhe" ja "vanhemmat" viittaavat kaikkiin jäsenvaltioissa sosiaalisesti tai juridisesti hyväksytytyiksi tulleisiin muotoihin.

Ymmärrän myös senkin, että sopimuksen tekstiä on joissakin piireissä halu tulkita rajatummin esimerkiksi omiin moraalisiin periaatteisiin sopivasti, demokratian periaatteisiinhan tuokin mielipiteen vapaus kuuluu...

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #46

"Ymmärrän myös senkin, että sopimuksen tekstiä on joissakin piireissä halu tulkita rajatummin esimerkiksi omiin moraalisiin periaatteisiin sopivasti, demokratian periaatteisiinhan tuokin mielipiteen vapaus kuuluu..."
-----

-Minusta kaikkea tekstiä tulisi tulkita johdonmukaisesti. Tulkinta, että "vanhemmilla" tarkoitettaisiin ko. artiklassa ketä tahansa aikuisia, jotka ovat lapsen huoltajia, ei ole johdonmukainen.

Edelleen, siinä sanotaan "tuntea vanhempansa".

Eli olisiko sitä mielestäsi syytä muotoilla uudestaan tai poistaa siitä jotain? Miten itse sanoisit ko. artiklan tekstin omin sanoin?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #47

Minusta tuo artikla on ihan hyvin kirjoitettu - ihmisoikeussopimukset ovat valtiosopimuksina osa kansallista lainsäädäntöä ja siten pelkän lakitekstin tunteminen ulkoakaan ei vielä tarkoita sen lain tarkoituksen ymmärtämistä.

Toisessa nettikeskusteluyhteydessä eräs keskustelija väitti vakavissaan, että Suomessa kaikki lait ovat yhdenvertaisuuden kannalta jo kunnossa, koska perustuslaissa todetaan ihmisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. No, niinhän siellä todetaankin, mutta tämän säännöksen tarkoituksena ei olekaan todeta oikeustila, vaan se on perustuslain esitöissä lainsäätäjälle annettu implisiittinen kehoite säätää lait yhdenvertaisuusperiaatetta vastaten...

Samoin tuokin Lapsen oikeuksien sopimus lakitekstinä avautuu sopimuksen esitöiden kautta täsmällisessä merkityksessään (eikä semanttisina johdoksina lain kirjaimessa)

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #52

Tämä vaikuttaa jo tietyiltä raamatuntulkinta-väittelyiltä. :)

Mutta edelleen, lapsen oikeuksien sopimuksessa sanotaan, että lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeis tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.

Ei kai se mielestäsi tarkoita sitä, että "lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus kasvaa niiden aikuisten hoidossa, joiden hoidossa hän kasvaa"?

Tuo lapsen oikeus on kirjattu ylös juuri siksi, että se oikeus on mahdollista menettää.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #56

Vanhempiensa hoidossa on oikeus kasvaa lapsella ja vanhemmilla tarkoitetaan LOS:n tulkintakehikossa (tapauskohtaisesti) myös sosiaalisia tai psykologisia vanhempia. Alkuperänsä tietäminen on toki oikeus itsessään, mutta vanhemmuus on LOS:ssa luonteeltaan läsnäolevaa vanhemmuutta. Esimerkiksi elatuksen maksaminen lapsen huoltajalle ei vielä täytä läsnäolevuuden vaatimusta, jos elatusmaksuja suorittava vanhempi ei tosiasiassa muuten aktiivisesti osallistu lapsen elämään...

Esimerkiksi äitiyslain kohderyhmässä seitsemäs artikla täyttyy kirkkaasti, vaikka lapsen toinen geneettinen vanhempi ei osallistu lapsen hoitamiseen - lapsella on kuitenkin kaksi paikalla olevaa vanhempaa ja hänellä on hedelmöityshoitolain perusteella oikeus tuntea alkuperänsä.

Mielestäni suomalaiseen arkeen ja suomalaisten oikeustajuun sopisi harvinaisen huonosti sellainen lainsäädäntö, missä vanhemmuus rajautuisi vain biologiseen vanhemmuuteen ja ydinperheistä poikkeavat perhemuodot käsiteltäisiin aina ennen kaikkea ihmisoikeusrikoksina. Ahvion sopimustekstiä semanttisesti purkava tulkintatapa viittaa tällaisen oikeustilan tavoitteluun...

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #60

"Vanhempiensa hoidossa on oikeus kasvaa lapsella ja vanhemmilla tarkoitetaan LOS:n tulkintakehikossa (tapauskohtaisesti) myös sosiaalisia tai psykologisia vanhempia."
------

-Eikö tuo tarkoita juuri sitä mitä esitin aiemmin: että tulkintasi mukaan lapsella tulee, "mikäli mahdollista, olla oikeus kasvaa (sosiaalisten) vanhempiensa hoidossa". Eli niiden aikuisten hoidossa joiden hoidossa hän jo on?

Jos artiklassa tarkoitetaan sitä, että lapsella tulee olla oikeus huoltajiin ylipäätään, niin tuo siinä oleva muotoilu ei ole mielekäs!

-------
"Alkuperänsä tietäminen on toki oikeus itsessään, mutta vanhemmuus on LOS:ssa luonteeltaan läsnäolevaa vanhemmuutta. Esimerkiksi elatuksen maksaminen lapsen huoltajalle ei vielä täytä läsnäolevuuden vaatimusta, jos elatusmaksuja suorittava vanhempi ei tosiasiassa muuten aktiivisesti osallistu lapsen elämään..."
-----

-Eli: tulkintasi mukaan "vanhemmat" tarkoittaa juridisia vanhempia. Kun aiemmin esitin kolme erilaista vanhemmuuden muotoa: sosiaalinen, biologinen ja juridinen vanhemmuus, niin näet juridisen vanhemmuuden kaikista tärkeimpänä, ja lapsella tulisi lähtökohtaisesti olla oikeus kasvaa _juridisten_ vanhempiensa hoidossa?

Mutta juridisen vanhemmuuden voi siirtää. Siitä voi luopua ja se voidaan omaksua. Eli tällöin ei ole ketään pysyviä, tiettyjä aikuisia tässä asemassa. Vaan kohta tarkoittaa sitä, mielestäsi, että lapsella tulee olla oikeus juridisiin vanhempiin. Eli käytännössä elatus on tärkein, vaikka se tulisi perheen ulkopuolelta?

No, minä olen edelleen sitä mieltä, että läsnäoleva, sosiaalinen vanhemmuus on merkityksempää kuin lapselle tuntemattoman aikuisen juridinen vanhemmuus. Enkä näe syytä miksi lapsella tulisi olla oikeus tuntea juridinen vanhempansa tai pitää tätä tärkeämpänä kuin sitä aikuista, jonka hoidossa hän käytännössä kasvaa.

Sen sijaan biologinen vanhemmus pysyy eikä sitä voi siirtää eteenpäin, siitä ei voi luopua eikä omaksua sitä.

Sen vuoksi LOS:n sopimuksessa tuo kohta "kasvaa HEIDÄN hoidossaan", saa biologisessa vanhemmuudessa muutaman kertaluokan enemmän painoarvoa.

Mutta tältä pohjalta (tulkintatapojen ja niiden perustelemisen) minusta keskustelu on kuitenkin mielekkäämpää kuin vedota vain siihen mitä jokin taho asiasta sanoo.

-----------
"Esimerkiksi äitiyslain kohderyhmässä seitsemäs artikla täyttyy kirkkaasti, vaikka lapsen toinen geneettinen vanhempi ei osallistu lapsen hoitamiseen - lapsella on kuitenkin kaksi paikalla olevaa vanhempaa ja hänellä on hedelmöityshoitolain perusteella oikeus tuntea alkuperänsä."
------

-Katsotaan vielä: seitsemäs artikla kuuluu: "lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea vanhempansa, ja kasvaa heidän hoidossaan".

Eli "tuntea" ja "heidän", itse kiinnitän huomioni noihin avain sanoihin. Ne eivät toteudu yhdessä äitiyslain puitteissa. Sen voi ilmaista myös: "lapsella tulee olla oikeus tuntea alkuperänsä ja kasvaa hänet alulle saattaneiden ihmisten hoidossa".

Näin se on johdonmukaista, eikä tapahdu pilkkomista.

Tulkintasi on ymmärtääkseni: "lapsella tulee olla oikeus 1) tuntea alkuperänsä ja 2) kasvaa _keiden tahansa_ sitoutuneiden huoltajien hoidossa".
Eli kohdat 1 (tuntea) ja 2 (kasvaa hoidossa) on erotettu toisistaan, jolloin tuo artiklan kohta ei täyty äitiyslain puitteissa kokonaisuudessaan, kuten se on esitetty, vaan vain osittain.

-----------
"Mielestäni suomalaiseen arkeen ja suomalaisten oikeustajuun sopisi harvinaisen huonosti sellainen lainsäädäntö, missä vanhemmuus rajautuisi vain biologiseen vanhemmuuteen ja ydinperheistä poikkeavat perhemuodot käsiteltäisiin aina ennen kaikkea ihmisoikeusrikoksina. Ahvion sopimustekstiä semanttisesti purkava tulkintatapa viittaa tällaisen oikeustilan tavoitteluun..."
-----

-Minusta se olisi lasta kohtaan oikeudenmukaista. Siis ydinperhemallin pitämistä ideaalina, kuten se on tähän asti ollut ja näkynyt Suomen(kin) lainsäädännössä.

Olen itse myös ehdottanut lakimuutoksia, jotka ohjaisivat tähän suuntaan. Mielestäni lapsen oikeus omaan isään ja äitiin tulisi kirjata selkeästi lakiin, ja hienosäätää siten, että kaikkia perheitä voitaisiin tukea, mutta että perheitä, joihin ei kuulu lapsen toista biologista vanhempaa, ei saisi enää tarkoituksella muodostaa.

Eli rajaisin vähintään hedelmöityshoitolain siten, että se olisi vain heteropareille (ei siis myöskään yksinäisille heteronaisille) ja siten, että käytetään omia sukusoluja, ei luovuttajien.
Tämä olisi yksi asia, muitakin muutoksia ja tarkennuksia voisi tehdä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #67

UNICEF:iin voi ihan hyvin vedota tässä asiassa, sillä järjestön tehtäviin kuuluu nimenomaisesti valvoa LOS:n toteuttamista ja seurata lastensuojelun kehittämistä sidosryhmäyhteistyönä. Se ei siis ole mikä tahansa mielipidepulju.

"-Katsotaan vielä: seitsemäs artikla kuuluu: "lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea vanhempansa, ja kasvaa heidän hoidossaan".

Eli "tuntea" ja "heidän", itse kiinnitän huomioni noihin avain sanoihin. Ne eivät toteudu yhdessä äitiyslain puitteissa. Sen voi ilmaista myös: "lapsella tulee olla oikeus tuntea alkuperänsä ja kasvaa hänet alulle saattaneiden ihmisten hoidossa"."

LOS on artikloiden osalta lakitekstiä - lyhyttä tiivistystä siis. Joka ikistä perhemuotoa ja muuttuvaa tilannetta varten sopimukseen ei tarvitse varata omaa lauseketta, sillä LOS:n johdannosta ja sen valmisteluasiakirjoista käy ilmi, että sopimus kattaa juridisesti ja kulttuurisesti hyvin erilaiset perhemuodot. Sopimuksen tarkoitus on suojata lapsen oikeuksien ja edun toteutuminen kaikissa olemassa olevissa perheratkaisuissa sopimuksen soveltuvin osin.

Vanhemmiksi kutsutaan niitä henkilöitä, jotka kasvattavat lasta perhemuotoisesti :) ja tässä mielessä kaksi naista, jotka ovat yhteisellä päätöksellä laittaneet "lapsen alulle" ja sitoutuneet hoitamaan tätä lasta, ovat ilman epäilyksen häivää lapsen vanhempia. Ketä tahansa ei voi määrätä vanhemmaksi eikä kuka tahansa voi ryhtyä jo olevien lasten vanhemmaksi (adoptio on hankala prosessi) - biologinen vanhemmuus on tietenkin seurausta ,,,no biologiasta, mutta läsnäolevan vanhemmuuden osalta sekään ei ole läheskään aina mahdollista (as far as possible).

Esimerkiksi tilanteessa, jossa tiiviisti vakiintuneessa avioliitossa elävällä miehellä ja hänen vaimollaan on kolme yhteistä alaikäistä lasta ja he toimivat perheenä perinteisen ydinperhemallin mukaisesti. Miehellä on kuitenkin vielä neljäs avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, josta tämän miehen vaimokin on tietoinen. Tässä tilanteessa on hyvinkin mahdollista, että avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti ja lapsen biologinen isä yhdessä vaimonsa kanssa sopivat, että mies maksaa yksinhuoltalle elatusmaksua, mutta ei muuten kovinkaan olennaisesti osallistu lapsen hoitoon (koska miehellä on muutenkin kiireinen työ Euroopan parlamentissa). Tässä tapauksessa avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella on jossain sopivassa kehityksen vaiheessa oikeus tietää alkuperänsä, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta olla molempien biologisten vanhempiensa hoidettavana... Mielestäni tilanteessa ei silti loukata lapsen oikeuksia, eikä edes siinäkään tapauksessa, että esimerkkini yksinhuoltaja avioituu naisen kanssa, joka saa sitten myöhemmin hakemuksesta perheen sisäisen adoption avulla vanhemman oikeudet ja velvollisuudet. Tässä muuttuneessa tilanteessa 7:ttä artiklaa tulee soveltaa siten, että lapsella on oikeus kasvaa kahden äitinsä hoitamana.

"-Minusta se olisi lasta kohtaan oikeudenmukaista. Siis ydinperhemallin pitämistä ideaalina, kuten se on tähän asti ollut ja näkynyt Suomen(kin) lainsäädännössä."

Ydinperheissä eläviä lapsia sellainen lakiin sisältyvä arvottamien ainakin suosisi ja mielestäni aiheetta, lapsen oikeuksien ja edun toteutumisen kannalta yhtä perhemuotoa suosiva lainsäädäntö olisi kiistanalainen jo yksin yksinhuoltajuuden suhteen puhumattakaan sateenkaariperheellisyydestä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #41

Tämä Weckrothin keskustelutapa alkaa lähestyä jo klishettä: Antikaisen kirjoitettua: "...on tietysti asiantunteva auktoriteetti t ä s s ä aihepiirissä,..." hän vastaa siihen "... ei ole viisasta uskoa a i n a j a k a i k e s s a tiettyä ...". "o'tempora, o'mores" sanoisi Cicero-vainaa jos eläisi.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Lapsen vanhemmat ovat ne, jotka hänet kasvattavat. Äidin avioliitto määrittää lapsen toisen vanhemman tai vaihtoehtoisesti sen voi määrittää isyyden tunnustamisella tai isyyskokeella.

Koska äidin avioliitto ensisijaisesti määrittää lapsen toisen vanhemman, kyse ei ole koskaan ollut lain kirjaimessa biologisen vanhemmuuden varmistamisesta.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström

Blogisti haluaa siis kiinnittää huomion vuosien mittaan luovutetuista sukusoluista syntyviin joihinkin satoihin lapsiin samaan aikaan kuin näissä "aidoissa" perheissä jopa viidennestä lapsista pahoinpidellään ja 70 000 lasta elää alkoholistiperheissä.

Jos oikeasti haluaisi parantaa lasten oloja, olisi järkevää kiinnittää huomio sinne, missä ongelmia on, sen sijaan, että etsii niitä sieltä, missä niitä luotettavien tutkimusten mukaan ei ole.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Takavuosina ydinperheideaalista pidettiin tiukan normatiivisesti kiinni suomalaisessakin sosiaalisessa järjestymisessä ja nykyistä rumemmin seurauksin - naisiin ja lapsiin kohdistunut kontrolliväkivalta oli yleistä perheissä, raskauden keskeytyksiä tehtailtiin sodan jälkeen aina 1970-luvun alkuun yli 30 000 laittoman abortin vuosivauhtia eikä miestenkään elämä hegemonisen maskuliinisuuden varjossa ollut kovin helppoa. Alkoholisoituminen, syrjäytyminen ja itsemurhaan ajautuminen ovat olleet suomalaisen miehen vaihtoehtoina turhan usein.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Takavuosina ydinperheideaalista pidettiin tiukan normatiivisesti kiinni suomalaisessakin sosiaalisessa järjestymisessä"
----

-Aivan, ja tämäkö ei yhtään mitenkään ole koskaan näkynyt lainsäädännössä? (Viitaten Kai Niemeläisen väitteisiin...)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #42

Kyllä, yhteiskunnassa vallitseva sukupuoli- ja seksuaalinormatiivisuus heijastuu lainsäädännössä. Ja arvokehityksen muassa perheitä koskevat lait sitten tietenkin aina uudistetaan vastaamaan paremmin "ajan haasteita".

Avioliittolakiakin on rukattu lukuisia kertoja sitten vuoden 1929 ja sitä uudistetaan varmuudella vielä tulevinakin vuosina...

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Blogitekstini kiinnitti huomioon siihen, että Enbuske tekee virhepäätelmiä biologisen vanhemmuuden tärkeydestä.

En ole kirjoittanut aidoista perheistä, koska kaikki perheet ovat aitoja perheitä.

Luotettavien tutkimusten mukaan isättömyys aiheuttaa valtavia ongelmia monille sen kokeville (ei kaikille!), masennuksesta rikollisuuteen. Se osoittaa sen, että isät ovat erittäin tärkeitä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Höpsöä juttua!

Koska äidin aviopuoliso ei välttämättä ole lapsen biologinen vanhempi, sinun on turha pitäytyä tuossa teemassasi.

Kerropa, mikä luotettava tutkimus kertoo tilanteesta, jossa lapsen isä ei ole lapsen biologinen isä.

Toisekseen: oletko koskaan kuullut luotettavasta tutkimuksesta, jonka mukaan isällisissä perheissä esiintyy valtavia ongelmia monille sen kokeville (ei kaikille), masennuksesta rikolllisuuteen?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Käytännössä miehen ja naisen avo- tai avioparisuhteen kautta syntyvä perhe pysyttelee jatkossakin yleisimpänä perherakenteena perhemuotojen moninaistumisesta huolimatta. Tämä ydinperherakenne ei silti voi olla perheitä koskevan lainsäädännön normipiste, johon muut perhemuodot lainsäädännössä määritellysti vajaampina suhteutettaisiin.

Koska kaikki perheet ovat aitoja perheitä, niin sen yhdenvertaisuuden tulee myös perheiden välillä toteutua legaalisti...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #32

Aivan, ja perheen voi ihan hyvin määritellä sotkematta siihen sukupuoliolettamia tai helmöittämissuhteita. Ihmisinä, yhdessä olevina isoina ihmisinä ja joko kera tai ilman pieniä ihmisiä joista pidetään huolta.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Luonnonjärjestyksen mukaisesti lasten kasvatuksesta on huolehtinut muutkin kuin biologiset vanhemmat, kuten esim. homoparit. Tuollainen masennukseen ja rikollisuuteen ajautuminen on ennemminkin syrjäytymistä ja aikuisten roolimallien puutetta.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström

"En ole kirjoittanut aidoista perheistä, koska kaikki perheet ovat aitoja perheitä."

Mainiota, siis myös sateenkaariperheet ovat aitoja perheitä. Nyt kun vielä kaikki perheet olisivat samalla viivalla, eivätkä jotkin perheet olisi aidompia kuin toiset. Tulee mieleen "Eläinten vallankumouksen" siat, jotka olivat tasa-arvoisempia kuin muut eläimet.

Mutta miten tämän aitouden kanssa on, kun Agenda Europen (jota käsittääkseni myös AitoAvioliitto tukee) tavoitteena on pistää näiden perheiden vanhemmat vankilaan?

"Luotettavien tutkimusten mukaan isättömyys aiheuttaa valtavia ongelmia monille sen kokeville (ei kaikille!), masennuksesta rikollisuuteen. Se osoittaa sen, että isät ovat erittäin tärkeitä."

Löytyisiköhän tuollaista luotettavaa tutkimusta Suomesta? Masennus kun on kovin yleinen sairaus ja sitä esiintyy niin isällisillä kuin isättömilläkin. Sen syyt ovat sitten vaikeasti selvitettäviä. Mitä tulee rikollisuuteen, Hannu Lauerman mukaan sitä selittää todennäköisesti paremmin psykopatia kuin isättömyys. Itsekään en ole sortunut rikollisuuteen, vaikken isovanhempiani kummoisesti tuntenut enkä isoisiäni lainkaan. Isänikin pysyi kaidalla tiellä, vaikkei tavannut isäänsä koskaan eikä sairastanut masennustakaan.

Voisiko kenties olla niin, että yksinhuoltajuudesta seuraa taloudellisia ongelmia ja ne sitten aiheuttavat syrjäytymistä ja ongelma olisi korjattavissa taloudellisin keinoin, ei arvottamalla perheitä?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #59

"Nyt kun vielä kaikki perheet olisivat samalla viivalla, eivätkä jotkin perheet olisi aidompia kuin toiset."
----

-Kai tiedät, että esim. polyperheet ovat tyytymättömiä äitiyslakiin. Ja myös SETA:n poliittisessa strategiassa on tavoite saattaa kaikki perheet samalle viivalle, ja jakaa vanhemmuus useamman kuin kahden aikuisen kesken.

Eli mikä on omasta mielestäsi seuraava askel, ja milloin _kaikki_ perheet ovat "yhtä aitoja" ja tasa-arvoisia? Eli käytännön uudistuksia?

Useimmiten näissä keskusteluissa asetetaan vastakkain kahden vanhemman heteroperheet ja kahden vanhemman sateenkaariperheet. Apilaperheistä puhutaan korkeintaan sivulauseissa ja polyperheistä ei ollenkaan...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #68

40 vuotta takaperin perhekeskusteluissa asettuivat vastakkain avioliitto ja avoliitot kunnes sitten 90-luvun alussa sosiaaliturvalakiin ja viranomaiskäytänteisiin tehtiin radikaaleja muutoksia siten, että perheen määritelmästä häivytettiin suurin osa avioliittokeskeisyydestä avoliittojen yleisyyden vuoksi.

Sosiaaliturvalain mukaisten sosiaalisten tulonsiirtojen maksatuksesssa huomioidaan nykyisin "ruokakunta" ja sen koostumus perheenä ja viime aikoina on vaadittu, että kaikki sosiaalietuudet tulisi laskea henkilökohtaisen tarpeen perusteella riippumatta henkilön perhesidoksesta - aikuisilla ei ole elatusvelvollisuutta toisistaan muuta kuin avioliitossa. Avoliitosta puhutaan laissa vielä "avioliitonomaisena suhteena" :)

Itse totesin jo aikaisemmin, että äitiyslaki on ainoastaan tarpeellinen välivaihe ennen yleistä, yhtäläistä ja sukupuoli- ja lukumääräneutraalia vanhemmuuslakia. Vanhemmuuden määräytyminen juridisesti on vieläkin puutteellista, sillä "isät" ja "äidit" määritellään laissa edelleen valistunutta arvausta lähentelevän sukupuolioletuksen perusteella, vaikka mieskin voi synnyttää ja lapsella voi olla kahta useampi läsnäoleva vanhempi. Apilaperheiden juridinen asema tulee siinä vaiheessa, kun tuota vanhemmuuslakia säädetään, korjaantumaan...

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

"Isän, äidin ja lasten muodostama perhe, jonka pohjana eri kulttuureissa on ollut naisen ja miehen solmima avioliitto ei ole mikään poikkeus tai harvinaisuus ihmiskunnan historiassa."

Korjataanpa vähän. Tosiasiassa lähes koko nykyihmisen ajan ihmispopulaatiot ovat eläneet noin 150 ihmisen laumoissa joissa lastenhoito on ollut enemmän tai vähemmän jaettua työtä koska se vaatii energiaa.

Tästä on selvänä todisteena edelleen se, että ihmiset elävät hyvin pitkään, että vaikka ovat itse lisääntyneet ja kasvattaneet lapsensa niin elämä jatkuu eikä ihmiset kuole pois ja vapauta resursseja. Syy on tietenkin se, että ihmisten isovanhemmat ovat olleet keskeisessä roolissa lapsien hoitamisessa.

Toinen ilmeinen todiste jälkeläisten hoidon kuormittavuudesta on tietenkin homoseksuaalit, että kaikki ihmiset eivät tosiaankaan muodosta heteropareja kun tarkoitus ei ole itse lisääntyä niin paljoa vaan hoitaa lauman lapsia. Jostain syystä etenkin perussuomalaisissa ja kristillisdemokraateissa ja on väkeä jotka kuvittelevat ihmisen parinmuodostuksen tähtäävän lisääntymiseen mutta tällaiselle kuvitelmalle ei ole mitään luonnollista syytä, on siis tuulesta temmattua.

Avioliitto itsessään on lähinnä sopimus, sillä ihmiset muodostavat parisuhteita ja kokevat jonkun ihmisen olevan erityinen. Se oli aiemmin lähinnä sosiaalinen sopimus ja tiedonanto yhteisölle että jotkut ovat kimpassa ja sillä voitiin hakea myös yhteisön hyväksyntä että on ok. Avioliittoinstituutio laajeni siinä kohtaa kun alettiin viljelemään maata ja ihmiset alkoivat omistaa asioita. Avioliitolla seurattiin sukulaisuussuhteita ja omaisuuden perimistä.

Mutta se että ihmiset muodostaisi jotain ydinperheen kokoisia laumoja on joku 50-luvun hullutus. Aiemmin perheyksiköt olivat paljon isompia. Nykyisin ihmiset elävät taas paljon yksin mutta edelleen muodostavat n. 150 ihmisen laumoja. Se noin 150 ihmisen lauma nähdään vaikka siinä kun lasketaan ihmisen perhe, työkaverit ja facebook kaverilista henkilöistä joiden kanssa viettää aikaa. Keskimäärin ihmislaumojen koot ovat edelleen se n. 150 henkilöä.

Se mikä on lapsen edun mukaista pitää tehdä biologisten tosiasioiden pohjalta. Avioliitto instituutiossa oleminen ei välttämättä edes tarkoita mitään mikä liittyisi lapseen. Avioliittoja solmitaan monista syistä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ja lisäksi kannattaa muistaa, että avioliitto on ollut kristillinen instituutio vasta myöhäisestä keskiajasta lähtien.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Ja nykyisin niin haluttu elämänmuoto että hyvin monet parit haluavat nimenomaan kristilliseen avioliittoon vaikkei kirkko heitä välttämättä haluaisi siihen siunatakaan. Tässä on mielestäni omituisuus johon nämä "kaikki sekaisin"-eläjät eivät suostu ottamaan kantaa. Mikä siinä kirkollisessa avioliitossa vetää jos siinä oleminen niin hirvittävästi rajoittaa ja vaikeuttaa elämää?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #24

Itse asiassa halu kristilliseen avioliittoon on pikku hiljaa hiipumassa Suomessa. Helsingissä vain joka kolmas avioliitto on kirkollinen, pääkaupunkiseudulla vain n. 40 % ja koko maassakin alle puolet. Kehitys näyttää jatkuvan samansuuntaisena.

Oikeasti kirkollisen vihkimisen avaaminen tasavertaiseksi ja sukupuolineutraaliksi on kysymys tasa-arvosta ja vertaisuudesta. Siis siitä, että orgaani jolla on oikeus hoitaa viranomaistehtävää, kuten avioliittoon vihkimistä, tulisi olla velvollinen suorittamaan tehtävänsä lakia noudattaen ilman kummallisia erivapauksia.

Niin kauan kun Ev.lut.kirkko ei kykene tai halua kohdella ihmisiä viranomaistehtävissä tasavertaisesti, harvatkin tapaukset nousevat merkittävään asemaan ja näkyviksi vaikkei niitä lukumääräisesti montakaan olisi. Sillä jos kirkko toimisi niinkuin sen pitäisi, tapauksia ei olisi yhtään.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #29

Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on järjettömiä erivapauksia mitkä pitäisi purkaa välittömästi.

Tämä on todella ongelmallista kun etenkin kun ev.lut. kirkko nauttii valtion rahoitusta ties missä asioissa ja sitten juuri tässä organisaatiossa on käsittämättömiä ongelmia yhdenvertaisuuden kanssa. Tuo tekee kilpailevan kirkon tekemisen tarpeettoman vaikeaksi kun toisella on erivapauksia.

Olisi parempi tasapäistää uskonlahkot tasapuolisesti markkinapohjaiseksi että jos jokin asia ei toimi niin kilpailija voi olla samalla viivalla.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #24

"Ja nykyisin niin haluttu elämänmuoto että hyvin monet parit haluavat nimenomaan kristilliseen avioliittoon vaikkei kirkko heitä välttämättä haluaisi siihen siunatakaan. Tässä on mielestäni omituisuus johon nämä "kaikki sekaisin"-eläjät eivät suostu ottamaan kantaa. Mikä siinä kirkollisessa avioliitossa vetää jos siinä oleminen niin hirvittävästi rajoittaa ja vaikeuttaa elämää?"

Mielestäni kirkollista juttuja kaipaavien pitäisi perustaa oma kirkko tai käyttää siviilivihkimistä. Samapa tuo miten sen avioliittostatuksen hankkii kunhan siinä ei ole mitään käsittämättömiä rajoitteita kun nyt tuntuu olevan erityisesti perussuomalaisilla ja kristillisdemokraateilla olevan jotain luonnonjärjestyksen vastaisia ajatuksia rajoittaa asioita jollain sukupuolisäännöillä.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen Vastaus kommenttiin #37

"Mielestäni kirkollista juttuja kaipaavien pitäisi perustaa oma kirkko tai käyttää siviilivihkimistä."
Itse asiassa he ovat sen tehneet jo aikoja sitten ja samalla alkaneet myös pitää kirjaa niistä vihkimistään avioliitoista. Ne ovat minun mielestäni kristillisiä avioliittoja. En tiedä juridiikasta. Minusta on omituista että ne joita evlut kirkko ei halua vihkiä avioliittoon omien normiensa takia, haluavat väkisin saada statuksekseen sen kirkon vihkimyksen vaikka avioliittoon voi nykyisin vapaasti päästä ilman kirkkoa.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

LIsäksi kannattaa muistaa, etten ole kirjoittanut että avioliitto olisi kristillinen instituutio. Kirjoitin että se tunnetaan eri kulttuureissa.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Avioliitto instituutiossa oleminen ei välttämättä edes tarkoita mitään mikä liittyisi lapseen. Avioliittoja solmitaan monista syistä."
----

-Näin voidaan sanoa, jos katsotaan asiaa niiden ihmisten näkökulmasta, jotka haluavat solmia avioliiton.

Mutta että avioliitolla yhteiskunnallisena instituutiona, sukujen järjestelynä tai minä hyvänsä, ei olisi koskaan ollut mitään tekemistä jälkeläisten saamisen, suvun jatkamisen, perillisten synnyttämisen ym. kanssa...

Edelleen... on vähän hupsua väitellä tältä pohjalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos avioliitosta irrotetaan kokonaan luonnollinen lisääntyminen, sen tulevaisuus ei tule olemaan yhtä pitkä kuin sen historia.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

"Mutta että avioliitolla yhteiskunnallisena instituutiona, sukujen järjestelynä tai minä hyvänsä, ei olisi koskaan ollut mitään tekemistä jälkeläisten saamisen, suvun jatkamisen, perillisten synnyttämisen ym. kanssa..."

No siis, sen jälkeen kun alettiin viljelemään maata ja ihmisille alkoi tulla omaisuutta raivattujen peltojen, rakennuksien ja työkalujen muodossa, avioliitto instituutiolle tuli merkitystä perinnönjaon myötä.

"Edelleen... on vähän hupsua väitellä tältä pohjalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos avioliitosta irrotetaan kokonaan luonnollinen lisääntyminen, sen tulevaisuus ei tule olemaan yhtä pitkä kuin sen historia."

Ihmiset ovat muodostaneet pareja ennen kuin avioliittoinstituutioon tuli tuo perinnönjako juttu.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Kovasti täällä halutaan perustella milloin milläkin verukkeella, mutta todellisuus on toista.

Ihmishistorian aikana on ollut erilaisia perhemalleja, Kollektiivikasvatus on tyypillinen ollut eri heimoyhteisöillä ja Kommunismi myös tähtää tähän malliin.

Haaremi jossa alfa uros bylsii mahdollisen monta bimboa ja se on ollut ihmishistorian epä tasa-arvoisin perhemalli, jossa bimbot alkavat puukottaan toisiaan selkään ja kilpailu omista mukuloista.

Yksinhuoltaja on yleensä Nainen, jossa isä lähtenyt livohkaan ja nainen on totaalisesti sidottu mukuloihinsa. Varmaan väsyttävää.

Suurperhe, joka kattaa useamman sukupolven edustajat ja eri sukulaisuhteiden edustajat. Yleensä nämä ovat olleet erittäin tiivitä perhemalliltaan.

Uusperheet voivat olla myös kilpailua vaikutusvallasta ja nokkimisjärjestyksestä. Rinnastettavissa kollektikasvatukseen.

Ydinperhe ei historiansa aikana ole ollut ihan se paras, mutta vähiten haittaa tuottava lapsille ja vanhemmille, siksi se on kulttuurievoluutiossa päihittänyt muut perhemallit mennentullen.

Olisi korkea aika herätellä ajatusta ydinperhemallin tärkeydestä ja yhteiskunnassa alettaisiin arvostaa pysyvyyttä ja yhteiskunnan uusiutumista "syntyvyystilastot".

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Ydinperhemallin etuja voi tuoda esille, mutta siinäkin markkinoinnissa olisi syytä pysytellä totuudessa. Kanadalaiset selvitykset lukioasteen suorittamisten korrelaatioista perherakenteeseen ei pelkkien korrelaatiokerrointensa osalta vielä lisää markkinointiväitteiden totuusarvoa.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Sellainen kollektiivikasvatus on se ihmiselle luontaisin tai vähintäänkin suurperhe. Lasten hoito vie resursseja.

Syntyvyystilastot ovat mitä ovat aika pitkälti siksi, että nykyisin suositaan yksin asumista ja nuorilla miehillä ei ole oikein taloudellista tulevaisuutta ja kaikista vähiten silloin jos käy vauvavahinko ja pitää maksella elatusmaksuja. Saman aikaisesti on hassunhauskasti asuntopulaa.

Ydinperhemallista viis, mutta kaikennäköiset tulonsiirtomallit pitäisi oikeastaan olla sellaisia että ihmisten olisi kannattavampaa asua kommuuneissa.

Nythän on sellaista hassua ilmiötä että pariskuntia asuu erillään siksi kun talous on tulonsiirtojen varassa ja pärjäävät paremmin kun ovat eri osoitteissa.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Kollektiivikasvatuksen varjo meillä tavallaan vielä koulun muodossa on.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #79

Niiin, E.Paasilinna opetti aikoinaan, että oppineita ovat vain itseoppineet, muut ovat opetettuja.

KouluLAITOS on todellakin "hieman" kollektiivinen mutta jotenkin ja jostakin kumman syystä haluaisin nähdä sen kuitenkin enemmän yhteisöllisenä kuin kollektiivisena. Sen verran noiden sanojen klangi on aikojen saatossa muuttunut. Aiemminhan "kollektiivinen" oli pikemminkin yhteistä tekemistä kuvaavana positiivisempi ilmaisu kuin nykyisin individualistisempina aikoina jolloin taas on alettu kaivata söpöä yhteisöllistä lämpöä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset