Miltä sukupuoli tuntuu?
Kaipaatko lisää ymmärrystä siitä, mistä on kyse trans-liikkeessä? Jos vastasit kyllä, niin suosittelen katsomaan Tohtori Ryan T.Andersonin luennon ”When Harry Became Sally: Responding to the Transgender Moment” täältä https://m.youtube.com/watch?v=BoeBLvIe5mk
Video on hyvin mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa, koska Ryan T.Anderson on terävä kuin partaveitsi analysoidessaan syvällisesti trans-aktivistien väitteitä sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä. Vapaasti kääntäen nostan joitakin huomioita luennolta.
Tohtori Ryan T.Anderson kuvaa trans-liikkeen sanomaa näin:”What we believe is real”. “Se mitä uskomme, on todellista.” Henkilö uskoo sisimmässään olevansa jonkinlainen. Kukaan ei kuitenkaan tule joksikin vain sillä perusteella, että hän kokee olevansa jotakin. Tohtori T.Anderson kehottaa luennollaan esittämään näitä (erinomaisia) kysymyksiä ihmisille, jotka ovat omaksuneet gender-ajattelun:
Jos sukupuoli on koko ajan muuttuva sosiaalinen konstruktio, miten (sukupuoli-)identiteetti voisi olla pysyvä?
Miten voi olla vankina väärässä sosiaalisessa konstruktiossa?
Miltä sukupuoli tuntuu?
Minkä merkityksen voimme antaa sukupuolelle ilman ruumiillista sukupuolta?
Miltä tuntuu olla nainen, ilman että on naisen kehossa?
Entä miltä tuntuu olla mies, ilman miehen kehoa?
Miltä tuntuu olla nainen ja mies samaan aikaan tai ei kumpaakaan?
Miten meillä olisi pääsy siihen tietoon, mitä on olla nainen (apart from being a woman?) olematta nainen?
Omana kommenttina lisään tähän yksinkertaisen esimerkin: Transnainen (=mies, joka omien sanojensa mukaan kokee itsensä naiseksi) ei kykene todellisuudessa tietämään, miltä tuntuu olla nainen.
Tohtori Anderson kertoo samaisessa puheessa siitä, kuinka trans-aktivistit pyrkivät taivuttelemaan ihmisiä puolelleen väittämällä, että transsukupuolisuudessa on kyse on siitä, millainen joku oikeasti on, ei siitä millaiseksi joku itsensä k o k e e. Andersonin mukaan trans-liike esittää sukupuolikäsityksensä tieteellisenä tosiasiana, vaikka se on filosofinen ja “luoja paratkoon” jopa uskonnollinen näkemys ihmisestä.
Luennollaan Anderson tuo ilmi sen, miten trans-lapsia hoidetaan 45:llä klinikalla Amerikassa. Hoito-ohjelma on 4-vaiheinen, joka alkaa 3-vuotiaan iässä. Vaatimuksena on, että lapsi johdonmukaisesti ja itsepintaisesti kertoo olevansa transsukupuolinen. Tällöin aloitetaan lapsen sosiaalinen transitio (siirtyminen toiseen sukupuoleen). Lasta aletaan sosiaalistaa sukupuoli-identiteettiin, ei enää tämän omaan sukupuoleen. Lasta aletaan kutsumaan uudella nimellä, hän saa uudet vaatteet ja uuden persoonapronominin (he/she). Lasta ei tästedes ohjata arjessa hänen sukupuolensa vaan hänen sukupuoli-identiteettinsä perusteella.
2.vaiheessa 8–10-vuotiaiden murrosikä pysäytetään hormoneilla. Hormoneilla, joiden alkuperäinen tarkoitus oli myöhäistää liian varhaista murrosikää. Nyt niitä käytetään pysäyttämään lapsen murrosikä! 3.vaiheessa 16-vuotiaille lapsille aletaan antamaan vastakkaisen sukupuolen hormoneja ja 4.vaiheessa lapsen täyttäessä 18 vuotta, hänelle suositellaan joko alavartalon tai ylävartalon leikkausta tai molempia. T. Anderson toteaa, että tällaisella hoito-ohjelmalla lapsi suljetaan transsukupuolisuuteen ja häneltä viedään kaikki muut vaihtoehdot. Lapsen vanhempia taas painostetaan tukemaan lasta transsukupuolisuuteen väittämällä heille, että muussa tapauksessa lapsi tekee hyvin suurella todennäköisyydellä itsemurhan.
Tohtori Ryan T.Andersonin mukaan transsukupuolista tulisi auttaa pääsemään sopusointuun hänen kehonsa kanssa, sen sijaan että muutettaisiin kehoa vastaamaan transsukupuolisen mieltä. “Biologia ei ole kiihkoilua”, teroittaa hän kuulijoilleen.Luennolla oli paljon muutakin hyvää asiaa, joten kannattaa katsoa luento kokonaisuudessaan alkuperäisellä kielellä.
Missä nyt mennään Suomessa?
Trans-liike on kiristänyt vauhtiaan ja valtavalla vyörytyksellä se pyrkii saattamaan sekasortoon selkeän, biologiaan perustuvan sukupuolikäsityksen tarjoilemalla erityisesti median kautta tunteisiin vetoavia tarinoita ”omana itsenä olemisesta” ja muutostarinoita, joissa sukupuolen vaihdosprosessi glorifioidaan ”rohkeutena olla erilainen.” Trans-liike tavoittelee avoimesti lapsia tielleen ja uskon, että Suomessakin painopiste alkaa siirtymään lapsiin ja nuoriin yhä voimakkaammin. Opetushallituksen myötävaikutuksella kaikki oppilaat pyritään saattamaan uuden sukupuoli-käsityksen piiriin. Jos koskaan, niin nyt tarvitaan oikeaa ymmärrystä sukupuolesta ja transsukupuolisuudesta. On sinänsä absurdia, että jouduin ylempänä kirjoittamaan biologiaan perustuvasta sukupuoli-käsityksestä (selkeyden vuoksi). Ei nimittäin ole sukupuolta irrallisena biologiasta: siinä missä ikä on sidottu henkilön syntymäaikaan, pituus hänen vartalonsa mittaan, niin on myös ihmisen sukupuoli sidoksissa hänen biologiaansa.
Tähän loppuun koen tarpeelliseksi kirjoittaa vielä kaksi sanaa:
Älkää eksykö.
Transliike ei ole tehnyt mitään. Luulenpa että ongelma on omassa päässäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Just näin. Ihmeellinen intohimo aiheesta. Ehkä kertoo epävarmuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Vasta-argumenttina taas tätä tuttua epäargumentointia kirjoittajan muka epävarmasta identiteetistä.
Ilmeisesti pidät tohtoria Andersoniakin epävarmana omasta identiteetistään.. hah.
Ilmoita asiaton viesti
Transliike ei ole tehnyt mitään paitsi vuosikausien kampanjointia suurella rahalla ja halukkuudella.
Minulla ei ole mitään ongelmaa nähdä sukupuolta sellaisena kuin on. Sen sijaan minulle on suuri ongelma että lapset joutuvat kärsimään heihin kohdistuvasta gender-ideologian tuputtamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Missä se suuri raha on? On vain pieni potilasjärjestö, jolla ei ole rahaa edes työntekijään ja sitten pieni Transtukipiste, jonka voimavarat menevät nimen mukaan transsukupuolisten auttamiseen ja neuvomiseen.
Missä siis se suuri raha ja kampanjointi on? Monet haluaisivat tietää.
Ilmoita asiaton viesti
Tohtori Ryan T.Anderson kuvaa trans-liikkeen sanomaa näin:”What we believe is real”. “Se mitä uskomme, on todellista.” Henkilö uskoo sisimmässään olevansa jonkinlainen. Kukaan ei kuitenkaan tule joksikin vain sillä perusteella, että hän kokee olevansa jotakin.
……………
Mikä ihme sinua vaivaa kun jaksat vaivaantua toisten ihmisten intiimeistä tuntemuksista?
Mene vaikka ulos heittelemään lumipalloja.
Ilmoita asiaton viesti
Asia on täysin julkinen, sillä sukupuoli-käsitys ohjaa mm. Koulujemme opetusta ja toimintalinjoja asiasta. Ei tässä puututa yksittäisten ihmisten kokemuksiin vaan mietitään sitä, mikä on sukupuoli ja miten se tulisi yhteiskunnassa ymmärtää.
Voisitko yrittää perustella edes miksi trans-liikkeen väite olisi tosi, sen sijaan että siteeraat sitä?
Jos olet kanssani eri mieltä, niin mikset pyri osoittamaan minun tai tässä tapauksessa Andersonin argumentteja epäpäteviksi sen sijaan että esität olettamuksia kirjoittajasta. Ei minua mikään vaivaa, enkä kiusaannu toisten tuntemuksista.
Kenenkään tuntemukset eivät kumoa biologista todellisuutta. Synnymme naisiksi tai miehiksi, ja keho kertoo kyllä kummiksi.
Sinulle ehdotan tuon youtube-luennon katsomista.
Ilmoita asiaton viesti
Ei keho kaikkea kerro. Aivot kertovat osaltaan yhtä ja toista. Aivot on ihan biologinen elin ja nykykäsityksen mukaan sukupuolittunut sellainen, kuten ihmisen ulkoiset sukupuolisuuteen liittyvät tunnusmerkitkin. Joissain tapauksissa aivojen sukupuolittuminen ja ulkoinen sukupuolisuuteen liittyvä tunnusmerkistö kehittyvät eri suuntiin, jolloin syntyy ristiriita sukupuolen kokemuksen ja sukupuolisuuteen liittyvän ulkoisen tunnusmerkistön välillä.
Toisessa viestissäni (68.) on lisää huomioiani aiheesta.
Ilmoita asiaton viesti
Taru Elkama, Teppo Syvärilä ja Juha Makkonen!
Olisiko edes kohtuullista kuunnella ehdotettu Tohtori Ryan T.Andersonin luento ”When Harry Became Sally: Responding to the Transgender Moment”, ennenkuin teilaatte kirjoituksen?
Vai oletteko jo niin täysinoppineita asiantuntijoita aiheesta transseksuaalisuus?
Mitätöivät kommenttinne osoittavat, että ette ole. Ei kai siis ole liikaa pyydetty, että perehdytte kirjoitukseen asiallisesti sekä myös siinä mainittuun luentoon, ja kommentoitte sen jälkeen asiasta?
Ilmoita asiaton viesti
Anderson näyttää olevan oikeilla jäljillä sukupuolisuuden moninaisuuuden suhteen hänen kuvatessaan transihmisten ja heidän yhteisöjensä poliittista aktivismia, mutta aika lailla harhaisina (biasoituneina) voidaan pitää hänen tekemiään johtopäätöksiä.
Andersonin kirja ja luennot lienevät tarkoitettu yhdysvaltalaiselle republikaaniyleisölle sisäpoliittisen ”sodan” aseiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä hänen johtopäätöksissään on mielestäsi pielessä?
Sekö, että transliikkeen käsitys sukupuolesta on filosofinen, ei tieteellinen.
Tai sekö, että on väärin yrittää muokata ihmisen kehoa vastaamaan mieltä?
Andersonin kirjat on tarkoitettu valaisemaan tätä hämärää aikakautta eli lisäämään ymmärrystä ja selkeyttä. Poliittinen tilanne ja taustat, olivatpa ne tällaiset tai tuollaiset, eivät kumoa hänen esittämiään argumenttejaan tai niiden arvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Transliikkeeksi kuvaamasi tahot perustelevat käsityksiään varsin tiukasti tieteellä – esimerkiksi suomalaisessa lääketieeteellisessä Duodecim-aikakauskirjassa on useita artikkeleita koskien transidentiteettiä ja sen neurobiologista perustaa.
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/4/duo12102
Kehokirurgia on vain yksi keino lievittää joidenkin transihmisten kokemaa sukupuoliristiriitaa, mutta se (kehonmuokkaus) ei ole mitenkään keskeinen asia transihmisten elämässä – mielestäni terveyden edistäminen lääketieteen mahdollistamana ei ole koskaan väärin.
Taustoistaan päätelleen Anderson on tosiaan ”valontuoja” konservatiiviliikkeelle – vaarana on nyt se, että hän ennemminkin häikäisee suurta yleisöä valonheittimellään eikä niinkään valaise tarkoitettuja kohteita…
Ilmoita asiaton viesti
#4
Vai oletteko jo niin täysinoppineita asiantuntijoita aiheesta transseksuaalisuus?
………….
Ei tarvitse olla minkään sortin trans-asiantuntija. Riittää kun hyväksyy heidän haluamansa tavan elää ja olla. He eivät sorra ketään.
Ilmoita asiaton viesti
”He eivät sorra ketään.”
Aha, mutta tämä gender-ideologia on mahdollisesti hyvin haitallinen, jos sitä tuodaan mm. kouluopetukseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Aha, mutta tämä gender-ideologia on mahdollisesti hyvin haitallinen, jos sitä tuodaan mm. kouluopetukseen.”
”Mahdollisesti”. Aivan, mitään tietoa ei ole, että se olisi haitallista, vain villejä kuvitelmia.
Jokainen transsukupuolinen, joka on elänyt aikana, jolloin siitä ei ollut mitään tietoa, voi kyllä kertoa kuinka paljon hänelle ja hänen läheisilleen on ollut haittaa ja vahinkoa siitä, ettei ole mistään saanut ajoissa tietoa tilanteestaan.
Enemmistökin tarvitsee tietoa, voidakseen elää sovussa erilaisten ihmisten kanssa. Ei riitä, että vain todetaaan, ettei ketään saa syrjiä. Se ei kokemuksen mukaan toimi.
Kaikki kokemus kertoo siis, että ihmisen monimuotoisuudesta pitää kaikilla, myös lapsilla olla tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
”Aivan, mitään tietoa ei ole, että se olisi haitallista, vain villejä kuvitelmia.”
Kyllä on ”jotain tietoa”, mm. asiantuntijoiden lausuntoja.
Ilmoita asiaton viesti
Asiantuntijan lausuntoonkin pitää suhtautua varauksella, mikäli hän ei edusta alansa enemmistön näkemyksiä ja jos asiaa ei ole nimenomaisesti tutkittu.
Ilmoita asiaton viesti
…tai jos on väärät mielipiteet.
Teilläkö se Oikea Tieto on?
Teillä ei ole muuta kuin agenda, jota ajatte, ja jota yritätte opettaa myös lapsille ilman kunnon tietoa.
Kuka mahtaa olla silloin väärällä puolella, jos tilanne on se, että sitä varmaa tietoa ei ole olemassakaan? Kuka ottaa silloin riskin, että tekee jotain vahingollista?
Ilmoita asiaton viesti
Väärää tietoa on ainakin se, että koulussa pyrittäisiin sekoittamaan lasten sukupuolikäsitys: Koulussa annetaan tietoa siitä, että ihmiset voivat olla muutakin kuin cis-miehiä tai -naisia, mikä on täysin todellisuutta kuvaava opetus. Persu-/AA-linjaisessa vastustuksessa väitetään myös, että lasten ei annettaisi olla rauhassa tyttöjä tai poikia. Tämä on täysi vale: Lasten annetaan olla sitä mitä he ovat, mutta siihen lupaan mahtuvat myös ne lapset, jotka eivät olekaan perinteisellä tavoin tyttöjä ja poikia.
Kun tästä asiasta kerrotaan kaikille lapsille, se helpottaa näiden lasten oloa, koska muut sellaiseen pian tottuvat ja kiusaaminen ja syrjintä vähenee – elleivät sitten asenteelliset vanhemmat ryhdy vastaiskuun. Esimerkiksi omille lapsenlapsilleni (5v) tällainen asia on ihmisissä mitä luonnollisin. Ainoa vahinko, mitä tästä voi seurata, on ikiaikaisen oikeuden kiusaamiseen ja syrjimiseen vaarantuminen.
Tästä toki seuraa, että aina ei ole mielekästä jakaa lapsia tyttöihin ja poikiin henkilötunnuksen mukaisesti eikä ole suotavaa kohdella tyttöjä ja poikia eri tavoin, esimerkiksi annetaan tyttöjen olla halutessaan raisuja ja poikien herkkiä. Tämä edistää myös miesten ja naisten tasa-arvoa lasten myöhemmässä elämässä.
Oikein tieto on se, mitä lääketieteen virallinen kanta on asiasta, se on huippuasiantuntijoiden kasaama konsensus kaikesta, mitä asiasta tähän mennessä tiedetään. Siihen me sukupuolen moninaisuuden tukijat myös oman kantamme perustamme. Toki tuo tieto täydentyy koko ajan, mutta mitään merkkejä ei ole siitä, että kanta olisi kääntymässä AA-linjalle. Jotkut asiantuntijat, kuten Jari Sinkkonen ovat avanneet suunsa puhuakseen tämänhetkistä lääketieteen konsensusta vastaan vanhasta muistista. Se ei tee siitä oikeaa tietoa. Jotkut ”asiantuntijat”, kuten Tapio Puolimatka ja tässä keskustelussa mainitut muutamat amerikkalaisprofessorit puhuvat vasten tieteellistä konsensusta poliittisista tarkoitusperistään, ja jälkimmäisten epätieteellinen ote tutkimaansa alueeseen on täällä monin tavoin osoitettu.
Ilmoita asiaton viesti
Kouluissa nimenomaan – ja ilmeisesti ymmärtämättään – jo sekoitetaan lasten omaa käsitystä sukupuolestaan.
Lapsien heteroseksuaalisuus kyseenalaistetaan automaattisesti jo kouluissa setankaarivierailujen yhteydessä
Pari esimerkkiä mihin tämä ääriliberaalien kokeilu on johtanut:
1) Tyttö oli tullut kotiin koulusta ahdistuneena ja ensimmäisenä kysynyt äidiltään: ”Äiti, enkö minä olekaan tyttö…” Kyse oli kouluvierailuja tekevistä ”sateenkaarilähettiläistä”, joiden totena esitetty ”sukupuolen moninaisuus” oli järkyttänyt lasta ihan täydellisesti!
2) Lapsia on jopa kehoitettu kokeilemaan homoutta, kuten eräs 11vuotiaan pojan äiti kauhistui kouluterveydenhoitajan puheista. Nuoret ovat vasta etsimässä itseään ja nyt yhteiskuntamme punavihreiden idelogiset pyrkimykset sekoittavat heidän päätään entistä enemmän.
Kanadassa otettiin jopa lapsi perheeltä pois kun vanhemmat eivät hyväksyneet ideologista muunsukupuolisuuspropagandaa.
Kanadan liberaalit ja pääministeri Justin Trudeau toteuttavat kommunismia ”lastensuojelussaa”: jos vanhemmat eivät tunnusta lapsen ”monimuotoista näkemystä” sukupuoli-identiteetistään, valtio voi ottaa lapsen pois.
https://heatst.com/culture-wars/canadas-new-law-le…
Me olemme menossa kohti kaaosta, jonka jo Dawid Wilkerson Näky-kirjassaan ennusti 70-luvulla. Hän kirjoitti homouden noususta jopa kirkkoihin asti, mitä silloin oli mahdotonta uskoa. Nyt se on silmiemme edessä.
Kaari Utrio totesi historian näkökulmasta meidän ajastamme: ”Synnistä on tullut ylistettävä suoritus”.
Minä en usko Anukatariinan huippuasiantuntijoihin, ts. en usko ihmiseen/ihmisiin silloin jos he nostavat itsensä Jumalan yläpuolelle, kuten tässä asiassa on nyt käynyt.
Mennään sata vuotta eteenpäin niin olen varma että Raamatun näkemykset ovat edelleen voimassa mutta tieteen näkemykset ovat muuttuneet moneen kertaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mäkinen löysi siis uskon vahvistuksensa amerikkalaiselta vihasivustolta, uskottavuudesta tehkään kukin johtopäätöksensä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Heat_Street
Yksi asia tuossa muuten tahallisia väärinymmärryksiä sisältävässä litaniassa oli lähes paikkansa pitävä: Suomessakin tultanee määrittelemään niin, että vanhemmat eivät voi kieltää lapsiaan osallistumasta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvään opetukseen heille sopivalla käsitteellisellä tasolla. Tämä siksi, että kaikki kansalaiset oppisivat kunnioittamaan toisiaan – ei kauhean moitittava tavoite mielestäni.
Apokalyptiset visiot ovat siis Mäkisen todelliset pontimet ihmisten sortamiseen, ymmärsinkö oikein? Eikö sen opin mukaan ”oikein elävillä” ole hyvät oltavat, kun voivat naureskella pilven reunalta syntisten tuhoutumista? Kuuluuko siihen oppiin se, että pitää tehdä eri tavoin eläville ja ajatteleville helvetti jo maan päällä?
Ja jos hän on huolissaan siitä, että tiede asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle, olen itse enemmänkin huolissani siitä, että jotkut leikkivät Jumalaa. Tieteen näkökulma pyrkii ottamaan selvää siitä, miten asiat maailmassa ovat. Näkemämme Jumalaksi asettuminen taas sulkee silmät todellisuudelta ja pyrkii hallitsemaan muiden ihmisten elämää huomaamatta, että todellisuudessa niitä hallinnan akteja ohjaavat Jumalaksi asettuneen hyvin raadolliset inhimilliset intohimot ja asenteet.
Ilmoita asiaton viesti
Mäkisen ensimmäisessä esimerkissä tytön äidin kannattaisi mennä istumaan pitkäksi aikaa peilin eteen mietiskelemään miten hän lapsiaan kasvattaa jos lapsi kauhistuu tavatessaan mahdollisuuden, että kaikki eivät olekaan vanhempien opettamien ennokkoluulojen kaltaisia.
Mäkisen toisen esimerkin todenperäisyyteen en usko ollenkaan vaan epäilen viestin monastikin muuttuneen matkalla koulusta tänne Puheenvuoroon. Ennen Mäkisen jutustelua vakuuttavampien todistusten, jollaiseksi en laske kaikkia vanhempien tarinoitakaan, epäilen terveydenhoitajan sanoneen, ettei sellaisissa kokeiluissa mitään pahaa seuraa eikä siitä helvettiin joudu. Vähän sama juttu kuin aikoinaan kouluterveydenhoitajat joutuivat korjailemaan epäilyksiä masturboinnin kasvattavan käsiin karvoja ja selkärannan veltostuvan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja enemmistökö on aina oikeassa? Puhumattakaan onko Jaana Holmström aina oikeassa. Välttämättä ei kumpikaan. Yleensäkin ihmisen ideologia tai maailmankatsomus määrää sen miten ihminen ajattelee. Jos ei usko Jumalaan, uskoo sattumaan. Jumala-uskon mukaan ihminen on tarkoitettu elämään miehenä ja naisena. Sattumauskon mukaan ihmisellä ei ole mitään päämäärää millaiseksi hänen tulisi tulla, tai millainen hänen tulisi olla. Sattumauskon mukaan ihmisen olemassaolollakaan edes ei ole mitään syvempää merkitystä. Jos siis kaikki todellisuutemme perustuu sattumaan, eli millään loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Mutta onneksi Jumala on olemassa joka on luonut maailman ja ihmisen ja myös merkityksen ihmisen olemassaololle.
Ilmoita asiaton viesti
Enemmistö ei ole aina oikeassa, mutta tiede perustuu empiiriselle tutkimukselle ja vertaisarvioinneille ja tieteilijöiden enemmistön kanta on vallitseva todennäköisin totuus.
Olenko minä aina oikeassa? Tuskin. Mutta perustan kantani tieteen käsityksiin asioista ja useimmiten ne pitävät paikkansa.
Jos puhutaan transsukupuolisuudesta, käytäntö, ei kenenkään mielikuvitus tai usko, osoittaa transsukupuolisia ja muunsukupuolisia olevan olemassa ja samainen käytäntö, millä tarkoitan kokeiltuja menetelmiä, osoittaa nykyisen hoidon parhaiten auttavan transsukupuolisia. Olen kysellyt mainostetun terapian perään, mutta sellaista ei kukaan ole voinut kertoa olevan tarjolla, siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaista ei ole olemassa nykykeinoin. En siis perusta tätäkään uskoon, vaan ihan olevaan todellisuuteen. Kannattaa elää elämää silmät ja korvat auki, eikä perustaa kaikkea vain uskoon.
Mistä ihmeen sattumauskosta puhut? Jos viittaat sillä evoluutioteoriaan, olet ymmärtänyt sen väärin. Luonnossa eliöt syntyvät ja sopeutuvat kohtaan, missä niille on ravintoa, eivät sattumanvaraisesti.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos sukupuoli on koko ajan muuttuva sosiaalinen konstruktio, miten (sukupuoli-)identiteetti voisi olla pysyvä?”
Itsereflektio ja intersubjektio ovat vastauksia tähän. Esimerkiksi Sinä et ole enää sama Susanna Koivula mitä olit vielä 15 vuotta sitten, muutos on vääjäämätön osa ihmisen elämistä…
Muutkin kysymykset vaikuttavat varsin relevanteilta, mutta kohtuuden vuoksi on lupa odottaa, että blogisti itse tai luennoitsija Andersson profiloituessaan oikean tiedon profeetoiksi esittävät ensin omat näkemyksensä oikeasta tavasta elää omasssa sukupuolessaan ja siitä miltä oman sukupuolen tulee terveellä tavalla tuntua.
Oma näkemykseni on sellainen, että sukupuoli ei ole mikään tehtävä tai roolisuoritus vaan yksinkertaisesti ihan vain elämänmittainen seuralainen – ja kuten muutkin vakituiset matkakumppanit, niin sukupuoli näyttäytyy useimmiten luotettavana ystävänä ja huonoina päivinä matkantekoa vaikeuttavana riesana. Joka tapauksessa näinkin pitkäaikaisista seuralaisista kannattaa olla tietoinen ja tutustua heidän ominaisuuksiinsa mielellään ilman ennakkoluuloja mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa…
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli on muuttumaton, sen sijaan ihmisen kokemukset siitä voivat vaihdella. Ihmisen muuttuvat kokemukset sukupuolesta eivät muuta hänen sukupuoltaan eivätkä voi olla sukupuolen määrittelyn perusteena.
Oikean tiedon profeetaksi pääsee näköjään kovin helposti. Ei tarvitse olla mitään, tietääkseen kuinka monta niitä sukupuolia on, mitä varten ne ovat ja miten sukupuoli määritellään. Sisäinen kokemus ei muuta ihmisen ikää, ihonväriä, kansalaisuuttaan, ei myöskään sukupuolta.
Tuo youtube-luennon kuunteleminen antaa lisää tietoa Andersonin näkemyksistä , kun sitä kaipaat. Toki myös muu hänen tuotantonsa.
Ilmoita asiaton viesti
Toki näin, mutta edelleenkin transnainen on biologisesti nainen ja transmies on biologisesti mies riippumatta siitä, miten Sinä tai R. Anderson haluatte heidän kokevan oman sukupuolensa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on huippu esimerkki: ”Omana kommenttina lisään tähän yksinkertaisen esimerkin: Transnainen (=mies, joka omien sanojensa mukaan kokee itsensä naiseksi) ei kykene todellisuudessa tietämään, miltä tuntuu olla nainen.”
Ilmoita asiaton viesti
”Ei nimittäin ole sukupuolta irrallisena biologiasta: siinä missä ikä on sidottu henkilön syntymäaikaan, pituus hänen vartalonsa mittaan, niin on myös ihmisen sukupuoli sidoksissa hänen biologiaansa.”
Biologiaan toki on sidottua ihmisen identiteetti – neurobiologiaan nimittäinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli selviää katsomalla housuihinsa tai toisen housuihin. Sukupuoli ei ole tunne. Sukupuolinen suuntautumunen voi olla.
Yritetään nyt pysyä täysjärkisinä eikä kuvitella tunteen luovan todellisuuden. Se on tismalleen sama kuin väittäisin olevani koira, koska minusta tuntuu siltä. Peiliin katsomalla paljastuu, että olen kuitenkin ihminen ja pöksyt tiputtamalla kinttuihin selviää vielä tuo sukupuolikin. Tunnen itseni heteroksi siksi en ahdistele miehiä.
Jos edelleen väitän olevani koira, koska tunnen niin, joudun lääkitykselle. Ja jos yritän seksuaalisesti ahdistella koiria, joudun pakkohoitoon riippumatta miltä minusta tuntuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ahdisteletko naisia? (En voi olla kysymättä, vaikka peukutin ensimmäistä kappaletta.)
Ilmoita asiaton viesti
Nuorempana usein. Myöhemmin kun pääsin yli 60v ikään jäi tämä lopullisesti. Hyvin nuorena jo aloitin itseäni vanhempien naisten/tyttöjen ahdistelun 14v iässä. Ilman sitä puuhaa en olisi edes naimisiin päässyt. Töitä piti tehdä asiansa eteen määrätietoisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa omiin ja toisten housuihin kurkkiminen ei ihan aina riitä sillä ihmisen jalkojen välissä olevien genitaalien muodot vaihtelevat hyvinkin paljon. Toki valtaosalla ne ovat ihan tunnistevat perinteisten mallien mukaan mutta eivät kuitenkaan kaikilla.
Aina silloin tällöin joudutaan korjailemaan ihan koulutettujen ammattilaisten synnytyssairaaloissa tekemiä virheellisiä tulkintoja.
Sen sijaan lajimääritys on ihmisen ja koiran (Homo c. Lupus) välillä on niin paljon selvempää. Mutta koirien seksuaalinen ahdistelu ei johda pakkohoitoon vaan sakkoihin, varsinkin vieraiden koirien ahdistelu.
Ilmoita asiaton viesti
Miten trans-ihmisen kokemus sukupuolesta voidaan nähdä tieteellisenä tosiasiana ja oikeutena vaihtaa juridisesti käyväksi sukupuoleksi kun taas mihin tahansa muuhun liittyvä kokemus itsestä ei riitä tieteelliseksi faktaksi.
Tuo jopa 3-vuotiaana aloitettu hoito muuttaa ”trans-lapsi” on jotain uskomattoman järkyttävää. Eihän 3-vuotias millään mittapuulla voi olla kypsä moiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Transidentiteetti on varmistettu tosiasiaksi poikkitieteellisesti mm. lääketieteellisissä, luonnontieteellisissä ja antropologisissa tutkimuksissa – laadullisissakin tutkimuksissa reliabiliteetti säilyy riippumattomana tutkittavien kulttuuritaustoista l. transihmisillä kasvukokemus sukupuoleen on samantyyppistä eri puolilla maapalloa…
Kolmivuotiaana sukupuoli-identiteetin epätyypillisyys tulee jo esille.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisillä voi olla transidentiteetti, mutta se että joku kokee olevansa nainen vaikka on biologialtaan mies, ei tee hänestä naista.
Lapsia ei pidä ohjata transsukupuolisuuden vahvistamiseen, koska lapsi edelleen kehittyy ja kasvaa. Ja valta-osa transsukupuolisuuden tunteita kokevista kadottaa ne itsestään.
”John Hopkinsin sairaalan entinen johtava psykiatri Dr.Paul.R. McHugh onkin kiinnittänyt huomiota tietoon, että transsukupuolisia tunteita ilmaisevista lapsista 70-80% kadottaa tällaiset tuntemukset spontaanisti ajan kuluessa”
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/lapset-ja-nuor…
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmisillä voi olla transidentiteetti, mutta se että joku kokee olevansa nainen vaikka on biologialtaan mies, ei tee hänestä naista-”
Väitteesi on tosi.
Transnainen sen sijaan on biologisesti nainen, vaikka Sinä koet ettei hän saa olla nainen.
””John Hopkinsin sairaalan entinen johtava psykiatri Dr.Paul.R. McHugh onkin kiinnittänyt huomiota tietoon, että transsukupuolisia tunteita ilmaisevista lapsista 70-80% kadottaa tällaiset tuntemukset spontaanisti ajan kuluessa””
Hopkinsin yliopiston sairaala on tunnettu sukupuolenkorjausleikkauksista, sairaala on jopa edelläkävija tässä suhteessa ja ihan tavallisella Efraim Elon laskuopeilla päättelemällä sukupuolirajoja rikkovista lapsista 20-30 prosenttia siis ei kadota transsukupuolisia tuntemuksia ainakaan spontaanisti….
Ilmoita asiaton viesti
Huom.Hopkinsin yliopiston sairaala on myös tunnettu siitä, että he lopettivat sukupuolenkorjausleikkaukset, koska niistä ei ollut toivottua apua!
”McHugh, jota The New Atlantis kuvailee ”kenties kaikkein tärkeimmäksi amerikkalaiseksi psykiatriksi puoleen vuosisataan,” on Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori. Hän toimi 25 vuotta Johns Hopkinsin sairaalan johtavana psykiatrina ja lopetti sukupuolenkorjausleikkaukset sairaalassa, kun sairaalan suorittama tutkimus osoitti, ettei leikkauksista ollut sellaista hyötyä, jota lääkärit ja potilaat olivat odottaneet.”
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/melkein-kaikki…
Ei ole kyse siitä saako joku olla nainen, mies vaan ei voi olla nainen 🙂 sukupuoli on kehossa, ei mielessä tai tunteissa tai kokemuksissa . Vaikka sukupuolella on kokemuksellinenkin puoli ja sitä kutsumme sukupuoli-identiteetiksi. Silloin kun henkilön sukupuoli-identiteetti eroaa sukupuolesta, puhumme sukupuoli-identiteetin häiriöstä.
Transnainen ei ole biologisesti nainen, transnainen on mies jolla on kokemus naisen sukupuoleen kuulumisesta.
Nainen on nainen, mies on mies, transnainen on mies, transmies on nainen. That Simple.
Sukupuoli-Identiteettivähemmistöön kuuluville kuuluu arvostus siinä kuin mullekin. Heillä on erilainen kokemus sukupuolestaan kuin valtaväestöllä. Nyt ollaan eri mieltä siitä, mikä on sukupuoli ja miten se määritellään ja kuinka tulisi toimia tilanteissa kun henkilön kokemus poikkeaa hänen oikeasta sukupuolesta (kehosta todennettavasta ominaisuudesta, miessukupuolinen tai naissukupuolinen, hedelmöittävä ja hedelmöittyvä.)
Ilmoita asiaton viesti
Verkkosivuillaan John Hopkinsin yliopiston sairaala mainostaa tarjoavansa kattavia terveydenhoitopalveluita mukaan lukien tuki- ja terapiapalvelut, hormonaaliset hoidot ja kirurgia erityisesti myös transihmisille :
https://www.hopkinsmedicine.org/center_transgender…
McHugh lienee jo siirtynyt eläkkeelle ja sairaala voi nyt jatkaa toimintaansa normaalisti potilasturvalisuuden vaarantumatta.
Näyttäisi sille, että haluat luokitella väen väkisin ihmiset miehiksi tai naisiksi ainoastaan joidenkin heidän kehollisten ominaisuuksiesan perusteella, mikä on sinänsä sallittua, mutta johtaa yhtäkaikki ainoastaan epätarkkaan yleistämiseen. Itse jätän mieluusti tuon luokkaan sijoittamisen yksilön itsensä päätettäväksi jo esille tuomieni asiantuntijalausuntojenkin vuoksi – sukupuoli-identiteetti on myös biologinen ja siten kehollinen ominaisuus (jotkut mystikot tosin väittävät ”sielun” vaeltavan ja kykenevän irtoamaan ruumiista, mutta tiede ei ole uskon asia), mikä tulee huomioida biologista sukupuolta määriteltäessä…
Ilmoita asiaton viesti
Dr.Paul.R. McHugh:n on ultrakonservatiivin valetiedejärjestön American College of Pediatricians (ACP) jäsen, jossa merkittävä joukko ei ole edes oikeita pediatreja. Järjestö on kotoisten AA-kiihkoilijoidemme lempilähde homo- ja transfobisille ”tieteellisille” väitteilleen.
Kyseisen herran on todettu käyttävän asemaansa John Hopkinsin sairaalassa ja muissa tieteellisissä yhdistyksissä räikeästi vääristellessään transsukupuolisuuteen liittyvine tutkimusten tuloksia. Hänen oma väittämänsä 80%:sta sukupuoltaan epätyypillisistä lapsista, jotka sitten muuttavat ilmaisuaan, perustuu täysin virheelliseen määritelmään epätyypillisestä – mukaan on mahdutettu suuri määrä lapsia, jotka eivät määritelmän mukaan kuulu tähän joukkoon. Lisäksi seuranta-aika on niin lyhyt, että todelliset transidentiteettien esille tulot teini-iän jälkeen jäävät näkymättömiin.
https://www.huffingtonpost.com/brynn-tannehill/joh…
Ilmoita asiaton viesti
”Järjestö on kotoisten AA-kiihkoilijoidemme lempilähde homo- ja transfobisille ”tieteellisille” väitteilleen.”
Onko mahdotonta kirjoittaa asiallista kommenttia? ei ole mitään kiihkoilua kertoa, että sukupuoli on sukupuolielimistä tunnistettavissa ja lapsille ei pidä valehdella että tyttö voisi olla pojan kehossa ja ratkaisuksi kehoa pitäisi leikellä.
”Kyseisen herran on todettu käyttävän asemaansa John Hopkinsin sairaalassa ja muissa tieteellisissä yhdistyksissä räikeästi vääristellessään transsukupuolisuuteen liittyvine tutkimusten tuloksia.”
Perusteet jäävätkin sitten syytösten jalkoihin.
Transsukupuolisuuden kokemukset jäävät isolta osalta pois lapsista pois kasvun myötä. He ovat olleet silti ihan aitoja translapsia vaikka nämä tunteet katoavatkin. Se kertoo näiden tunnekokemusten olevan häilyviä ja että ne voivat muuttua. Ei pidä siis ohjata lapsia transsukupuolisuuteen, ja pitää auttaa niitä loppuja 20% myös selkeyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ah, blogisti oli sitten kuitenkin lukenut tämän, joskin aika kursorisesti ja ilméisesti jälleen mitään ymmärtämättä…
AA-propaganda on ollut kiihkeää, se on ollut täynnä väittämiä samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten kurjasta elämästä viittaamalla tutkimuksiin, joissa ne kurjissa olosuhteissa elävät lapset olivat ihan muista syistä kurjissa olosuhteissa. Sivustoilla vyörytetään myös näitä Southern Poverty Law Center-lakimiesjärjestön vihajärjestöiksi nimeämien pseudotieteellisten tahojen pseudotutkimuksia. Kun näistä asioista aikanaan kerta toisensa jälkeen muistutin AA:n FB-sivulla, minut vapaan tiedonkulun nimissä blokattiin koko sivulta.
”Perusteet jäävätkin sitten syytösten jalkoihin.”
…vai jäiköhän niiden lukeminen… ? Kerroin nimittäin tiedeyhteisön julkituomat perusteet siihen, että translasten identiteetin muuttumisesta esitetyt väittämät perustuvat totaalisesti virheellisesti laadittuun tutkimusasetelmaan. Tuota tulosta on tässäkin keskustelussa käytetty keskeisenä argumenttina hoitojen epäämiseen. Samoin blogisti käyttää käytännössä muitakin mainitun professorin iskulauseita, jotka siis tiedeyhteisö näitä viharyhmiä lukuun ottamatta on faktisesti tuominnut.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan sinulle erään lapsen sanoin: ”Ketään ei saa sanoa hölmöksi (kiihkoilijaksi) jos ei itse ole”. Joten sinä kerrot enemmän omasta itsestäsi kuin siitä jota syytä, eli lankeat omaan ansaasi kiihkoilemalla toisten oletettuihin kiihkoiluihin. Itse en ole koskaan nähnyt AA:n piirissä mitään kiihkoilua noin yleisenä ilmiönä. Yksittäisiä lauseita voi toki joskus lipsahtaa koska olemme kaikki vain ihmisíä, mutta yleisesti ottaen AA on erittäin fiksua porukkaa vaikka sen mollaaminen tuntuu olevan muoti-ilmiö.
Ilmoita asiaton viesti
Jos (mitä en siis tässä tee…) kutsuisin Mäkistä mielenterveydellisesti häiriintyneeksi, koska hän täysin todellisuudelle vierailla ja harhaisilla perusteilla käy pakko-oireen omaisesti hänen näkökulmastaan erilaisten ihmisten kimppuun, se ei ilmeisesti olisi kiihkoilua tai herjausta…?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelyn aiheeni ei tässä kohtaa ollutkaan kokemuksen aitouden kyseenalaistaminen (vaikka ensimmäisestä kommentista voisi niin lukea) vaan se miten kokemuksen laajuudesta ja yhdenvertaisuudesta riippumatta kyseessä on täysin subjektiivinen kokemus joka ollaan nostamassa muita kokemuksia erityisemmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Identiteettiin liittyvänä tuo kokemus omasta sukupuolesta on merkittävämpää kuin muut kokemusmaailmaan kuuluvat asiat – sukupuoli ja siihen liittyvä kulttuurinen käyttäytyminen tulevat esille muutoinkin lähes aina sosiaalisessa elämässä, vaikka sosiaalinen yhteisö koostuisikin pelkästään ns. cis-sukupuolisista.
Sukupuoli ja sen merkitys yksilön asemaan ja mahdollisuuksien toteuttamiseen tulevat siis esille joka käänteessä ja sen vuoksi kulttuurievoluutiossa on kehittynyt olettama kahdesta sukupuolesta helpottamaan ”arjen sujumista” minkä seurauksena sukupuolivähemmistöön kuuluvat ovat syrjityssä asemassa monin tavoin…
Ilmoita asiaton viesti
Kahden sukupuolen taustalla on väkisin lainalaisuus, ei se selity kulttuurievoluution ”valinnalla”. Sukupuoli-identiteetin kokemuksen korostaminen muita tärkeämmäksi voidaan toki ymmärtää kuvaamallasi tavalla, tällöin tehdään kuitenkin valinta pitää sosiaalisen elämän normeja merkittävänä ja olemme jälleen tilanteessa joka syrjii muita kokemuksia, niitä jotka eivät täytä sosiaalisen elämän normeja. Kun biologiset normit eivät riitä, siirrymme sosiaalisiin ja kulttuurisiin normeihin ja kun nekin osoittautuvat joitain syrjiviksi niin kehä vain jatkuu jatkumistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Transihmisetkin liikkuvat kahden sukupuolen välivyöhykkeellä, joten niiltä osin lienemme lähes yksimielisiä – siinäkin lienet oikeassa, että sukupuolen ja sen kokemisen (yksilön itsensä ja sosiaalisessa ympäristössä vallitsevien sukupuolikäsitysten) nostaminen tärkeimmäksi sosiaalista järjestystä määritteleväksi muuttujaksi on jossain määrin vinouttavaa ajattelua mikä vähättelee muita ihmisen piirteitä ja niihin liittyvää tarvetta.
No, klassinen toisen aallon feminismi ja sen siivittämänä tapahtunut yhteiskunnallinen muutoskehitys kuitenkin osoittaa, että tällainen ”vinoutunut” lähestymistapa on ollut tehokas keino oikaista syrjiviä rakenteita nopealla aikataululla. Samalla feminismi on osoittanut miten kahden sukupuolen varaan rakentuneet yhteisölliset järjestelmät ovat syvälle juurtuneita. Kolmannen ja neljännen aallon feminismiä kutsutaan jo intersektionaaliseksi feminismiksi ja siinä huomioidaan muitakin ”syrjintäluokkia” – esimerkiksi etnisyys, toimintakyky ja sen puutteet tai ikä ovat sellaisia identiteetin osa-elementtejä, jotka helposti enemmistön mieleisensä normatiivisiksi rakentamisssa yhteisöisssä siirtävät vähemmistöryhmiä marginaaliin. Ts. minulle tämä sukupuolikysymys kokonaisuutenaan on vain eräs (merkittävä) tarkastelunalainen ihmisen ominaisuus…
Syrjintä tuskin tulee kokonaan loppumaan tulevaisuudessa, mutta se ei estä minua pyrkimästä pyrkimästä vähentää sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuolten määrän vakiintuminen kahteen jo aikojen alussa ei voi olla muuta kuin lainalaisuus. Sukupuolen kokemuksen muita kokemuksia tärkeämmäksi voidaan toki selittää kuvaamallasi tavalla, sosiaalisten ja kulttuuristen normien vuoksi mutta tässä olemme taas uuden kohdan edessä joka syrjii muita kokemuksia. Kun biologiset faktat eivät riitä voidaan hakea syytä kulttuurisista ja sosiaalisista normeista, kun nekään eivät riitä joudumme olevaan jatkuvassa myönnytysten kehässä saada ”syrjintä” pois.
Ilmoita asiaton viesti
Jennin täysin asialliset kommentit on koko ajan hyväksyttävinä. Joku tekee kiusaa.
Mutta kiitos Jenni hyvistä ja rakentavista kommenteista.
Ilmoita asiaton viesti
Haha joo ihmettelinkin et miksi ei näy ja luulin itse mokanneeni ja kirjoitin kaksi samansisältöistä
Ilmoita asiaton viesti
Profiilikuva puuttuu Jenniltä ja sen vuoksi joudut hyväksymään hänen kommenttinsa yksi kerrallaan …
Ilmoita asiaton viesti
Profiili-kuva on, sen näkee kun klikkaa nimeä kommentista..
Ilmoita asiaton viesti
Ei näy täällä pääsivulla, ylläpito ei varmaankaan ole tunnistanut Jenniä (minutkin tunnistettiin täällä lopullisesti varmistamalla henkilöllisyyteni puhelinsoitolla :)).
Tunnistamattomien henkilöiden kommentit menevät kai automaattisesti hyväksyntään…
Ilmoita asiaton viesti
Uusitalo kirjoitti: ”Sukupuolten määrän vakiintuminen kahteen jo aikojen alussa ei voi olla muuta kuin lainalaisuus. ”
Mitä lakia Uusitalo mahtaa tarkoittaa?
Uusitalo kirjoiti: ”… joudumme olevaan jatkuvassa myönnytysten kehässä …”
Mistä tulee tuo uhriutuminen, että syrjinnän lopettaminen ja tasavertainen suhtautuminen erilaisiin ihmisiin olisi joitakin myöönytyksiä? Onko syrjiminen joku saavutettu etu ja ikiaikainen nautinta josta ei saisi luopua? Mikä suvaitsevaisuudessa ja avarakatseisuudessa on niin inhaa ettei siihen haluttaisi ”myöntyä”?
Ilmoita asiaton viesti
Sellaista lakia tarkoitin mikä on luonnonjärjestyksen mukainen eli mihin tarvitaan kahta eri sukupuolta ja ilman niitä ei ihmisen lisääntyminen onnistu. Luulisi evoluution kehittyneen niin että se varmistaisi myös muiden sukupuolten mahdollisuuden lisääntymiseen ellei ihmisen sukupuutto sitten olekin evoluutiokehityksen seuraava vaihe.. No, ehkä menee jo ohi aiheen mutta vastaukseni Myyryläiselle mitä ”lakia” tarkoitin.
Koen myönnytyksinä nämä asiat ja henkilökohtaisesti sallisin vapauden toteuttaa kunkin itseään haluamallaan tavalla lain rajoissa mutta emme tarvitse tässä maassa setan koneistoa joka aivopesee lapsia ja muutakin väestöä ja pyrkii muokkaamaan ajattelua vääristyneillä totuuksilla.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Uusitalon väite luonnonlaista pitäisi paikkaansa, evoluution oloissa erilaiset sukupuolen variaatiot olisivat kadonneet mutta niin ei ole käynyt. Luonnossa on kovin vähän järjestystä vaan sitä enemmän asioita jotka ovat sillee ”vähän sinnepäin”, monimuotoisesti, myös lisääntymisfysiologiassa.
Uusitalo on siis suvaitsevainen kunhan erimieltä olevat ovat hiljaa sillä ääneen lausuttu erimielisyys hänen kanssaan on aivopesua. Erimielisyys hänen kanssaan kun on vääristeltyä ja vain hänellä on suora totuus.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuolen kokemus sijaitsee aivoissa. Yhä selvemmin näyttää siltä, että aivot ovat (biologisen kehityksen tuloksena) sukupuolittunut elin – joten oman sukupuolen kokemuksella on samalla tavoin biologinen tausta kuin ulkoisilla sukupuoliominaisuuksilla. Joissain tapauksissa em. kokemukseen vaikuttavat aivorakenteet ja em. ulkoiset ominaisuudet eivät kehity käsi kädessä. Tällöin tuloksena voi olla ristiriidan kokemus. Sen ratkaisemisen keinoihin kuuluu sukupuolen korjaamisen nimellä tunnettu prosessi. Aivojen sukupuolisuuden jiiraamiseen inhimillinen osaaminen ei (ainakaan nykyisin ja tuskin koskaan) riitä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kokemukset sijaitsevat aivoissa. Se, että sukupuolen kokemus löytyy aivoista ei ole mikään todiste sukupuolen moninaisuus-aatteen puolesta.
Ajattelu muokkaa aivoja.
Terapia auttaa ihmistä käsittelemään kokemuksia, joten kyllä ihmisen kokemus omasta sukupuolesta voi sen myötä myös uudistua.
Sukupuolenvaihdos-prosessit ovat kosmeettisia. Ne tekevät naisellisia miehiä ja miehekkäitä naisia… ei muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä.
Transihmisilläkin on ainakin ajoittain terapian tarvetta omien kokemustensa käsittelemiseksi turvallisissa olosuhteissa – hoidollisten terapiaistuntojen tavoitteet tosin asettaa aina ensisijaisesti hoidettava itse…
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuolia tarvitaan kaksi, jotta kromosomijärjestelmäämme perustuva lisääntyminen onnistuisi. Ihan eri asia on, että se ei poisrajaa muiden sukupuolten olemassa oloa. Lukemattomissa kulttuureissa koko ihmiskunnan olemassaolon ajan on ollut kulttuurisia ”lokeroita” muille sukupuolille.
Se, mitä kukin pitää naisten tai miesten kulttuurisina ilmiöinä, vaihtelee osin ja osa siinä on likimain vakiota. Kunkin ihmisen oma sukupuoli-identiteetti on suhteessa siihen, mitä hän itse pitää mieheyteen ja naiseuteen kuuluvana olennaisena asiana. Suurimmalla osalla tämä osuu yksiin kehon olemuksen kanssa. Osalla se on juuri vastakkainen, osalla häilyy sillä välillä ja osalta se puuttuu kokonaan.
Sukupuoli-identiteetti on joka tapauksessa niin voimakas osa ihmistä, että sen väkivaltainen peukalointi on pääsääntöisesti tuhoisaa. Kanadalainen David Reimer yritettiin kasvattaa pienestä pitäen tytöksi hormonien, genitaalileikkauksen ja psykologisen terapian avulla, kun hänen ympärileikkauksensa epäonnistui. Tämä ihmiskoe epäonnistui surkeasti ja David teki itsemurhan 33-vuotiaana.
Ilmoita asiaton viesti
Tietääkö ihailemasi Ryan T. Anderson, miltä tuntuu olla trans-gender?
Ilmoita asiaton viesti
Koivula olisi voinut otsikoida tekstinsä myös näin: ”Miltä vasenkätisyys tuntuu?”
Yleensähän se ei tunnu miltään tai ainakaan erikoiselta. Paitsi siinä vaiheessa, kun on aika kirjoittaa ja syystä tai toisesta se on mahdollista vain oikealla kädellä.
Useimmat olemme oikeakätisiä. Harjoittelemalla voi oppia kirjoittamaan vasemmalla kädellä hyvinkin, mutta koskaan se ei ole yhtä luonnollista kuin olisi oikealla kädellä. Syy on aivoissa.
Samalla lailla sukupuolisuuskin lienee tuntumatta tai tuntuu.
Kun koettu sukupuoli ei kohtaa ulkoisia sukupuolisuuteen liitettyjä ominaisuuksia, syntyy ristiriita, joka lienee aika tavalla syvempi kuin kätisyyden kohdalla. Ensimmäistä emme nyt (ja tuskin tulevaisuudessakaan) osaa muokata, mutta jälkimmäiseen voidaan puuttua. Kaikki eivät tosin tarvitse kaikkia mahdollisia fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä muutoksia; osalle riittää tila toteuttaa sukupuoltaan muuten ja mahdollisuus tulla tunnustetuksi koetussa sukupuolessaan.
Minulla ei sukupuolisuuteen liittyvästä ristiriidasta omakohtaista kokemusta, mutta olen kovasti yrittänyt kokemuslähtöisesti ymmärtää asiaa, ja kuulemani perusteella rakentanut itselleni edellisen kaltaisen kuvauksen hahmottaakseni.
Jotain samaa voisin ehkä kokea, jos ympäristö pakottaisi minut elämään naispuolisen elämänkumppanin kanssa. Onneksi se ei sitä tee, sillä etenkin uskonnollistaustaisten voimien sellaiseen pyrkivä maailmankuva länsimaissa hiipuu.
Sukupuolisuus ja seksuaalinen suuntautuneisuus näyttävät olevan hyvin syvällä ihmisaivoissa, evoluution tuloksena ja vahvasti lisääntymiseen vaikuttavana asiana. Näihin ei opita, vaan ne ovat kätisyyden lailla pysyviä ”kovakoodattuja” fyysisistä ominaisuuksista aivojen rakenteissa.
Kyse näyttää olevan aivoissa olevasta ominaisuudesta – jonka ymmärtäminen kaiketi synnyttää halun korjata ristiriita. Sukupuolittuneiden aivojen ja ulkoisten sukupuolisuuteen liitettyjen ominaisuuksien kehitys fenotyypiltään eriksi muistuttaa olemassaolostaan häiritsevästi silloin, kun ei ole mahdollista toimia aivoissa olevan ominaisuuden mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Sami M: ”Kun koettu sukupuoli ei kohtaa ulkoisia sukupuolisuuteen liitettyjä ominaisuuksia, syntyy ristiriita, joka lienee aika tavalla syvempi kuin kätisyyden kohdalla.”
-Eli tarkoitatko, että tämä ristiriita syntyy siitä kun toiset ihmiset liittävät, tai toisten ihmisten oletetaan liittävän sukupuoleen tiettyjä ominaisuuksia?
Tällöinhän mitään todellista, faktuaalista ristiriitaa ei ole. Vaan omaa kokemusta peilataan siihen mitä toiset ihmiset tiettyyn sukupuoleen liittävät tai tietyltä sukupuolelta olettavat.
Ja keho ”korjataan” näiden käsitysten mukaiseksi.
Nyt on jo esitetty väitteitä, että mitään ”miehen kehoa” tai ”naisen kehoa” tai siihen liittyviä ulkoisia tunnisteita ja ominaisuuksia ei ole, vaan elimet ja ruumiinosat eivät ole sukupuolisidonnaisia.
Jos tällainen ajattelu yleistyy, eikä sukupuoleen (mieheen tai naiseen) enää liitetä odotuksia, eikö siitä seuraa silloin se, että ne jotka nyt menevät ”korjaamaan” kehoaan poistaakseen ”ristiriidan” ovat tehneet sen turhaan?
Sanohan sinä: onko olemassa autenttinen miehen keho ja naisen keho, tiettyine ulkoisine ja sisäisine elimineen (siitin, emätin, kohtu ym.) vai eikö ole?
Ilmoita asiaton viesti
Käsittelin nostamaasi kysymystä jo kommentissa 95: Kullakin ihmisellä on hänen itsensä muodostama käsitys siitä, mitä kuuluu mieheyteen ja naiseuteen. Tämän takia eri ihmisten sukupuolinen ilmaisu vaihtelee ja sillä on erilaisia ilmenemiä eri kulttuureissa. Se, miten kukin ihminen itsensä kokee suhteessa noihin malleihin, vaihtelee. Sen perusasetelma ”kuulunko joukkoon vai en” on perustavanlaatuisempi ja jota ei käytännössä voi manipuloida.
Tästä kaikesta seuraa, että ihmiselle voi syntyä ristiriita sen kanssa, mikä hän kokee olevansa ja mikä hänen ulkoinen habituksensa on. Tästä seuraa myös tarve kehon korjaukseen identiteetin mukaiseksi – mieltä kun ei voida tässä asiassa muokata. Jollekin se voi olla sellainen, että kummankaan sukupuolen stereotyyppinen habitus tuntuisi omalta. Tällöin korjaus voi olla esimerkiksi ilmeisimpien sukupuoleen liitettyjen ulkoisten ominaisuuksien häivyttäminen.
Ilmoita asiaton viesti
AS: ”Käsittelin nostamaasi kysymystä jo kommentissa 95: Kullakin ihmisellä on hänen itsensä muodostama käsitys siitä, mitä kuuluu mieheyteen ja naiseuteen. Tämän takia eri ihmisten sukupuolinen ilmaisu vaihtelee ja sillä on erilaisia ilmenemiä eri kulttuureissa. Se, miten kukin ihminen itsensä kokee suhteessa noihin malleihin, vaihtelee. Sen perusasetelma ”kuulunko joukkoon vai en” on perustavanlaatuisempi ja jota ei käytännössä voi manipuloida.”
——
-On valtavasti kokemuksia siitä miten on yritetty ”kelvata”. Ne eivät johda hyvään lopputulemaan. Ihminen voi olla ehjä vain hyväksymällä itsensä, kysymättä ”lupaa” muilta. Eli tässä tapauksessa olla tekemättä kehoonsa peruuttamattomia muutoksia sen perusteella mitä olettaa muiden ajattelevan.
Tai sen perusteella mitä itse tällä hetkellä liittää käsitteeseen tai nainen.
Leikkauksia ei voi perua. Eivätkä kaikki kokemukset ja tarinat niiden jälkeen ole tosiaankaan onnellisia.
—-
AS: ”Tästä kaikesta seuraa, että ihmiselle voi syntyä ristiriita sen kanssa, mikä hän kokee olevansa ja mikä hänen ulkoinen habituksensa on. Tästä seuraa myös tarve kehon korjaukseen identiteetin mukaiseksi – mieltä kun ei voida tässä asiassa muokata. Jollekin se voi olla sellainen, että kummankaan sukupuolen stereotyyppinen habitus tuntuisi omalta. Tällöin korjaus voi olla esimerkiksi ilmeisimpien sukupuoleen liitettyjen ulkoisten ominaisuuksien häivyttäminen.”
——-
-Mutta edelleen, jos väitetään että mitään miehen tai naisen autenttista ”ulkoista habitusta” ei ole, myöskään todellista ristiriitaa ei ole. (Tämä ei ole oma näkemykseni, mutta tarve ”korjata” kehoa, on nähdäkseni ristiriidassa tämän kanssa.)
Ja tarve ”korjata” kehoa, josta ajattelee, että sen ”pitäisi” olla toisenlainen, ei ole mikään tehokas aina toimiva ratkaisu. Vaan monelle se on ollut tie syvempään pimeyteen.
Eli tässä olisi tarvetta vähän simppelimmälle maalaisjärjelle, mielestäni. Ja tulisi kuunnella niitä ihmisiä, joilla on toisenlaisia kokemuksia kuin mitä julkisuudessa halutaan antaa.
Laitan tämän uudestaan. Onko tämä kokemus jotain, mitä ei saisi olla? Henkilöhän kertoo, että se, että eli jonkin aikaa miehenä, oli hänelle hyväksi. Mutta peruuttamaton ratkaisu olisi voinut olla tuhoisa.
http://mustaorkidea.blogspot.fi/2016/11/transihmis…
Ilmoita asiaton viesti
Itse kuvittelen, että nämä sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat aika syvästi sidoksissa lisääntymiseen ja se on niin perustavanlaatuisesti yhteydessä evoluutioon, että ”luonnostamme” reagoimme sukupuolisuuteen liittyviin ulkoisiin tunnusmerkkeihin tavallaan ”vaistonvaraisesti”. Niin omiin kuin muidenkin.
Siispä sanonhan minä: on olemassa tyypillisyyttä ja epätyypillisyyttä, myös ”miehen kehon” ja ”naisen kehon” suhteen – ja niihin liittyvine tiettyine ulkoisine ja sisäisine elimineen. Ja sanonhan vielä: on olemassa yhtenä ulottuvuutena sukupuolittuneet aivot, jotka tyypillisesti ovat ”synkronissa” muiden sukupuolisuuteen liittyvien ominaisuuksien kanssa. Mutta eivät aina.
Esittämäsi ajattelun yleistyminen ei tapahdu niin suuressa mitassa yhden ihmiselämän aikana, että sillä olisi riittävää vaikutusta kyseisen yksilön hyvinvointiin. Siksi korjausprosesseja ei läpikäydä turhaan. Yksi ihmiselämä sukupuolisuuteen liittyvän ristiriidan kärvistyttämänä on hukkaan heitetty, kun asialle osataan nykyään tehdä jotain.
Ilmoita asiaton viesti
Sami M: ”Jotain samaa voisin ehkä kokea, jos ympäristö pakottaisi minut elämään naispuolisen elämänkumppanin kanssa.”
-Homoseksuaalisuus, lesbous ja myös heterous joutuvat tämän sukupuoli-kysymyksen kanssa myös uudenlaiseen valoon, nähdäkseni.
Heteromies katselee ihmisiä, jotka näyttävät naisilta. Tai jos ei ole olemassa mitään ”naiselta näyttävää” sinänsä, koska ei ole ”naisen kehoakaan”, niin heteromies katselee ihmisiä, joilla on tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja esim. elin nimeltä penis ei herätä hänessä tuntemuksia. Sen sijaan rinnat herättävät.
Sama kääntäen homomiesten kohdalla.
Eli jos sukupuoli ei määräydy ulkoisten tunnisteiden, elinten ja fyysisten ominaisuuksien mukaan, mutta homous/heterous liittyy suoraan juuri näihin tunnisteisiin, tarkoittaako se, että homoudessa ei olekaan (aiemmasta määritelmästä poiketen) kyse kiinnostuksesta ”samaa sukupuolta” kohtaan, tai heteroudessa ”vastakkaista sukupuolta” kohtaan?
Eli kumpikaan ei liity sinänsä sukupuoleen lainkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a… en tiedä, onko kyse uudesta valosta, kun en vanhaakaan valoasi oikein taida tuntea.
En tiedä, mitä hetero mies katselee, kun en hetero ole. Itselleni elin nimeltä penis ei ole herättänyt minussa mitään erityisiä ”tuntemuksia”. Toisaalta (naisen) rinnoista olen kyllä pitänyt, mutta en mitenkään eroottisessa mielessä. Voin siis ajatella rintojen herättäneen minussa penistä vahvempia tuntemuksia. Ja silti olen homomies.
Omalla kohdallani romanttinen/eroottinen mielenkiinto (toista miestä kohtaan) on yleensä herännyt kyllä fyysisten ominaisuuksien ansiosta. Riippumatta siitä, onko mies ”kaunis” vai ”komea”, ovat triggerinä kuitenkin toimineet ominaisuudet, jotka luetaan ”miehisiksi”.
Lienee kuitenkin aika yksilöllistä, mikä liittyy mihinkin – ja kuinka paljon.
Keskimäärin varmaankin tämä ”perinteinen” kaksinapainen nainen-mies -homma on aika kovaa valuuttaa, mutta kun yksilö ei ole keskiarvo. Moninaisuus on on luonnollista.
Ilmoita asiaton viesti
”Omalla kohdallani romanttinen/eroottinen mielenkiinto (toista miestä kohtaan) on yleensä herännyt kyllä fyysisten ominaisuuksien ansiosta. Riippumatta siitä, onko mies ”kaunis” vai ”komea”, ovat triggerinä kuitenkin toimineet ominaisuudet, jotka luetaan ”miehisiksi”.”
-Nimenomaan. Ei fyysiset tekijät, niistä kiinnostuminen tai niiden oleminen tai ei-oleminen liittyvät vahvasti sekä homouteen että heterouteen. Ilmenee myös mm. siinä millaisia tyyppejä katselee kaupungilla ja rannalla. 🙂
Eli jos sukupuoli ei ole fyysisesti todennettavissa oleva asia, silloin homous ja heterous eivät liity sukupuoleen, eikä ole mitään ”samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita”. Tai muutakaan sukupuoleen liittyvää tällä alueella.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun on hyvä ymmärtää, että jos asia on _tyypillisesti_ jotain, niin se ei ole _aina_ sitä. Asioilla voi olla useampiakin ulottuvuuksia kuin vain yksi, kaksi tai edes kolme.
Ilmoita asiaton viesti
”Sinun on hyvä ymmärtää, että jos asia on _tyypillisesti_ jotain, niin se ei ole _aina_ sitä. Asioilla voi olla useampiakin ulottuvuuksia kuin vain yksi, kaksi tai edes kolme.”
-Ymmärrän. Mutta tähän asiaan tuo yleisluontoinen toteamus ei nähdäkseni liity.
Päätelmäni on täysin johdonmukainen. Homous ja heterous eivät liity sukupuoleen, jos sukupuoli ei ole fyysisesti todennettavissa oleva asia.
Ilmoita asiaton viesti
Itsehän olenkin sitä mieltä, että oikeastaan ei ole lokeroa nimeltä ”hetero” ja ”homo”, vaan ne ovat moninaisuuden kirjossa eräät ääriulottuvuudet. Evoluution lainalaisuuksista johtuen suurin ruuhka on ”heteroisilla” seuduilla.
Nämä asiat kyllä liittyvät vahvasti nimenomaan sukupuoleen, sukupuolisuuteen ja sukupuolisuuden ulkoisiin tunnusmerkkeihin – ja yllätys, yllätys: sukupuolen kokemus voi näyttäytyä ulospäin myös sukupuolisuuden tunnusmerkkinä.
Myös sukupuolen kokemus saattaa olla fyysisesti neurofysiologisilla mittauksilla (todennäköisyyksien tasolla) arvioitavissa oleva asia. Sukupuolen kokemuksen taustalla olevat mekanismit lienevät ihan yhtä fyysisiä kuin ne penikset ja rinnat.
Syystä tai toisesta nämä moninaisuuden olemassaoloa vastaan taistelevat typistävät kaiken sukupuolisuuteen liittyvän lähinnä navan alla vilkkuviin elimiin… kummallista.
Ilmoita asiaton viesti
”Nämä asiat kyllä liittyvät vahvasti nimenomaan sukupuoleen, sukupuolisuuteen ja sukupuolisuuden ulkoisiin tunnusmerkkeihin – ja yllätys, yllätys: sukupuolen kokemus voi näyttäytyä ulospäin myös sukupuolisuuden tunnusmerkkinä”
-Siis ONKO olemassa sukupuolisuuden ulkoisia tunnusmerkkejä vai eikö ole? Kun nyt väitetään kovasti että ei ole.
Ja mitä tuo viimeinen tarkoittaa?
Ilmoita asiaton viesti
On olemassa ihmisen kahdelle fenotyypille tyypillisiä ulkoisia tunnusmerkkejä; näkyvimpänä tietysti ne sukupuolielimet, mutta myös lukuisia muita piirteitä. Useimmiten aivoissa sijaitseva kokemus omasta sukupuolesta on ”synkassa” näiden ominaisuuksien kanssa. Lisäksi on olemassa kahdelle fenotyypille tyypilliset tavat virittyä kanssaihmisistä eroottisesti ja romanttisesti.
On siis olemassa _tyypillisiä_ tunnusmerkkejä.
Se viimeinen sitten tarkoittaa hämmästelyä siitä, että jotkut eivät näe sukupuolisuutta niitä ”värkkejä” laajempana asiana. Olisi mielenkiintoista päästä kärpäsenä katossa tarkkailemaan tällaisten ihmisten suhde-elämää. Siinä jäisi varmaan pahimmatkin tositelkkarit kakkoseksi vulgäärisuudessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sami M: ”On olemassa ihmisen kahdelle fenotyypille tyypillisiä ulkoisia tunnusmerkkejä; näkyvimpänä tietysti ne sukupuolielimet, mutta myös lukuisia muita piirteitä.”
-Eihän ole. Tietenkään. JOS väitetään, ettei sukupuoli ole fyysinen vaan kokemuksellinen asia.
—–
Sami M: ”Useimmiten aivoissa sijaitseva kokemus omasta sukupuolesta on ”synkassa” näiden ominaisuuksien kanssa. Lisäksi on olemassa kahdelle fenotyypille tyypilliset tavat virittyä kanssaihmisistä eroottisesti ja romanttisesti.”
-Ei ole mitään ”synkkaa” tai ”ei synkkaa” -jaottelua, vaan vain kuviteltu ristiriita. Jos ei ole miehen ja naisen fyysisiä tunnusmerkkejä. ”Tyypillisistä” on turha tässä yhteydessä puhua.
——
Sami M: ”On siis olemassa _tyypillisiä_ tunnusmerkkejä.”
—-
-Ei ole 🙂 Jos edelläkuvatut väitteet halutaan pitää voimassa. Tästä juuri keskustelin J. Myyryläisen kanssa joku aika sitten. Miten perustellaan väite, että kohtu on ”yleisempi naisella kuin miehellä”? Ei sitä voi perustella, koska sitä ei voi tietää.
—-
Sami M: ”Se viimeinen sitten tarkoittaa hämmästelyä siitä, että jotkut eivät näe sukupuolisuutta niitä ”värkkejä” laajempana asiana. Olisi mielenkiintoista päästä kärpäsenä katossa tarkkailemaan tällaisten ihmisten suhde-elämää. Siinä jäisi varmaan pahimmatkin tositelkkarit kakkoseksi vulgäärisuudessaan.”
—-
-Totta kai sukupuoli on laajempi kuin värkit. Mutta värkit määrittävät sukupuolen. Kuten nisäkkäillä yleensäkin. Miksi ihminen olisi tässä asiassa sen kummallisempi kuin muutkaan vastaavanlaiset organismit?
Suhde-elämästä ei pidä eikä tarvitse tehdä mutkikasta, kun sukupuolen määritelmä on selvä. Erilaisille kokemuksille voidaan sitten antaa muita termejä tai nimityksiä, jotka liittyvät ihmisen persoonaan.
Ihan kaikella rakkaudella, tuossa ajatusvyydessä ei ole päätä eikä häntää.
Ilmoita asiaton viesti
Aivot ovat fyysinen asia, joka synnyttää mm. sukupuolen kokemuksen. Aivojen sukupuolittumiseen liittyvä kehitys tapahtuu eri aikaan kuin erilaistuminen siellä navan alapuolella. Molempiin vaikuttaa vaihtoehdot XX ja XY, mutta luonto ei synnytä suoria viivoja, mutta kylläkin tyypillisyyksiä. Se ei ole kuvittelua.
On ihan kiistaton tosiasia, että kohtu on tyypillisempi naisella kuin miehellä – ja penis tyypillisempi miehellä kuin naisella. Mistä sinusta Sariseni on kyse, jos yksilöllä on samanaikaisesti kohtu ja penis.
Värkit eivät määritä sukupuolta, vaan ne ovat sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Kromosomit XX ja XY määrittävät sukupuolen, mutta nekään eivät aina ehdottoman kokonaisvaltaisesti.
Minä sanoisin, että suhde-elämästä ei tarvitse eikä pidä tehdä mutkikasta – riippumatta sukupuolen määritelmistä tai niiden selkeydestä. Riittää ihmisten välinen rakkaus.
Minusta esittämäni ”ajatusvyyhti” on täysin hahmotettavissa. Se vaatii kuitenkin murtautumista ulos ajatuksesta, että luonnolla olisi jokin päämäärä. Oikeastihan luonto ihmisineen on vain seurausten ketju, jossa kulloinenkin nykyhetki edustaa meille asioita tarkkaileville välitilinpäätöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Sami M: ”Aivot ovat fyysinen asia, joka synnyttää mm. sukupuolen kokemuksen. Aivojen sukupuolittumiseen liittyvä kehitys tapahtuu eri aikaan kuin erilaistuminen siellä navan alapuolella. Molempiin vaikuttaa vaihtoehdot XX ja XY, mutta luonto ei synnytä suoria viivoja, mutta kylläkin tyypillisyyksiä. Se ei ole kuvittelua.”
—-
-Tiedän kyllä ”tyypillisyyden”, mutta tässä se ei päde, jos sukupuoli on ”kokemus”. Selitän sen kohta.
——
Sami M: ”On ihan kiistaton tosiasia, että kohtu on tyypillisempi naisella kuin miehellä – ja penis tyypillisempi miehellä kuin naisella.”
—
-Tätä juuri tarkoitin. Ja tästä juuri väänsin Jorma Myyryläisen kanssa. Hän ei tainnut ymmärtää kysymystä oikein. Tenka Issakainen sentään ymmärs, ja myönsi että asia on niin kuin esitin: ei voi varmasti tietää onko kohtu yleisempi naisella kuin miehellä.
Jos sukupuoli on kokemus, ja jos sukupuolen kokemus ei välttämättä synnytä suurta ahdistusta suhteessa kehoon, niin ei voi mitenkään tietää, että kohtu on ”tyypillisempi naisella”. Koska toisen kokemusta ei voi tietää. Ei ihminen välttämättä itsekään osaa täysin hahmottaa tai nimetä kokemustaan. Eikä voida tehdä kattavaa ja tarkkaa tilastoa siitä ketkä kaikki maailman väestöstä ”kokevat” olevansa naisia”, ja kuinka suurella osalla näistä naiseksi itsensä ”kokevista” on kohtu.
Tätä on mahdoton tietää. Sama koskee penistä. Sinä ajattelet, mielenkiintoista kyllä, välittömästi nimenomaan fyysisesti naiseksi miellettyjä henkilöitä. Joilla on kohtu. Tässä mielessä ”tyypillisyys” pitää paikkansa. Kokemuksen tasolla ei voi tietää.
—–
SM: ”Mistä sinusta Sariseni on kyse, jos yksilöllä on samanaikaisesti kohtu ja penis.”
-En tiedä mihin tämä nyt viittaa. Mutta sanoisin että ktse on kehityshäiriöstä.
——
SM: ”Värkit eivät määritä sukupuolta, vaan ne ovat sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Kromosomit XX ja XY määrittävät sukupuolen, mutta nekään eivät aina ehdottoman kokonaisvaltaisesti.”
—–
-Miten värkit ovat ”sukupuoleen liittyvä ominaisuus”, jos ne eivät määritä sukupuolta, vaan ”kokemus” määrittää sukupuolen, täysin riippumatta värkeistä?
—-
SM: ”Minä sanoisin, että suhde-elämästä ei tarvitse eikä pidä tehdä mutkikasta – riippumatta sukupuolen määritelmistä tai niiden selkeydestä. Riittää ihmisten välinen rakkaus.”
—
-Juu. Näin voidaan ajatella. Ja tämä on väistämätön seuraamus tätä tietä kun jatketaan vielä vähän pidemmälle. Sukupuolen käsitteestä tulee niin monimutkainen, että se täytyy poistaa sanana ja käsitteenä käytöstä kokonaan. Tällä hetkellä sille ei ole olemassa eksaktia (uutta) määritelmää, vaikka vanha on kumottu.
—-
SM: ”Minusta esittämäni ”ajatusvyyhti” on täysin hahmotettavissa. Se vaatii kuitenkin murtautumista ulos ajatuksesta, että luonnolla olisi jokin päämäärä. Oikeastihan luonto ihmisineen on vain seurausten ketju, jossa kulloinenkin nykyhetki edustaa meille asioita tarkkaileville välitilinpäätöstä.”
—
-Minusta tuon esittämäsi ajatusvyyden jälkeen voidaan hyvällä syyllä kysyä: onko sukupuolta oikeasti edes olemassa?
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli on oikeasti olemassa. Sen voi havaita suvulliseen lisääntymiseemme liittyvistä lainalaisuuksista. Lisääntymisen suhteen asia on lopultakin aika yksiulotteinen ja suoraviivaisesti hahmotettavissa. Otollisten olosuhteiden vallitessa suoritettu toiminta materialisoituu noin kolmen kvartaalin päästä – ja silloin – totta vie – sukupuolten olemassaolo tulee vahvistetuksi.
Mutta jos tarkastellaan ilmiötä laajemmin, niin sukupuolisuuteen liittyy luonnollisesti huomattavan paljon vaihtelua ja moninaisuutta.
Sukupuoli on monen tekijän summa. Kun asiaa (yksilön ulkopuolelta) määritetään, ovat tekijöitä sukupuolikromosomit (XX/XY), muut sukupuolen määräytymiseen vaikuttavat geenit, sukupuolihormonit (estrogeenit/androgeenit), sukurauhaset ja ulkoiset sukuelimet. Sikiökehityksen aikana transsukupuolisen aivojen sukupuolittuminen tapahtuu eri ”parametreilla” kuin vaikkapa ulkoisten sukuelinten sukupuolittuminen. Yksilön ulkopuolelta ei (ainakaan toistaiseksi) osata määritellä sitä, mitä sukupuolta yksilön aivot edustavat. Kokemansa (ei ole parempaa sanaa kielessämme tähän) sukupuolen pystyy kertomaan luotettavimmin yksilö itse.
Tällaista vähän vaikeasti hahmotettavaahan tämä joillekin on, kun asia ei kaikilta ulottuvuuksiltaan ole silmillä nähtävissä ja (luotettavasti edes) mittarilla mitattavissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Sukupuoli on oikeasti olemassa. Sen voi havaita suvulliseen lisääntymiseemme liittyvistä lainalaisuuksista. Lisääntymisen suhteen asia on lopultakin aika yksiulotteinen ja suoraviivaisesti hahmotettavissa. Otollisten olosuhteiden vallitessa suoritettu toiminta materialisoituu noin kolmen kvartaalin päästä – ja silloin – totta vie – sukupuolten olemassaolo tulee vahvistetuksi.”
——-
-Niin. Ja mikä olikaan se syy miksi käsite sukupuoli ei voisi tarkoittaa vain ja yksinkertaisesti tätä? Ja olla liittämättä siihen mitään erityisiä ”kokemuksia”?
——–
”Mutta jos tarkastellaan ilmiötä laajemmin, niin sukupuolisuuteen liittyy luonnollisesti huomattavan paljon vaihtelua ja moninaisuutta.”
-Tullaan oikeastaan taas kysymykseen: onko ihminen eläin vai jotain monimutkaisempaa ja erityisempää? Eläinten, nisäkkäiden tapauksessa asia on justiinsa niin simppeli kuin yllä esitettiin.
—–
”Sukupuoli on monen tekijän summa. Kun asiaa (yksilön ulkopuolelta) määritetään, ovat tekijöitä sukupuolikromosomit (XX/XY), muut sukupuolen määräytymiseen vaikuttavat geenit, sukupuolihormonit (estrogeenit/androgeenit), sukurauhaset ja ulkoiset sukuelimet. Sikiökehityksen aikana transsukupuolisen aivojen sukupuolittuminen tapahtuu eri ”parametreilla” kuin vaikkapa ulkoisten sukuelinten sukupuolittuminen. Yksilön ulkopuolelta ei (ainakaan toistaiseksi) osata määritellä sitä, mitä sukupuolta yksilön aivot edustavat. Kokemansa (ei ole parempaa sanaa kielessämme tähän) sukupuolen pystyy kertomaan luotettavimmin yksilö itse.” ”
—–
Ja mitenkään ei ole mahdollista että tällä moninaisuus-selostuksella hämmennettäisiin erityisesti lasten ja nuorten mieltä? Oletko oikeasti sitä mieltä, että sukupuolensa pystyy kertomaan luotettavimmin yksilö itse, tarkoittaen myös alle kouluikäisiä lapsia?
—-
”Tällaista vähän vaikeasti hahmotettavaahan tämä joillekin on, kun asia ei kaikilta ulottuvuuksiltaan ole silmillä nähtävissä ja (luotettavasti edes) mittarilla mitattavissa.”
—–
-Niin. Ja miksi olisi keneltäkään pois, jos sukupuoli määritettäisiin samoin kuin eläimillä. Siellä biologian tunnilla? Voitaisiin säästyä monelta terapiaistunnolta. Ja käsitellä ne tuntemukset ja kokemukset sitten erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Tullaan oikeastaan taas kysymykseen: onko ihminen eläin vai jotain monimutkaisempaa ja erityisempää? Eläinten, nisäkkäiden tapauksessa asia on justiinsa niin simppeli kuin yllä esitettiin.”
Ihan vain tiedoksesi: Ihmisen tavoin XX- ja XY-kromosomeihin perustuva täplähyeenanaaras voi tietyissä olosuhteissa kasvattaa itselleen maskuliiniset sukuelimet. Ihmisestä etäisemmillä lajeilla sukupuoli voi riippua lämpötilasta, syntymäajasta, pH:sta ja monenlaisista muista elinympäristön olosuhteista. Asiat ovat siis kaukana simppeleistä nimenomaan eläimillä.
Ilmoita asiaton viesti
Weckroth kirjoitti: ”Tätä juuri tarkoitin. Ja tästä juuri väänsin Jorma Myyryläisen kanssa. Hän ei tainnut ymmärtää kysymystä oikein. Tenka Issakainen sentään ymmärs, ja myönsi että asia on niin kuin esitin: ei voi varmasti tietää onko kohtu yleisempi naisella kuin miehellä.”
Ymmärsin toki kysymyksen ihan niinkuin Weckroth sen minulle esitti mutta vastaukseni ei vain häntä tyydyttänyt. Erimielisyys hänen kanssaan näyttää useinkin johtavan tuomioon ymmärtämättömyydestä.
Weckroth kirjoitti: ”onko sukupuolta oikeasti edes olemassa?”
Ihan hyvä kysymys. Nyt meillä on vaihtoehtoina sukupuolten määräksi 0 – ∞. Kaikille löytynee sopiva määrä ja vaihtoehto itselle kunhan sallii muiden elää tavallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jorma M: ”Ymmärsin toki kysymyksen ihan niinkuin Weckroth sen minulle esitti mutta vastaukseni ei vain häntä tyydyttänyt. Erimielisyys hänen kanssaan näyttää useinkin johtavan tuomioon ymmärtämättömyydestä.”
—–
-Pahoittelen jos koit sen ”tuomitsemisena”. Ero sinun ja Tenkan vastauksissa oli tuolloin kuitenkin niin ilmeinen, että jompi kumpi ei käsittänyt kysymystä 🙂
Edelleen, on mahdotonta tietää varmasti että kohtu on yleisempi naisilla JOS sukupuoli on ensisijaisesti kokemus ja naiseutta ei voi päätellä ulkoisesta olemuksesta. Eikä siitäkään kuinka moni kokee tarvitsevansa leikkaus- tai hormonihoitoa kehoon liittyvän ristiriidan tai ahdistuksen vuoksi.
Tämä on täysin looginen päätelmä.
Ilmoita asiaton viesti
Weckroth jaksaa edelleenkin jankuttaa väärinymmärryksistä. Jospa hän lukee tuolloiset vastaukseni uudelleen ja pohtii lukemaansa.
Ilmoita asiaton viesti
”Tenka Issakainen sentään ymmärs, ja myönsi että asia on niin kuin esitin: ei voi varmasti tietää onko kohtu yleisempi naisella kuin miehellä.”
Ah. Taas sinulta on jäänyt sarkasmi ymmärtämättä. Koetan välttää sitä jatkossa!
Kuten aiemmissa keskusteluissa olen selittänyt, on vallan helppo todeta että kohtu on naisilla yleisempi kuin miehillä: otetaan edustava otos ihmisiä, kysytään mitä sukupuolta he ovat, selvitetään onko heillä kohtu.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tuolla aiemmin totesin, kuinka kukin yksilö hahmottaa omalla tavallaan sen, mitä pitää naisen tai miehen ominaisuutena, se pätee myös tähän: Eroottinen tai romanttinen kiinnostus sen kohteena olevaa sukupuolta kohtaan on sidoksissa tähän kuvaan. Se voi olla keskimäärin hyvin yhdenmukainen, mutta yksilöiden hahmotus voi poiketa tästä keskimääräisyydestää paljonkin.
Eli homous ja heterous ovat kovastikin kiinni sukupuolesta – panseksuaalin kiinnostus ei toki näin tee.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä sitten jos yleistyy ajatus, jota nyt kovasti totuutena tarjotaan: että ei ole mitään ”miehen tai naisen (fyysisiä) autenttisia ominaisuuksia. Tai tietynlaisia ilmaisutapoja, käyttäytymismalleja jne.
Eli ulkoiset tekijät eivät kerro sukupuolta.
Mitä silloin tarkoittaa ”homous” tai ”heterous”?
Ilmoita asiaton viesti
AS: ”Kun tuolla aiemmin totesin, kuinka kukin yksilö hahmottaa omalla tavallaan sen, mitä pitää naisen tai miehen ominaisuutena, se pätee myös tähän: Eroottinen tai romanttinen kiinnostus sen kohteena olevaa sukupuolta kohtaan on sidoksissa tähän kuvaan. Se voi olla keskimäärin hyvin yhdenmukainen, mutta yksilöiden hahmotus voi poiketa tästä keskimääräisyydestää paljonkin.”
—
-Minusta näyttää nyt että vähän sotkeudut tähän luentotyyppiseen kommentointitapaasi.
Puhun siitä, miten asiat faktuaalisesti ovat. Eli jos sukupuoli ei ilmene fyysisesti, niin ei ole mitään merkitystä miten kukin yksilö hahmottaa sen mitä pitää naisen tai miehen ominaisuutena.
Silloin kiinnostus kohdistuu korkeintaan siihen mitä mieltää naisen tai miehen fyysisiksi ominaisuuksiksi. Mutta kiinnostuksen kohteen kokemuksella itsestään ei ole tässä merkitystä.
Tällöin kiinnostus näitä fyysisiä tunnisteita kohtaan ei katoaisi mihinkään, eli ne fyysiset asiat ovat se mihin kiinnostus kohdistuu. Ei sisäiseen kokemukseen.
——-
”Eli homous ja heterous ovat kovastikin kiinni sukupuolesta – panseksuaalin kiinnostus ei toki näin tee.”
-Käsittelemättä on vielä kysymys siitä kuinka paljon sukupuolia lopulta on. Jos niitä ei ole vain kaksi: sama ja vastakkainen. Homous ja heterous käsitteinä PERUSTUVAT sille, että on kaksi sukupuolta. (”sama” ja ”vastakkainen”) Samoin biseksuaalisuus.
Homous ja heterous näin itse asiassa edellyttävät sukupuolen kaksijakoisuutta. Muuten niitä ei ole käsitteinäkään olemassa.
Tuo koko ajatuskuvio siitä, että biologia ei määritä sukupuolta ja että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että se on ensisijaisesti kokemus, on looginen umpikuja. Jos sukupuoli on kokemus, mitä mieltä on ylipäätään puhua sukupuolten lukumäärästä?
Ilmoita asiaton viesti
”Tällöin kiinnostus näitä fyysisiä tunnisteita kohtaan ei katoaisi mihinkään, eli ne fyysiset asiat ovat se mihin kiinnostus kohdistuu. Ei sisäiseen kokemukseen.”
Tämä asia on hyvin aktuaali ns. transdiggareiden kohdalla: Heitä viehättää transnainen hänen naisellisuutensa ja toisaalta ”piilevän miehisyytensä” takia. Tästä syystä transnaiset, jotka ponnistelevat kokonaisvaltaista naiseutta kohti, kammoavat tätä porukkaa. Näin on sukupuolen moninaisuuden alueella useinkin, mutta eihän ulkoisen olemuksen ja sisäisen kokemuksen ristiriita ole harvinaisuus heteromarkkinoillakaan.
Kukin siis taaplaa tavallaan ja ihastuu siihen, mitä pitää kohdesukupuolelleen viehättävänä. Aina ei voi voittaa.
Totta kai homous ja heterous perustuvat ajatukseen binääristä sukupuolijärjestelmästä – monille homoille muu kuin sellainen on ihan outo asia. Suurin osa lajimme parisuhdemarkkinoista perustuu tähän, mutta eihän siitä voi johtaa päätelmää, että mitään muuta ei olisi.
Ainakaan minä en ole sanonut, että biologia ei määrittäisi sukupuolta identiteetin tasolla – olen suorastaan vakuuttunut, että sillä on biologinen linkki, jota ei vielä ole löydetty. Sukupuolten lukumäärästä puhuminen yli käsitteen ”enemmän kuin kaksi” on hedelmätöntä – tästä laitoin jo hetki sitten toisen kommentin.
Ilmoita asiaton viesti
AS: ”Tämä asia on hyvin aktuaali ns. transdiggareiden kohdalla: Heitä viehättää transnainen hänen naisellisuutensa ja toisaalta ”piilevän miehisyytensä” takia. Tästä syystä transnaiset, jotka ponnistelevat kokonaisvaltaista naiseutta kohti, kammoavat tätä porukkaa. Näin on sukupuolen moninaisuuden alueella useinkin, mutta eihän ulkoisen olemuksen ja sisäisen kokemuksen ristiriita ole harvinaisuus heteromarkkinoillakaan.”
—–
-Tuossakin käytät ilmaisua ”naisellisuutensa” ikäänkuin olisi täysin selvää mitä se tarkoittaa.
Entä mitä tarkoittaa ”kokonaisvaltaista naiseutta”, jos sukupuoli on kokemus?
Ja edelleen, jos mitään aktuaalisia ulkoisia sukupuolen ominaisuuksia ja olemusta ei ole, silloin ei ole mitään todellista ”ristiriitaakaan” näiden välillä. Eikö niin? Vain kuviteltu ristiriita.
—-
”Kukin siis taaplaa tavallaan ja ihastuu siihen, mitä pitää kohdesukupuolelleen viehättävänä. Aina ei voi voittaa.”
—
-Mutta edelleen, jos sukupuolen tunnisteita ei ole, määräytyykö homous ja heterous sisäisen kokemuksen, oman ja toisen, mukaan?
Annan hypoteettisen esimerkkitapauksen:
”Ville” kokee olevansa mies, ja hänellä on elin nimeltä penis. Ville kokee olevansa homoseksuaali. Hän kuitenkin yksilöllisesti (kuten sanoit) pitääkin rintoja miehen ominaisuuksina. Hän on kuitenkin sinut oman kehonsa, kanssa eikä koe tarvitsevansa leikkaushoitoa. (Tämä on useasti todettu näissä keskusteluissa.)
Ville tapaa Marjan. Marjalla on rinnat ja vagina. Marja kokee olevansa heteronainen, ja mieltää peniksen miehen ominaisuudeksi. Hän ihastuu Villeen, ja Ville, joka on homomies ihastuu Marjaan, ja pitää tämän yleensä naiselliseksi miellettyjä (rinnat ja vagina) ominaisuuksia miehekkäinä.
He alkavat seurustella. Onko Ville siis oikeasti homoseksuaali ja onko heidän suhteensa hetero- vai homosuhde?
Kuulostaako absurdilta? Niin minustakin. Eli onko niin että et tarkoittanutkaan sitä, että sukupuolielimet, kuten siitin, vagina ja rinnat, voitaisiin ”yksilöllisesti” mieltää joko miehen tai naisen ominaisuuksiksi, vaan tarkoitit jotain muuta ulkoista ”miehekkyyttä” tai ”naisellisuutta”?
Minä kuitenkin tarkoitin juurikin noita ulkoisia sukupuolen tunnisteita. Ns. sukupuolielimiä.
—–
AS: ”Totta kai homous ja heterous perustuvat ajatukseen binääristä sukupuolijärjestelmästä – monille homoille muu kuin sellainen on ihan outo asia. Suurin osa lajimme parisuhdemarkkinoista perustuu tähän, mutta eihän siitä voi johtaa päätelmää, että mitään muuta ei olisi.”
—
-Eli homot ja heterot ovat sukupuolinäkemyksensä kanssa ”rajoittuneempia” kuin muut? Keitä nämä muut sitten ovat? Jos todellisuus ei ole (vain) tätä, niin silloin käsitteet homo ja hetero menettävät merkityksensä.
—–
AS: ”Ainakaan minä en ole sanonut, että biologia ei määrittäisi sukupuolta identiteetin tasolla – olen suorastaan vakuuttunut, että sillä on biologinen linkki, jota ei vielä ole löydetty. Sukupuolten lukumäärästä puhuminen yli käsitteen ”enemmän kuin kaksi” on hedelmätöntä – tästä laitoin jo hetki sitten toisen kommentin.”
—-
-Jos biologia määrittää sukupuolen niin silloin biologia määrittää sukupuolen. Sitä en tiedä mitä tarkoitat ”biologisella linkillä, jota ei ole vielä löydetty”.
Minusta on hedelmätöntä, ja järjetöntä, esittää että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, ja sitten sanoa ettei sukupuolten määrästä ole mielekästä keskustella, koska ”määritelmät menevät toistensa päälle”. Jos määritelmät menevät toistensa päälle jossakin asiassa, määritelmää ei oikeastaan ole.
Näin on käynyt sukupuolen kanssa, uuden ajattelutavan mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
”-Tuossakin käytät ilmaisua ”naisellisuutensa” ikäänkuin olisi täysin selvää mitä se tarkoittaa.”
Olen määritellyt muissa kommenteissa naisellisuuden ja miehekkyyden kunkin yksilön (joskus myös kulttuurin) käsityksestä näistä asioista, jolloin tuossa asiassa ei ole mitään ongelmaa: Se naisellisuus transnaiselle on hänen oma käsityksensä siitä.
”Entä mitä tarkoittaa ”kokonaisvaltaista naiseutta”, jos sukupuoli on kokemus?”
Sitä, että ihminen kokee olevansa nainen niissä puitteissa, mitä hän itse pitää olennaisina.
”Ja edelleen, jos mitään aktuaalisia ulkoisia sukupuolen ominaisuuksia ja olemusta ei ole, silloin ei ole mitään todellista ”ristiriitaakaan” näiden välillä. Eikö niin? Vain kuviteltu ristiriita.”
Höpöhöpö. Tuo ihmisen käsitys sukupuolesta heijastelee aina joitakin ympäristössä vallitsevia käsityksiä ja on suhteessa niihin, joskus positiivisessa ja joskus negatiivisessa sellaisessa. Nämä ominaisuudet siis ovat olemassa. Esimerkkinä tämän keskustelun transfobinen osasto, joka tuottaa koko ajan signaaleita siitä, että et saisi olla sitä, mitä koet olevasi.
”-Mutta edelleen, jos sukupuolen tunnisteita ei ole, määräytyykö homous ja heterous sisäisen kokemuksen, oman ja toisen, mukaan?”
Johan tuon selitin: Ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mikä on olennaista miehelle ja naiselle. Transdiggariesimerkki kertoi siitä, että nuo määritelmät eivät aina kohtaa. Mielenkiintoista on, että nämä diggarit hahmottavat itsensä heteroiksi. Määritelmät siis todella venyvät ja paukkuvat, sellainen tämä maailma on. Jos ymmärsit tähän asti kirjoitetun, sait samalla vastauksen esimerkkisi kautta laatimaasi kysymykseen.
”-Eli homot ja heterot ovat sukupuolinäkemyksensä kanssa ”rajoittuneempia” kuin muut? Keitä nämä muut sitten ovat? Jos todellisuus ei ole (vain) tätä, niin silloin käsitteet homo ja hetero menettävät merkityksensä.”
Jälleen höpöhöpö. Homo ja hetero ovat sellaisia suhteessa siihen, minkälaisiksi he itse kokevat kohdesukupuolensa olennaiset piirteet. Rajoittuneempia he usein todella ovat sen suhteen, että monille heistä sukupuolten maailma hahmottuu binäärinä ja sen moninaisuus on käsittämätön asia. Trust me.
”-Jos biologia määrittää sukupuolen niin silloin biologia määrittää sukupuolen. Sitä en tiedä mitä tarkoitat ”biologisella linkillä, jota ei ole vielä löydetty”.”
Jotain tästä asiasta todella on löydetty: Toisessa kommentissani kerroin transihmisten kyvystä reagoida vastakkaisen sukupuolen feromoneihin aivoillaan tavalla, jota ei ole voitu osoittaa opittavaksi asiaksi. Sen lisäksi aivorakenteet ovat keskimääräisesti enemmän identiteetin mukaisen sukupuolen aivoja muistuttavat kuin muilla samaa sukupuolta oleviksi oletetuilla. Vahvoja epäilyksiä (ei vielä todisteita..) on geenien aktivaatioon sopivissa sikiönkehityksen vaiheessa. Myös identtisissä kaksosissa molempien transsukupuolisuus on yleisempää kuin ei-identtisillä, mikä viittaa vahvasti biologiseen vaikutukseen ympäristön sijasta.
”Minusta on hedelmätöntä, ja järjetöntä, esittää että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, ja sitten sanoa ettei sukupuolten määrästä ole mielekästä keskustella, koska ”määritelmät menevät toistensa päälle”. Jos määritelmät menevät toistensa päälle jossakin asiassa, määritelmää ei oikeastaan ole.”
Vaikuttaa, että olet missannut pointin: Se, että määritelmät menevät toistensa päälle, on toisaalta tieteen näkökulmasta huonoa käsitteenmääritystä. Nämä määritelmät kun eivät yleensä olekaan tieteellisiä vaan eräänlaisia labeleita identiteeteille, joihin sukupuolen moninaisuutta edustavat ihmiset edustavat. Nämä labelit ovat voimakkaasti kulttuurisesti määräytyneitä. Toisaalta on kyse jatkumoista, joissa eri ihmiset voivat asettua rajattomasti eri tavoin noille jatkumoille. Niiden ääripäinä ovat karrikoidusti nainen kybällä + ei ollenkaan mies, mies kybällä + ei ollenkaan nainen, nainen ja mies samaan aikaan kybällä (kaksisukupuolinen) ja ei ollenkaan nainen eikä mies (sukupuoleton). Näihin väleihin mahtuu ääretön määrä identiteettivariaatioita.
Ilmoita asiaton viesti
”kukin yksilö hahmottaa omalla tavallaan sen, mitä pitää naisen tai miehen ominaisuutena, se pätee myös tähän: Eroottinen tai romanttinen kiinnostus sen kohteena olevaa sukupuolta kohtaan on sidoksissa tähän kuvaan. Se voi olla keskimäärin hyvin yhdenmukainen, mutta yksilöiden hahmotus voi poiketa tästä keskimääräisyydestää paljonkin.”
———
-Yksi kysymys vielä. Tähän asti on ollut aika selvää, nähdäkseni, että ns. homomiehet valitsevat kumppanikseen jonkun jolla on fyysiset ominaisuudet, joiden on katsottu kuuluvan miehelle. Samoin heteromies valitsee kumppanin, jolla on rinnat ja vagina.
Jos katsotaan eteenpäin, tuntemattomaan tulevaisuuteen, voisi siis mielestäsi olla yhtä hyvin niin, että homomies valitsisikin sen, jolla on rinnat, koska hahmottaa ne miehen ominaisuuksiksi?
Eli jos päämäärä on tosiaan se, että mitään kehonosaa tai elintä ei autenttisesti liitetä mieheyteen tai naiseuteen, niin mitä tällöin tarkoittaa olla ”homoseksuaali”? Jos sukupuoli on kokemus, ja toisen kokemusta ei voi varmasti tietää, ja voi olla ettei henkilö itsekään koe mitään ”ristiriitaa”, koska autenttisia naisen ja miehen kehon tunnisteita ei ole, miten kukaan voi koskaan määrittää itseään ”homoksi” tai ”heteroksi”?
Sano, miten?
Ilmoita asiaton viesti
Hän tietää mitä trans-genderit kokevat, (ei kuitenkaan omakohtaisesti) senhän hän tuo esille tässäkin youtube-luennolla: He kokevat ja tuntevat olevansa eri sukupuolta kuin heidän kehonsa.
Trans-genderin kokemus ei muuta miksikään sitä, ettei sukupuoltaan voi valita eikä kehoa pidä hormoneilla tai leikkauksilla yrittää keinotekoisesti muokata häiriötilaa vastaamaan. On tärkeää tiedostaa, että transgenderit tarvitsevat apua sukupuolen ristiriitaansa. Ja yhtä tärkeää olisi antaa oikeanlaista apua.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä.
Ja sen oikeanlaisen avun antamisessa avainasemassa ovat transaktivistit itse ja sukupuolen varioituvuuteen erikoistuneet asiantuntijat …
Ilmoita asiaton viesti
Tapio Puolimatka opastaa aihepiirin perustietoihin, selvällä suomen kielellä:
”Opas (=Suomen Opetushallituksen vuonna 2015 julkaisema opas) toistaa pervoteorian (queer theory) oletusta, jonka mukaan sukupuoli-identiteetti on vaihtuva ja yksilön sukupuoli on ”aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia” (13). Todellisuudessa sukupuolen koostuminen moninaisesta kirjosta ominaisuuksia ei poista sitä tosiasiaa, että sukupuolia on vain kaksi.
Sukupuoli on kirjoitettu jokaiseen soluun
Sukupuolen voi todeta objektiivisesti karyotyypistä eli sukupuolelle tyypillisestä kromosomien lukumäärästä ja rakenteesta. Miehen karyotyyppi on 46,XY ja naisen 46,XX. Sukupuoli on siis kirjoitettu ihmisen jokaiseen soluun. Kromosomipoikkeavuudet ja hyvin harvinaiset muista kuin sukupuolikromosomien poikkeavuuksista johtuvat fenotyypin määräytymisen häiriöt eivät muuta tätä kaksijakoa miksikään. Ne ovat kansainvälisen sairausluokittelun mukaisia sairauden tiloja.
Ei ole mitään älyllisesti kelvollista perustetta puhua muusta kuin kahdesta sukupuolesta. Se, että sukupuoli-identiteetti voi joissakin tapauksissa vaihdella, ei anna perustetta pitää epävakaata ja horjuvaa sukupuoli-identiteettiä toivottavana ja pyrkiä herättämään kehitysvaiheessa olevissa nuorissa kysymyksiä omasta sukupuoli-identiteetistään ja siten häiritsemään heidän sukupuolista kehitystään.”
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/opetushalli…
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on. Kiitos kommentista!
Ilmoita asiaton viesti
Täsmälleen näin.
Ilmoita asiaton viesti
Maallikko Puolimatkalle tiedoksi perinnöllisyystieteen tohtorin näkemys:
https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/suku…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä täydentävää näkemystä :
https://medium.com/@Tyrniluoto/hiuksenhieno-sukupu…
Ilmoita asiaton viesti
Että Puolimatka on uskonnollismotivoitunut käärmeöljykauppias oman tieteenalansa ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
#29. Näyttää olevan pelkkää pseudotieteellistä ja tarkoitushakuista hömppää.
Asialleen vihkiytynyt idealistinen relativisti todistaa vaivatta vaikka mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Hänen ”tiedemaailmassaan” ei mikään ole mahdotonta; vain mielikuvitus asettaa rajoja.
Ilmoita asiaton viesti
Puolimatka tuossa on se pseudotieteilijä. Sinne tuon apologeetan siirsivät jo ennen tuota AA-roskaa hänen evoluutiobiologiaa koskevat hölynpölynsä.
Ilmoita asiaton viesti
Koitapa pysyä asiassa ja olla asiallinen.
Sukupuolen moninaisuus-puheet on pseudotiedettä.
Ilmoita asiaton viesti
Hän on ***kasvatustieteen*** tohtori ja teologi. Ne eivät pätevöitä perinnöllisyystieteisiin tai biologiaan.
Oma koulutukseni ei kuulu tähän. En ole esittämässä omia, vaan puolustamassa tieteen väittämiä.
Ilmoita asiaton viesti
Esim. tämä Puolimatkan väite on puutaheinää: ”Sukupuolen voi todeta objektiivisesti karyotyypistä eli sukupuolelle tyypillisestä kromosomien lukumäärästä ja rakenteesta.”
No kun ei voi.
Raevaara: ”SRY-geeni voi puuttua muuten ehjästä Y-kromosomista tai se voi olla toimimaton. Joskus SRY-geeni on voinut edellisen sukupolven sukusolujen kehityksessä siirtyä X-kromosomiin, jolloin päällisin puolin XX-kromosomeja kantava henkilö onkin sukuelimiltään mies.”
Ilmoita asiaton viesti
Luepas nyt vaan se Raevaaran teksti ajatuksella ja kerro sitten sedälle miten Puolimatka selvittää ***sukupuolen objektiivisesti karyotyypistä eli sukupuolelle tyypillisestä kromosomien lukumäärästä ja rakenteesta*** kun se ei kerran ole mahdollista?
Vai tuliko Puolimatka kertoneeksi täysvalheen?
Ilmoita asiaton viesti
”SRY-geeni voi puuttua muuten ehjästä Y-kromosomista tai se voi olla toimimaton. Joskus SRY-geeni on voinut edellisen sukupolven sukusolujen kehityksessä siirtyä X-kromosomiin, jolloin päällisin puolin XX-kromosomeja kantava henkilö onkin sukuelimiltään mies.”
Tuo on ristiriidassa Puolimatkan väitteen kanssa. Jos et tajua miksi, niin en jaksa vääntää rautalankaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vieläkö löytyy näitä jotka vetoavat tuohon ACPeds:iin?
Kyseessä ei kuitenkaan ole oikea lastenlääkäriyhdistys ”American Academy of Pediatrics” (AAP) vaan siitä eronneen muutaman uskonnollisen fanaatikon perustamasta ”American College of Pediatricians” (ACPeds) nimisestä orgaanista. Lopullisen eron syynä oli AAP:n kannanotot homoseksuaalien parien adoptio-oikeudesta. ACPeds:iä jotkut pitävät jopa vihajärjestönä sen LGBT-ihmisiä koskevien lausuntojen takia. Ja sen perustajat itse ilmoittavat olevansa uskonnollinen organisaatio.
Tässä eräs ihan asiallinen ammattilaisen kirjoittama popularisaatio aiheesta: http://genetics.thetech.org/ask/ask456
Ilmoita asiaton viesti
Sinkkonen jostain syystä lausunnossaan 1) ohittaa kiistattoman tosiasian, että osa ihmisistä ei asetu kaksinapaiseen lokeroon ja 2) olettaa kyseessä olevan sen, että kiellettäisiin _yksittäisen_ lapsen kutsumista tytöksi/pojaksi (niissäkin tapauksissa, että tämä ihan itse selvästi asettaa itsensä jompaankumpaan lokeroon).
Osa ihmisistä kuitenkin on ulkoisen sukupuolitunnusmerkistönsä ja/tai kokemuksensa perusteella jotain muuta kuin jompaakumpaa (mies/nainen). Ei ole myöskään perusteltua niputtaa yksilöitä joukon osana tyttöihin tai poikiin.
Mikä tässä nyt on oman elämänsä sinkkosille ja aitoavioliittolaisille niin tavattoman vaikeaa ymmärtää?
Ilmoita asiaton viesti
Et siis tajua edelleenkään. Enpä jaksa enempää vaivautua.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi näkisin vuoksesi turhaan vaivaa? Eivät sinun harhasi minua haittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla aiemmin kirjoitat, että ”mainitun kaltaiset sukupuolen kehityshäiriöt ovat lääketieteellisesti määriteltyjä sairauden tiloja”. Mitä tarkoitat ”lääketieteellisesti määritellyllä sairauden tilalla” ja miten määrittelet ”kehityshäiriön”?
Kerrotko samalla ohimennen, että mikä sairaus sairausluokituksessa on O80.9
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minulla on käsitykseni asiasta, mutta minua kovasti kiinnostaisi, miten Sinä asian näet. En toivo sinulta erityisen laajaa selvitystä. Sellainen suppea olisi ihan kylliksi.
Kun niin varmana esität jonkin ilmiön olevan sairausluokituksen perusteella ”sairauden tila”, niin miten tähän vertautuu kyseisessä luokituksessa mainittu O80.9? Ja miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Sairaus voi olla eri asia kuin tautiluokituksen luokka…
Sieltä löytyy myös raskaus, jota Janhunen tuskin pitää sairautena (??…). Sitä voisi kuvata lääketieteellistä toimenpidettä mahdollisesti vaativaksi tilaksi. Sukupuoliristiriita on tässä suhteessa samanlainen: Voi vaatia korjaavia toimenpiteitä tai sitten ei.
Nykyisessä ICD10-tautiluokituksessa transsukupuolisuus on vanhaa perua mielenterveyden häiriöiden luokassa. Sen hoitaminen sellaisena on kuitenkin kaikkien nykyisten hoitosuositusten vastaista. Niiden mukaisesti hoidetaan kehoa, jos siihen tarvetta on ja tuetaan mielenterveydellisin apukeinoin monille usein rankkaa prosessia.
Ilmeisesti jo tänä vuonna julkaistavassa ICD11-luokituksessa sukupuoliristiriita on siirretty omaan luokkaansa, jossa se ei enää ole mielenterveyden häiriö. ICD10:n luokka transvestismi on jo poistettu kokonaan Suomen käyttämästä listasta vuona 2011, koska se ei ole toisaalta sairaus tai häiriö eikä siihen toisaalta ole mitään parantavaa hoitoa – eikä myöskään tarvetta sellaiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Jos viittaat taannoiseen keskusteluun, jossa eräs radiologi esitti mielipiteitään, voin todeta, että hän niissä toimi toisaalta täysin oman asiantuntijuusalueensa ulkopuolella, mutta toisaalta lääkärin auktoriteettiaan hoitokäytäntöjen vastaisten ajatustensa tueksi käyttäessään myös lääkärin eettisten sääntöjen vastaisesti.
Ei ole lääkäriinkään valkoiseen takkiin katsominen…
Ilmoita asiaton viesti
Niin: Radiologi osaa lukea röntgenkuvia, mutta sukupuolen moninaisuudesta hänellä on perusopinnoissaan max yksi luento. Lääketieteessä lääkärin kuuluu puhua asioista sovittujen hoitokäytäntöjen viitekehyksessä, mitä puheena oleva radiologi ei todellakaan tehnyt. Sen sijaan minun täällä tautiluokituksesta esittämäni ajatukset perustuvat kansainväliseen alan asiantuntijoiden julkaisemaan tietoon.
http://transtukipiste.fi/wp-content/uploads/2018/0…
Ilmoita asiaton viesti
Kyseinen radiologi ymmärsi kuitenkin hankkia itselleen kirjoituskiellon tänne Puheenvuoroihin – Tays:n transpoliklinikan hoitosuositusten vastaisilla kirjoituksillaan hänen voi katsoa vaarantaneen potilasturvallisuuden …
Ilmoita asiaton viesti
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista puoltaa näkemystäni kuten myös yleinen elämänkokemuskin – potilasturvallisuuden ja sairaalan maineen vaarantuminen oli puheena olevassa ”tapauksessa” nähtävillä …
Ilmoita asiaton viesti
Uskomisillasi ei ole asiaan vaikutusta – sairaala selvittää aina tiedoksi saatuaan terveydenhoidon yksikön mainetta ja sen potilasturvallisuutta vaarantavat tapaukset.
Huomautan edelleen uudistuneen tasa-arvolain soveltamisalueista ja lakiin sisältyvästä syrjinnänkiellosta. Sukupuoleen perustuva syrjintä on siten ilman epäilyksen häivää kiellettyä paitsi terveydenhoidossa niin myös muualla palveluiden tarjonnassa ts. Uusi Suomi blogipalvelun tarjoajana on velvollinen huolehtimaan tämän keskustelualustan mukaan lukien sillä käytävien keskusteluiden syrjimättömyydestä – Syrjintä on kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.
Niin, transihmisten esittäminen vastoin kansainvälisesti tunnustettuja hoitosuosituksia mielenterveydeltään häiriintyneiksi on selkeää sukupuoleen perustuvaa syrjintää …
Ilmoita asiaton viesti
Janhunen ei toistuvista huomautuksista huolimatta näy ymmärtävän, että tautiluokituksessa olevat asiat eivät kaikki ole sairauksia tai häiriöitä ja että se luokitus on tältä osin jo vuosia sitten todettu vanhentuneeksi, mistä syystä tämän suhteen muutokset odottavat käytännössä vain viimeistä silausta ennen julkaisua.
Jos Janhunen ajattelee myös tautiluokituksessa olevan raskauden olevan sairaus tai häiriötila, voimme jatkaa keskustelua – joskin uusin näkökulmin, ja silloin lähinnä Janhusen pään sisällöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos viittaaminen kansainvälisten huippuasiantuntijalääkereiden tuottamiin hoitosuosituksiin ja tautiluokitukseen liittyviin näkemyksiin on Janhusen mielestä aggressiivista identiteettipolitiikkaa, on se lähinnä Janhusen itsensä ja hänen kaltaistensa ongelma.
Ja rinnastus meni myös ilmeisesti ohi – halu uskoa omaan väärinymmärrykseen tautiluokituksen luonteesta vei siis kuitenkin voiton.
Tunnistan hyvin ajatukset, joihin Jokisipilä viittaa, vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on taitolaji. Janhunen ei kuitenkaan tarkenna, missä kohden identiteetin nostaminen olennaiseksi oikeudeksi vie hänen tai muiden oikeuksia mihinkään – oikeuden menettämistä syrjimiseen en tähän vastaukseksi hyväksy. Samoin minulle ei kelpaa vastaus, että ette saa olla sellaisia kuin koette siksi, että en sellaista jaksa tai viitsi yrittää ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä sairaus tai häiriötila raskaus mielestäsi on? Se on siellä samaisessa luokituksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tulevassa ICD11-luokituksessa sukupuoliristiriita tulee olemaan omassa luokassaan pois mielenterveysluokasta – aivan kuten raskauskin. Tämä on ollut selvää jo vuosia, luokituksen muut osiot ovat vain viivästyttäneet kokonaisuuden julkistamista. Myöskään suositellut hoitomuodot eivät ole vuosikausiin viitanneet mielenterveyden häiriön korjaamista perinteiseen tapaan niin, että se häiriö korjattaisiin korvien välistä esimerkiksi terapialla.
Janhusen peruste transihmisten herjaamiselle häiriintyneiksi on siis jo nyt vanhentunut.
Ilmoita asiaton viesti
Törkeää syyttelyä ja toisen maineen mustamaalamista. Vieläpä niin, ettei tämä teidän vihjailemanne radiologi voi edes puolustautua.
Poistoon joutaisi tällaiset epäasialliset ja henkilön maineen vahingoittamiseen tarkoitetut kommentit!
Mutta olkoon nähtävissä, niin näkee millaista peliä pelaatte.
Jos joku kehtaa olla erimieltä transliikkeen kanssa, niin hänen ammattitaitonsa kyseenalaistetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei ole tämän kelpo radiologin ammattitaitoa asettanut kyseenalaiseksi hänen leipätyössään. Se vain on ollut kritiikin kohteena, että hän on tuon alueen ulkopuolella esittänyt täysin kiistatta lääketieteen tällä hetkellä kiistämiä käsityksiä, jotka ovat samalla myös lääkärin eettisten ohjeiden vastaisia:
”…Hänen tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia.”
Ongelma on tässä keskustelussa ilmeinen, kun eräät keskustelijat hänen tuon kohdan vastaisia lausuntoja esittää jumalan sanan kaltaisina. Siksi asia piti nostaa esiin.
Ammattitaito kyseenalaistetaan, koska se on tässä tapauksessa kiistatta kyseenalainen transpotilaitten tilanteen ymmärtämisen osalta – ei siksi, että hän on eri mieltä jonkin poliittisen agendan kanssa.
On olemassa mielipiteitä ja perusteltuja mielipiteitä ja niistä ne perustelluimmat ovat relevanteimpia. Se, mikä niistä on relevantein, selviää perustelut vastakkain asettamalla – sellaista kutsutaan argumentoivaksi keskusteluksi. Se, että latistaa toisen perustellun mielipiteen pelkäksi mielipiteeksi tai demagogiaksi, ei ole asialliseen keskusteluun kuuluvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Syrjinnän kielto koskee myös terveydendoitoa – lääkärin asemassa tapahtuva hoitosuositusten vastaisten käsitysten levittäminen on hyvin vakava asia ja voi johtaa ammatinharjoittamisen rajoittamiseen tai sen kokonaan poistamiseen.
Asiassa ei ole mitään puolusteltavaa sananvapauden tai muun ihmisoikeuden verukkeella…
Ilmoita asiaton viesti
Sellaista se on. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Koitas nyt vähän hillitä. Puolimatka on erittäin asiantunteva ja hallitsee hermonsa (toisin kuin Riipinen) ja hän pystyy näkemään myös tieteen rajallisuuden selittää todellisuutta.
Minkähän alan asiantuntija on Juha Riipinen? Ei ilmeisesti minkään. Kun tällaisia Riipisen loukkaavia kommentteja lukee, herää kysymys että jos harkintakyky pettää jo kättelyssä tällaisiin tunteenpurkauksiin, miten tällaiseen ihmisen harkintaan voi isommissakaan asioissa luottaa.
Olen tehnyt jatkuvasti monissa eri keskusteluissa saman havainnon: Mitä törkeämmin joku ihminen haukkuu ja koittaa tehdä naurettavaksi jonkun toisinajattelija-tutkijan, sitä varmemmin tämä mollaaja on itse väärässä, koska häntä ohjaa tunteet eikä järki. Lisäksi tällaiselta ihmiseltä puuttuu kaikkein tärkein työkalu totuuden etsinnässä, nimittäin nöyryys.
Ylimielinen ja jopa loukkaava on esim tämä Riipisen kommentti: ”Puolimatka tuossa on se pseudotieteilijä. Sinne tuon apologeetan siirsivät jo ennen tuota AA-roskaa hänen evoluutiobiologiaa koskevat hölynpölynsä”.
Evoluutiosta Puolimatka ymmärtää varmasti enemmän kuin moni muu, koska hän ymmärtää että totuus ja todellisuus on enemmän kuin mitä tiede saa siitä selville, koska tieteellä on rajansa.
Tiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. Monet tieteentekijätkin nojaavat Jumala-uskoon ja ovat silti täysin päteviä alallaan. Lisäksi tiede on läpeensä naturalistisen filosofian vallassa, jota voi aivan hyvin kuvailla myös uskoksi tai jopa uskonnollisuudeksi.
Nythän eräät tiedemiehet ovat kannattamassa ns. ID-teoriaa (Intelligent design), jossa katsotaan että tieteen menetelmät eivät riitä selittämään elämän kehittymistä, vaan että evoluutioon liittyy psyykkistä/henkistä tarkoitus- ja päämäärähakuisuutta. Tämä voidaan nähdä ohjauksena, vaikka ID-teoria ei otakaan kantaa Jumalaan. No jotkut sitten sanovat että se ei ole tiedettä. Entä sitten,– sen pahempi tieteelle. Nimittäin ID ajattelu laajentaa ajattelun näkökulmaa, ja on mielestäni aivan oikeilla jäljillä. Esim. DNA kuten myös yksittäinen solu sisältää niin valtavat määrät informaatioa ja erilaisia rakenteita, että sellaisen syntymiseen sattumalta ilman ohjausta ja suunnittelua, on monen tiedemiehen ollut mahdotonta uskoa. Luomisprosessista itsessään ei ole havaintoja, tieteen rajallisten mahdollisuuksien takia, mutta luomisen seurauksien jälkiä monet tutkijat pitävät todennäköisempänä, kuin että sokea sattuma ja luonnonvalinta olisi yksin saanut kaiken aikaan. Näin on päätellyt esim. kuuluisa ateisiti Anthony Flew, joka kääntyi deistiksi nimenomaan todistusaineiston johdosta.
Onkin sanottu että tiede on aikamme uskonto. Tieteenfilosofi Paul Feyerabendin toteaakin tieteen röyhkeydestä omia itselleen koko järjellisen ajattelun alue mm näin: ”Tiede on paljon lähempänä mytologiaa kuin tieteenfilosofia haluaisi myöntää. Se on eräs ihmisen kehittämistä ajattelun muodoista, eikä välttämättä edes paras. Tiede on nuorin, aggressiivisin ja dogmaattisin uskonnollinen instituutio”.
Ilmoita asiaton viesti
Breathtaking inanity. Niillä sanoilla tuomari John E. Jones III luonnehti päätöksessään Intelligent Design-uskoisen koululautakunnan toimintaa Doverin kuuluisassa oikeudenkäynnissä (Kitzmiller versus Dover School Board, v2005). Täsmälleen sama luonnehdinta sopii Mäkisen uskomuksiin.
ID ei ole ainoastaan pseudotiedettä vaan jopa nykyajan kuuluisin esimerkki moisesta. Ei ole olemassa mitään ID-teoriaa, ei edes kelvollista ID-hypoteesia. Mikään havainto ei tue väitettä suunnittelijan olemassaolosta, saati sitten suunnittelusta luonnossa. ID on pelkkä säälittävä ad hoc-selitys, jolla uskonnolliset piirit yrittävät pitkittää jo 150 vuotta sitten tieteissä syrjäytetyn kreationismin kuolinkamppailua muuallakin yhteiskunnassa.
ID-liikkeen tavoitteet ja toiminta ovat hyvin tiedossa, sillä sen Kiila-strategiana tunnettu manifesti vuodettiin julkisuuteen jo kauan sitten (https://en.wikipedia.org/wiki/Wedge_strategy). Tieteen kanssa ID-liikkeen toiminnalla on vain sen verran tekemistä, että liikkeen tarkoitus on ujuttaa kristinusko osaksi luonnontieteitä keinoja kaihtamatta uskonnon yhteiskunnallista asemaa suojellakseen.
Niin, ja piti vielä sanomani, että luonnontieteet tarvitsevat metodologista naturalismia, jos tulosten halutaan olevan arvioitavissa. Jos mikä tahansa pelkän uskonvarainen väite kelpaisi selityksenä luonnonilmiöille, niin tiedettä olisi turha tehdä. Kas kun kaikki nuo uskonvaraiset väitteet olisivat yhtä tosia, totuusarvoltaan mahdottomia erottaa toisistaan. Puolimatkan supranaturalistinen suunnittelija ei ole yhtään sen perustellumpi selitys yhtään millekään kuin metsän pikku peikkonen, kuuta kiertävä teekannu tai liikavarpaiden kolotus.
Ilmoita asiaton viesti
Ja höpö höpö. Sinä olet oman usko(nto)si fanaattinen intoilija, ja et edes tiedä sitä että ID teoriasta on ihan oikea teoria olemassa.
Suunnittelijan eli Jumalan olemassaolosta on noin miljoona todistetta. Olet selvästi luovuttanut aivosi naturalismille, ts. et pysty ajattelemaan itse, vaan seuraat määrättyja uskomuksia, joiden kuvittelet olevan ainoa ja paras mahdollinen tie totuuteen eli lankeat itse juuri siihen samaan eli omaan uskonnollisuuteesi mistä nyt uskovia syytät.
Edustat tyyppillistä keskustelijaa josta voi sanoa että hän kiivailussaan kertoo enemmän itsestään, kuin asiastaan.
Samanlainen fanaatikko ja kuulu ateisti on Richard Dawkins, joka ei myöskään pysty hillitsemään itseään ja sortuu täysin käsittämättömän ala-arvoiseen ja törkeään kielenkäyttöön hänen puhuessaan uskovista ja uskosta. Ts. häneltä puuttuu jopa yleissivistys. Todellisuudessa Dawkins tekee tyypillisen olkinukke argumentaatiovirheen: hän tekee uskosta jonkinlaisen kummituksen ja sitten sanoo ettei tuohon voi uskoa. Hän ei vain huomaa että ei tuohon usko kukaan muukaan. Toisin sanoen Dawkins ei tunne (kuten et ilmeisesti sinäkään) edes Kristinuskon alkeita jota hän sitten niin kiivaasti vastustaa. Dawkinsin tietämättömyydestä on tehty myös kirja ”Dawkinsin jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus” / Alister McGrathin.
Tieteen tekeminen ei edellytä että luovutaan kristillisestä uskosta. Monet suuret tieteen nimet ovat olleet Jumalaan uskovia.
Ei voida tieteellisesti todistaa että vain tieteellisesti todistetut asiat ovat totta. Mökin mummokin pystyy käsittelemään mielessään asioita joista tiede ei voi edes haaveilla.
Ilmoita asiaton viesti
Mitään tieteellistä ID-teoriaa ei ole olemassakaan. ”Miljoonat suunnittelijan olemassaolon todisteesi” ovat nekin vain ihmisten mielikuvituksessa, eivät havaittavassa todellisuudessa.
Ymmärrän toki tottumattomuutesi uskonnollisen maailmankuvasi kritiikkiin. Kristinopilliset latteudet on totuttu kuuntelemaan vakavalla naamalla niitä kyseenalaistamatta. Luomisoppi on kuitenkin mihinkään tosiasioihin perustumatonta taikauskoista roskaa sekä ID-etuliitteellä että ilman, ja sen voi vallan mainiosti sanoa ääneen. Jos suhtautumiseni kreationismiin ja kreationisteihin ei miellytä, niin voit lohduttautua sillä, etten minäkään pidä kreationisteista.
Kristinuskolla ei ole luonnontieteille mitään annettavaa, mutta tietenkään tieteen tekeminen ei edellytä luopumista sen enempää kristinuskosta kuin pastafarismistakaan. Uskovaiset tieteentekijät osaavat useimmiten mainiosti erottaa uskontonsa työstään ja se on oikein hyvä se. Sitten jos he eivät enää osaa, niin he voivat siirtyä Discovery Instituteen, Answer in Genesikseen tms hömppääviin ajatuspajoihin, tai ehkäpä heille löytyy vihreä oksa TV7:n tai Radio Dein vakiovieraina, ja ainakin huuhaa-palkituille on tarjolla uusi ura Seurakuntalaisen blogistina.
Totuushegemonian teistit hukkasivat, koska metodologinen (ei siis filosofinen) naturalismi tuottaa parempaa tietoa.
Niin se käy, nauttikaamme elämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Sun aika meni jo.
Ilmoita asiaton viesti
Oikea ja täysin täsmällinen vastaus on: Enemmän kuin kaksi.
Tällä tarkoitan, että ihmiset (…ja toki myös lukemattomat eläimet) voivat olla muuta kuin miehiä/uroksia ja naisia/naaraita. Pelkkä genetiikka tuottaa näitä variaatioita pilvin pimein ja sukupuoli identiteettinä ja sosiaalisena konstruktiona tuottaa myös laajan kirjon. On useimmissa tapauksissa hyödytöntä yrittää laatia tyhjentävää luetteloa näistä, koska niiden määritelmätkin menevät osin toistensa päälle.
Joskus voi tietysti olla vaikeaa luopua yksinkertaisista totuuksista, mutta se voi olla aika ajoin hyödyllistä, jos haluaa tästä ympäröivästä maailmasta jotain ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Juha Riipinen. Vastineesi minulle on lapsellista roskaa. Suosittelisin sinulle jotain filosofian alkeiskurssia, jotta ymmärtäisit mitä me todella tiedämme ja mitä emme. Kun nojaat ainoastaan tieteeseen, nojaat sellaiseen joka on erittäin epävarmaa, ja josta tiede itse sanoo ettei se edusta koskaan ehdotonta totuutta.
Tämä maailmankuvasi on sinulle uskon valinta, ei suinkaan tiedon, kuten itse kuvittelet.
Sinä elät omien tunneperäisten kuvitelmiesi kuplassa ja todellisudesta eli siitä mitä tutkitaan ja mitä on saatu selville, siitä sinä et ymmärrä paljoakaan, koska luotat vain tieteen mahdollisuudet jotka sitten rajoittavat ajatteluasi. Tieteen tuloksiin sidottu maailmankuvasi joutuu kieltämään suurimman osan todellisuutta, eli kieltämään sen mitä tiede ei pysty todistamaan.
Ihmisten kokemukset eli käytäntö ei merkitse sinulle mitään, koska kaikki ajattelussasi on alistettu etukäteen (!) määrättyihin raameihin. Kuitenkin käytäntö on teorian kriteeri. Todellisuus ei rajoitu vain siihen mitä tiede siitä nyt sanoo. Se mitä nyt tiedämme, on sinulle kuin lyömäase muita kohtaan, jotka uskaltavat olettaa että on jotain muutakin.
Tiedätkö mitä: Jos ihmiset olisivat ajatelleet aina kuten sinä, eläisimme yhä kiviluolissa. Koska sinä vetoat vain siihen mitä nyt tiedetään juuri nyt, etkä pysty ajattelemaan niitä ajatuksia jotka eivät liity nykytietämykseen. Sinä vain purat vihaasi niitä kohtaan jotka olettavat että todellisuuden perimmäinen olemus onkin sukua ja yhteydessä henkisemmälle maailmanselitykselle kuten Kristinuskolle.
Tätyy sanoa että näin asioista pihalla ja näin itseään ja omaa tietämistään täynnä olevaa kirjoittajaa harvoin tapaa. Mutta aina silloin tällöin, jotka tulevat keskustelufoorumille esittelemään poikkeuksellisen korkeaa ymmärryksen tasoaan. Mutta elä sinä Juha Riipinen rauhassa omisssa rajalllisissa luuloissasi. Toivon mukaan joskus heräät todellisuuteen, teet parannuksen, ja ymmärrät kaiken virheellisen ja rajoittuneen ajatelusi johtuneen tunneperäisistä syistä. Ylimielisyys ja kaikkitietävyys, kuten myös ns. kristofobia on puhdas itsekäs tunne.
Ilmoita asiaton viesti
Tieteen viimeisille saavutuksille ajattelunsa luovuttaminen on vapaaehtoista oman ajattelun vapauden rajoittamista. Tiede onkin toisaalta aikamme uskonto, jos ja kun sen uskotaan selittävän totuutta luotettavasti sellaisillakin alueille johon sillä ei ole mitään mahdollisuuksia ottaa kantaa, kuten Jumalan olemassaoloon. Mökin mummokin pystyy ajattelemaan asioita moniulotteisemminkin kuin tiede, jonka rajat rajoittavat ajattelua aivan olennaisesti.
ID- eli Intelligent design-teoriasta: Jotkut sanovat että ID-teoria ei ole tiedettä. Entä sitten, sen pahempi tieteelle. Nimittäin ID ajattelu laajentaa ajattelun näkökulmaa, ja on mielestäni aivan oikeilla jäljillä. ID-teoria onkin raikas tuulahdus tiedeuskovaisten (scientismi) ahtaaseen ja tunkkaiseen maailmaan.
Tiede onkin usein kuin savolaisen puhe, jossa vastuu siirtyy kuulijalle. Olennaista tieteen tutkimuksissa ei aina olekaan se mitä sanotaan, vaan myös se mikä jätetään
sanomatta, eli mihin ei ole vastausta, ja mihin tiede ei saa otetta.
Tiede ei pysty ottamaan Jumalaa huomioon, koska tieteellä on
rajansa, jota ei monastikaan haluta ottaa huomioon. Jumalan huomiotta jättäminen ei ole minkäänlainen peruste Jumalaa vastaan.
On kysytty niinkin että onko tieteellisesti todistettu että vain tieteellisesti todistetut asiat voivat olla totta. Ei ole. Totuus onkin paljon enemmän kuin ”tieteen viimeiset tutkimukset”. Aina kun Jumala jätetään laskuista pois, puhutaan vain osatotuuksista, ja niiden väittäminen kokototuudeksi on päivänselvä valhe.
Tieteellä on toki oma arvonsa, mutta se tulee osata jättää myös siihen. Tiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. Silloin kun tieteestä tulee isäntä ihmiselle, eli kaikkein suurin auktoriteetti totuutta etsiessä, on hyvä kerrata mitä tieteenfilosofi Paul Feyerabendin toteaa tieteen röyhkeydestä omia itselleen koko järjellisen ajattelun alue. Paul F. toteaa mm
näin: ”Tiede on paljon lähempänä mytologiaa kuin tieteenfilosofia haluaisi myöntää. Se on eräs ihmisen kehittämistä ajattelun muodoista, eikä välttämättä edes paras. Tiede on nuorin, aggressiivisin ja dogmaattisin uskonnollinen instituutio”.
Toisaalta oikein ymmärrettynä tiede ja (kristin)usko eivät ole ristiriiassa keskenään, vaan paremminkin tarvitsevat toisiaan. Helsingin yliopiston fysiikan opettaja, prof. Kaarle Kurki-Suonio toteaa viisaasti näin: ”On totta että aktiivisen ateismin ajajat ovat käyttäneet tiedettä perusteluna uskontoa vastaan. Tässä on kysymys propagandasta, jonka tiedemiehet ohittavat pelkällä hymähdyksellä. On tiedon puutetta, jos usko syrjäytetään tieteen nimissä. Jos ihmiset olisivat perillä tieteellisen tutkimuksen olemuksesta, he eivät kokisi uskoa ja tiedettä keskenään ristiriitaiseksi”.
Elämä onkin edelleen mysteeri tieteelle. Tieteellisessä mielessä elämää ei ole selitetty tyhjentävästi missään. Kaikki uskovat johonkin, myös ateistiset tiedemiehet.
Siitä ei ole kauaa kun kuviteltiin että atomi on materian pienin yksikkö jota ei voida enää jakaa. Kuviteltiin myös että kaikki tapahtumat voidaan laskea etukäteen, ja vallalla oli ns.
deterministinen käsitys todellisuudesta. Ja näin Jumalaakaan ei tarvittu enää selittäjäksi mihinkään, koska yliluonnollisuutta ei ole olemassa.
Meidän sukupolvemme aikana tähän on tullut täydellinen muutos. Mm. ydinfyysikko K.V.Laurikainen kirjoitti paljon siitä miten fysiikassa deterministiset lait ovat tutkimuksen myötä jouduttu korvaamaan tilastollisilla todennäköisyyksillä. Hän korosti sitä että mitään ehdottomia luonnonlakeja ei ole olemassa, vaan on vain todennäköisyyksiä.
Enää ei tarvinnut puhua ns. aukkojen Jumalasta, jossa Jumala sijoitettiin aina siihen aukkoon josta ei tunnettu. Koko todellisuuden perimmäinen
olemus on yksi suuri aukko, jonne Jumalan vaikutus voi ulottua milloin ja missä tahansa.
K.V. Laurikainen on todennyt osuvasti myös: ”Älkää antako tieteen hämätä. Kaikki suurimmat elämää koskevat kysymykset ovat yhtä tuntemattomia kuin ne aina ovat olleet: Miksi olen olemassa? Onko Jumala olemassa? Onko kaikella jokin tarkoitus? Kuvitelma että kaikki voidaan tieteellisesti selvittää, on utopistinen ajatus. ”
Tieteessä on siis jouduttu luopumaan determinismistä, eli siitä että kaikille asioille on olemassa havaittavat syynsä. Myös aine itsessään on henkisempää kuin aiemmin olemme luulleet, eli sellaista kovaa ainetta millaisena me ihmiset sen koemme, ei todellisuudessa ole olemassa, kun sitä riittävän paljon suurennetaan. Ydinfyysikko K.V.Laurikainen totesi joskus näin: ”Kun aineen pienimpiä hiukkasia tarkastelee ilman ennakkoluuloja, niin ne viittaavat johonkin sellaiseen joka ei enää olekaan aineellista”.
Samoin esim. DNA kuten myös yksittäinen solu sisältää niin valtavat määrät informaatioa ja erilaisia rakenteita, että sellaisen syntymiseen sattumalta ilman ohjausta ja suunnittelua, on monen tiedemiehen ollut mahdotonta uskoa.
Professori Matti Leisola vastasi evoluutiokeskustelussa häntä kritisoineelle Skepsis-yhdistykselle näin: ”Olisi rehellistä myöntää, että (elämän kehittymisen) moniin arvoituksiin ei ole tiedossa edes kaukaisessa tulevaisuudessa ratkaisua. Luonnon käsittämättömän monimutkaisuuden äärellä annos nöyryyttä –ottaen huomioon mitä todella tiedämme – ei ole pahaksi viralliselle skeptikollekaan”.
Suht. uusi tieteen löytö on ns. Higgsin hiukkanen, jota jumalhiukkaseksi on myös kutsuttu, koska se on kaikkialla. Tämä sopii myös mainiosti Jumala-oletukseen, ja Hänen työkalukseen.
Massachusettsin teknillisestä yliopistosta mm. professori Seth Lloyd sekä fyysikko Stephen Wolfram, pitävät maailman perustana informaatiota, eikä ainetta, kuten on aiemmin oletettu. .
Informaatiosta nimenomaan onkin perimmiltään kyse. Tästä informaation osuudesta elämän synnyn yhteydessä puhuu paljon professori Matti Leisola mainiossa kirjassaan ”Evoluutiouskon ihmemaassa”.
Viittaan vielä uusiin tukimuksiin jotka osoittavat että ihmisen tietoisuus eli sielu/henki voi olla olemassa aivoista riippumatta. Tämäkin näkemys lähestyy Kristinukson perustotuuksia.
Vanhat käsitykset ja kuvitelmat siitä että tiede on sivuuttamassa uskonnon (Kristinuskon), ovat uudet tutkimukset osoittaneet vääräksi. Uudet tutkimukset ovat päinvastoin lähentymässä sitä maailmakuvaa mitä Raamattu ja Kristinusko edustaa. Todellisuuskäsitys on muuttumassa aineellisesta yhä henkisemmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti et tuhlannut tuohon koomiseen vuodatukseesi koko yötä 🙂
Harmi, etten siis saanutkaan nähdä väittämääsi ID-teoriaa, en todisteita suunnittelijasta enkä esimerkkejä suunnittelusta luonnossa. En tietenkään ole yllättynyt, koska niitä ei ole ja tiesin sinun puhuvan tapojesi mukaan löysiä.
Hassua, että ”tunneperäisistä kuplista” puhui uskonkokemuksensa reaalimaailmaan sotkenut surullisen hahmon ritari, joka syyttää muita siitä, ettei kuvitelmilleen ole havaittavissa reaalimaailman vastinetta. Näyttövelvollisuus nyt kuitenkin on sinulla, ja vain sinulla, tee työsi tai tuki suusi. Muuten tuota loruilua ei tarvitse kenenkään kuunnella.
Vastoin väitettäsi tieteellinen maailmankuva ei ole sidottua siihen, mitä tiedetään nyt. Tiede laajenee sitä mukaa mitä enemmän ympäröivästä maailmasta havaitaan, opitaan ja tiedetään. Toisin kuin teistinen tyhjänvääntäminen, metodologinen naturalismi tuottaa aitoa tietoa ja toimivia ratkaisuja. Joskus erehtyenkin, mutta itseään korjaten. Tiede on lennättänyt ihmisen kuuhun, uskonnot vain talon seinään.
Ja kas kun sattuikin. Suoritin jo yli 30 vuotta sitten vuodatuksessasi kolmesti mainitsemasi K.V.Laurikaisen itse vetämän tieteenhistorian ja filosofian peruskurssin Helsingin Yliopistossa hänen itsensä antamalla hyvällä arvosanalla.
Nukkuisit yösi, nyt näet unia valveilla ollessasi.
Ilmoita asiaton viesti
No en vuodattanut sillä olin sen tehnyt jo kauan aikaisemmin. Mutta koomiselta ja täydellisen tietämättömiltä sinunkin vastauksesi minusta näyttävät. Lisäksi vastineesi kertovat edelleen enemmän ikävästä epäkunnioittavasta asenteestasi kuin muusta. Miksi et vain pysyisi asiassa.
Sinun ongelmasi on siinä kuten monen muunkin tiedeuskovaisen, että heidän maaimankatsomuksensa rajoittaa heidän ajatteluaan. Kuvitellaan että vain tieteen kautta voidaan saada todellista tietoa.
Sinulla ei ole alkeellisintakaan käsitystä siitä mitä kristillinen usko todella on, mitä se on käytännossa, miten siinä esiintyy sellaista yliluonnollista tietoa josta tieteen maailma ei voi edes haaveilla.
Totuus voidaankin nähdä ja todellisuus ymmärtää myös muuta kautta kuin vajavaisen tieteen vajavaisten menetelmien ja vajavaisten tutkijoiden tulkitsemina.
Lainaan vielä Neil Hardwikin ohjelmassa (1989) käynyttä arkkipiispa Mikko Juvaa, jossa keskusteltiin totuudesta ja perimmäisestä todellisuudesta: ”Eikö ole aivan perusteltua ajatella että ihminen saa kosketuksen todellisuuteen kahta tietä, toisaalta havaintojen, mittausten ja kokeiden avulla tähän fysikaaliseen todellisuuteen, ja toisaalta omien ajatustensa ja tunteittensa kautta henkiseen todellisuuteen. Nämä molemmat tiet todellisuuteen ovat jollakin tavalla tekemisissä toistensa kanssa. Eivät ne suinkaan ole riippumattomia. Mutta kuitenkin avaavat hyvin erilaiset näkemykset ja tulkinnat. Ja sellaiset asiat kuin rakkaus, armo ja anteeksianto, ne eivät avaudu tämän fysikaalisten mittausten avulla selvitettävän tien kautta, vaan aukeavat sitä toista kautta, sisästä päin ja täältä sisästä päin katsoen, täältä minä löydän Jumalan”.
Eräs hyvä ajattelemisen aihetta antava kirja on ”Nurkkaan ajettu Jumala”, jossa Juha Pihakala sekä Esko Valtaoja keskustelevat totuudesta, niistä kahdesta eri lähtökohdasta joista Juva edellä kertoi. Pihakala vei kyllä keskustelun nimiinsä 6-0, sillä tiede/tieteisusko kaikkiselittävänä maailmankatsomuksena on todella köyhä ja se jättää kaikki elämän peruskysymykset avoimeksi. Kristillisen uskon avulla eli Raamatun maailmankuvaan nojaamalla ymmärrämme maailmaa ja ihmisen elämää paljon paremmin ja syvemmin.
C.S. Lewis on sanonut: ”Uskon Raamattuun kuin auringon nousuun. En vain, koska näen sen, vaan koska sen valossa näen kaiken muunkin.”
Kun ihminen lakkaa leikkimästä Jumalaa ja kun ihminen tunnustaa pienuutensa ja riippuvuutensa Jumalasta, hän samalla näkee kristillisyyteen sisältyvät suurimmat mahdolliset henkiset ihanteet. kuten lähimmäisen rakkauden, anteeksiannon, epäitsekkyyden ja armon ihanteet. Usko Jumalaan ei ole perusteetonta uskoa yliluonnolliseen, vaan tämä yliluonnollisuus on tullut maailmaan käytännön ja konkretian tasolle Jeesuksen persoonassa. Uuden testamentin edustamat moraalisäännöt eivät suinkaan ole vanhentuneet , sillä ihmisluonto ei ole muuttunut mihinkään. Ihmisen perusongelmat ovat täsmälleen samat kuin pari tuhatta vuotta sitten. Se että ihminen ei aina halua uskoa Jumalan sanaan, ei ole mitään uutta, eikä se tee Jumalan sanaan perustuvasta moraalista väärää. Me emme ehkä enää himoitse lähimmäismme karjaa kuten ennen, mutta kaikkea muuta kuten ennenkin.
Ilman Jumalan antamaa moraalia ja lakia ihmiset eivät jaksa pitää ihanteistaan kiinni, ja pyrkivät tekemään moraalistaan ja valinnoistaan sellaisia millaisia he itse usein ovat, eli itsekkäitä, julmia ja puolueellisia. Jos katsoo tätä maailmaa, joka on vain suurennos ihmisestä itsestään, niin sokeakin näkee että ihmisyhteisöjen väärät arvovalinnat ja rappeutunut moraali eivät kerro hyvää ihmisestä, eikä siitä että ihminen itsensa varassa voisi pelastaa maailman.
Myös käytännössä Jumala on puuttunut ja puuttuu edelleen erittäin monien ihmisten ja myös kansojen elämään. Myös yksilöitä ohjaamalla Jumala on auttanut monia kansoja kuten esim. Pohjois-Koreaa tasan 20 vuotta sitten, kun entinen, mutta sittemmin uskoon tullut puliukko Lauri Jakkila vei Jumalan johdattamana sinne monta junanvaunulastillista ruoka-apua.
Sota-aikanakin rukoukset Jumalan puoleen vaikuttivat siten että Jumala varjeli Suomea monissa kohdin yliluonnollisella tavalla. Tästä on viimeaikana kertonut esim. Olli Seppänen monin esimerkein http://www.sana.fi/sana/haastattelut/olli_seppanen…
Samoin Israelissa toiminut Kaarlo Syväntö eli jatkuvassa Jumalan johdatuksessa hänen jakaessaan siellä ilmaiseksi Raamattuja. Aina kun tuli esteitä ja ongelmia, Syväntö rukoili ja sai yliluonnollisia vastauksia siitä miten tulee menetellä, ja työ saattoi jatkua. Tämän tyyppisiä todisteita Jumalan olemassaolosta on todella paljon mutta meidän kaksijakoinen kulttuurimme ei niistä puhu koska uskonasioita pidetään yksityisasioina.
Ihmeistä joita tapahtuu jatkuvasti uskoville voisin kertoa kymmeniä vastaansanomattomia todisteita, mutta jätetään myöhemmäksi jos anta aihetta. Otan kiusaksesi kuitenkin vielä yhden.
Pekka Simojoki on ehkä tunnetuiin suomalainen gospel-säveltäjä ja laulaja, ja hän kertoi tämän seuraavan tapauksen eräässä konsertissaan, jota olin kuuntelemassa.
Hänen luokseen oli tullut eräs nuori tyttö innoissaan ja kysynyt voisiko hän kertoa asiastaan kirkkokonsertin välissä. Simojoki mietti hetken, mutta koska tyttö vaikutti vakavasti otettavalta, hän antoi luvan. No tuli sopiva hetki tytön puhua, ja hän aloitti: ”Olin harkinnut menoa Viroon erääseen lyhytaikaiseen nuorten aktioon, joka on sellainen lähetyskurssi. Olin rukoillut asian puolesta, mutta en saanut vastausta, enkä tiennyt mitä teen, ja kun se vielä maksoikin 100 euroa, ei minulla ollut tarpeeksi rahaa, niin en sitten osannut päättää asiaa”.
Tyttö jatkaa: No kohta tämä jälkeen sain kirjeen nimeltä mainitulta , mutta täysin tuntemattomalta mieshenkilöltä. Mies kirjoitti kirjeessään: ”En tunne sinua, mutta rukoillessani sain Jumalalta sinun nimesi ja kehoituksen ottamaan sinuun yhteyttä ja kertomaan mitä Jumalan käski sinulle sanoa. En siis tunne sinua, ja katsoin googlesta nimeäsi ja löysinkin sinut, ja sain sitä kautta osoitteesi.
Rukouksessa koin että Jumala kehoittaa sinua menemään sinne minne olet aikonutkin mennä”.
Tyttö kertoi vielä innoissaan, että lisäksi kirjeessä oli 100 e, eli juuri se summa mikä siihen lähetyskurssiin tarvittiin.
Simojoki totesi vielä että tyttö ei ainoastaan tyytynyt suomalaiseen maltilliseen tapaan olemaan kiitollinen kaikesta, vaan innoissaan totesi kirkkokansalle: ”Tajuutteks te ! Jumala on oikeesti olemassa, ja vastaa meidän rukouksiin !”
Simojoen konsertin luonne muuttui tämän tytön kertomuksen jälkeen, koska ihmiset olivat niin vaikuttuneita tästä tapauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Lisätään vielä, että kukaan ei väitä, että tiede tietäisi kaiken tai tulisi joskus niin tekemään. Jos kaikki tiedettäisiin, niin tiedettä ei edes tarvittaisi.
Homman juju piileekin siinä, että niistä asioista, joista tiede ei voi sanoa mitään varmaa, on ihan turha kuvitella, että uskonnoilla olisi mitään sen järjellisempää sanottavaa. Ei ole.
On täysin ok, että kaikkea ei tiedetä. Epävarmuuksien kanssa on vaan opittava elämään ilman, että selityksiä aletaan vetämään stetsonista, kuten uskonnot tekevät.
Kuvaavaa on, että uskonnoilla on kasvava tarve hyödyntää kritisoimansa tieteen nauttimaa luottamusta ja arvostusta. Siitä kertoo myös ID:n tapainen hevon****a, joka on itseasiassa yritys ”tieteellistää” ihan perinteistä kreationismia. Syy on se, että kukaan täyspäinen ei ota Raamatun luomiskertomusta totena ja uskonnot menettävät asemiaan siellä, missä ihmiset ovat koulutettuja.
ID-liikkeen Kiila-strategia tosin epäonnistui surkeasti, mutta siitähän voimme iloita kaikki.
Ilmoita asiaton viesti
”Niistä asioista, joista tiede ei voi sanoa mitään varmaa, on ihan turha kuvitella, että uskonnoilla olisi mitään sen järjellisempää sanottavaa. Ei ole”. Heheh. Minkähänlaisen tutkimuksen perusteellaa näin oletat. Minä väitän että et ole koskaan edes yrittänyt tukia asiaa, vaan tämä oli sinun tunneperäisen ajattelusi lähtökohta, eikä suinkaan tutkimustulos. Olen edellä esittänyt useita sellaisia tapauksia yliluonnollisesta tiedosta ja tietämisestä inhimillisen käytännön elämän tasolla, josta tiede ei voi sanoa yhtää mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Puhuimme ID:n ”tieteellisyydestä”, ja nyt sitten yritätkin vakuutella uskosi olevan perusteltua – ja sitten moitit minua siitä, etten pysy asiassa.
Kun puhutaan uskonnollisten väittämien kelvollisuudesta tieteen aukkojen selityksenä, niin on selvää, ettet ole ymmärtänyt, mitä sinulle olen jo sanonut.
Ne asiat, joita ilman todisteita väitetään, voi ilman todisteita myös hylätä. Kaikki perusteettomat väittämät ovat totuusarvoltaan tasan samanarvoisia, jolloin mitään niistä ei voi perustella muita oikeammaksi – ne ovat täysin mielivaltaisia ja tutkimattomissa. Ei niillä tällöin tee selityksinäkään yhtään mitään. Draamatun lueskelu tai seinille puhuminen ei ole tutkimusta. Vain näyttöä voidaan arvioida, ketään ei kiinnosta sinun uskosi. Nyt todisteet jumalan olemassaolosta puuttuvat, eikä se ole minun ongelmani. Eikä myöskään tieteen.
Vietit ja vaistot ovat se pohjimmainen tekijä, joka ohjaa meidän moraalintajuamme ja tunnetilojamme. Niiden kaikkien tausta on biologinen. Moraalintaju on ytimeltään kaikille ihmisille yhteinen ja teemme pääsääntöisesti samoja valintoja riippumatta siitä, mikä on kulttuurinen taustamme. Ainoa poikkeus säännöstä ovat psykopaatit, joilta puuttuu kyky empatiaan. Moraali ei ole uskonnosta peräisin, eikä moraalinen käytös edellytä uskontoa. Ihminen on sopeutunut laumaeläin, joka kykenee toimimaan yhteistyössä toisten lauman jäsenten kanssa, koska tuohon sopeutuminen on ollut evolutiivisessa mielessä eduksi. Tunteemme ovat hormoni- ja aivotoimintaa, usein viettiemme liipaisemia. Biologiaa yhtäkaikki.
Ja oletko todella noin naiivi, että pidät jotakin noita satas-juttuja jotenkin kiinnostavina tai osoituksena yhtään mistään? Varmaan uskot siihenkin, että Nokia-mission kokouksessa erään tytön jalkaterä kasvoi pituutta? Tai että rukous parantaa? Tuleeko edes pieneen mieleesi, että stoorien taustalla voi liioittelua tai valehtelua? Tai, vaikkapa että rahan lähettäjä olikin tosiasiassa tietoinen tytön toiveista?
Äläkä viitsi kerjätä kunnioitusta. Tiedät kyllä mitä sinusta ja kaltaisistasi ajattelen.
Ilmoita asiaton viesti
Mäkisen väärinymmärrys näyttää lähtevän ihan perusasioista hänen kirjoittaessaan: ”Tiede onkin usein kuin savolaisen puhe, jossa vastuu siirtyy kuulijalle.”
Meidän savolaisten ulosannissa ei ole kyse mistään vastuun delegoinnista vaan siitä, että me luotamme, toki joskus turhan usein ja paljon, kuulijan hoksottimiin. Että hän ymmärtäisi monimuotoisempaakin ilmaisua mutta saamme turhan usein karvaasti pettyä. Tieteilijöillä näyttäisi olevan samoja haasteita kuin meilläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun mielikuvitus laukkaa tätä vauhtia kuin näillä itsensä milloin miksikin tuntevilla niin rajoja ei ole.
Kerroin aikanaan vaimolleni ja tyttärilleni, jotka innokkaina seurasivat tunteella Kauniit ja rohkeat-saippuaoopperaa, että voin paljastaa sarjan viimeisen jakson juonen. Kerroin, että siinä käy ilmi, että Rick Forrester on itsensä isä.
Tämä oli viimeinen paritteluoptio, jota ei vielä oltu keksitty sarjassa. Minä keksin sen ja naiset tunsivat sen voivan hyvinkin olla totta. Mitä Rick tunsi, se jäi epäselväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Oiskohan mahdollista olla oma/itsensä isä?? jos todella paljon haluan ja vaadin?.. ”Minusta vain tuntuu että olen itseni isä”
Jos poliisi kysyy minulta joskus jossain ”onko sinulla lapsia.” Niin voin rehellisesti vastata että on?
Ilmoita asiaton viesti
Parempi olisi jos en kommentoisi. Mutta olen minä joskus poliisille sanonut, että ”olen tulevaisuudesta”.
Ilmoita asiaton viesti
Älä vielä käsikirjoitustasi tuohon jätä. Voisihan Rick olla tämän lisäksi myös oma äitinsä!
Ilmoita asiaton viesti
Tuleeko ihmisestä Kiinan keisari sillä, että hän vahvasti kokee olevansa sitä? Jos hän on tasavallan kansalainen, tehdäänkö hänelle yhteiskunnan toimesta kaikki tarpeelliset ”korjaavat” toimenpiteet, jotta hänen olisi helpompaa rakentaa identiteettiään loppuelämäkseen Kiinan keisarina?
Ilmoita asiaton viesti
Kun puhumme sukupuolesta, niin mistä puhumme. Tässä linkissä hyviä määritelmiä, jotka perustuvat tietoon.
https://www.facebook.com/notes/timo-lehtonen/kysymyksiä-koskien-thln-sanastoa-sukupuolten-tasa-arvo-sukupuoli/814393255400412/?hc_location=ufi
Ilmoita asiaton viesti
Kun joku viittaa Timo Lehtosen määritelmään sukupuolesta, en voi muuta kuin parkaista blogistin kehotuksen sanoilla: Älkää eksykö!! Lehtonen sotkee sukupuoli-käsitteen eri tasot itsensä kieltäväksi sopaksi ja osoittaa totaalisen tietämättömuyytensä siitä, mitä sanalla eri konteksteissa voidaan tarkoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Viime päivinä uutisotsikoista on saanut lukea tekoälyn kehittymisestä ja sen sovelluksista esimerkiksi seksiroboteissa niin minulle tuli tästä mieleeni se kysymys, että miten Lehtonen tai Koivula selittävät seksirobotin sukupuolen?
Silikonista muovailtu ihmismäisesti elehtivä olio ei kuitenkaan tuota minkään kokoisia sukusoluja, sillä ei ole oikeaa tyypillisen miehen tai naisen fysiologista kehoa eikä myöskään kokemusta sukupuoleen sosiaalistumisesta eri ikävaiheissa. Silti lehdistä saa lukea valmiiden mies- ja naispuolisten seksirobottien ominaisuuksista :
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20180118220067735…
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän täältä löydy paremmin asiasta tietävät kuin lehtonen tai edes puolimatka: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/4/duo12092
Ainakin paremmat edellytykset kuin blogistilla.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsi ei voi päättää raha-asioitaan, juoda viinaa, harrastaa seksiä (en ylläty jos LBTQjnejne tulevaisuudessa puuttuu tähänkin) tai ajaa autoa, mutta henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen vakavia hormoonihoitoja voi aloittaa.
Ei ole tervettä enää.
Ilmoita asiaton viesti
Se on kyllä monen lääkärin ja psykiatrin istunnon jälkeen, ei sitä tuosta vain päätetä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tohtori Ryan T.Andersonin mukaan transsukupuolista tulisi auttaa pääsemään sopusointuun hänen kehonsa kanssa, sen sijaan että muutettaisiin kehoa vastaamaan transsukupuolisen mieltä.”
Olisi kyllä näppärää, mutta sellaista hoitoa, joka muuttaisi aivojen biologisen sukupuolen, ei ole olemassa.
Jos luovuttaisiin nykyisistä hoidoista, ja jäätäisiin olemattoman ja toimimattoman hoidon varaan, transsukupuoliset jätettäisiin heitteille maailmassa, jossa heitä voidaan erittäin hyvin tuloksin hoitaa nykyisillä menetelmillä.
Ilmoita asiaton viesti
”Olisi kyllä näppärää, mutta sellaista hoitoa, joka muuttaisi aivojen biologisen sukupuolen, ei ole olemassa.”
-Tarkoittaako tämä sitä, että aivoissa on nähtävissä synnynnäinen ominaisuus/tunniste, joka kertoo onko henkilö oikeasti transsukupuolinen vai ei?
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkoittaako tämä sitä, että aivoissa on nähtävissä synnynnäinen ominaisuus/tunniste, joka kertoo onko henkilö oikeasti transsukupuolinen vai ei?”
Aivoissa on monta muutakin ominaisuutta, jotka eivät noin suoraviivaisesti näy eikä sellaista kriteeriä ole mielekästä asettaa. Yksittäisissä tilanteissa ei aivoista voi tunnistaa varmuudella niiden omistajan oletussukupuolta, vaikka suuressa aineistossa miesten ja naisten aivojen välillä onkin selviä eroja. Kun transihmisten aivoja on tarkasteltu tilastollisesti, transnaisten aivojen eräillä alueilla todella on cisnaisten vastavia muistuttavia piirteitä ja vastaavasti myös tranmiesten aivoissa on cismiesten aivoja muistuttavia rakenteita.
Aivojen eroja on vastustajien taholta yritetty selittää sillä, että aivot ovat muovautuva elin, ja tässä tapauksessa se muovautuminen tapahtuisi identiteetin ohjaamana. Tutkimuksissa on kuitenkin myös huomattu, että transmiesten ja -naisten aivoissa tapahtuva reaktio vastakkaisen sukupuolen feromoneihin muistuttaa heidän identiteettinsä mukaisen sukupuolen vastaavaa. Tätä vastetta pidetään synnynnäisenä eikä sitä oleteta voitavan oppia.
https://www.scientificamerican.com/article/is-ther…
Ilmoita asiaton viesti
”Erittäin hyvät tulokset”
tuo ei pidä paikkaansa. Se on siloteltu ja yltiöoptimistinen kuva sukupuolenvaihdos-toimenpiteistä ja niiden tuloksista.
”Jos luovuttaisiin nykyisistä hoidoista, ja jäätäisiin olemattoman ja toimimattoman hoidon varaan,”
Toivottavasti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä laajasti lakataan kaikesta hormonihoidosta ja leikkauksista, ja autetaan sukupuoli-identiteetin häiriöstä kärsiviä ihmisiä terapialla. Terapia on ainut todellinen ja tehokas apukeino.
Olen aiemmin kirjoituksessani nostanut esiin tämän tärkeän asian:
”Dr. McHugh korostaa,
”että sukupuolen vaihtaminen on biologisesti mahdotonta. Ihmiset, jotka menevät sukupuolielinten korjausleikkaukseen eivät muutu miehistä naisiksi tai toisinpäin. Ennemminkin heistä tulee feminiinisiä miehiä tai maskuliinisia naisia. Transsukupuolisuuden väittäminen kansalaisoikeus-asiaksi ja kirurgisiin toimenpiteisiin rohkaiseminen ovat todellisuudessa yhteistyön tekemistä mielenterveyden häiriön kanssa ja sen edistämistä. ”
Ilmoita asiaton viesti
”Dr. McHugh korostaa,
” Transsukupuolisuuden väittäminen kansalaisoikeus-asiaksi ja kirurgisiin toimenpiteisiin rohkaiseminen ovat todellisuudessa yhteistyön tekemistä mielenterveyden häiriön kanssa ja sen edistämistä. ” ”
Meniköhän blogistilla ohi huomautukseni, että kyseinen herra ei ole kovin hyvässä huudossa transhoitojen todellisten asiantuntijoiden keskuudessa? Tässä toinen linkki asiasta muistutukseksi.
https://www.advocate.com/commentary/2015/12/15/sca…
Tieteellisen taustajoukkonsakin hän näyttää valitsevan hieman arveluttavin perustein. Artikkelissa kerrotaan myös mm. kuinka tämä tieteen mahtimies on vastustanut aborttia 10-vuotiaalle raiskauksen uhriksi joutuneelle tytölle.
Ilmoita asiaton viesti
”tuo ei pidä paikkaansa. Se on siloteltu ja yltiöoptimistinen kuva sukupuolenvaihdos-toimenpiteistä ja niiden tuloksista.”
Kun tutkimuksen mukaan 96 % on tyytyväisiä ja ns. katujia, jotka haluavat vaihtaa takaisin, on alle prosentin, on kyllä perusteltua sanoa, että nykyisen hoidon tulokset ovat erittäin hyvät. Kuten täälläkin on todettu, tyytyväisyys on suurempaa kuin monen muun leikkauksen kohdalla. Näitä lukuja vastaan on turha väittää, vaikka jotkut Amerikan toisenlaisesta terveydenhoitojärjestelmästä kärsineet suureen ääneen muuta väittävätkin.
”Terapia on ainut todellinen ja tehokas apukeino.”
Miten voit väittää tuollaista, kun nykylääketiede ei tunne keinoja mainitsemaasi terapiaan? Sen sijaan on lukuisia kertoja todettu, ettei sukupuolta voi kasvattaa edes lapsille, joiden aivot vielä kehittyvät ja joita siten voidaan pitää mukautuvina. Tohtori Moneyn surullisen kuuluisa koe on tästä eräs todiste. On mielestäni edesvastuutonta levittää tuollaista täysin paikkansapitämätöntä tietoa totuutena.
Ilmoita asiaton viesti
Joku kysyy (biologiselta mieheltä): mistä tiedät, että se kokemus, joka sinulla on sukupuolestasi on todella naisen kokemus? Sinähän et ole koskaan (todistettavasti) ollut nainen? Mutta – tämän tiedät – haluat olla nainen?
Transajattelussa loistaa poissaolollaan yksilön toista sukupuolta olemisen HALUN merkitys ja analyysi. Voidaanko esim. ajatella, että joku haluaa niin kovasti olla toista sukupuolta, että kokonainen psyykkinen rakenne seuraa pateettisesti tätä halua, jopa valmiina kaikkeen? Onko kukaan mies, joka ei ole nähnyt naista, kokenut olevansa nainen? Onko ihmisen herääminen muunsukupuolisuuteensa eräänlainen syvyyspsykologinen päätelmä halusta olla toista sukupuolta, pyhään uskoon oman muunsukupuolisuuskokemuksen autenttisuudesta?
Ilmoita asiaton viesti
”. Tällöin aloitetaan lapsen sosiaalinen transitio (siirtyminen toiseen sukupuoleen). Lasta aletaan sosiaalistaa sukupuoli-identiteettiin, ei enää tämän omaan sukupuoleen. Lasta aletaan kutsumaan uudella nimellä, hän saa uudet vaatteet ja uuden persoonapronominin (he/she). Lasta ei tästedes ohjata arjessa hänen sukupuolensa vaan hänen sukupuoli-identiteettinsä perusteella.”
Tuohan sotii täysin sukupuoli-identiteetöntä nykykäsitystä vastaan. Eikö vaan?
Ei ketään pidä alkaa kutsua ”pojaksi tai tytöksi (he(she)” koska hän haluaa.
Vai pitääkö? Minä haluan, että minua kutsutaan hulluksi – kutsutko , olen 50v.
Olen itse pikkupoikana leikkinyt nukeilla, barbeilla, ja paperinukeilla, ja olen tänäpäivänä 100% hetero, mikä on tutkimusten mukaan harvinaista. Mutta niin vaan olen, ja hyvä siinä.
Olen siis sitä mieltä, jaa niin mitä?
Ilmoita asiaton viesti
Mistä kumpuaa tämä eräiden tahojen suunnaton halu päästä mestaroimaan muiden tuntemuksia ja olemuksia?
Miksi ihmisten ei anneta olla mitä he itse haluavat olla?
Kohdellaan siis toisiamme ihmisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
>>Mistä kumpuaa tämä eräiden tahojen suunnaton halu päästä mestaroimaan muiden tuntemuksia ja olemuksia?<<
Se kumpuaa ilkeämielisyydestä ja kristillisestä fundamentalismista.
Ilmoita asiaton viesti
Ikäänkuin tuo väitteesi ei itsessään olisi ilkeämielisyyttä. Lainaamasi lauseen esittäjä, ja minulle monista keskusteluista tuttu, Jorma Myyryläinen hakee jatkuvasti jotain mistä voisi syyttää uskovia. ”Kaikki on uskovien syytä”-ideologia määrää monen muunkin ajattelua.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että olemme olleet Mäkisen kanssa erimieltä joitakin kertoja. Ne ovat kuitenkin pieni osa kaikista some-keskusteluihin osallistumisistani. On myös totta, että yleensä kun tulee puhe uskonnoista ja niiden dogmien todenperäisyydestä, historiasta tai asemasta yhteiskunnassa, olen yleensä uskovaisten kanssa erimieltä.
Erimielisyyteni ei kuitenkaan johdu mistään erityisestä ”Kaikki on uskovien syytä” -ideologiasta vaan siitä, että mielestäni he ovat väärässä ja usein propagandistisesti pyrkineet levittämään väärää tietoa. Niin myös tässä sukupuoliasiassa.
En usko, että kyse olisi uskovaisten ilkeämielisyydestä. Pikemminkin ollaan heidän maailmankuvansa perustavaa laatua olevien prinsiippien äärellä. Ne horjuvat ja he tietävät sen. Lisäksi isolla osalla on kyse myös leipäpuusta elämysmarkkinoilla. Jos ihmisten usko uskonnollisiin dogmeihin menee, menee myös business.
Ilmoita asiaton viesti
En voi kuin hymyillä väitteellesi että uskonnollinen maailmankuva horjuu. Asiahan juuri päinvastoin. Tutkimus näkee maailman yhä henkisemmäksi. Jumalan luomistyölle ei ole enää minkäänlaisia teoreettisia esteitä. Todellisuus eli maailman tila on juuri sellaista kuin millaiseksi Raamattu on sen ennustanut. Voisin kertoa enemmänkin miksi Kristillinen maailmankuva on ainoa todellinen vaihtoehto elämän ymmärtämiseksi niin teorian kuin käytännön elämässä. Mutta jätetään nyt vielä kun aika meinaa loppua.
Ilmoita asiaton viesti
Haluan Myyryläisen arvostukseksi nostaa muutamia kohtia. Olen nimittäin ollut Myyryläisen kanssa suurimmalta osin uskontokeskusteluissa täsmälleen samaa mieltä. Uskontoa ei minunkaan mielestäni sotkea politiikkaan eikä lainsäädäntöön. Sellainen on yhteiskuntarakenteiden kannalta vahingollista uskonnollista fundamentalismia.
Fundamentalismi johtaa aina liian tiukkaan uskontonormistoon. Tiedämme jokainen, että uskontojen pohjalta voidaan lopulta säätää ihan kaikkea, jopa ajatusrikollisuutta. Kristilliset toimivat monesti syyllistäen muslimeja ja muslimimaita, joissa fundamentalismin haitat ovat kiistatta osoittautuneet tosiksi.
Myyryläisen ja oman ajatusmaailman erona on vain se, että itse pidän ihmisen uskoa hyödyllisenä, nimenomaan yksilön kannalta hyödyllisenä. Seurakunnan hyödyllisyys puolestaan tulee siinä, että se kokoaa uskovia yhteen. Seurakuntatyön haittapuolena on juuri tämän Koivulan kaltaisten uskonnolllismielisten fundamentalistien poliittinen toiminta.
Tämän kaltaisesta fundamentalistisesta toiminnasta ei seuraa mitään positiivista yhteiskunnan, kristittyjen, kirkon eikä seurakuntienkaan kannalta. Kristilliset (KD) on ainoa hyötyjä tästä toiminnasta. Kun Päivi Räsänen puhuu, kansa vieraantuu kirkosta ja tuhansia eroaa. Räsästä tämä ei harmita, koska nuo tuhannet eivät äänestäisi KD:tä missään tapauksessa. Koivulan toiminnassa on sama vaikutin.
Toiminta johtaa siihen, että kirkosta tulee lopulta vain fundamentalistien pesä. Kirkko erotetaan valtiosta ja kirkon vaikuttavuus yhteiskunnallisena äänenä pienenee tämän marginaaliporukan tuuleen huutamiseksi. Sitä yhteistä kristillis-humaanista arvopohjaahan tämä yksilöiden kimppuun käyminen ei edusta.
Ilmoita asiaton viesti
Niemeläinen pitää henkilökohtaista uskonnollista uskoa hyödyllisenä. Minä en yleistäisi ihan noin vahvalla kädellä. Joillekin se saattaa olla hyödyllistä ja joillekin taas ei. Jonkun se saattaa pitää poissa muusta pahuudenteosta mutta jonkun se saattaa johtaa kiusaamaan lähimmäistään tai ainakin estää ottamasta selvää asioista. Mutta joka tapauksessa henkilökohtainen uskonnollinen usko on henkilökohtainen asia.
Samaten seurakunta voi olla jäsenilleen ihan kiva yhteisö jos se perustuu aidosti vapaaehtoisuuteen eikä häiritse ympäristöään. Mutta se voi olla jäseniään kiusaava ja ahdisteleva sekä puuttua ympärsitössään asioihin jotka eivät sille kuulu. Molemmista ääripäistä meillä on esimerkkejä.
Räsäselle tulee suoda erityinen kiitos aktiivisuudesta auttaessaan eroakirkosta.fi-palvelua. Samalla hän toki on lyönyt uskonnollisten falangien rivejä suoremmiksi. Vakaumuksien tasa-arvo r.y:n sietäisi antaa hänelle palkinto elämäntyöstä hyvän asian puolesta.
P.s. Tämä meni hieman ulkopuolelle plokin aiheen mutta jospa Koivula tämän verran suvaitsisi Mäkelän johdattelemalla sivuraiteella.
Ilmoita asiaton viesti
Totesin, että usko on henkilökohtaisella tasolla hyödyllinen. Ja totesin, että olemme tässä asiassa erimieltä. MOT.
Usko on uskojalleen totta. Usko ei siis lähde pois karkottamalla tai sillä, että joku todistaisi, ettei uskova oikeasti usko. Usko on aina hyödyllinen: se antaa uskojalleen voimaa vastoinkäymisissä ja lohtua murheessa.
Uskon haittapuolena on toki se, että usko antaa vaikutusmahdollisuuden ulkopuoliselle. Tässä yhteydessä näen kirkon merkityksellisenä, että kirkossa pyritään aktiivisesti siihen, että tämä vaikuttaminen pidetään maltillisena. Pelkään kirkon hajaantumisen johtavan siihen, että kirkko pirstaloitumisen seurauksena fundamentalistiset haarat vahvistuvat ja maltti häviää.
Toki jo nyt kehitys on johtamassa siihen, että kirkko on ajautumassa fundamentalistien temmellyskentäksi. Se puolestaan johtaa oman eroamisen hetken lähentymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tokikin tunnistan erimielisyytemme tässä asiassa. En olisi kuitenkaan edelleenkään yleistämässä henkilökohtaista uskoa aina hyödylliseksi. Sen verran olen nähnyt ja tunnistanut siitä aiheutuvia kärsimyksiä. Olen myös tavannut ihan hyödyllistäkin henkilökohtaista uskoa ja vielä useammmin täysin harmitonta sellaista.
Ihmisen uskonkokemus on aina todellinen, siitä olen samaa mieltä. Sen sijaan siitä eroonpääseminen on mahdollista (ja toivottavaakin minun mielestäni josta lienemme Niemeläisen kanssa erimieltä siitäkin). On sitten varmaankin makuasia nimittääkö sitä oppimiseksi, järkiintymiseksi, valaistumiseksi vai vain muutokseksi maailmankuvassa.
Suomen Ev.lut.kirkon hajoaminen lienee mahdollinen. Se onkin nykymuodossaan ihan liian iso rakennelma näin pieneen maahan. Se, siis suuruus ja sellaisena pyristely, on jo johtanut hyvinkin kummallisiin rekkiliikkeisiin kirkon johdon mielipiteissä sen yrittäessä pitää sekularisoituvassa yhteiskunnassa kiinni maksavista jäsenistä esittämällä jonkinlaista arvojohtajaa vaikka auktoriteetti rapistuu kilpailijoiden keskellä. Kaikkia ei voi miellyttää ja jos jäsenyys ei ole pakotettua, ihmiset äänestävät jaloillaan. Lopputulos lienee joukko erilaisten fundamentalistien kukin omalla tavallaan tiukkapipoisia kuppikuntia sekä jonkinlainen kuihtuva perinnekerho.
Ilmoita asiaton viesti
Koska toverit Niemeläinen ja Myyryläinen taittavat – sulassa sovussa toki – peistä uskon merkityksestä yksilöuskovalle, niin tuotakoon tähän se kolmas ja oleellisin kategoria. Tarkoitan raamatullista todistusta uskon pelastavasta merkityksestä.
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,” Ef.2:8.
Eli Lutherin tapaan: ”sola gratia, sola fide”. Yksin armosta, yksin uskosta.
Vapahtajamme Jeesus Kristus itse ilmaisee asian vielä voimaperäisemmin:
”Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Joh.8:24.
En todellakaan oleta, että Niemeläinen tai Myyryläinen oitis kiiruhtaisi lausumaan aameniaan yllä olevan totuuden perään. Mutta minulle on tärkeää, että totuus joka tapauksessa tulee saatettua julki.
Mikään inhimillinen himphamppu ei pelasta. Usko Jeesukseen pelastaa. That’s it.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Marttila, juuri tällaista tuomionapostoliahan me tarvitsimme oman uskomme vahvistukseksi. Tällaisesta uskonnon vahingollisuudesta sulassa sovussa olemme Myyryläisen kanssa samaa mieltä.
Yksilöllisen uskon merkitys on nimenomaan siinä, ettei Marttila voi ottaa kantaa, uskonko minä tai Myyryläinenkään ”oikein”. Minun mielestäni jopa ateisti voi olla oikeutettu samaan pelastukseen kuin Marttilakin. Usko on aina ensisijaisesti henkilökohtainen eikä sen arvosteleminen kuulu Marttilan toimivaltaan. Voisin nostaa tähän muutamia lauseita. Uskon Marttilan tuntevan lauseet ennestään. Jeesuksen puheita voi toki siteerata, mutta niiden merkityksellisyys syntyy jokaisen oman käsittelyn kautta. Huomioimattomuus ei johda siihen, mihin Marttila uskoo, vaan siihen, mihin yksilö itse uskoo.
Ilmoita asiaton viesti
Niemeläisen vuolaat puolustelut ja selittelyt eivät muuta vähäisimmässäkään määrin sitä universaalia ja iäti kestävää totuutta, jonka me jokainen voimme itse lukea Raamatusta.
Raamatun sanasta Niemeläinen ei voi syyttää ”Marttilaa”. Älä siis ’ammu’ viestintuojaa.
Jokaisen, joka on aidosti kiinnostunut totuudesta, kannattaa tutkia tämän merkitystä:
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Johanneksen evankeliumi 14:6
Ilmoita asiaton viesti
Marttilan esiintulo nostaa päivänvaloon lopulta sen, mistä tässä keskustelussa on ollut alun alkaen kyse: AA ja Koivula yrittävät häivyttää agendastaan uskonnon, huonosti siinä toki onnistuen. Argumenteiksi on tällöin valittu tähän tarkoitukseen valjastetut pseudotieteelliset valefaktat, made by transfobic organizations in USA.
Taustalla on siis fundamentalistinen uskonto, jonka mottona on loppukädessä:
”Alussa oli asenne”.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sieltä sekavasta tekstikokoelmasta noukitaan esiin vain ne, jotka kulloinkin palvelevat tuota asennetta.
Ilmoita asiaton viesti
Solonen voi rauhassa pitää omat truthfobic asenteensa ja illuusionsa.
Fundamentalismia tai ei, totuus on ihan oikeasti olemassa.
Voit Anukatariina jatkaa etsintääsi rauhassa. Minä olen roadmappini esitellyt.
Ilmoita asiaton viesti
Olenko ymmärtänyt oikein:
Koska Marttila on Raamattunsa lukenut ja tulkinnut, se tarkoittaa sitä, että transihmisiä on haukuttava sairaiksi ja häiriintyneiksi ja hoidettava lääketieteen kelvottomaksi ja vaaralliseksi toteamalla tavalla terapoimalla heidän identiteettinsä kehon kanssa sopusoinnussa olevaksi?
Mistähän kohden Raamattua löytyvät nämä hoito-ohjeet ja mitä hyvää tällaisesta puoskaroinnista ihmiskunnalle seuraa?
Minä ainakin olen löytänyt sieltä sellaista, että pitäisi rakastaa lähimmäistään siten, että kunnioittaa häntä niin kuin toivoisi itseään kunnioitettavan. Tuo kehotus sisältää kuitenkin myös sen syvällisen ajatuksen, että jos Marttila toivoo lähimmäisen kunnioittavan häntä siinäkin tapauksessa, että tämä ole hänen kanssaan samankaltainen tai jaa hänen ajatuksiaan, hänen on tehtävä sama lähimmäiselleen. Ymmärtääkseni tämä on koko kristinuskon keskeisin eettinen lausuma.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kaiken tuon kuvitellun ”itsestäänselvyyden” alta maton voi kiskaista yksinkertaisesti esittämällä yhden kysymyksen: kumpaa sukupuolta intersukupuolinen henkilö on?
Ilmoita asiaton viesti
Kumpaa sukupuolta (niistä kahdesta sertifioimastasi) intersukupuolinen henkilö on? Odotan vastaustasi.
Mattosi liukuu nyt liukkaalla parketilla ihan holtittomasti sinne, tänne ja tuonnekin…
Ilmoita asiaton viesti
Ja föffelifeijaa, eiks? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Edellisen lauseen perusteluksi riittää jo yksinomaan se, kuinka yleisesti tiedetään että sukupuolia on vain kaksi eikä niitä ole enempää.”
Perustelu on kehäpäätelmä, joka on vakuuttavuudessaan samaa luokkaa kuin Simon Rotestilaulun toteamus: ”Ei sitä tartte edes paljo kavereilta kysellä, kun vähänkin viittii kattella ympärilleen….”
Esa Kuusinen on yksi lääkäri. Hän ei kuitenkaan ole niitä, jotka ovat meritoituneet sukupuolen tutkimuksessa. Hän myös paljastaa täydellisen asiantuntemattomuutensa siitä osasta kirjoittamasta aiheestaan, jossa hän väittää, että opetussuunnitelman uudistus jollain tavoin uhkaisi pojaksi itsensa tuntevan oikeutta olla poika. Koko keitos, jonka hän lääkärin auktoriteettiaan korostaen saa kasaan, on poliittinen, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä lääketieteessä vallitsevien käsitysten kanssa.
Perusoikeuskirjan puhe naisista ja miehistä sovelletaan myös transnaisiin ja transmiehiin, jotka noihin ryhmiin myös juridisesti kuuluvat. 21. pykälää sovelletaan myös niin tässä suhteessa. Muut sukupuoli-identiteetit ovat tulleet erikseen mainituiksi vasta tuota (v. 2012) myöhäisemmissä juridisissa dokumenteissa, tässä ne kuuluvat joukkoon ”…tai muuhun sellaiseen seikkaan”.
Vuonna 2015 uudistetussa tasa-arvolaissa on erikseen kirjattu syrjintäkiellot sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun suhteen. Näistä ensimmäinen koskee transsukupuolisia silloin, kun se syrjintä kohdistuu nimenomaan trans-ulottuvuuteen – muussa tapauksessa on kyse syrjinnästä sukupuolen perusteella. Sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintäkielto koskee myös muunsukupuolisia ihna eksplisiittisesti. Sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kielto tarkoittaa käytännössä transvestiitteja.
Janhunen on lahjakas löytämään dokumentteja, joiden laatimisaikana ei kaikkia oikeudellisia elementtejä olla vielä oivallettu. Ne ovat osin sellaisia, joita sovelletaan nykyään uudempien oivallusten mukaisesti. Sellaisia ovat olleet mm. Yhdysvaltain perustuslaki ja YK:n ihmisoikeuksien julistus. Suomen lainsäädännössä taas oivallukset siirretään aikka myöten lakiteksiin – huolimatta konservatiivien syrjintää kannattavien vastustuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Voimme siis jatkaa ”Äitis oli!”-linjalla…?
Tarkoitan sitä, että keskustelukumppanini esittää lopulta väitteensä perustaksi linkkejä ja kun ne toisaalta köykäiseksi havaitaan ja toisaalta väärin ymmärretyksi todetaan, palaa mitään perustelematta (muuta kuin antaa ymmärtää rivien välistä, että ei ole ilmeisesti vastaperusteista mitään ymmärtänyt…) alkuperäisiin väittämiinsä.
Näin ei asiallista keskustelua käydä.
Ilmoita asiaton viesti
”….kyseenalaistat jälleen lääkärin asiantuntemuksen, vaikka et ole kykenevä esittämään mitään tällaisia arvioita. ”
Jos lääkäri puhuu sellaista, joka on vastoin erittäin hyvin tuntemiani tieteen tuloksia, on erittäin hyvät perusteet asettaa lääkärin puheet kyseenalaiseksi. Kukin lääkäri esittäessään aidosti ammattillisia arvioita asioista tekee ne tutkittuun tietoon perustuen. Kyseinen mielipiteilevä valkotakki ilmaisee ne mielipiteensä puhtaasti mutupohjalta ja paljastaa toisessa osassa kirjoitustaan sen poliittisen, ei lääketieteellisen motiivin.
Perusteluni perustuvat siis valheellisen ja virheellisen tiedon kieltämiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun vielä tarkennat, mitkä ovat väitteitäni, jonka tiedeyhteisö ei hyväksy? Tiedeyhteisöllä tässä tarkoitetaan sitä joukkoa tutkijoita, jotka muodostavat kunkin alan keskeiset konsensukset ja lääketieteen kohdalla hoitosuositukset. Tässä tapauksessa sellainen on The World Professional Association for Transgender Health, jonka suositukset olenkin jo tänne linkannut suomennettuna, tässä alkuperäiset:
https://s3.amazonaws.com/amo_hub_content/Association140/files/Standards%20of%20Care%20V7%20-%202011%20WPATH%20(2)(1).pdf
Kovasti parempia perusteita asialle ei taida kukaan osata esittää – itselleen mieluisia vaikka kuinka näistä poikkeavina haluttaisikin.
Osa sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä selitysmalleista on vielä selvittämättä aukottomasti, sen olen jo aiemmin sanonut. Mutta kuten Helsingin transtutkimusyksikön apulaisylilääkäri Kärnä on todennut, riippumatta siitä, tiedämmekö tuota asiaa lopullisesti, tiedämme sen olevan olemassa ja kelvolliset hoitomuodot sille.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa on jo täällä niin moneen kertaan vatvottu, että yritän välttää toistoa. Käsitteiden välisestä sekaannuksesta olen kirjoittanut kommentissa 296 (toisella sivulla, kommentteja on jo niin paljon).
Kun siis sanon, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, tarkoitan sillä erilaisia sukupuoli-identiteettejä. Yksilölle se, mikä hänen identiteettinsä on, on miljoona kertaa merkityksellisempää kuin se, mitä toiset hänen jalkovälinsä perusteella päättelevät. Tämä on myös transtutkimuksien kansainvälisen tutkimusyhteisön kanta asiaan, mikä on luettavissa hoitosuosituksien sisältämästä filosofiasta. Ja näitä identiteettejä on hyvin monenlaisia asteita ja kombinaatioita, siitä kirjoitin aiemmin. Se asia on myös viime vuosina asiaa tutkineen tiedeyhteisön laajasti hyväksymä fakta. Ne toista mieltä olevat transvihamieliset, fundamentalistiuskonnolliset tutkijat, joita täällä on siteerattu, ovat tässä suhteessa sivussa tieteen vallitsevan käsityksen päälinjasta.
Kun AA-kampanjassa kiivaillaan poikien oikeudesta olla poikia ja tyttöjen tyttöjä puhutaan nimenomaan tästä identiteettitasosta – ei kai kukaan ole täällä pelottelemassa siitä, että transagendalaiset ovat vaatimassa lasten kastrointia tai geeni- ja hormonimanipulaatiota vasten heidän tahtoaan! Ja kun siinä siihen sotketaan se jalkoväli sukupuolen indikaationa, sekoitetaan kaksi eri tasoa kelvottomalla tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Marttila, uskonnonvapaus on siis kovin yksipuolista. Vain Marttilan hyväksymällä tavalla uskomisella on uskonnonvapauden suoja.
Minä en ole sinun uskomiskokemustasi arvostellut enkä sinua ammu millään. Mutta pyydän silti ihan kauniisti: lue vielä vähän sitä kirjaa. Pääset jossain vaiheessa kohtaan, jota tarkoitin.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnonvapaudesta ei ole kysymys. Jokainen saa uskoa, mitä ja miten haluaa.
Korostin vain Raamatun merkitystä ja sitä, etten minä ole Raamattuun riviäkään kirjoittanut. Minä ja pari miljardia muuta minun lisäkseni tunnustamme kristillistä uskoa, jonka kulmakivenä ja opillisena kivijalkana on Jumalan sana, Raamattu. Onko tämä faktumi jäänyt sinulle jotenkin vieraaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Onko se faktumi jäänyt Marttilalta huomaamatta, että noista parista miljardista vain murto-osa tulkitsee Raamattua ja Jumalan sanaa samoin kuin Marttila ja että muutama miljardi muuta ihmistä tulkitsee ja tunnustaa ihan toisten uskontojen uskonkappaleita? Se, että joku asia on tällä perusteella totta Marttilalle, on totta vain hänelle ja samalla tavoin asiaan uskoville. Usko ei ole tietoa.
Uskoa henkilökohtaisena asiana ole ulkopuolisen syytä kiistää. Kun sen uskon perusteella ruvetaan muiden ihmisten elämää mestaroimaan, ollaan ongelmallisilla vesillä. Silloin on myös arvioitava sen merkitys tietona, joka on todennettavissa tässä konkreettisessa ympäristössämme. Ja tässä arvioinnissa se ei näyttäydy kovin vakuuttavassa valossa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä kaiketi kirkon jäsenenä tunnustan kristillistä uskoa samoin kuin sinäkin Marttila. Minun uskoni mukaan ei kuitenkaan ole hyväksi levittää Raamatun lauseita internet-keskustelussa osoittamaan omaa ylivertaisuuttani oikeassa olevien yhteisön jäsenten joukossa.
Minä kuulun sellaiseen kristillistä uskoa tunnustavien osajoukkoon, jota kutsutaan ekumeenisiksi. Tämän joukon henkeen kuuluu muiden uskontokuntien arvostaminen ja niiden uskonnollisten opinkappaleiden hyväksyminen.
Jos jaamme 2 miljardin kristityn joukon fundamentalisteihin ja ekumeenisiin, miten arvelet pallukoiden asettuvan laareissa? Ja kun otamme mukaan kaikki muiden uskontojen ekumeeniset, voinemme yksimielisinä todeta, että ekumeenisuudella on isompi kannattajajoukko maailman väestöstä.
Itse näen ekumeenisuuden on liberalismin kivijalkana. Konservatismi taas rakentuu fundamentalismille. Liberalismiin kuuluu yksilön vastuu itsestään, fundamentalistin pitää saada hallita koko yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa. Itse en pidä tuota fundamentalismin pyrkimystä terveenä.
Ilmoita asiaton viesti
Myyryläinen, kanssasi on mukava käydä filosofista rupattelua. Tähän tarkoitukseen tarvitaan sopiva mielipide-ja näkemysero. Harmittoman henkilökohtaisen uskon kannatettavuudesta olemme varmasti samaa mieltä. Jos on pakko olla henkilökohtaista uskoa, olkoon se mieluiten harmitonta sellaista.
Harmilliseksi muuttuneesta henkilökohtaisesta uskosta on toki hyvä päästä eroon, yhteiskunnan kannalta nämä fundamentaaliset ainekset ovat aina hyödyttömiä, vahingollisiakin. Tällaista uskon vahingollisuudesta eroon pääsemistä kannatan lämpimästi. Se voi tapahtua uskon valaistumisen yhtä hyvin kuin oppimisen, eheytymisen tai järkiintymisen kautta.
Usko muuttuu yhteiskunnan kannalta erityisen vahingolliseksi silloin, kun yksilölle annetaan uskon puolesta tehtäväksi tekoja, joihin hän ei ilman uskoaan ryhtyisi. Tehtävät voivat vaihdella lähetystyöstä saarnaamiseen, käännyttämiseen, uskonnolliseen henkiseen väkivaltaan ja aina fyysiseen väkivaltaan tai jopa joukkomurhaamiseen. Silloinkin toki usko itsessään on uskovan itsensä kannalta, henkilökohtaisella tasolla, pelkästään hyödyllinen. Suojaahan se tekijää näkemästä tekojensa karmeutta. Ja jos tuo teko on kuolemaksi, se tarjoaa joukon neitsyitä kourittaviksi tai helmistä koristellut kadut käveltäviksi.
Usko muuttuu fundamentaaliseksi aina, kun uskonnon dogmeja ja opinkappaleita vaaditaan noudatettaviksi yhteiskunnallisina tai yhteisöllisinä normeina. Siksi, henkilökohtaista uskoa vilpittömästi kannattavana ja kirkkoa arvostavanakin, olen voimakkaasti sitä mieltä, että uskonnon tulee pysyä poissa lainsäädäntötyöstä. Uskonto ei koskaan sovi yhteiskunnan normiston määrittäjäksi. Minä uskon, että juuri tästä viimeisestä lauseestani olemme Myyryläisen kanssa eniten samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Alamme Niemeläisen kanssa rapsuttaa toistemme turkkeja turhankin yksimielisinä. Takerrunpa siis tuohon henkilökohtaiseen hyvään jonka pitäisi pitää yllä lupausta harpusta tai neitsyistä riippumatta omista teoista. Se voi ihan henkilökohtaisena uskonvarmuutena johtaa tekoihin joita ei missään nimessä tekisi ilman sitä.
Ne teot voivat olla seuraukseltaan kamalia myös henkilökohtaisella tasolla. Puhumattakaan, että ne voivat johtaa uskonkriisiin joka taas voi johtaa joko entistä tiukempaan takertumiseen uskomuksiinsa tai niistä vapautumiseen. Kummallakaan ei välttämättä ole vain ja ainoastaan hyviä seurauksia.
Toki pitemmällä tähtäyksellä dogmeista luopuminen voi tuoda vapautumisen ahdistuksesta mutta kriisi voi olla esimerkiksi mielenterveydelle vaarallinen. Pidänkin siis kaikinpuolin ja alunperinkin parempana rationaalista lähestymistä, siis sellaista joka ei hämärrä ihmisen itsensä vastuuta omista teoistaan.
P.s. Jos meidän keskustelumme Niemeläisen kanssa menee ohi plokistin aiheen niin Marttila ohittaa vielä senkin. Käsittääkseni keskustelimme Niemeläisen kanssa yleisemmällä tasolla kun hän tunkeutuu yhden uskonnon yhdenlaisiin dogmeihin joista edes kaikki Jahwen palvojat eivät ole samaa mieltä. Onhan käsitykset pelastusopista yksi ekumenian suurimpia esteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea on kumota väittämiäsi, varsinkaan tuon Marttilan väliintulon jälkeen. Uskon edelleen uskon hyvyyteen henkilökohtaisella tasolla. On toki edelleen myönnettävä, että Marttilakin vain toteutti omaa henkilökohtaista vakaumustaan ja uskoaan. Tuossa vaiheessa sellainen ei enää näyttänyt hyvältä.
Henkilökohtaisella uskolla on vahingollisia vaikutuksia silloin, kun pyrkii vaikuttamaan uskonsa kautta toiseen ihmiseen. Evankelista-isoisäni käännyttämiä ihmisiä kohtaan tunnen etupäässä sääliä. Iskihän ukkini telttakokouskuulijajoukon herkimpiin ja heikoimpiin, hajotti heidät psyykkisesti pirstaleiksi, tarjosi lyhyen valaistumisen hetken ja rukouksen jälkeen jätti nuo syntinsä ja syvimmät salaisuutensa vuotaneet ihmiset oman onnensa nojaan. Toivon, että edes jotkut ovat löytäneet ammattiapua. Ehkä hyvä terapeutti on osannut kursia noiden ihmisten psyyken uudelleen kuosiin.
Mutta palataan takaisin pääteemaani, henkilökohtaisen uskon merkitykseen: Henkilökohtaisen uskon merkitys korostuu tässä niin isoisäni kuin Marttilankin kohdalla. Julistajan oma henkilökohtainen usko suojaa häntä. Julistaja ei näe eikä ymmärrä tekojensa vahingollisuutta eikä siten henkilökohtaisesti voi huomata hyvää tarkoittavalla toiminnallaan aiheuttaneensa tuhoa ja kärsimystä. Tuollaisen tosiasian huomaaminen ja tekojensa seurausten kohtaaminen voisi raunioittaa julistajan. Henkilökohtaisella uskollaan julistaja pystyy suojaamaan itsensä luhistumatta. M.O.T.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jälleen samaa mieltä. Tekeepä kuitenkin mieleni kysyä kannattaisi joiltakin heidän henkilökohtainen uskonsa tietoisesti muiden särkeä jotta he eivät enempää pahaa tekisi?
Mutta sitten herää muita kysymyksiä. Miten määritämme säännöt joilla tunnistamme rikottavat uskomukset, kuka sen tutkimuksen tekee ja kuka mitenkin toimeen panee.
Joissakin tapauksissa pahanteko lienee ihan selkeää, etenkin kun jää jälkiä kuten hyväksikäytöstä, pahoinpitelystä j.n.e. mutta missä menee raja ja kuinka pian voimme puuttua?
No, nämä eivät ole tämän plokikirjoituksen otsikon aiheen pohdintoja vaan olemme jo kaukana syrjässä. Paitsi jos tunnistamme yhdeksi tuollaiseksi pahanteoksi ihmisten haukkumista kehityshäiriöisiksi y.m.
Ilmoita asiaton viesti
Olet Jorma ihan täydellisen oikeassa. Tämä alkaa olla jo äitelän ihquu.
Joskus voisi särkeä jotain, mutta jos ottaisimme virallisen uskonnollisen särkijän roolin, kulkisimme kohti totalitarismia. Lienemme liian liberaaleja moiseen.
Päädyimme blogistin tarkoittamasta asiankäsittelystä ehkä hieman sivuun. Minun mielestäni olemme yhä syvemmällä asian ytimessä. Olemme nimittäin blogistin kirjoituksen ytimessä: mitä kaikkea yhteiskunnan pitääkään hyväksyä henkilökohtaisen uskon liikuttamana toimivilta.
Uskonvapaus antaa oikeuden levittää halpahintaisia yleistyksiä ja valheellisia todisteita. Koivula voi tarvittaessa kipittää oman uskonsa suojaan. Sen hän tekee viimeistään siinä vaiheessa, kun häntä vaaditaan vastuuseen väittämistään.
Ilmoita asiaton viesti
Ei meistä todellakaan taida olla uskonnon särkijöiksi, eikä edes kenenkään henkilökohtaisen uskon. Lieneekö tarpeenkaan. Eiköhän ne säry itsestäänkin. Tosin tuskastuttavan hitaasti, ainakin näin kärsimättömän ihmisen mielestä mutta kuitenkin. Mutta ennakkoluulo ennakkoluulolta katsannot avartuvat.
Olen samaa mieltä päätymisestämme pienen ketunlenkin jälkeen juurikin takaisin ytimiin. Mutta mitä tiukempaan sykkyrään oman henkilökohtaisen uskonkäsityksensä ympärillä joutuu vääntäytymään, sitä karkeampana paljastuu sen onnettomat heikkoudet. Suvaitsemattomuudella ei tälläkään kertaa ollut uusia vaatteita. Helpompi olisi omaksua uudempaa tietoa ja sallia ihmisten olla mitä haluavat olla, kunkin tavallaan.
P.s. lienee parasta lopettaa, ettei mene vielä ihqu fantzummaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei blogiteksti eikä blogisti kiellä tai mestaroi kenenkään tunteita. Nyt vain on niin, että kun koko yhteiskuntaa pyritään saattamaan hämmenykseen sukupuolesta, niin on otettava kantaa. Tuntemukset eivät määritä sukupuolta, kuten eivät ihonväriäkään tai pituutta.
ihan ilman Raamattuakin tiedän, ettei matista tule maijaa ja ei niin sitten millään. Rakkaudellista on olla ohjaamatta lähimmäistään harhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko blogisti ajatella, että jos hän ei jotain asiaa ymmärrä, se ei välttämättä tarkoita, että sitä asiaa ei silti olisi olemassa. Ainakaan itse en moista ylimaallista ominaisuutta voisi kuvitella omaavani. Se, että sulkee korvansa sille, että asioita juurta jaksaen selitetään, ei ole kovin hyvä meriitti poliitikolle. Vaaralliseksi sellainen muuttuu, kun poliitikko yrittää näin vaikuttaa ihmisten elämään heidän perustavanlaatuisia elämisen elementtejä kieltäen. Ja oikeuden kieltäminen hoitoihin, joista transihmisten elämän olennaiset elementit ovat kiinni, on mitä vakavanlaatuisinta toisten tunteiden mestarointia.
Ilmoita asiaton viesti
Huonoa politiikkoa ei tee, se että pitää kiinni siitä yksiselitteisestä tieteellisestä faktasta, että sukupuolia on kaksi ja ettei sukupuoltaan ei voi valita tai muuttaa.
Kuuntelen kyllä, mutta en muuta omaa näkemystäni pseudotieteellisten argumenttien vuoksi, en nimittelyn vuoksi, en painostuksen vuoksi.
Te väitätte, etten ymmärrä. Minä en niin tee. Ymmärrän kirkkaasti sen, ettei sukupuoli ole riippuvainen ihmisen kokemuksista. Mikään kokemus ei muuta miehen kehoa naisen kehoksi tai päinvastoin. Ymmärrän ja tiedän, että on sukupuoli-identiteettivähemmistöön kuuluvia.
En kiellä oikeutta hoitoihin, esitän vain näkemykseni siitä mikä olisi nykyistä parempaa hoitoa. Tosin voidaan kysyä voiko ihmisellä olla oikeus saada esimerkiksi terveet rinnat leikattua yhteiskunnan varoilla pois, jotta hän voisi elää ”miehenä.”. Ei mielestäni.
Tranihmisenä eläminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että hänen pitäisi mennä hormonihoitoihin ja sukupuolenvaihdosleikkauksiin. Ylessä Viivi Luoma kertoi omakohtaisesti tästä toisesta vaihtoehdosta eli siitä, että transsukupuolisuutta kokevan ei tarvitse lähteä vahvistamaan omaa kokemustaan väärässä sukupuolessa olemisesta.
Minä haluan transihmisten hyvää, transliike vain kuvittelee niin tekevänsä.
Ei ole vaarallista arvioida kriittisesti lääketieteen menetelmiä, muutenhan meillä olisi edelleen lobotomia hoitomuotona..
Ilmoita asiaton viesti
Kokemus on osa ihmisen sukupuolta, aivan siinä missä nähtävissä olevat ja muuten havaittavat ulkoiset ja sisäiset sukupuoliset ominaisuudet.
Tällä hetkellähän Suomessa suurin keskustelu on uudesta translaista, joka nimenomaan mahdollistaisi sen, että koetun sukupuolen juridinen vahvistaminen olisi mahdollista ilman kirurgisia operaatioita ja/tai hormonihoitoja! Likikään kaikki transsukupuoliset eivät noita operaatioita tarvitse taikka halua.
Susanna, eikö omiin huomioihisi perustamasi hyvä tahto nimenomaan edellyttäisi uuden translain mitä suurinta tukemista, koska sehän mahdollistaisi juridisen sukupuolen vahvistamisen ja nimen muuttamisen halutuksi ilman nykyisin pakollisia lääketieteellisiä operaatoita?
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä sotkea kahta käsitettä keskenään. Sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat kaksi eri asiaa. Ihmisen sukupuoli tarkoittaa henkilön tosiallista sukupuolta, ja sukupuoli-identiteetti tunnetta kuulumisesta naissukupuoleen tai miessukupuoleen.
Sukupuoli tunnistetaan sukupuoli-elimistä, koska se on kehollinen ominaisuus. Jos henkilön mieli väittää, että hän on toista sukupuolta kuin ruumiinsa niin kyseessä on häiriötila. Kokemus sukupuolesta antaa silloin hänellä vääristynyttä tietoa.
Jos translaista poistettaisiin hedelmättömyys-vaatimus, se johtaisi tapauksiin, jossa juridinen mies synnyttäisi tai juridinen nainen siittäisi.Hedelmättömyys-vaatimus suojelee lasta tilanteelta, jossa hän joutuisi elämään hyvin hämmentävissä perhesuhteissa -jossa hän ei kykene tunnistamaan oman vanhempansa sukupuolta tai hänelle annetaan väärää tietoa asiasta. Oman identiteetin muodostamisen kannalta lapsi asetettaisiin vaikeaan asemaan ns.trans-oikeuksien vuoksi.
En pidä lähtökohtaisesti hyvänä asiana, että juridista sukupuolta voi edes muuttaa. Translain suurin ongelma on translaki itse. Siitä ei voi saada hyvää. Ei ole hyvä että ihmisiä leikellään eikä ole hyvä, jos tulee lisää otsikoita synnyttävistä isistä..
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli-identiteetti on tosiaan eri asia kuin sukupuoli.
Sukupuolittuneet aivot eivät kuitenkaan ole yhtä kuin sukupuoli-identiteetti. Sukupuolittuneet aivot ovat aivan yhtä fyysinen ominaisuus kuin vaikkapa ulkoiset sukupuolielimet. Aivojen sukupuoli ei kuitenkaan ole ulkopuolisten havaittavissa (ainakaan toistaiseksi) edes herkimmillä mittalaitteilla. Siksi sen käyttäminen lokeroimisessa voi tuntua jollain tavoin vaikeasti ymmärrettävältä.
Sukupuolittuneiden aivojen myötä syntyvä kokemus sukupuolesta ei ole vääristynyttä tietoa, vaan ihan oikeaa (sanoisinko jopa aitoa) tietoa.
Toinen asia on tietysti yksilön sukupuolisuuteen liittyvien ominaisuuksien ristiriita. Tuota ristiriidan kokemusta voidaan vähentää antamalla moninaisuudelle enemmän tilaa elää sukupuoltaan, esimerkiksi sallimalla juridisen sukupuolen vahvistaminen ilman kirurgisia toimenpiteitä ja hormonihoitoja. Se, että ”synnyttävä isä” otsikoissa on sinulle ongelma, ei tarkoita, että se olisi oikeasti ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Kenelle pitää käydä esittämässä genitaalinsa, että voidaan hyväksyä mieheksi tai naiseksi.
Kuinka paha asia on, että juridinen mies synnyttää ja on lapsen biologinen äiti?
Sanot, että lapsi joutuisi elämään hämmentävissä perhesuhteissa tai että hänelle annetaan väärää tietoa asiasta.
Koivula, fundamentalismissasi sukellat kovin syvälle suomalaisten perheiden arkeen ja ihmissuhteisiin. On kestämätöntä, että vallanpitäjä ryhtyy moraalinvartijaksi, mitä kotona lapselle saa kertoa tai miten lasta saa kasvattaa. Ja vielä moraalinvartijana pyrkii määrääämään, millaiseen parisuhteeseen biologinen lapsi saa ylipäätään syntyä.
Ilmoita asiaton viesti
Koivula haluaisi välttää lasten hämmentymistä. Suhtautuminen on kovin kummallinen.
Hämmentyminen uusien ja outojen asioiden äärellä on yleistä ja nornaamia. Se on tilaisuus oppia uutta. Myös pienelle lapselle, jolla tulisi olla tukenaan aikuisia jotka auttavat ymmärtämään erilaisuutta eivätkä tuomitse sitä kehityshäiriöiksi.
Tuollainen tuomitseminen johtaa syrjimiseen ja ahdosteluun sekä kiusaamiseen ja saattaa kohdata myös omaa pilttiä jos hän huomaakin kehittyvänsä eri suuntaan kuin perinteiset mallit osoittaisivat.
Toisaalta jos lapsi elää n.s. ”erilaisessa” (lue arkaaisten roolimallien vastaisessa) perheessä niin luultavasti hänen vanhempansa osaavat myös tukea lasta hyväksymään erilaisuutta ihan eritavalla kuin yksisilmäisiin perinteisiin malleihin sitoutuneet ja sidotut. Silloin hämmentyjiä ovat vain ulkopuoliset koivulat.
Ilmoita asiaton viesti
Huonon poliitikon tekee se, että pitää kiinni väittämästä, joka on asiaa tutkivan tieteen puolelta vääräksi todettu. Erityisen huonoksi hänet tekee myös se, että hän argumentoi murskaavan suurta asiantuntijoiden enemmistöä vastaan mielipiteillä, joita ovat esittäneet keskustelun kohteiden suhteen vihamielisiin piireihin tunnetusti kuuluvat tahot, joiden argumenttien perusteena olevat tieteellisluontoiset tutkimukset on todettu täydellisesti tuloksia vääristäviksi.
Jos väitämme, että blogisti ei ymmärrä, hän kommentissaan todistaa sen jälleen. Sen lisäksi hän vaatii hoitoja, joita virallinen hoitosuositusjärjestelmä ei tunnusta ja joista korkeimman tietämyksen omaava kansainvälinen asiantuntijajoukko erityisesti varoittaa.
Viivi Luoma ja Musta Orkidea ovat poikkeuksia, maailmaan mahtuu kaikille alueille erilaista ajattelua. Heidän edustamaansa kantaa olen nähnyt tilanteissa, joissa ihminen joutuu ristiriitaan ympäristön paineen (usein uskonnollisen…) kanssa ja antaa sen takia selityksen tilalleen, joka yrittää selittää asiaa tuon painostavan tahon agendan mukaisesti. Viivi Luoman esiintymistä oli surkeaa katsoa, niin hajalle hän oli sen kanssa, että ei kokenut kykenevänsä toteuttaa omaa yliviritettyä miesihannettaan.
Lääketieteen menettelyjä on toki syytäkin kritisoida. Sen sijaan ei ole viisasta haikailla nimenomaan sen lobotomian puoleen – ja juuri vastaavaa blogisti harrastaa manatessaan esiin menneen maailman kelvottomiksi todettuja hoitoja.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin aa-ry oli kiivaasti tasa-arvoista avioliittoa vastaan. Olihan se selvää että kun se heidän pallonsa siitä puhkaistiin, ottivat uuden ryhmän tähtäimeen. Ovat ihmisiä jotka saavat ravintonsa vihasta. Sad 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen väärinymmärrys on se mikä on ”sad”.
Aito avioliitto ry oli ja on vahvasti sen puolesta, että kaikki suhteet eivät ole avioliittoja. Aito avioliitto on naisen ja miehen välinen.
Ei siinä ole mitään vihaa, että joku on sen puolesta että toiset on naisia ja toiset miehiä ja ettei sukupuoli ole mielessä, vaan kehossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei siinä ole mitään vihaa, että joku on sen puolesta että toiset on naisia ja toiset miehiä ja ettei sukupuoli ole mielessä, vaan kehossa.”
Jos kerrot nimesi ja silti joku itsepäisesti puhuttelee sinua jollain muulla nimellä, pidetään sitä tässä yhteiskunnassa vihamielisyytenä. Siksi olen samaa mieltä kuin Jouni Auranen.
Eikä ole kysymys pelkästä mielipiteestä sukupuolista, vaan ilmaistuna tarkoituksena on lopettaa erittäin hyviä tuloksia antanut nykyinen hoito, ja korvata se mitääntekemättömällä tai jopa vahingollisella terapialla, mikä johtaisi lukuisiin itsemurhiin. Tämän sitten näkee hoitamattomien transsukupuolisten itsemurhaluvuista. Ikävää on myös se hämmennys, jota tällainen kiivailu aiheuttaa transsukupuolisissa. Moni on jo ilmaissut ahdistuksensa näistä hyökkäyksistä. Tällainen jatkuva hyökkäily transsukupuolisia vastaan jos mikä on vihaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos kerrot nimesi ja silti joku itsenäisesti puhuttelee sinua jollain muulla nimellä, pidetään sitä tässä yhteiskunnassa vihamielisyytenä” Mistäs tällainen erikoinen sivupolku kommenttiisi tuli?
Laitapa joku todistettu esimerkki tilanteesta, jossa olisi näin toimittu. Ketä oli paikalla, missä ja milloin?
Eihän tässä kukaan ole ehdottanut, ettei olisi mitään hoitoja. Vain nykyisiä parempia.
Kun transliike joka tuutista tuo sukupuolen moninaisuus-ideologiaa, jopa neljäsluokkalaisella suomalaisille lapsille, niin kansalaisvelvollisuus on ottaa asiaan kantaa.
https://dokkino.fi/tapahtumat/elokuvat/kuinka-minu… (translapsen tarina)
Transsukupuolisille toivon kaikkea hyvää ja oikeaa apua.
Ilmoita asiaton viesti
Olet itse vaatinut oikeutta puhutella ihmisiä nimellä, joka ei ole heidän virallinen nimensä sillä hetkellä. Se on vihamielinen teko. Pahoittelen, ellet sitä ymmärrä.
Nykyisiä parempia hoitoja? Missä niitä on tarjolla? Kuka niitä antaa? Miksi ihmeessä maailman parhaat asiantuntijat eivätkä meidänkään asiantuntijamme tiedä niistä mitään?
Nykyinen tilanne on todistettavasti (mm. tohtori Moneyn kokeet) se, että aivojen sukupuolta ei pystytä muuttamaan sen paremmin psykiatrian kuin kirurgiankaan keinoin.
Ilmoita asiaton viesti
JH: ”Eikä ole kysymys pelkästä mielipiteestä sukupuolista, vaan ilmaistuna tarkoituksena on lopettaa erittäin hyviä tuloksia antanut nykyinen hoito, ja korvata se mitääntekemättömällä tai jopa vahingollisella terapialla, mikä johtaisi lukuisiin itsemurhiin. Tämän sitten näkee hoitamattomien transsukupuolisten itsemurhaluvuista.”
—–
-Sinulla on vahva usko siihen, että transsukupuolisten itsemurhat johtuvat vain ja ainoastaan siitä että heitä ei hoideta (mielestäsi) ainoalla mahdollisella tavalla. Leikkauksilla ja hormonihoidolla.
Eikö oikeasti asian itse kokeneiden ja läpikäyneiden omat kokemukset merkitse tässä mitään? Vain epämääräinen ”tutkimus” hoitotuloksista, johon toistuvasti viittaat. Pelkkänä väitteenä, joka pitäisi vain uskoa.
Kuitenkin transsukupuolisuuden itselleen tuhoisana kokeneet ihmiset ovat aivan oikeita ihmisiä, ja heidän kokemuksensa on aito. Ja tosiasia on myös, että transsukupuoliset tekevät itsemurhia myös siksi, että heidät on ohjattu siihen ”hoitoon”, eli leikkauksiin vaikka he olisivat tarvinneet psyykkistä apua.
Eräiden transsukupuolisten kokemuksia:
”Maksoin tyypille, joka tekee tätä joka päivä rahasta, että hän nukuttaisi minut ja leikkaisi irti tervettä kudosta. Tein sen, koska uskoin sen parantavan tunne-elämän ongelmat, joista syytin naisruumistani. Se ei toiminut. Olen vieläkin aivan hiton sekaisin, mutta nyt minulta myös puuttuu ruumiinosia.”
”Transsukupuolisuus on psykiatrien keksintö. Sukupuoltaan ei voi vaihtaa. Leikkaukset eivät muuta genetiikkaa. Se on vain sukuelinten silpomista. Vaginani on vain kivespussieni nahkaa. Se on kuin kengurun pussi. Pelottavaa on se, että kiihottuessa tuntuu yhä siltä kuin minulla olisi penis. Se on kuin haamuraaja. Tämä on kaamea onnettomuus. En ole koskaan ollut nainen, olen vain Alan. Käytän sellaista analogiaa, että leikkausten antaminen henkilölle, joka haluaa epätoivoisesti vaihtaa sukupuolta, on kuin rasvaimun tarjoaminen anorektikolle.”
http://mustaorkidea.blogspot.fi/2016/11/transihmis…
http://www.thepublicdiscourse.com/2016/06/17166/
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Musta Orkidea toteaa, ei sukupuoltaan voi vaihtaa. Olisiko hän itse langennut ajattelemaan näin? Ei ehkä kannattaisi. Sukupuolenkorjausprosessilla pyritään korjaamaan ulkoiseet sukupuoleen liittyvät ominaisuudet vastaamaan koettua sukupuolta. Ei siis vaihtamaan mitään. Sukupuolihan on yhtäläisesti aivojen ominaisuus
Kaikki transsukupuoliset eivät halua/tarvitse hormonihoitoja tai leikkausta. Heille riittää se, että tulevat tunnustetuksi kokemassaan sukupuolessa, käytännössä lähinnä saamalla vahvistetuksi koetun mukainen juridinen sukupuoli ja virallistamalla etunimet (yleensä koetun sukupuolen nimeksi vakiintuneita nimiä).
Nykyinen laki taas vaatii, että kemiallista/kirurgista hoitoa, jotta juridisen sukupuolensa ja virallisissa papereissa olevan nimensä saa vaihdettua. Nyt noista pakoista haluttaisiin eroon.
Nykylakihan on itse asiassa täysin ristiriidassa transsukupuolisten oikeuksien kohentamista vastustavien esittämien uhkakuvien kanssa! Toivottu translain uudistus poistaisi pakon lääkehoitoihin ja/tai kirurgisiin toimenpiteisiin sen edellytyksenä, että henkilön juridinen sukupuoli ja nimet voidaan vahvistaa.
Tuo uudistushan vähentäisi peruuttamattomia muutoksia, eikös?
Ilmoita asiaton viesti
Sami M: ”Kuten Musta Orkidea toteaa, ei sukupuoltaan voi vaihtaa. Olisiko hän itse langennut ajattelemaan näin? Ei ehkä kannattaisi. Sukupuolenkorjausprosessilla pyritään korjaamaan ulkoiseet sukupuoleen liittyvät ominaisuudet vastaamaan koettua sukupuolta. Ei siis vaihtamaan mitään. Sukupuolihan on yhtäläisesti aivojen ominaisuus.”
—-
-Jos sukupuoli on aivojen ominaisuus, ja kokemus, eikä ole mitään absoluuttisia miehen/naisen kehonosia/elimiä/fyysisiä ominaisuuksia, eihän silloin ole mitään ”vastaavuuttakaan” tai vastaavuuteen pyrkimistä kokemuksen ja kehon välillä. Eikä myöskään todellista ristiriitaa.
Eli mitä sukupuolen”korjaus”prosessissa silloin ”korjataan”? Sanopa.
Vai oletko itse sen kannalla että on olemassa absoluuttinen malli miehen keholle ja naisen keholle. Vain silloin tuo ”vastaamaan” sana on tässä yhteydessä relevantti. Vai mitä?
—-
”Kaikki transsukupuoliset eivät halua/tarvitse hormonihoitoja tai leikkausta. Heille riittää se, että tulevat tunnustetuksi kokemassaan sukupuolessa, käytännössä lähinnä saamalla vahvistetuksi koetun mukainen juridinen sukupuoli ja virallistamalla etunimet (yleensä koetun sukupuolen nimeksi vakiintuneita nimiä).”
—
-Miksi kukaan tarvitsisi mitään leikkausta ja ”korjausprosessia” jos ja kun omassa kehossa ei ole mitään pielessä tai väärin?
Ei millään pahalla mutta tuo vastaus on suora kopio monesta aiemmasta, jossa on täsmälleen sama asia samoilla sanoilla.
—–
”Nykyinen laki taas vaatii, että kemiallista/kirurgista hoitoa, jotta juridisen sukupuolensa ja virallisissa papereissa olevan nimensä saa vaihdettua. Nyt noista pakoista haluttaisiin eroon.
Nykylakihan on itse asiassa täysin ristiriidassa transsukupuolisten oikeuksien kohentamista vastustavien esittämien uhkakuvien kanssa! Toivottu translain uudistus poistaisi pakon lääkehoitoihin ja/tai kirurgisiin toimenpiteisiin sen edellytyksenä, että henkilön juridinen sukupuoli ja nimet voidaan vahvistaa.”
—
-On erittäin hyvä jos leikkaus”hoidot” saadaan vähenemään. Mutta juridisen sukupuolen muuttamisesta pelkällä ilmoituksella tulisi uudenlaisia ongelmia.
Surullista tässä on se, että kaikki tuollainen tarve saada tietty juridinen sukupuoli ja nimi perustuvat siihen mitä toisten ihmisten oletetaan ajattelevan ja suhtautuvan.
Ikärajan poisto on mielestäni ehdottomasti vaaratekijä tässä, mitä on jo käsiteltykin.
—–
”Tuo uudistushan vähentäisi peruuttamattomia muutoksia, eikös?”
-Kuten sanoin, se olisi sinällään erittäin hyvä asia. Mutta se ei ollut tässä varsinaisena keskustelunaiheena. Vaan nimenomaan nuo leikkaukset ja niihin liittyvät riskit. Annetaan liian yksipuolisen ruusuinen kuva siitä miten ne toimivat ja auttavat. Monien kokemus on päinvastainen, kuten tuosta blogista kävi ilmi.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuolisuus on _myös_ ominaisuus aivoissa. Lisäksi se ilmenee näkyvästi ihmisruumiissa. Sukupuolisuus tulee esiin lukuisilla tavoilla, ja tyypillisesti ihmisen sukupuolisuuteen liittyvät ominaisuudet ovat kaikki joko naisen tai miehen.
Aina niin ei kuitenkaan ole.
Joillekin tällainen sisäinen moninaisuus on täysin siedettävä tila. Osalle ei, ja yksilöstä riippuen tilanne on jollain tavalla ongelmallinen. Jos ristiriita aiheuttaa ongelmia mielekääseen elämään, niin silloin asialle on perusteltua tehdä jotain. Käytännössä pienimmän riesan tie on sellainen hormonihoito ja sellaiset kirurgiset operaatiot, että keho muokkautuu siihen suuntaan, mikä kokemus sukupuolesta on. Riskitöntähän tuo ei tietenkään ole. Sukupuolen kokemusta ei tiedetä olevan mahdollista muuttaa. Sellaisen yritysten puolestaan tiedetään aiheuttaneen vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.
Mitä taas tulee huomioosi leikkausten tarpeellisuutta koskevaan jo esitettyyn, niin… asia ei ole miksikään muuttunut. Tarpeellisuus perusteluineen on ja pysyy.
Minusta tässä Susanna Koivulan bloggauksessa ollaan ihan varsinaisestikin aihepiirissä, jonka osa on Suomen translainsäädännön uudistus.
Ilmoita asiaton viesti
Luitko blogitekstiä? tai katsoitko linkkaamaani youtube-luentoa. Tässähän kaikessa on kyse yhteiskunnallisesta keskustelusta sukupuoli-määrittelyn suhteen.
”Miksi ihmisten ei anneta olla mitä he itse haluavat olla? ”
Jos Väyrynen haluaa olla presidentti, niin miksei me vaan anneta sen olla kun se haluaa ? Jos hän kokee olevansa presidentti, niin eiks me vaan voitaisi mennä leikkiin mukaan ja kohdata hänet presidenttinä ja kunnioittaa hänen identiteettiään.
Se, ettei hän ole presidentti, ei saa estää meitä tunnustamasta presidenttiyden moninaisuutta..
olisi syrjivää sanoa, että hänen kokemus ei tarkoita että hän olisi presidentti.. eletäänhän me jo 2010-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Koivula kirjoitti: ”Jos Väyrynen haluaa olla presidentti, niin miksei me vaan anneta sen olla kun se haluaa ? ”
”O sancta simplicitas” taisivat muinaiset latinalaiset sanoa (sekä legendan mukaan eräskin uskonpuhdistaja roviolla jonne oli joutunut kun ei taipunut aiempiin totuuksiin ja hyväuskoinen mummeli kantoi lisää risuja nuotioon).
Tämä ihan ylittämätön argumentti. Ihmisen henkilökohtainen tuntemus omasta olemuksestaanhan onkin ihan saman tasoinen asia kuin yhteiskunnallisiin tehtäviin valikoituminen. Tarkoittaako Koivula, että kun kerran presidenttikin valitaan suoralla kansanvaalilla niin ihmisten sukupuoletkin pitäisi valita samanlaisella prosessilla? Koska pääsemme äänestämään Koivulan sukupuolesta?
Ilmoita asiaton viesti
Rautalangasta vääntäen,
jos henkilön kokemus on todellisuuden vastainen, niin kokemukselle ei voi antaa painoarvoa totuutena.
Nainen, joka kokee olevansa mies, ei ole tule kokemuksensa vuoksi mieheksi.
Väyrynen, jos hän kokisi olevansa presidentti, ei ole sitä koska häntä ei valittu.
Sukupuoli ei ole ihmisen itsemääriteltävissä, kuten ei moni muukaan asia.
Ihan sama mitä ihminen haluaa sukupuolensa olevan, se on jo valittu hänen puolestaan -hedelmöittymisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän taidettaisiin tarvita ratakiskoa…
Mutta yritetään. Henkilöitä, joiden kokemus on todellisuuden vastainen, nimitetään psykoottisiksi. Nämä karsitaan pois transtutkimuksissa. Niiden tulos on, että henkilön aivojen sukupuoli on eri kuin hänen sukuelimensä. Kaikkien kannalta olisi hyvä, jos tuota aivojen sukupuolta voisi mitata, mutta toistaiseksi ei voi, joten pitää tyytyä muilla tavoin saatavaan tietoon. Tuo tieto muuten saadaan psykiatrisin menetelmin, joita tunnutte pitävän korkeassa arvossa.
”Nainen, joka kokee olevansa mies, ei ole tule kokemuksensa vuoksi mieheksi.”
Aivan, koska hän on mies eikä sitä voida mitenkään muuttaa.
”Väyrynen, jos hän kokisi olevansa presidentti, ei ole sitä koska häntä ei valittu.”
Väyrynen ei koe olevansa presidentti, vaikka hän kyllä haluaisi olla. Meillä on kyllä useita presidenttejä elossa tällä hetkellä, Niinistö, Halonen ja Ahtisaari. Sivumennen sanottuna, voit olla ministeri vaikket olisi ministerin virassa ollutkaan.
”Sukupuoli ei ole ihmisen itsemääriteltävissä, kuten ei moni muukaan asia.
Ihan sama mitä ihminen haluaa sukupuolensa olevan, se on jo valittu hänen puolestaan -hedelmöittymisessä.”
Väärin. Sukupuoli ei määrity yksiselitteisesti hedelmöittymisessä. On runsaasti ihmisiä, joiden sukupuoli on eri kuin kromosomien, joihin nähtävästi viittaat, perusteella voisi kuvitella.
Ei sukupuolta voikaan valita. Se on muotoutunut jo sikiökauden aikana, eikä sitä voi muuttaa millään terapialla, vaikka se olisi eri kuin mihin ulkoiset sukuelimet viittaavat. Vaikka sukupuoli saattaakin olla analoginen, olemme päättäneet lokeroida sen, ja se mitä valitaan, on mihin näistä lokeroista lähinnä kuulumme. Kokemuksen perusteella lokeroita pitää olla useita ja jokaisella pitää olla oikeus valita lokeronsa vapaasti aivojensa sukupuolen mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, juridisen sukupuolen määräävät yleensä lääkärit.
Ratakiskosta vääntäen: sukupuolittuneiden aivojen synnyttämä kokemus sukupuolesta ei ole todellisuuden vastainen, vaan hyvin pysyvä, todellinen ja aito. Tällainen ihmisen aivoihin ”kovakoodattu” sukupuoli on ihan yhtäläisesti olemassa kuin ulkoisesti havaittavista sukupuolittuneista kehon ominaisuuksista havaittava. Yleensä nuo käyvät käsi kädessä, mutta eivät aina.
Jos tämän asian kieltää, tulee samalla kieltäneeksi sen, että sukupuolisuuteen liittyy myös luonnollisia tyypillisyyksiä esimerkiksi käyttäytymisessä – että sukupuoli ei olisikaan luonnollinen asia, vaan opeteltava roolisuoritus. Toisaalta tuohan ei esimerkiksi eheytystoimintaan perehtynyttä yllätä; eheytysideologiaanhan kuuluu erilaiset miehen ja naisen roolin vahvistamisharjoitukset.
Ilmoita asiaton viesti
Koivula kirjoitti: ”… jos henkilön kokemus on todellisuuden vastainen, niin kokemukselle ei voi antaa painoarvoa totuutena.”
Tarkoittaako Koivula tässä, että hänen omille kokemuksilleen muiden sukupuolista vain kaksijakoisina ei pidä antaa painoarvoa totuutena? Sukupuolten monimuotoisuushan, niin fysiologisena kuin mentaalisena, on ihan todennettavissa olevasti todellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Maallikkona luin tieteellistä käsitteistöä: ”Geenit muodostuvat DNA:sta . Geeni on tarkasti määritelty emäspariryhmä tietyssä kohdassa ”DNA-tikapuita”, ”DNA:n pätkä”. Kromosomi koostuu sykkyrällä olevasta DNA-rihmasta”. Myönnän että asiantuntemukseni on puutteellista näistä asioista. Mutta usein tyhmät kysymykset ja oletukset voivat ollakin kaikkein parhaita.
Nyt herää monia kysymyksiä: Lastenspykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa: ”Perintötekijät ovat tärkeitä, mutta tämänhetkinen geenitutkimus näyttää kyllä pikemminkin siltä että riippuu ihmisen ympäristöolosuhteista ja kokemuksista mitkä geenit aktiovoituvat tai eivät aktivoidu. Ihmisen kokemuksista riippuu, minkälainen otos hänen geeneistään aktivoituu. Ei ole yhtä geeniä eikä geenisarjaa, joka määräisi sukupuolisen suuntautumisen. Siihen vaikuttavat usean erillään olevan geenien vaikutukset”.
Kukaan ei siis synny esim. homoseksuaaliksi, vaikka taipumusta siihen voi ollakin, vaan homous voi olla – kuten käytännössä on havaittu – myös ikävien elämänkokemusten seurausta, sekä myös yhteiskunnan homouden normalisoinnin seurausta. Tästäkin on paljon viitteitä.
Entä voiko kukaan syntyä transseksuaaliksi yhtään sen ”paremmin”. Kokemuksia on siitäkin että kun transseksuaaliksi oletetun lapsen hoitaja vaihtui, samalla poistuivat oletukset lapsen transseksuaalisuudesta. Toki voi olla harvinaisia luonnonoikkuja ja synnynnäisiä häiriöitä, mutta niiden perusteella ei pidä yleisesti määrittää ihmistä.
Kysymys kuuluu: onko ihminen täysin omien geeniensä ja kromosomiensa määräämä tahdoton olento. Epäilen vahvasti ettei ole. Entä voivatko nämä geenit muuttua, tai aktivoitua eri tavoin, riippuen siitä mitä me itse haluamme olla. Pidän sitä täysin mahdollisena. Pidän jopa mahdollisena, ja siitä on myös näyttöä, että monet vahingolliset riippuvuudet (alkoholi, huumeet) ja taipumukset (lesbous, homous) voivat muuttua ihmisessä rukoilun seurauksena välittömästi (!) yliluonnollisella tavalla eli tavalla jota nykytietämyksellämme emme pysty selittämään. Uskon että myös transseksuaalisuustaipumus voi muuttua Jumalan voiman kosketuksesta. Ts. ihmisen biologiakin voi olla alisteinen henkisyydelle ja hengellisyydelle.
Viittaan esim siihen että monissa ihmeparantumisissa syntyy suorastaan suuria soluyhdyskuntia. On mielestäni täysin mahdollista että myös ihmisen geenit ja kromosomit voivat muuttua ja korjaantua.
On myös esitetty ajatus ja kysymys että ovatko geenit ikäänkuin itsenäisiä olentoja joissa on ikäänkuin jonkinlainen mekanismi joka määrää ihmisen kehoa. Onkin esittty että geenit ovat ikäänkuin kuori tai vain väline sille informaatiolle jota se viestittää, mutta että se informaatio ei ole geeneissä itsessään.
Kyse on hiukan samasta asiasta kuin kysymys siitä mikä on ihminen. Onko ihminen vain biologinen olento. Ei vaan ennenmuuta henkinen olento jonka ihmeellisintä olemusta eli ihmisen tietoisuutta ei pystytä selittämään biologiasta käsin, eikä millään muullakaan nykytietämyksen tavalla.
Samalantyyppinen ajatus esitettiin jo vuosikymmeniä sitten: Mitä on luonnonlaki? Onko se ainetta?
Ei vaan henkinen ominaisuus joka määrää aineetta!
On myös puhuttu epigeneettisestä vaikutuksesta. Esim pakkasenkestävyys kasveilla voi parantua edellisen sukupolven kasvien kokemusten myötä, ellen ihan väärin muista niin kolmen sukupolven päähän.
On myös esitetty että vanhempien kokemukset voivat periytyä lapselle epigeneettisistä syistä. Eittämättä tulee mieleen Raamatun toteamus ”Minä kostan isien pahat teot kolmanteen polveen”.
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-2000000567112….
Joten keskustelu ihmisen olemuksesta, hänen sukupuolisuudestaan ei suinkaan ole käyty vielä loppuun, ja uusia näkökulmia tulee jatkuvasti esiin. Voin yhtyä vanhaan ajatukseen: me emme edes tiedä sitä mitä me emme tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Ympäristöolosuhteilla voidaan viitata sikiöajan hormonaaliseen ympäristöön, joka (yksinkertaistettuna) vaikuttaa geenien aktivoitumiseen. Tällainen taas vaikuttaa vaikkapa aivojen rakenteisiin, siinä missä näkyviin fyysisiin ominaisuuksiinkin. Näitä ominaisuuksia ovat niin aivoissa sijaitseva kokemus sukupuolesta, kyvystä viehtyä toisista eroottisesti/romanttisesti, ulkoiset sukupuolisuuteen liittyvät tunnusmerkit ja niin edelleen. Myös esimerkiksi kätisyys kuuluu tällaisiin asioihin; se ei näy muille kuin tekoina – mutta henkilölle itselleen asia on ihan selkeä.
Vaikkapa homoseksuaalisuuden ei ole havaittu johtuvan ”elämänkokemuksista”. Sen sijaan elämänkokemukset vaikuttavat usein siihen, elääkö tämän ominaisuutensa mukaan vai kätkeekö sen.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikkapa homoseksuaalisuuden ei ole havaittu johtuvan ”elämänkokemuksista”. Sen sijaan elämänkokemukset vaikuttavat usein siihen, elääkö tämän ominaisuutensa mukaan vai kätkeekö sen.”
-Homoseksuaalisuuden on havaittu johtuvan elämänkokemuksista, jos pidämme havaintona ihmisten omia kertomuksia. Ja kokemuksia (!)
Ja havaintojen mukaan homoseksuaalisuus voi olla myös valinta. Näitä ihmisiä on olemassa. Paljon.
http://www.queerbychoice.com/myths.html
Ilmoita asiaton viesti
Olemme tainneet tästä ennenkin keskustella…
Homoseksuaalisuuden ja elämänkokemuksen välistä suhdetta sotkee pahasti se, että eheytystyyppisessä ympäristössä on tullut esiin joukko homoiksi itseään tituleeraavia biseksuaaleja, jotka toki voivat vaihtaa ihastuksensa suuntaa kunkin ihastuksen kohdalla. Toisaalta samoissa porukoissa, ihan johtoasemissa on ollut henkilöitä, jotka ovat jälkeenpäin tunnustaneet valehdelleensa homouden katoamisestaan. Asiaa sotkee vielä se, että tietyissä ympäristöissä on valtava paine selittää oma ominaisuus niin, että se on yhteisön hyväksymän dogmin mukainen.
Linkkaamasi elämäntapahomoryhmä on kummajainen eikä sellaisia todellakaan tule vastaan ”Paljon”. Kauhean luotettavanakaan sitä en pitäisi, ellei sille löydy muita rinnakkaisia, tästä ryhmästä riippumattomia ilmenemiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Homoseksuaalisuuden ja elämänkokemuksen välistä suhdetta sotkee pahasti se, että eheytystyyppisessä ympäristössä on tullut esiin joukko homoiksi itseään tituleeraavia biseksuaaleja, jotka toki voivat vaihtaa ihastuksensa suuntaa kunkin ihastuksen kohdalla. Toisaalta samoissa porukoissa, ihan johtoasemissa on ollut henkilöitä, jotka ovat jälkeenpäin tunnustaneet valehdelleensa homouden katoamisestaan. Asiaa sotkee vielä se, että tietyissä ympäristöissä on valtava paine selittää oma ominaisuus niin, että se on yhteisön hyväksymän dogmin mukainen.”
————
-On mielestäni melko vaarallista alkaa selittää toisista ihmisistä ja toisille ihmisille itselleen mitä nämä ”oikeasti” ovat. Kuten jos joku kokee seksuaalisuutensa muuttuneen, niin hän on syntymästään asti ollut ”oikeasti biseksuaali.”
Eikö tässä asiassa merkitsekään ihmisen oma kokemus mitään? Minusta uskottavinta on, että jokaisessa on tietynlaista taipumusta biseksuaalisuuteen, mikä saattaa vakiintua homoudeksi, tai useimmilla heteroudeksi, paljolti siitä syystä, että ympäristö ohjaa siihen, ja jos mikään elämässä ei vie toiseen suuntaan, omaksutaan heteroidentiteetti.
On paljon kertomuksia myös niistä, jotka ovat olleet heteroita, mutta myöhemmin ryhtyneet homo/lesbosuhteeseen. On mielestäni epäreilua kuitata kaikki ikäänkuin omaksi ryhmäkseen ”biseksuaaleiksi”.
Ja jos joku oikeasti kertoo, että nuoruudessa ei ollut lainkaan heterotunteita, mutta niitä tuli myöhemmin, miksi täytyy heti iskeä otsaan leima ”biseksuaali”?
Ovatko kaikki tällaiset tunnustaneet valehdelleensa homotunteiden katoamisesta? Ja miksi niiden pitäisikään kadota kokonaan? Monilla täysin heterona elävällä voi olla ajoittain homotuntemuksia.
—–
”Linkkaamasi elämäntapahomoryhmä on kummajainen eikä sellaisia todellakaan tule vastaan ”Paljon”. Kauhean luotettavanakaan sitä en pitäisi, ellei sille löydy muita rinnakkaisia, tästä ryhmästä riippumattomia ilmenemiä.”
——
-”Paljon” on tietenkin suhteellinen käsite. Mutta määrä ei ole oleellinen. Mutta jälleen: ihmisiä, jotka kokevat itse olevansa jotain. Tässä tapauksessa valinneensa homouden. Voimmeko ulkopuolelta sanoa että he valehtelevat, ovat erehtyneet tai esittävät jotain?
Sanot ettet pidä sitä ”luotettavana”? Mitä tarkoitat? Että tällainen järjestäytynyt ihmisryhmä ei ole oikeasti olemassa, henkilöinä. On vain tekaistut nettisivut?
Ilmoita asiaton viesti
Homopiireissä tällainen ajattelu ei (ilmeisesti) ole lainkaan harvinaista.
https://www.theatlantic.com/health/archive/2011/09…
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää siltä, että tuo ajattelu on voimissaan ennen kaikkea radikaaleissa queer-piireissä ja kuljettaa mukanaan sen poliittista agendaa. Odotan tieteen ottavan asiaan kantaa ajan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa määrällisesti enemmänkin äärimmäiseltä harvinaisuudelta ja erikoisuudelta.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikuttaa määrällisesti enemmänkin äärimmäiseltä harvinaisuudelta ja erikoisuudelta.”
-”Vaikuttaa”? Mutta mitä sinä siitä oikeasti tiedät? Siitä kuinka yleistä tämä on. Se, että koet tai uskot itse olevasi synnynnäinen homo, ei merkitse tässä lopulta mitään.
En väitä itse tietäväni, mutta monet ex-homot, mm. Ari Puonti, ovat kertoneet että tällainen ajattelu on todella yleistä. Entä jos onkin niin, että ne jotka uskovat ”syntyneensä homoksi”, ovat vähemmistö? Ja tämä ”synnynnäisyys”-puhe on osa poliittista retoriikkaa?
En tiedä, mutta kysyn. Miksiköhän tätä ei ole kunnolla tutkittu, vaan esitetään kuin itsestäänselvyytenä, että tottakai kaikki homoseksuaalit mieltävät syntyneensä homoksi?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa hyvinkin.
Suureen satunnaisotantaan perustuvaan selvitykseen perustuvaa lukua en tunne enkä tiedä, onko sellaista ylipäänsä olemassa. Yleisyyden voi hyvällä syyllä kuitenkin arvioida olevan samaa suuruusluokkaa kuin henkilöiden, joiden homoseksuaalisuus on muuttunut heteroseksuaalisuudeksi tai heteroseksuaalisuus on muuttunut homoseksuaalisuudeksi. Siis jotain nollan ja kuriositeetin välimaastossa.
Niin, Ari Puontihan on ihan historialtaan tunnettu hahmo, ja hänen sanomisensa on perusteltua tulkita yksinomaan sanoja viitekehyksenään.
Ilmoita asiaton viesti
Sami M:”Vaikuttaa hyvinkin.”
-Minusta vaikuttaa, että sinä kerta kaikkiaan kieltäydyt uskomasta, että olisi olemassa ihmisiä jotka ovat itse valinneet homouden. Vaikka eteen tuotaisiin mitä, niin kieltäydyt uskomasta.
Tai että määrä olisi oikeasti enemmän kuin kuvittelet tai tahdot uskoa.
Itse uskon että varmastikaan monikaan ei pysty muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan, mutta jos on niitä joille se todella on valintakysymys, miksi heitä ei voisi uskoa?
—–
”Suureen satunnaisotantaan perustuvaan selvitykseen perustuvaa lukua en tunne enkä tiedä, onko sellaista ylipäänsä olemassa. Yleisyyden voi hyvällä syyllä kuitenkin arvioida olevan samaa suuruusluokkaa kuin henkilöiden, joiden homoseksuaalisuus on muuttunut heteroseksuaalisuudeksi tai heteroseksuaalisuus on muuttunut homoseksuaalisuudeksi. Siis jotain nollan ja kuriositeetin välimaastossa.”
—–
-Tuo viimeinen on täysin oma arviosi. Minusta kaikkein uskottavinta on edelleen se teoria, että jokaisessa ihmisessä on taipumusta biseksuaalisuuteen, joka saattaa vakiintua joko homoudeksi tai heteroudeksi, mutta ei mitenkään itsestäänselvästi koko elämäksi, eikä sen kanssa synnytä.
—-
”Niin, Ari Puontihan on ihan historialtaan tunnettu hahmo, ja hänen sanomisensa on perusteltua tulkita yksinomaan sanoja viitekehyksenään.”
-Arvasin, että Ari Puontin nimen mainitseminen aiheuttaa vastareaktion. Ei sitten oteta häntä esiin tässä. Mutta eikö sinua kiinnosta edes spekulaation tasolla kuinka yleistä tällainen ”queer by choice, not by chance” -ajattelu homojen keskuudessa on? Et varmasti tunne koko kenttää.
Ilmoita asiaton viesti
Seksuaalista suuntautuneisuttaan ei voi valita, kuten ei sukupuolen kokemustakaan. Sen sijaan seksuaalikäyttäytymisen muoto on melko vapaasti valittavissa – riippumatta kovin suuresti edes siitä, tunteeko tuota seksuaalikäyttäytymisen muotoa kohtaan vastenmielisyyttä vai ei. Vastaavasti käytännössä kaikki pystyvät jollain tasolla esiintymään sukupuolisuuden kentällä aika monimuotoisesti. Ja vasenkätinen voi harjaantua kirjoittamaan oikealla kädellä kuin myös oikeakätinen vasemllalla kädellä. Silti jossain kohtaa monimuotoisuuden kirjoa on oma luonnollinen paikka.
Et siis voi päättää koetko satunnaisen elämän polullasi vastaan astelevan henkilön romanttisesti/eroottisesti haluttavaksi. Siitä huolimatta voit todennäköisesti alkaa tämän kanssa aika monimuotoisenkin kanssakäymisen – jos syystä tai toisesta katsot tarpeelliseksi. Tai voit joutua vasten tahtoasi yksipuolisella päätöksellä seksuaalissävytteisten tekojen kohteeksi ja jopa aktiivisesti osallistumaankin.
Kyllä, homoseksuaalista kanssakäymistä voi harjoittaa olematta itse seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan homoseksuaali. Voi olla biseksuaali, heteroseksuaali, aseksuaali – tai tietysti homoseksuaalikin. Ja samalla voi olla cissukupuolinen, transsukupuolinen, muunsukupuolinen tai sukupuoleton.
Ilmoita asiaton viesti
”Biological theories for explaining the causes of sexual orientation are favored by experts[1] and involve a complex interplay of genetic factors, the early uterine environment and brain structure.[4] These factors, which may be related to the development of a heterosexual, homosexual, bisexual or asexual orientation, include genes, prenatal hormones, and brain structure.”
lähde wiki
Ilmoita asiaton viesti
Ympäristö voi vaikuttaa myös yhteiskunnassa nuoreen tai aikuiseenkin jonka sukupuolinen identiteetti on epävarma. Väestöliiton uusi tutkimus toteaa että naiset ovat alkaneet kiinnostumaan enemmän naisista. Samoin homojen oma ranneliike-sivusto kertoo että Amerikassa ja Englannissa puolet nuorista sanoo etteivät ole enää täysin heteroseksuaalisia. Vanhempi väestö ei ole muuttunut.
Päivänselvä todiste siitä että yhteiskunnallinen tuputus lisää homoutta.
Seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja Sari Eronen kertoo (mtv.lifestyle 5.10.-15))
nuorten kokeilevan seksin saralla asioita, joiden kuvittelevat olevan muotia tällä hetkellä. ”Esimerkiksi vähän aikaa sitten oli hirvittävän muodikasta olla bi. Se oli
joillekin nuorille ihan itseisarvo, että jos olit tavallinen hetero, olit ikään kuin menneen talven lumia. Sen mukana tuli vastentahtoisia eli omaa suuntautumista vastaan tehtyjä kokeiluja”.
Homous voikin kehittyä myös ympäristön myötä. Jos ympäristö suhtautuu myönteisesti ellei suorastaan kannusta homouteen, se voi hämärtää ihmisen luonnollista heteroseksuaalisuutta.
Esim. naisvankiloissa lesbous on erittäin yleistä. Vapaudessa tilanne muuttuu.
Yli 34000 koululaisella tehty tutkimus vuonna 1991 kertoi että 12 vuotiaista 25,9% oli epävarma seksuaalisesta identiteetistään. 18 vuotiaista epävarmoja oli enää viisi prosenttia. Tässä iässä vain joka sadas kuvasi itsensä homoseksuaalisena tai biseksuaalisena. Valtaosa aiemmin seksuaali-identiteetistään epävarmoista kehittyi heteroseksuaaleiksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuorella on homoseksuaalisia kokemuksia, sitä vaikeampaa tutkimusten mukaan tästä taipumuksesta on myöhemmän päästä eroon. Nykyinen arvoköyhä, pinnallinen ja seksikokeiluihin yllyttävä seksuaalikulttuuri yhdistettynä homosuhteiden yleiseen hyväksyttynä esittämiseen altistaa homoseksuaalisuuden yleistymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnan muutos oletettavasti lisää mahdollisuuksia tunnistaa itsessään asioita, joille ei aiemmin ollut ehkä nimeäkään.
Siispä moninaisuus ei ole lisääntynyt, mutta tila olla oma itsensä on lisääntynyt.
Siitä on kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Transsukupuolisuudessa ei ole kyse olemisesta oma itsensä, kuten blogissani kirjoitin. Transsukupuolisuuden kokemus perustuu vierauteen omasta itsestä.
Siitä on oikeasti kyse.
Jos kertoisin kokevani että olen kaksi metrinen kiinalainen mies, älkää antako minulle tilaa suaitsevaisuuden nimissä vaan kertokaa että en ole mitään näistä ja ohjatkaa oikeaan ymmärrykseen oikeasta identiteetistäni.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitit blogissasi ilman parempaa ymmärrystä.
Ilmoita asiaton viesti
Kenellä on ymmärrystä ja kenellä ei.. siitähän tässä väitellään.
Transsukupuolisuudessa on kyse sukupuoli-identiteetin häiriöstä, eikä kukaan synny omaksi itseksi poistattamalla vaikkapa rintansa tai ottamalla vastakkaisen sukupuolen hormoneja. Omana itsenä oleminen ei ole oman identiteetin täydellistä hylkäämistä, joka tapahtuu transprosessissa, jossa otetaan vieras identiteetti. Harrista ”tulee” Salli..
Ilmoita asiaton viesti
Häiriö sukupuoli-identiteetissä on blogistin omassa silmässä, kaiken kun pitäisi olla niin kuin äiti kotona opetti. Se, että ihminen ei pysty elämään oman identiteettinsä mukaisesti, on hajottamista mitä suurimmassa määrin. Ulkoisesti miehen elämään pakotetussa Harrissa on aina ollut Salli!
En todella pysty käsittämään, mikä on se loputon viha ja väheksyntä, mikä pitää kaataa niiden ihmisten niskaan, joita ei itse pysty ymmärtämään!
Ilmoita asiaton viesti
Kai olet tietoinen siitä, että transsukupuolisuus on tautiluokituksessa.
”Kaiken pitäisi olla niin kuin äiti kotona opetti”. Ei mitään hajua mitä tuolla haet.
”Ulkoisesti miehen elämään pakotettu”
Tuohan on ihan filosifista höpöhöpöä. Sukupuoli on hedelmöityksessä määräytynyt.
Faktat eivät vihaa, ne kertovat vain miten asiat ovat.
Yhteiskunnalle on erittäin vahingollista jos se hyväksyy gender-ideologian. Lapset ja nuoret kärsivät siitä eniten.
Päivittelet vain kuviteltua vihaa.
Koitapa vielä perustella, miten sukupuoli voisi olla ilman ruumista? Ei kukaan voi olla nainen, jos hänellä on miessukupuolisen keho. Harreista ei tule Salleja.
Ilmoita asiaton viesti
”Faktat eivät vihaa, ne kertovat vain miten asiat ovat.”
Jos ”faktanne” olisivatkin faktoja, mutta ne ovat vain mielipiteitä, ja mielipiteitä, joihin suurin osa asiantuntijoista ei usko.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli on kehosta todennettava ominaisuus, on miessukupuolisia ja naissukupuolisia ihmisiä. Se on fakta. Ja sen perusteella koko yhteiskuntamme on järjestäytynyt.
Jos todella väität, että olisi mielipide että ihmisistä osa on naisia ja osa miehiä, otan osaa..
Ilmoita asiaton viesti
Kukin yksilö on omalla kohdalla ainoa, joka voi todentaa sukupuolensa myös kokemuksensa kautta. Muut eivät sitä voi tehdä (ainakaan toistaiseksi) edes tarkoilla mittalaitteilla.
Sukupuolittuneiden aivojen synnyttämä kokemus sukupuolesta ei ole mielipide. Se on ihmisessä oleva ominaisuus.
Suurin osa meistä on naisia ja miehiä. Pieni osa on jotain muuta tai molempia, kukin laillaan. Muutama prosentti, jotka eivät asetu kahteen laatikkoon nainen-mies -lipastossa, ei riko yhteiskuntamme järjestyneisyyttä, vaikka näille ihmisille annetaan heille kuuluva tila olla ja elää mahdollisimman eheästi omana itsenään.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrotko Susanna, mikä on tuossa luokituksessa paikassa O80.9
Ilmoita asiaton viesti
”Kai olet tietoinen siitä, että transsukupuolisuus on tautiluokituksessa.”
Kai blogisti on tietoinen, että siellä on myös raskaus? Molemmat ovat siellä siksi, että niissä voidaan tarvita lääketieteellistä toimenpidettä. Esimerkiksi transvestisuus sieltä Suomessa poistettiin, koska hoitotarvetta ei ole.
Blogisti käyttää tautiluokitusta äärettömän epäeettisesti ihmisten leimaamisen välineenä. Kannattaisi miettiä tuota asiaa kristittynä ihmisenä, mitä tällaisessa tilanteessa tarkoittaa lähimmäisenrakkaus.
Se, että blogisti toistaa ”faktoina” moneen kertaan paikkansapitämättömiksi todettuja väitteitä ja herjaavia muotoiluja (sairaus, häiriö…), joiden perusteella hän pyrkii puuttumaan lähimmäisten kalleimpiin ja kipeimpiin asioihin, on myös kaukana kristillisestä ihanteesta. Kun se tehdään tämän blogin ja siitä käydyn keskustelun intensiteetillä, monet kutsuvat sellaista vihaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei välttämättä ole näin, koska vain nuori sukupolvi on muuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
Sen lisäksi, että olen esiintynyt poliisina ja lääkärinä (laittomasti ilman tutkintoa) niin olen esiintynyt myös naisena, paremminkin tyttönä, noin kaksitoistavuotiaana, ja läpi meni.
Miltä sitten tuntuu olla mies tai nainen. Miehenä olen joskus miettinyt, että miltä naiset ajattelevat sen tuntuvan kun on ”killuttimet” jalkojen välissä. Ehkä mies voisi miettiä: miltä tissit tuntuvat? Kukaan tuskin ajattelee kumpaakaan?
Mutta jos minun tekisi mieleni harrastaa seksiä miehen kanssa niin en ajattelisi: olen syntynyt väärään sukupuoleen. Yksinkertaisesti; olisin homo.
Ihminen joka on mies ja kokee itsensä naiseksi ei käsitykseni mukaan ole homo. Nainen joka kokee olevansa mies ei ole lesbo. Asioilla on ero. Hyväksytään se!
Ilmoita asiaton viesti
Anukatariina Solonen,
Sukupuolidysforia ei taida olla blogistin silmässä, vaan siellä sukupuolidysforiaa potevan mielessä.
Kuka Harrin pakottaa elämään miehen kehossa? Ei kukaan pakota. Vaikka hän syntymähetkellä olikin miespuolinen ja sai nimen Harri, tottakai hän saa elää Sallina, jos hän niin haluaa. Ei häntä kukaan hänelle vieras ulkopuolinen ainakaan pakota. Kyllä se pakotus tulee jostain hänen oman itsensä sisältä. Tai pahemmassa tapauksessa hänen vanhempiensa, tai joidenkin muiden ”hyväätarkoittavien” ihmisten taholta.
Hän saa myös mennä niihin sukupuolenkorjaushoitoihin, mutta vasta aikuisiällä.
Blogistin tarkoitus kirjoitukselleen kuitenkin on (kuten hän itsekin edellisissä kommenteissaan on todennut), että tätä transsukupuolisuutta ei tulisi pitää ikäänkuin niin normaalina, että sitä tarjotaan jopa 3-vuotiaasta alkaen lapsille yhtenä elämisen luonnollisena mallina, kun se ei sitä ole.
En itsekään hyväksy sitä, että tänä päivänä suomalaisessa koulussa viedään 10-11-vuotiaat katsomaan dokumenttielokuvia lapsista, jotka potevat sukupuolidysforiaa. Miksi näiden ala-asteikäisten lasten, joiden kehitys lapsesta nuoreksi on vasta puhkeamassa, tulisi seksuaalikasvatuksen nimissä tutustua sukupuolidysforiaan?
En minä eikä kukaan muukaan aitoavioliittolainen vihaa transsukupuolisia, vaan yhdistyksen tarkoituksen mukaisesti haluamme tukea lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä siten, että pojan kasvua mieheksi ja tytön kasvua naiseksi tuetaan vahvistamalla sukupuolten (2) luontaista erilaisuutta.
Kehonkuvan vääristymiä on muitakin. Esimerkiksi anorektikko näkee peilistä itsensä lihavana, vaikka onkin tikunlaiha, jopa hengenvaarassa, ellei saa ajatusmaailmansa vääristymää korjatuksi. Olisiko anorektikonkin vääristynyttä kehonkuvaa tuettava ja annettava hänen yhä vain kontrolloida syömistään ja laihduttaa, kunnes elämänlanka katkeaa?
Minun mielestäni näitä voi hyvinkin verrata toisiinsa, koska molemmat vaativat toimenpiteitä. Anorektikon tapaus on jopa niin vaarallinen, että ajatusmaailman vääristymä voi johtaa aliravitsemuksesta johtuvaan kuolemaan. Mutta niinpä sukupuolidysforiakin erään kommentoijan mukaan saattaa hyvinkin johtaa itsetuhoiseen käytökseen, ja lopulta jopa kuolemaan.
Näistä syistä molempia tapauksia on pyrittävä auttamaan ulkopuolelta, ja näkisin, että jonkinlainen psykiatrinen terapia olisi paikallaan, etenkin, koska on tiedossa, että usein sukupuolidysforiaa potevat vielä sukupuolenkorjastoimenpiteidenkään jälkeen eivät ole onnellisia olotilaansa, vaan heistäkin jotkut päätyvät traagiseen ratkaisuun.
Ilmoita asiaton viesti
”Blogistin tarkoitus kirjoitukselleen kuitenkin on (kuten hän itsekin edellisissä kommenteissaan on todennut), että tätä transsukupuolisuutta ei tulisi pitää ikäänkuin niin normaalina, että sitä tarjotaan jopa 3-vuotiaasta alkaen lapsille yhtenä elämisen luonnollisena mallina, kun se ei sitä ole.”
Jos kerrotaan erilaisista ihmisistä, se ei tosiaankaan tarkoita, että kyseistä ominaisuutta tarjottaisiin kenellekään, koska on mahdotonta tehdä kenestäkään seksuaalisesti tai sukupuolisesti muuta kuin hän on edes koko elämän mittaisella terapialla. Tässä on koko ajatusrakennelmanne heikkous ja sen mukana se valitettavasti kaatuu ja vakavasti otettavien lääketieteen asiantuntijoiden mukaan on kaatunut jo ajat sitten.
Lapsille näytetään loputtomasti eläinvideoita, mutta tuleeko heistä pilvin pimein eläiminä itseään pitäviä? Ei tule. Ei tule myöskään transsukupuolisista kertovan ohjelman takia transsukupuolisia, mutta toivottavasti he suhtautuisivat transsukupuolisiin luonnollisemmin kuin ne sukupolvet, joilla tätä tietoa ei ollut.
En nyt ymmärrä miten anoreksia ja transsukupuolisuus liittyisivät toisiinsa. Molempiin on hyväksytty hoito ja ainakin transsukupuolisten kohdalla sen tulokset ovat erittäin hyvät.
”…jonkinlainen psykiatrinen terapia olisi paikallaan…”
Hoitoon kuuluukin supportiivinen psykiatrinen terapia. Jos tarkoitat jotain muuta, voisitko täsmentää, mitä tarkoitat ja kertoa, missä sitä on saatavissa, koska terveydenhuoltojärjestelmämme ei sellaista tunne?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä meidän varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissamme nyt vaan tämä sukupuolineutraali ja gender-ideologia ovat siellä OPS:ssa sisällä, eikä siltä välty edes alle kouluikäiset enää.
Omasta mielestäni alle murrosikäisille (0-12-vuotiaille) ei ole tarpeen esitellä (tarjota) sellaista seksuaalikasvatusta, jollaista se nykyisten varhaiskasvatussuunnitelmien ja peruskoulun opetussuunnitelmien mukaan on. Lapset eivät tarvitse dokumenttielokuvia, joissa transsukupuolisiksi itsensä mieltävät lapset kertovat hoidoistaan tai kokemuksistaan. Ne ennemminkin hämmentävät lapsia, kuin auttavat ketään. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että ketään ei saa kiusata erilaisuudesta, mutta miten noin pienet lapset osaisivat mieltää mitä on transsukupuolisuus, ellei sitä heille esitellä?
Voisitko esitellä näiden vakavasti otettavien lääketieteen asiantuntijoiden todisteita meidän aitoavioliittolaisten ajatusrakennelman muka heikkoudesta ja siitä, miten ne jo ajat sitten ovat kaatuneet?
Minusta on huvittavaa, että vertaat eläinvideoita ja transsukupuolisista kertovia dokkareita tässä mielessä keskenään. Ja se huvittavuus on siinä, että emmehän me olekaan eläimiä, vaan ihmisiä. Mutta muistuupa mieleeni se susien kasvattama lapsi, josta joskus kuulin kerrottavan. Kyllä sillä sittenkin taisi olla vaikutusta, ja mallista ihmislapsetkin oppivat ja matkimalla. Jotain perää vertauksessasi siis onkin.
Jos et lainkaan ymmärtänyt, miksi vertasin anoreksiaa sairastavia ja sukupuolidysforiasta kärsiviä keskenään, niin luepa tästä linkistä aukeava dysforian selitys https://fi.wikipedia.org/wiki/Dysforia. Kyllä anoreksiaa ja sukupuolidysforiaa voi hyvinkin molempia kuvailla olotilaksi, jossa henkilö ajattelee, että mikään ei ole oikein. Molempiin tepsisi terapeuttinen hoito.
Ilmoita asiaton viesti
Plysjuk kirjoitti: ”Kyllä meidän varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissamme nyt vaan tämä sukupuolineutraali ja gender-ideologia ovat siellä OPS:ssa sisällä, eikä siltä välty edes alle kouluikäiset enää.”
Hyvä, että koulukkaille opetetaan maailman ja ihmisten monimuotoisuutta. Niin lapsoset oppivat ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta ympärillään ja itsessään.
Plysjuk kirjoitti: ”Omasta mielestäni alle murrosikäisille (0-12-vuotiaille) ei ole tarpeen esitellä (tarjota) sellaista seksuaalikasvatusta, …”
Opetus sukupuolten moninaisuudesta ei ole seksuaalikasvatusta.
Plysjuk kirjoitti: ”Ne ennemminkin hämmentävät lapsia, kuin auttavat ketään.”
Valitettavasti yhteiskunnassamme on vielä paljonkin ennakkoluuloja joiden hälventäminen ensin hämmentää mutta sitten valistaa ja opettaa.
Plysjuk kirjoitti: ”… että emmehän me olekaan eläimiä, vaan ihmisiä.”
Ihminen (Homo sapiens sapiens) on aitotumaisena (Eucarya) osa eläinkuntaa (Animalia) isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimosta joka kuuluu kädellisten lahkoon (Primates) nisäkkäiden luokasta (Mammalia) joka taas on selkärankaisia (Vertebrata) selkäjänteisten jaksosta (Chordata).
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että koulukkaille opetetaan maailman ja ihmisten monimuotoisuutta. Niin lapsoset oppivat ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta ympärillään ja itsessään.
———-
Jos otetaan annettuna, että nk. sukupuolen moninaisuuden opettaminen lapsille on jotain mikä on hyvää, niin eikö tulisi tarjota myös välineitä kyseisen ideologian kritiikkiin?
(Huom. Tietoa siitä, kuinka pienten lasten altistaminen luonnonvastaisille ja hämmentäville sukupuolta ja seksuaalisuutta koskeville ajattelutavoille vaikuttaa populaatiotasolla sukupuolidysforioiden ja sukupuoli-identiteettiongelmien esiintyvyyteen, ei ole. Ts. on täysin mahdollista, että sukupuolen moninaisuuden propagoiminen lapsille on epidemiologinen riskitekijä.)
Ilmoita asiaton viesti
Virkkula kirjoitti: ”Jos otetaan annettuna, että nk. sukupuolen moninaisuuden opettaminen lapsille on jotain mikä on hyvää, niin eikö tulisi tarjota myös välineitä kyseisen ideologian kritiikkiin?”
Kaikki tieto yhdistettynä n.s. tieteelliseen maailmankatosmukseen pitää sisällään mekanismit myös kritiikin esittämiseen. Se kuitenkin opastaa kritiikkiin joka on perusteltua. Se johdattelee pois tunnepohjaisista ennakkoluuloista ja toki vähentää ”mä en tykkää, ei mun tartte ymmärtää enkä aineskaa hyväksy” -tyylistä ”kritiikkiä”.
P.s. Virkkulan sulkulauseke kommenttinsa lopussa on kaikessa surrealistisuudessaan hykerryttävä. Hän voisi aloittaa sen korjaamisen vaikka luonnonvastaisuudesta sillä sellaisia kukaan ei ole opettamassa tässä asiassa kenellekään jollei lasketa mukaan uskonnollispatriarkaalista perinteellisiin ennakkoluuloihin pitäytymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli puhutaan nimenomaisesti nyt tästä kouluihin viedystä moninaisuuden opettamisesta, niin – jos olet opetusministeriön ohjeistuksen lukenut – niin eihän siellä sanallakaan mainita, että oppilaita tulisi valistaa myös kyseiseen ideologiaan liittyvistä ja varsin hyvin perustelluista ongelmista. Sitä siis opetetaan lapsille ikään kuin totuutena ja sen epäileminen suorastaan lanseerataan vääränä ja pahana. Juuri tämä on tieteellisen ajattelutavan vastaista toimintaa.
Muilla eliölajeilla ei tiedettävästi ole ilmennyt muunsukupuolisuuden kokemuksia eikä niiden käyttäytyminenkään implikoi mitään tällaista. Ihminen siis näyttää tällä kohtaa muodostavan poikkeuksen muusta luonnosta.
p.s. En ammenna teemaa koskevaa argumentaatiotani uskonnollisista dogmeista enkä koe omaavani uskonnollispatriarkaalisia ennakkoluuloja.
Ilmoita asiaton viesti
Virkkulalta meni ilmeisesti kommenttini tiedon ja tieteellisen maailmankatsomuksen suhteesta ihan ohi? Tieteellisellä lähestymisellä pystyy arvioimaan mitä tahansa saamaansa tietoa kriittisesti.
Virkkulan oman päättelytekniikan mukaan eläimillä saattaisi olla vaikka minkälaisia muunsukupuolisuuden kokemuksia koska meillä ei ole juurikaan havaintoja niiden puuttumisestakaan. Luonnossa on monia lajeja joiden sukupuolisuuteen liittyvät jo havaitut prosessit ovat hyvinkin monimuotoisempia kuin Homo sapiens:n ja siten niiden tietoisuuden kokemukset voivat siis olla vielä monimuotoisempia kuin meidän. Meidän tulee vain varoa humanisoimasta niitä liikaa kumpaankaan suuntaan, siis olettamalla muiden eläinlajien yksilöiden sukupuolisten kokemusten ja ilmentämisen monimuotoisuus noudattelisi samoja linjoja kuin ihmisyksilöillä tai olettamalla samanlaisten muotojen puuttumisen tarkoittavan kaikkien kokemusten puuttuvan. Meidän ob varauduttava siinäkin suhteessa erilaisuuksien kirjoon.
Ad p.s. Jälleen Virkkulan luetun ymmärtäminen jäi vajaaksi. En väittänyt Virkkulan ammentavan kristillisestä tai patriarkaalisesta tai molemmista vaan, että kukaan ei sukupuolten monimuotoisuudesta tietoa välittävä ole opettamassa tässä asiassa kenellekään luonnottomuuksia vaan niitä, siis luonnottomuuksia, pyrkivät opettamaan uskonnollispatriarkaalisiin ja perinteellisiin ennakkoluuloihin pitäytyvät. On tietenkin Virkkulan oma asia miten hän itsensä heihin nähden asemoi. Me muut voimme arvioida vain hänen kommenttejaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ylipäätään tämän teeman alla tieteellinen näyttö on kriittisestikin arvioituna erittäin voimakkaasti niiden perusnäkemysten takana, jota esim. blogisti Koivula edustaa. Näitä perusnäkemyksiä ovat mm. ”on vain kaksi sukupuolta”, ”sukupuoltaan ei voi vaihtaa”, ”sukupuolidysforiaa ja sukupuoli-identiteetin häiriöitä tulee lähtökohtaisesti tarkastella psykiatrisina sairauksina”, ”lapselle ei tule opettaa, että hän voisi olla toista sukupuolta kuin on”,…
No, havaitaanko nisäkäskoirailla sellaista käyttäytymistä, jota voitaisiin pitää sisäisesti, ”omasta itsestä”, käsin motivoituneena pyrkimyksenä olla ja käyttäytyä kuin naaras?
Eikä sinua Myyryläinen mukamas epäilytä tässä muunsukupuolisuusasiassa mikään? Muistelepa taannoinen Ylen Perjantai – ohjelma, joka käsitteli aihetta.
Studioon oli tuotu kaksi kroonisesti pojaksi ja mieheksi haluavaa tyttöä, jotka itkivät kun samaan aikaan haastateltavan penkillä istunut, yli 50-vuotias mies – tuolloin sanomansa mukaan ”chick with a dick” – transnainen – ja, joka seurusteli myös naisen kanssa ja oli ”aikaisemmassa kaappielämässään” ollut naimisissa naisen kanssa, kertoi – melkein itsekin kyynelehtien – kuinka ylpeä hän oli näistä tytöistä.
Siinä kohtasivat koko touhun alku ja loppu. Jos jotakin haluan sinun syvällisesti ajatellen katsovan niin se on tuo lyhyt hetki jossain Ylen studioista. Ehkä keskustelemme sitten lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Virkkula kirjoitti: ” ”lapselle ei tule opettaa, että hän voisi olla toista sukupuolta kuin on” ”
Virkkula sotkee perusnäkemyksiä ja olkiukkojen rakentelua. Kukaanhan ei ole tuollaista opettamassa joten jos joku sellaista jonkun perusnäkemyksenä pitää, niin ollaan todellakin metsässä ja syvässä siellä.
Virkkula kirjoitti: ”No, havaitaanko nisäkäskoirailla sellaista käyttäytymistä, jota voitaisiin pitää sisäisesti, ”omasta itsestä”, käsin motivoituneena pyrkimyksenä olla ja käyttäytyä kuin naaras?”
Käsittääkseni ilmiöstä on havaintoja useammillakin kädellisillä lajeilla, esim. simpansseilla, mutta niitä ei liene, vielä, tutkittu perinpohjin.
Virkkula kirjoitti: ”Eikä sinua Myyryläinen mukamas epäilytä tässä muunsukupuolisuusasiassa mikään? Muistelepa taannoinen Ylen Perjantai – ohjelma, joka käsitteli aihetta.”
En ole katsellut kyseistä ohjelmaa. Mutta mitä epäilyttämiseen tule niin enemmän minua huolestuttaa ja epäilyttää ”vastapuoli” ja sen tarkoitusperät sekä heidän myrkynkylvönsä seuraukset.
Ja lisäksi minua huoelstuttaa kuinka paljon ihan hyvä kehitys hidastuu näiden ”aitojen” ja muka ”luonnonjärjestystä” ajavien jänkkäyksen takia. Kuinka moni joutuu vielä heidän takiaan kärsimään.
Ilmoita asiaton viesti
Virkkula kirjoitti: ” ”lapselle ei tule opettaa, että hän voisi olla toista sukupuolta kuin on” ”
———-
Kirjoitin mutta esitin sen arvionani blogisti Koivulan kannasta (ehkä hän on tätä mieltä, ehkä ei). Jokatapauksessa sukupuolen moninaisuuden opettaminen on osa suomalaista koulua. Tämä on tosiasia. Lapsille esitetään se yleisjattelumalli, että ”poika voi olla tyttö ja tyttö voi olla poika tai ei välttämättä tarvitse olla kumpikaan”. Tätä siis ”ajetaan sisään” lasten mieliin. Eikä ole ainoastaan kyse informatiivisen substanssin välittämisestä; lapsilta edellytetään käyttäytymistasolla myös paljon sellaisia asioita, jotka ikään kuin luovat ”hyväksyvän ja syrjintävapaan tilan sukupuolen moninaisuudelle”. On tärkeä ymmärtää, että kouluissa ei enää saa opettaa kuin vain ja ainoastaan muunsukupuolisuusajattelua.
En – minäkään – väitä, että minulla olisi absoluuttista tietoa. Minulla on kaiken uskomiseni pohjalla vain oikeastaan jokin ihmeellinen vaisto, jota olen jostakin kumman syystä kuin pakotettu seuraamaan. Minusta vaan elämän realiteetit ovat muunsukupuolisuusajattelun edellyttämiä ”uusia totuuksia” vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Muilla eliölajeilla ei tiedettävästi ole ilmennyt muunsukupuolisuuden kokemuksia eikä niiden käyttäytyminenkään implikoi mitään tällaista. Ihminen siis näyttää tällä kohtaa muodostavan poikkeuksen muusta luonnosta.”
Eläinkunnassa sukupuolen kokemus ei liene kovin relevantti käsite, koska ainakaan emme kovin hyvin tunne eläinten kokemuksia oikein mistään muustakaan. Sen sijaan sukupuoli sellaisenaan on mitä kirjavin asia eläinmaailmassa, siitä lisää esimerkiksi blogissani (kohdat 1-3):
http://anukatariina2.blogspot.fi/2017/10/mita-tark…
Ilmoita asiaton viesti
Eläinten käyttäytymisen ja mielen tutkimus on todella aivan n.s. lapsen kengissään. Aiemmin oli vallalla humanisoitu käsitys, että jollei jonkun eläinlajin yksilöiden käytöksestä ole havaittavissa ihmismäistä käytöstä reaktiona ihmisen antamiin erilaisiin ärsykkeisiin, mitään mielenliikkeitä ei ole olemassa. Jos taas niitä havaittiin, ne tulkittiin äärimmäisen primitiivisiksi reaktioiksi. Ja yleistäen hyvinkin pienistä otoksista koko lajia koskeviksi tajuamatta myös muilla eläimillä olevan yksilöllisiä ja kulttuurisia eroja.
Nyttemmin on jo opittu paljon enemmän kun on tajuttu, että muiden eläinten kehonkieli y.m. reaktiot ja aktiot eivät ole samanalaisia kuin meidän. Eikä niiden kanssa voi kommunikoida meidän malleillamme. Vasta nyttemmin on alettu aavistella mitähän kaikkea esimerkiksi tursaan tietoisuudessa tapahtuu kun se/hän muuttaa väriään tai variksella kun ne pelleilevät kavereiden kesken.
Muiden eläinten tuntemusten ymmärtämisessä olemme tokikin vielä kovin kaukana sukupuolikokemuksen ymmärtämisestä. Mutta olisi varmaan jo paikallaan alkaa suhtautua esimerkiksi muuralaisten tai mehiläisten monipuoliseen sukupuolimaailmaan muutenkin kuin perinteisen kaksijakoisen sukupuolikäsityksen kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Raamatussa opetettaisiin sukupuolten moninaisuudesta, niin Jorma Myyryläinen todennäköisesti vastustaisi asiaa kiihkeästi.
On olemassa paljon ihmisiä ihmisiä jotka uskovat mihin tahansa, kunhan sitä ei ole sanottu Raamatussa.
KD:kin tuntuu olevan jo joillekin punainen vaate.
Ilmoita asiaton viesti
Mäkinen on tainnut ymmärtää tuonkin asian jotensakin pieleen: Se, että suuri joukko ihmisiä vastustaa KD-linjaista kristillisyyttä, ei johdu siitä, että tuo ryhmä uskoo johonkin kirjan opetukseen. Sen sijaan se johtuu siitä, että tuosta kirjapullasta valitaan sellaiset rusinat, joiden perusteella sitten harrastetaan erilaisten ihmisryhmien oikeuksien polkemista,vanhan hyvän sanonnan mukaisesti hakataan Raamatulla päähän.
Itse tunnen ja muutenkin tiedän olevan valtavan määrän kristittyjä, joita kukaan täällä tuskin vastustaa, sillä he ovat löytäneet kristillisyydestä sen ydinsanoman, armon (lue ihmisoikeudet maallisessa kontekstissa) ja lähimmäisen rakkauden (tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ajatus).
Ilmoita asiaton viesti
Mäkinen väittää minun vastustavan kiihkeästi kaikkea jos se kerrotaan Raamatussa. Hän siis päätyi rakentelemaan olkiukkoja. Enkä tunne ketään hänen kuvailemaansa ”mihintahansauskojaa”.
On totta, että vastustan monia asioita Raamatussa. Vastustan esimerkiksi Raamatun keskenään ja sisäisesti ristiriitaisten luomiskertomusten pitämistä paikkansapitävinä sillä luonnontieteilijät ovat selvittäneet, ettei se voi pitää paikkaansa. Samaten vastustan käsitystä, että siat, jänikset tai suomuttomat merenelävät olisivat liian saastaisia syötäväksi. En myöskään jaa käsitystä, että kuukautisissaan olevat naiset olisivat saastaisia tai, että naisten tulisi olla miehilleen alamaisia tai, että ihmisten pitäisi ostaa miekkoja.
Sen sijaan olen taipuvainen pitämään Raamattuun otettua persialaista elämänviisautta muiden kohtelusta niinkuin toivoisi muiden kohtelevan itseään, ihan oikeaanosuvana ja hyödyllisenä. Kumpa myös Jahwen palvojat sen muistaisivat.
Samaten Sananlaskujen ohje: ”Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys” on ihan hyvä ja kannatettava. Mutta sen sijaan olisin taipuvainen pitämään niiden ohjetta ”Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. ” paikkaansapitämättömänä.
Sitä paitsi Raamatun käsitys sukupuolten määrästä on ristiriitainen. Väitetäänhän siellä, että nainen olisi luotu miehen kylkiluusta. Tuskinpa luu ja siinä oleva mahdollinen lihakimpale ovat muuttaneet sukupuolta kesken operaation. Meillehän on opetettu Raamattuunkin vedoten sellaisen olevan mahdotonta. Sukupuolen vaihtaminenhan onnistuu vain suomalaiselta elintarvikeketjulta sillä he tunnetusti muuttavat vanhoja umpeen menneitä lehmiä nuoriksi häriksi ja munimisensa lopettaneita kanoja nuoriksi kukoiksi niiden tappamisen jälkeen. Siihen ei varmaan edes Jahwe pysty.
Ilmoita asiaton viesti
”Voisitko esitellä näiden vakavasti otettavien lääketieteen asiantuntijoiden todisteita meidän aitoavioliittolaisten ajatusrakennelman muka heikkoudesta ja siitä, miten ne jo ajat sitten ovat kaatuneet?”
Käypä lukemassa vaikkapa Duodecimin Terveyskirjastosta transsukupuolisuutta käsittelevä osa.
”Molempiin tepsisi terapeuttinen hoito.”
Kyse oli siis anoreksiasta ja transsukupuolisuudesta. Olen kysynyt jo kahdesti näissä kommenteissa, minkälaista tämä transsukupuolisuuteen muka tepsivä psykiatrinen hoito olisi ja missä sitä olisi tarjolla. Vastausta en ole saanut. Ja siihen on erittäin hyvä syy: Sellaista ei ole olemassa ja todisteet näyttävät, että nykytietämyksellä aivojen sukupuolta ei voi muuttaa.
Mutta uskoahan voi vahvasti vaikka maan litteyteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki transsukupuoliset eivät halua/tarvitse hormonihoitoja tai leikkausta.”
Jos trans-aktivisteilla on tavoitteena että Suomeenkin saataisiin blokkerihoidot lapsille, niin miten lapset, joiden aivot eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneet, voivat siinä iässä varmuudella tietää että haluavat/tarvitsevat hormonihoitoja tai leikkausta? Joku tutkimushan oli jonka mukaan blokkerihoitoa saaneet useimmiten (tai jopa poikkeuksetta?) päätyvät hormonikorvaushoitojen ja leikkausten tielle, toisin kuin suurin osa niistä kipuilijoista, jotka saavat kokea luonnollisen murrosiän. Eli sukupuolidysforia useimmiten hälvenee ihmisen ohitettua murrosiän. Miten voimme tietää kenellä tuntemukset tulevat hälvenemään? Jos blokkerihoidot joskus tulevaisuudessa aloitetaan kaikille lapsille, jotka kipuilevat sukupuolikokemuksensa kanssa, niin tällöinhän saatamme peruuttamattomasti tulla ”pakottaneeksi” lapsia korjaushoitojen tielle, jota ei olisi tapahtunut ilman blokkerihoitoja?
Ja miksi sateenkaariaktivisteille sukupuoli-identiteetti on niin hirveän tärkeä, mutta eksistentiaalinen identiteetti ei ole lainkaan yhtä tärkeä? Kynnys eksistentiaalisen identiteetin löytämiseksi tehdään yhä useammin _suunnitellusti_ korkeaksi jos äitiyslaki tulee voimaan, koska äitiyslaki on vain heitä varten, jotka tulevaisuudessa tulevat tietoisesti päättämään etteivät halua tulevalle lapselle isää. (Taannoin syrjintää väitettiin olevan se, ettei olla avioliittoasiassa lainsäädännöllisesti samalla viivalla, mutta syrjintääkö ei muka sitten ole se, kun ei olla samalla viivalla _lähtökohtaisessa_ juridisessa oikeudessa sekä isään että äitiin?)
Aktivistit toteavat: ”Kaikki transsukupuoliset eivät halua/tarvitse hormonihoitoja tai leikkausta.” Samoin voidaan todeta: ”Kaikki luovutussoluista alkunsa saaneet eivät koe että kaksi äitiä korvaa isän.”
Ihmistä voisi auttaa eksistentiaalisen identiteettinsä kanssa (sekä luontaisen isänkaipuun kanssa) paljon helpommalla (eli ennaltaehkäisevällä valinnalla), kuin miten autetaan sukupuoli-identiteettinsä kanssa kipuilevia. Verratkaapa kumpi on helpompaa:
a) Valita sellaiset sukusolut, joiden luovuttaja ei ole kieltänyt vanhemmuuden vahvistamista
b) Suorittaa ihmiselle sukupuolenkorjausprosessiin liittyvät leikkaushoidot
Miksi sateenkaariaktivistit eivät halua ennaltaehkäistä kipuilua eksistentiaalisen identiteetin/isänkaipuun kanssa? Kuka määrittää, mikä identiteetin osa-alue on tärkein ja eniten suojelua ja tukea vaativa alue? Väittäisin, että osalle ihmisistä eksistentiaalinen identiteetti voi olla paljon tärkeämpi kuin sukupuoli-identiteetti. Mistä voimme ennalta arvata mikä identiteetin osa-alue on tärkein kenellekin?
#kaksoisstandardit
Ilmoita asiaton viesti
Intressejä voidaan toki asetella näennäisen vastakkaisesti tuohon tapaan – ”Guggenheim-museo vai vanhustenhoidon rahoitus”-tyylisesti siis.
Nyt keväällä eduskunnan hyväksymäksi tuleva äitiyslaki tai myöhemmin säädettävä yleinen vanhemmuuslaki eivät käytännössä tule lisäämään isejään kaipaavien lasten määrää.
Ilmoita asiaton viesti
”Intressejä voidaan toki asetella näennäisen vastakkaisesti tuohon tapaan – ”Guggenheim-museo vai vanhustenhoidon rahoitus”-tyylisesti siis.”
Niin kuin emme enää muistaisi miten hehkutettiin että kaksi rakastavaa ketä-tahansa-vanhempaa _riittää_, tai että miten dissattiin isää ja isyyttä puolustaneita henkilöitä noissa keskusteluissa. No mutta hyvä että asia on vihdoinkin ymmärretty – vai onko Juho Antikainen ainoa, joka on tämän kaksoisstandardin vihdoinkin hoksannut?
Mikäli aktivistit saavat tahtonsa läpi, niin lainsäädännöllisten ketjureaktioiden tuloksena yhteiskunta tulee tarjoamaan ilmaiseksi luovutussoluilla tehtäviä hedelmöityshoitoja itsellisille naisille ja naispareille, jolloin naisparit jatkossa käyttävät pelkästään sellaisia soluja, joille ei voi vahvistaa isää, koska silloin voidaan soveltaa äitiyslakia. Vain ”isättömiä soluja” käyttämällä saat palkinnoksi automaattisen ja ilmaisen oikeuden lapseen, ilman ”pitkää, raskasta ja nöyryyttävää prosessia”.
”Nyt keväällä eduskunnan hyväksymäksi tuleva äitiyslaki tai myöhemmin säädettävä yleinen vanhemmuuslaki eivät käytännössä tule lisäämään isejään kaipaavien lasten määrää.”
Eli äitiyslaki korvautuisi vanhemmuuslailla ennen kuin kukaan ehtisi äitiyslakia soveltaa? Ja mitä vanhemmuuslaki pitäisi sisällään? Sisältö ei ole kantautunut tietooni. Takaako se jatkossa sen, että kaikki lapset tulevat olemaan lainsäädännöllisesti samalla viivalla mitä tulee lähtökohtaiseen juridiseen oikeuteen sekä isään että äitiin? Eikö äitiyslaki ole silloin täysin hyödytön? Eihän äitiyslakia silloin kannata säätää tässä välissä? Vanhemmuuslaki sisältänee myös sen että lapsella voi olla enemmän kuin kaksi juridista vanhempaa? Silloinhan hetero/sekaparien lapset eivät enää olisi lainsäädännöllisesti samalla viivalla, koska heillä on oikeus vain kahteen vanhempaan? Eiköhän vaan parasta olisi taata lähtökohtainen oikeus tasan kahteen juridiseen vanhempaan – äitiin ja isään.
Tämä meni nyt ohi blogin aiheen.
Ilmoita asiaton viesti
Äitiyslakia pidän korjausliikkeenä oikeaan suuntaan – yleisestä vanhemmuuslaista on olemassa useitakin malleja ja varteenotettavimpina niistä pidän tätä Sateenkaariperheet ry:n poliittisissa tavoitteissaan esittämää vaihtoehtoa :
”Vanhemmuuslaki mahdollistaa tulevien vanhempien väliset sopimukset vanhemmuudesta,
useamman vanhemman vanhemmuuden, yhdistää äitiys- ja isyyslait ja luopuu
vanhemmuuden oikeudellisesta sukupuolittamisesta”
http://www.sateenkaariperheet.fi/userfiles/documen…
Keskeisintä tässä tavoitteessa on turvata lapselle tarvittaessa kahta useampi juridinen vanhempi ja poistaa turhan sukupuolittavat termit ”isyys” ja ”äitiys” laista ja korvata ne sukupuolineutraalilla ”vanhempi”-termillä.
Käytännössä lapsen synnyttävä henkilö voi olla esimerkiksi mies, jolloin hänen kutsumisensa ”vanhemmaksi” on luontevampaa kuin äidiksi nimittely…
Ilmoita asiaton viesti
Aktivistit toteavat: ”Kaikki transsukupuoliset eivät halua/tarvitse hormonihoitoja tai leikkausta.” Samoin voidaan todeta: ”Kaikki luovutussoluista alkunsa saaneet eivät koe että kaksi äitiä korvaa isän.” Jotkut nuoret taas toteavat: ”Molemmat vanhemmat ovat kusipäitä.”
Silloin tällöin esiin nostettu ”luontainen isänkaipuu” sellaista henkilöä kohtaan, joka ei koskaan ole ollut läsnä omassa (tai edes äidin) elämässä, lienee yksinomaan kulttuurin tuote. Ikävä sellainen tietysti. Nuo kokemukset ovat varmasti todellisia, kun on omalle kohdalle sattunut.
Pitäisikin entistä hanakammin tuoda perheiden moninaisuutta esiin normaalina ja suitsia ns. perinteisen perhemallin ylentämistä muihin perheisiin nähden. Luonnollisesta isänkaipuusta voidaan puhua silloin, jos lapsen elämässä ollut isä traagisesti lakkaa olemasta läsnä. Samoin vastaavasta voi olla kyse, jos isä on äidin kannalta traagisesti poistunut kuvioista ennen lapsen syntymää.
Ilmoita asiaton viesti
Myös kokemus sukupuolesta on samalla logiikalla kulttuurin tuote. Lapsen sukupuolikokemusta aletaan epäillä jos esim. poika haluaa pukeutua ja käyttäytyä kuin tyttö. Lapsen lähipiirissä olevat gender-ideologiaa kannattavat aikuiset ja muu gender-ideologiaa tuputtava kasvuympäristö saavat tällaisen lapsen helposti uskomaan syntyneensä väärään sukupuoleen. Entäpä jos nykykulttuurimme olisikin sellainen jossa pojat pukeutuisivatkin hameeseen, olisivat pitkätukkaisia, yms (kuten jossain kohtaa historiaa on tainnut ollakin)? Silloin tuo poikalapsi ei olisikaan syntynyt väärään sukupuoleen, eikä blokkerihoitoja tarvitse aloittaa?
Pitäisikin hanakammin tuoda esiin sitä, etteivät ihmisen henkilökohtaiset mieltymykset ole millään tavoin sidoksissa hänen sukupuoleensa, niin vältyttäisiin kipuilulta sukupuolikokemuksen kanssa, ja edelleen blokkerihoidoilta ja kirurgialta. Näin varsinkin lasten kohdalla.
”Luonnollisesta isänkaipuusta voidaan puhua silloin, jos lapsen elämässä ollut isä traagisesti lakkaa olemasta läsnä. Samoin vastaavasta voi olla kyse, jos isä on äidin kannalta traagisesti poistunut kuvioista ennen lapsen syntymää.”
Tilanne on lapsen kannalta samanlainen, oli isä sitten poistunut kuvioista ennen syntymää, tai kieltänyt isyyden vahvistamisen soluja luovutettuaan. Väittäisin että tilanne jopa on traagisempi silloin kun aikuisten toimesta suunnitellusti päätetään, ettei alullepantavalla lapsella tule olemaan isää. Isä riistetään tietoisesti. Ikävistä sattumuksista johtuvat tragediat ovat vielä ymmärrettävissä.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkkanen kirjoitti: ”Pitäisikin hanakammin tuoda esiin sitä, etteivät ihmisen henkilökohtaiset mieltymykset ole millään tavoin sidoksissa hänen sukupuoleensa…”
Tästä kohdasta olen ihan samaa mieltä. Meidän tulisi irroittaa sukupuoli kaikenlaisesta säätelyä ja käyttäytymistä ohjaavasta ja kohdella, esimerkiksi lainsäädännössä, kansalaisia vain ja ainoastaan ihmisinä sekä roolinsa mukaan kulloinkin työntekijöinä, työnantajina, huoltajina j.n.e. eikä miehinä, naisina, äiteinä, isinä j.n.e. Voisimme myös lopettaa sukupuolitiedon rekisteröinnin henkilötietoihin.
Ilmoita asiaton viesti
”Myös kokemus sukupuolesta on samalla logiikalla kulttuurin tuote. Lapsen sukupuolikokemusta aletaan epäillä jos esim. poika haluaa pukeutua ja käyttäytyä kuin tyttö. Lapsen lähipiirissä olevat gender-ideologiaa kannattavat aikuiset ja muu gender-ideologiaa tuputtava kasvuympäristö saavat tällaisen lapsen helposti uskomaan syntyneensä väärään sukupuoleen.”
Miten sitten perinteiseen sukupuolijakoon uskovat vanhemmat suhtautuvat poikana pidettyyn lapseen, joka alituisesti ja toistuvan itsepintaisesti käyttäytyy tyttömäisesti?
No, he alkavat tietenkin tuputtaa tälle lapselle omia, perinteiseen sukupuolijakoon pohjaavia, uskomuksiaan ja pyrkivät karsimaan lapsesta liian tyttömäisinä pitämiään piirteitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Miten sitten perinteiseen sukupuolijakoon uskovat vanhemmat suhtautuvat poikana pidettyyn lapseen, joka alituisesti ja toistuvan itsepintaisesti käyttäytyy tyttömäisesti?
No, he alkavat tietenkin tuputtaa tälle lapselle omia, perinteiseen sukupuolijakoon pohjaavia, uskomuksiaan ja pyrkivät karsimaan lapsesta liian tyttömäisinä pitämiään piirteitä.”
—
Niin, nämä lapset ovat saaneet kulttuuria ym. ympärillä olevaa todellisuutta seuraamalla käsityksen että tyypillisenä tyttönä olemiseen kuuluu tietyt jutut, ja tyypillisenä poikana olemiseen toiset jutut.
Entä mitä tuputtavat lapsilleen he, jotka uskovat isän/isyyden/äidin/äitiyden olevan korvattavissa? Nämä lapset ovat huomanneet ympärillä olevan todellisuuden perusteella olevan normaalia ja luonnon laki – ei vain kulttuurinen ilmiö – että lapsella on sekä isä että äiti. On myös todettu että useat isättömät kaipaavat ”miehenmallia” ja äidittömät ”naisenmallia”.
Myönnän että jos pitäisi valita (ja jos ylipäätään olisi edes mahdollista – nythän näin ei ole), niin mielestäni olisi ehdottomasti hyväksyttävämpää vaatia vanhempia olemaan ”tuputtamasta lapselle omia, perinteiseen sukupuolijakoon pohjaavia, uskomuksia” ja estämään heidän pyrkimyksiään ”karsia lapsesta liian tyttömäisinä pitämiään piirteitä” KUIN tuputtamalla lapselle sellaista ideologiaa, jonka mukaan isä/isyys/äiti/äitiys olisivat korvattavissa, tai jonka mukaan tytöstä voi kasvaa mies ja pojasta voi kasvaa nainen, tai jonka mukaan ihmisiä voitaisiin arvottaa sen perusteella ovatko he avioliitossa vai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Äidin suru tai muu kielteinen tuntemus jostain isään liittyvästä tragediasta voi varjostaa myös lapsen elämää, ja synnyttää esimerkiksi isän kaipuuta. Samoin tietysti, jos lapsen elämässä läsnä ollut isä lakkaa olemasta läsnä. Yleisluontoiselle ”luonnolliselle isänkaipuulle” sen sijaan ei ole selitettävissä mitään muuta käynnistävää mekanismia kuin isällä varustettujen perheiden ylentäminen – ja sitä myöten isättömyyden ulkoinen alentaminen.
Blokkerihoidot eivät vaikuta hameisiin ja hiustenkin pituutta voidaan säädellä muilla avoin.
Jos nykykulttuurimme hyväksyisi paremmin sukupuolen ilmentämiseen liittyvän moninaisuuden, niin voi olla, että sukupuolisuuteen liittyvät ristiriitakokemukset olisivat paljonkin harvinaisempia. Yksi askel parempaan olisi lainsäädäntö, joka mahdollistaisi juridisen sukupuolen vahvistamisen ja tarvittavat (sukupuolirajan ylittävät nimenmuutokset) ilman nykyään vaadittavia hormonihoitoja ja/tai kirurgisia toimenpiteitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Yleisluontoiselle ”luonnolliselle isänkaipuulle” sen sijaan ei ole selitettävissä mitään muuta käynnistävää mekanismia kuin isällä varustettujen perheiden ylentäminen – ja sitä myöten isättömyyden ulkoinen alentaminen.”
Tuohon väitteeseen en usko. Ja ratkaisuna tarjoat _pelkästään_ sitä että ”Pitäisikin entistä hanakammin tuoda perheiden moninaisuutta esiin normaalina ja suitsia ns. perinteisen perhemallin ylentämistä muihin perheisiin nähden.”
Miksi ensisijainen ratkaisu ei voisi olla se, ettei sellaisia sukusoluja suunnitellusti ja tietoisesti käytettäisi lainkaan, joiden luovuttaja ei ole halukas toimimaan lapsen vanhempana? Miksi sateenkaariaktivistit eivät tarjoa tätä vaihtoehtoa ilmeisenä ensisijaisena ratkaisuna? Miksi pitää tahallisesti ja suunnitellusti tuottaa isättömiä lapsia? Ja tätä epäkohtaa pitää yrittää edelleen korjata äitiyslain avulla (joka entisestään lisää isättömien lasten määrää) sekä sosiaalistamalla lapsia siihen että isä/isyys olisi korvattavissa? Puuttuisitte mieluummin juurisyyhyn.
Jos perheitä joita vanhemmoi vähintään yksi isä ja vähintään yksi äiti (mahdollisten muiden vanhempien lisäksi) päinvastoin tuotaisiin entistä enemmän esiin _ideaalisena_ tilanteena, niin se ehkäisisi osaltaan niiden sukusolujen käytön suosiota, joiden luovuttaja on kieltäytynyt vanhemmuudesta, koska ihmiset alkavat ymmärtämään isän merkityksen lapselle ja haluavat lapselle myös isän. Jossain kohtaa kun isättömien sukusolujen suosio on hiipunut riittävästi, on helppoa kieltää niiden käyttäminen kokonaan varsinkin niissä tilanteissa, jotka johtaisivat siihen ettei lapsi edes lähtökohtaisesti saisi juridista oikeutta isään. Esimerkiksi teini-iästä lähtien olisi hyvä tarjota tietoa isän ja miehenmallin tärkeydestä, sekä tarjota tietoa myös mieskaveritoiminnasta jos isä kuitenkin kaikesta huolimatta puuttuu:
https://yle.fi/uutiset/3-9597005
https://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/mieskave…
Isänkaipuu ilmenee yksilön persoonallisuuden piirteistä riippuen eri tavoin (vrt. sukupuolen kokemus, jonka olette kertoneet ilmenevän mitä moninaisimmin tavoin – ymmärtänette tämän esimerkin avulla, että isättömyyteenkin suhtautuminen voi olla hyvin moninaista – osalle asialla ei ole suurta merkitystä – osa tuntee että identiteetissä on iso musta aukko). Tv-sarjasta ”Kadonneen jäljillä” voitte huomata miten merkityksellisenä asiana useat asianomaiset pitävät isän löytymistä. On todella törkeää, loukkaavaa ja väheksyvää näitä ihmisiä kohtaan väittää, että isänkaipuu ”sellaista henkilöä kohtaan, joka ei koskaan ole ollut läsnä omassa (tai edes äidin) elämässä, lienee yksinomaan kulttuurin tuote”. Tv-sarjassa esitetyt kohtaamiset ovat olleet todella sykähdyttäviä. Nämä ihmiset kertovat miten he kokevat löytäneensä identiteettinsä puuttuvan palasen, ja miten heidän elämänsä muuttui kohtaamisen johdosta mullistavalla tavalla. Löydät toisen puoliskosi, jonka geenejä kannat. Toisaalta osa ihmisistä, joilla ei enää ole mahdollisuutta päästä tekemisiin biologisen isänsä kanssa, kaipaa ihan vain isähahmoa, kuten yllä olevat linkit osoittavat. Yhdenvertaisuus tässä asiassa toteutuisi todennäköisimmin, jos lapsesta haaveilevat lähtökohtaisesti pyrkivät tarjoamaan jälkikasvulleen sekä isän että äidin. Ei tulisi ainakaan _suunnitellusti_ ja lainsäädännön tukemana evätä lähtökohtaista mahdollisuutta isään/äitiin.
On hieman ristiriitaista miten konservatiiveja syytetään vähemmistöryhmien ”loukkaamisesta ja väheksymisestä”, heidän vain vastustaessaan tiettyjä lakimuutoksia ja tarjotessa vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta nämä syyttelijät sitten itse loukkaavat esim. isättömien ihmisten valideja tuntemuksia väheksymällä ja väittämällä että tunteet olisivat ”vain kulttuurin tuotetta”. Voidaan tätäkin suuremmalla syyllä todeta, että halu mennä naimisiin on vain kulttuurin tuotetta (ja samalla logiikalla tuolla perusteella evätä avioitumisoikeus esim. samaa sukupuolta olevilta pareilta), mutta silti tämä lähtökohtainen oikeus oli runnottava läpi ihan kaikille. Samalla logiikalla voitaisiin runnoa läpi laki, että kaikille on taattava _lähtökohtainen_ juridinen oikeus sekä isään että äitiin. Perusteeksi riittää, että pienikin vähemmistöryhmä kokee ihan vain haluavansa isän (kuten asia nyt onkin), riippumatta siitä mistä halu juontaa juurensa – kulttuurista vai muualta. Mutta geneettiset sukujuuret ja yhteenkuuluvuuden tunne juuri löytyneen verisukulaisen kanssa eivät ole kulttuurin tuotetta. Eräs isänsä löytänyt kuvasi tätä tajunnan räjäyttäväksi tunteeksi, ja elämänsä muuttuneen sen jälkeen lopullisesti. En ole kuullut että kukaan avioitumaan päässyt olisi kokenut parisuhdestatuksensa muutoksen vastaavalla järisyttävällä tavalla.
Samalla logiikalla avioitumisoikeuden puuttumista oltaisiin lakimuutosten sijaan voitu paikkailla sillä, että entistä hanakammin oltaisiin tuotu muitakin parisuhdemuotoja esiin yhtä normaaleina ja suitsia avioliiton ylentämistä muihin parisuhdemuotoihin nähden. Miksei näin toimittu avioliittoasian kanssa, mutta isättömyys/äidittömyysasian (sekä sen että tyttö muka voisi kasvaa mieheksi ja poika naiseksi) kanssa näin pitäisi mielestänne toimia?
—
Mutta alkuperäiseen aiheeseen ja kommenttiini palatakseni, kukaan ei ole kommentoinut sitä, miten _lapsi_ voi tietää haluavansa/tarvitsevansa hormonihoitoja tai leikkausta? Onko mitään perusteita aloittaa blokkerihoitoja lapsille, joiden aivojen kehitys ja käsitys itsestä ja omasta identiteetistä on vielä keskeneräistä? Ihmisen aivot kehittyvät jopa 25-vuotiaaksi asti. Tiedämme, että kaikki sukupuolensa kanssa kipuilevat eivät tarvitse hormoneja ja kirurgiaa – miksi siis aloittaa blokkerihoitoja yhdellekään lapselle aikuisten päätöksellä?? Olen sitä mieltä että lapset tulee jättää rauhaan tältä propagandalta, joka saattaa johtaa blokkeri/hormonihoitojen aloittamiseen ja terveiden ruumiinosien silpomiseen, mitä ei todennäköisesti tulisi tapahtumaan mikäli lapsi läpikäy luonnollisen murrosiän ilman gender-ideologista propagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Isänkaipuu jää syntymättä, jos (äitiä lukuunottamatta) kukaan ei tiedä, että se toinen puoli geeneistä ei olekaan siitä läsnäolevasta ydinperheen isästä, vaan tullut kyytiin vaikkapa äidin vähän villimmissä työpaikan pikkujouluissa. Tästä voidaan vetää aika suora johtopäätös: isänkaipuun taustalla on muu kuin ”luonnollinen” (jos luonnollisella tarkoitetaan jotain vaiston kaltaista) mekanismi.
Ilmoita asiaton viesti
#243: Riippuu kyseisten ihmisten persoonista. Olen lukenut kirjoituksia ja nähnyt haastatteluita, joissa lapsi tai jo aikuiseksi kasvanut on kertonut, miten hän oli aina ihmetellyt, miksei tunne yhteenkuuluvuutta isänsä kanssa. Ja kun vuosikymmenten päästä selviää, ettei isä olekaan biologinen isä, on lapselle kirkastunut paljon asioita. Ja edelleen, kun lapsi vihdoinkin on tavannut oikean isänsä, on saman tien syntynyt vahva yhteenkuuluvuuden tunne tämän henkilön kanssa, sekä kokemus siitä, että vihdoinkin on löytynyt mystisesti pimennossa ollut puolisko omasta identiteetistä.
Mutta tämä ”luontainen” isänkaipuu ei nyt ollutkaan pointtini. Piti ihan tarkistaa että minäkö tuon ”luontaisen” nyt alunperin toin tähän keskusteluun. (Muistelin että alkuperäiset pääpointtini olivat aivan muualla, eikä niitä kommentoitu millään tavalla.) Mutta siis, pitäisikö olla osoitettuna ja todistettuna ”luontaisen” isänkaipuun olemassaolo, jotta te aktivistit voisitte harkita myöntyvänne tässä asiassa? 😀
Tarvitaan tieteellisesti todistettu luontainen kaipuu johonkin asiaan, jotta lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa kaipaajien hyväksi? Ei hyvänen aika. Tasapuolisuuden nimissä tulee myös vaatia:
1) On oltava luontainen kaipuu avioitumiseen, jotta oikeus avioliittoon sallitaan kaikille. Onko olemassa luontaista avioitumisen kaipuuta? Tehkää tieteellinen koe, jossa koehenkilö ei koko elämänsä aikana saa tietää sellaisesta abstraktista sosiaalisesta konstruktiosta kuin avioliitto. Pariutua ja perheellistyä hän toki saa kenen tahansa rakastamansa puolison kanssa, ja virallistaa suhteensa. Tunteeko hän missään kohtaa luontaista kaipuuta nimenomaan avioliittoon?
2) On oltava luontainen kaipuu avioitua kirkon tiloissa, papin siunaamana. Onko olemassa luontaista tarvetta avioitua nimenomaan kirkon omistamassa rakennuksessa ja pappisvihkimyksen saaneen henkilön aamenen kera? Tehkää tieteellinen koe, jossa koehenkilö ei elämänsä aikana tule nähneeksi ainuttakaan kirkollista vihkimistä. Maistraatissa tms. tapahtuva avioituminen maallikkohenkilön suorittamana on ainoa mistä hän saa tietää. Tunteeko hän missään kohtaa kaipuuta saada avioitua kirkossa papin vihkimänä?
3) On oltava luontainen kaipuu olla vastakkaista sukupuolta kuin mihin fyysisten ja hormonaalisten ominaisuuksiensa perusteella on syntynyt. Onko olemassa luontaista kaipuuta olla vastakkaista sukupuolta? Tehkää tieteellinen koe, jossa ihminen ei koko elämänsä aikana saa olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, eikä edes vilaukselta nähdä sellaista. Muutoin hän tokikin saa pukeutua miten kulloinkin lystää, sekä käyttäytyä miten lystää. Hän saa myös lääketieteellistä hoitoa kipuihinsa ja sairauksiinsa, sekä mielenterveyspalveluita tarvittaessa. Mutta vastakkaisen sukupuolen henkilöt pidetään poissa hänen elämästään. Koejärjestely voisi olla esimerkiksi ikään kuin elokuvasta Truman show. Tunteeko koehenkilö missään kohtaa kaipuuta alkaa käyttämään vastakkaisen sukupuolen hormoneja ja ruveta silpomaan terveitä ruumiinosiaan?
Ehkäpä nämä esimerkit riittävät tällä kertaa. Huomaatteko näitä esimerkkejä vertailemalla, että jos ”luontainen” kaipuu pitäisi näissä tilanteissa osoittaa todistetuksi, ei isänkaipuu nyt ainakaan viimeiseksi tässä mittelössä jäisi.
Ja toisaalta, kun unohdetaan nyt termi ”luontainen”, niin oma esimerkkisi (”se toinen puoli geeneistä ei olekaan siitä läsnäolevasta ydinperheen isästä, vaan tullut kyytiin vaikkapa äidin vähän villimmissä työpaikan pikkujouluissa”) ei toimi tilanteessa, jossa kyse on lähtökohtaisesta oikeudesta juridiseen isään, ja siitähän äitiyslain vastustamisessa muun muassa on kyse. Esimerkkisi henkilöllä kuitenkin on ollut oikeus juridiseen isään, jolloin hän on ollut tasavertaisessa asemassa siihen enemmistöön nähden, jonka perhepiiristä löytyy miehenmalli – ihan ikioma ”mieskaveri”. Kaikilla tulisi olla lainsäädännön silmissä tasavertaisesti _lähtökohtainen_ oikeus juridiseen isään, perhepiiristä (ei välttämättä saman katon alta) löytyvään ”mieskaveriin”, joka ideaalisessa tilanteessa ja ensisijaisesti on oma biologinen isä.
Ilmoita asiaton viesti
Onko seksiroboteilla sukupuoli?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20180118220067735…
Näillä roboteilla ei kuitenkaan ole biologista ihmisen kehoa eikä kokemusta sukupuoleen sosiaalistumisesta…
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kysymys. Niillä on kuitenkin jo ”syntymässä” saadut ulkoiset sukuelimet, joten joidenkin määritelmien mukaan niillä on sukupuolikin.
Mutta toisaalta, esimerkiksi Koivulan mielestä sukupuoli määräytyy jo hedelmöityksessä, ja sitähän ei robottien kohdalla tapahdu eikä niillä ole kromosomejakaan, joihin jotkin määritelmät perustuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Roboteilla ei tietään ole mitään muuta sukupuolta kuin mitä sinne ohjelmoidaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikein, sukupuoli on se mikä aivoihin on ohjelmoitu, onpa sitten ihminen tai robotti. Aivot ovat se elin joka määrää käytöksen, siksi ne ovat, kuten ennen sanottiin, suurin sukupuolielin.
Ilmoita asiaton viesti
On onni, etteivät Koivula, Weckroth ja muut Kristillisen (KD) arvopohjan toimijat ymmärrä kansalaisyhteiskunnan perusteita. Käsitteet menevät suloisesti sekaisin, eikä asiat, joista translain muutoksessa säädetään tule esiin millään tavalla.
Puhutaan lääketieteellistä hoidoista, joita vastustetaan ei-lääketieteellisesti hyväksyttyjen julkaisujen argumenteista, jopa yksittäisten kokijoiden kertomuksista. Onneksi lääketiedettä ei käsitellä samoin menetelmin. Muutoinhan syöpähoidot voitaisiin lopettaa kuolevan blogin johdosta.
Puhutaan biologiasta ymmärtämättä, minkälaisesta biologiasta kokonaisuudesta sukupuolessa on kyse. Ymmärrystä toki heille tarjotaan, mutta edelleen Kristillisen (KD) biologinen näkemys perustuu ”tosiasialliseen” näkemykseen: jotta Kristillinen (KD) voisi todeta näkevänsä ”miehen”, hänen on nähtävä tämän penis.
Kun Kristilliset (KD) puhuvat, he käyttävät näennäistieteellisiä julkaisuja, mutta oikeasti he puhuvat koko ajan Raamatusta. Raamattu on heidän mielestään lääketieteen, biologian, maantiedon ja yhteiskuntaopin oppikirja siinä, missä se ohjaa ajattelua ja oikeaoppisuuttakin. Raamatun vastaiset näkemykset ja pyrkimykset pyritään karsimaan näennäistieteellisin perustein.
”Lasten etu” on se viimeinen näennäistieteellinen, nimittäin yhteiskuntatieteellinen argumentti, johon Koivulakin tarttui, kun argumentit loppuivat. Tämä ”lasten etu” argumentti oli ihan sama, johon Koivula tarttui avioliittolain muutosta vastustaessaan. Koivulalla ei tähän ”lasten etu” -argumenttiin ole antaa kuin oma Kristillis(KD)-eettinen omaan henkilökohtaiseen käsitykseensä nojaavia hajanaisia argumentteja. Koivulan ”lapsen etu”-argumentissa ei oteta huomioon tosiasiallisesti lapsen etuun vaikuttavia tekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
https://yle.fi/uutiset/3-10015704
Väite että kriittisyys kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta kohtaan johtuu ääriuskonnollisista ihmisistä, on törkeä valhe. Aivan normaali kadunmies ei ymmärrä tätä jatkuvaa homo-ja trans-tuputusta. Kyse on sateenkaaripiirien, vihreiden sekä Setan ääriliberaalista ideologisesta seksuaalikasvatuksesta, josta useat asiantuntijat ovat myös eri mieltä. Tämän Setan propagandan on niellyt jopa opetushallitus, ja eräs opetushallituksen naisjäsen myönsikin eräässä julkisessa haastatelussa että heidän päätelmänsä eivät perustu tieteellisiin todisteisiin, vaan ko. poikkeavilta ihmisiltä saatuihin kokemuksiin. Nämä poikkeavat ajavat tietenkin omaa asiaansa ja opetushallitus on nyt niellyt syötin. Opetushallitus ei ole tässä nyt todellinen asiantuntija, eikä perehtynyt riittävästi asiaan.
Kyseessä on joka tapauksessa lapsille annettavasta kyseenalaisesta ideologisesta pakkosyötöstä, jollaista ei pitäisi kouluhin tuoda lainkaan. Todiste siitä että asia on kiistanalainen, selviää esim. koulujen rehtoreille aiemmin tehdystä gallupista, jossa useampikin rehtori ei hyväksynyt sitä että kouluhuin tuodaan Setan ideologista sukupuoliopetusta lapsille. Aiemmin jotkut opettajat ovat myös huomauttaneet feminismiä esittelevän kirjan yhteydessä siitä ettei koulun paikka ole jakaa poliittis-ideologista kasvatusta puolustuskyvyttömille lapsille. Samoin monet lasten vanhemmat eivät hyväksy tätä ilmiötä joka maassamme nyt jyllää. Menossa on eräänlainen sukupuolineutraali-hurmosliike, joka ilmeisesti saa kannatusta lähinnä pk-seudulta, koska se on vihreiden aluetta.
Tästä pitäisi tehdä nyt kansalaisadressi eli vetoomus Setan puolueellisen propagandan ja yleensäkin kaiken ideologisen ja poliittisen propagandan poistamiseksi kouluopetuksesta. Kansalaisten mitta alkaa olla jo täynnä. Itse olen perusluterilainen, enkä siis edusta minkäänlaista ääriuskonnollisuutta, kuten Ylen artikkelissa annetaan yleisesti ymmärtää. Yleensäkin kriitikot ovat siis täysin normaaleja kristillisiä perusarvoja kunnioittavia suomalaisia, jotka ovat jo korviaan myöten täynnä tätä joka tuutista tulevaa sukupuolineutraalia propagandaa. Väittäisin jopa että enemmistö suomalaisista ei hyväksy tätä nykymenoa kouluissa ja muuallakaan yhteiskunnassa. Tätä väitettäni tukee esim. se että joka ainossa eri lehtien kyselyissä joka koskee tätä spn-ideologiaa, enemmistö on aina vastustanut näitä johtopäätöksiä mitä on tehty ko. ideologian nimissä. Esim. äitiyspakkaus jo tyrmättiin, samoin isänpäivän muuttaminen. Samoin liikennemerkkimuutokset on tyrmätty lehtien kyselyssä, kuten myös unisexvessat Ja etenkin se että kouluissa ja päiväkodeissa ei saisi kutsua enää lapsia tytöiksi ja pojiksi. Onko opetushallituksessa kaikki valot päällä, kysyi myös Timo Soini joka edustaa tässä asiassa selvästi perus suomalaista.
Kaiken opetuksen tulisi lisätä yhteiskunnallista järjestystä ja hyvinvointia eikä aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta lapsissa sekä kaaosta koko yhteiskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Taas pitkä vuodatus Mäkiseltä. Muutama asia kaipaa kuitenkin selvennystä ja korjausta.
”Tästä pitäisi tehdä nyt kansalaisadressi eli vetoomus Setan puolueellisen propagandan ja yleensäkin kaiken ideologisen ja poliittisen propagandan poistamiseksi kouluopetuksesta.”
Seta pitää tunteja vain hyvin harvoissa kouluissa ja silloinkin vain yhden tunnin. Sitä voi verrata uskonnonopetukseen, jota on kautta koko kouluajan. Haluaisit nähtävästi poistaa sen. Poliittinen propaganda taas on kouluissa perinteisesti ollut oikeistolaista. Senkin minäkin mielelläni poistaisin.
Kukaan ei vaatinut isänpäivän muuttamista. Kysymys oli vain parin päiväkodin tavasta viettää sitä yhteistyössä vanhempien kanssa. Tästä keskustelusta jäi sellainen kuva, että eräät piirit haluavat määrätä senkin, miten yksittäiset ihmiset ja päiväkodit viettävät juhlapäiviä.
Ilmoita asiaton viesti
Setan käynnit kouluissa ovat jo käytännön tosiasiaa. Niiden määristä en tiedä tarkasti, etkä ilmeisesti sinäkään, mutta useat kommentit asianomaisilta vanhemmilta kertovat ne eivät ole lainkaan niin harvinaisia kuin nyt kuvittelet. Eiköhän se Jani Toivolakin ole yksi näistä kiertävistä ”asiantuntijoista” vaikka oma elämäkin on valintojensa tähden ongelmissa. Ja mitä ilmeisemmin Setan käynnit ovat lisääntymään päin tämän liberaalin opetuksen myötä, ellei kansa herää tässä asiassa. Lisäksi muutkin opettavat Setan ideologiaa kuten kouluihin jaettu Tasa-arvo on taitolaji opas.
Toisinsanoen spn-hurmosliike on jo käynnissä meillä suurella voimalla, ja lapset ovat nyt suurimmassa vaarassa, koska heidän normaali heteroseksuaalisuutensa halutaan kyseenalaistetaa jo heti kättelyssä. Tämän Setan opetuksen seurauksista eli monien lasten ikävistä kokemuksista olen jo aiemmin täällä kirjoittanut.
Isänpäivän muutoshalu mainituissa päiväkodeissa on ollut aivan yleisesti tapetilla ja siihen otti kielteisen kannan yllättäen myös lapsiasiavaltuutettumme Kurttila, vaikka hän muuten onkin liberaalien arvojen kannattaja.
Asiasta nousi suuri haloo koska nähtiin että se saattaa johtaa kokonaan isänpäivän poistamiseen, mikä olisi ollut johdonmukainen seuraus liberaalien setankaaripiirien yleisestä sukupuolten olemassaolon kieltämisessä maaassamme.
Tämän jälkeen seuraavana agendalla olisi ollut tietysti äitienpäivän poistaminen, kuten Ranskassa tähän on menty joissain kouluissa paikallisten liberaalien setankaaripiirien toimesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesi perusteella näyttää kovasti siltä, että minulla kuitenkin on parempi käsitys Setan kouluvierailujen määristä. Kun työntekijöitä on kourallinen, ja heillä kädet täynnä jo toimistolla, miten he ehtisivät käydä Suomen tuhansilla kouluilla?
Toisekseen, vaikka he kävisivätkin, siitä olisi vain hyötyä, kun lapset saisivat asiallista tietoa turvallisesta seksista ja erilaisista seksuaalisuuksista ja sukupuolen kokemuksista henkilöltä, jolla on kokemusta asian esittämisestä. Kenenkään seksuaalisuutta tai sukupuolta ei todellakaan noilla vierailuilla kyseenalaisteta eikä ketään kehoteta muuhun kuin omaksi tuntemaansa seksuaalisuuteen tai sukupuoleen. Opetus on vain eri vähemmistöjen nimien toteamista. Epäilemättä Mäkinenkin tietää homot ja bit, mutta jos se, mitä väität, pitäisi paikkansa, niin miksi ihmeessä et kaiken tämän näistä vääntänmisen jälkeen ole jo homo tai bi?
En yhtään ihmettele, että lapsiasiainvaltuutettu otti isänpäivän muutokseen kielteisen kannan, koska kukaan ei sellaista näiden päiväkotien yhteydessä ehdottanutkaan. Kuten jo kerroin, kysymys oli vain näiden päiväkotien tavasta viettää isänpäivää, ei muusta. Kaikki muu on olkiukkoilua.
Kun tätä käytäntöä oli ottamassa käyttöön pari päiväkotia vanhempineen, niin miten se liittyy Setaan? Pliis, ei salaliittoteorioita kun foliohattuni on korjattavana.
Miten sen uskonnon ja politiikan poiston suhteen oli? Olemmehan siitä vielä samaa mieltä?
Ilmoita asiaton viesti
Mäkelä haluaa kerätä adressia. Täältä löytyy apuja: https://www.adressit.com/.
Mäkelä haluaisi opetuksen lisäävän järjestystä ja hyvinvointia. Tarkoituksena tulisi kuitenkin olla koulukkaiden valmiuksien lisääminen selviytyä elämästään niin, että heillä heillä olisi valmiudet oppia uutta ja tulla toimeen kaiken sen kanssa mihin he saattavat törmätä elämässään. Siinä ovat oleellisia uteliaisuus, oppimiskyky, tiedonhankinta ja suvaitsevaisuus sekä kriittisyys. On myös otettava huomioon, että kaiken kehityksen edellytys on tyytymättömyys olemassa olevaan vajavaiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Persu-KD-AA-vetoisessa kampanjassa on yksi persuasia persustavanlaatuisesti pielessä:
1. Väittämä ”Sukupuolen näkee siitä, kun katsoo jalkoväliin” puhuu sukupuolesta, josta Englannin kielessä käytettäisiin sanaa sex ja Suomessa lähinnä biologinen sukupuoli. Molemmat ovat ongelmallisia käsitteitä, mutta ei nyt puututa siihen.
2. Väittämä ”Poikien on saatava olla poikia ja tyttöjen tyttöjä” puhuu siitä sukupuolesta, josta Englannissa käytetään sanaa gender ja Suomessa tarkennetta sukupuoli-identiteetti.
Jos ajatellaan, että näissä molemmissa väittämässä puhuttaisiin samasta ”sukupuolesta” ja niiden premissit olisivat tosia, kampanjassa olisi jotain järkeä. Koska sukupuoli on väittämissä eri tason asia, päädytään totaalisen virheelliseen lopputulemaan.
Jos taas oletetaan, että ihmiselle merkityksellinen sukupuoli on hänen sukupuoli-identiteettinsä, tuen toista väittämää täysillä. Sen verran kuitenkin laajentaisin sitä, että tilanteisiin liittyvä kulttuurinen sukupuoli eli tapa olla tyttö tai poika pitää miettiä uusiksi niin, että herkät pojat ja rajut tytöt saavat myös henkistä elintilaa.
Ilmoita asiaton viesti
En ole koskaan, enkä tämänkään pitkän ja monipolvisen kinaamisen jälkeen ymmärrä miten ketään estettäisi olemasta tyttö tai poika, nainen tai mies jos kanden perinteisen mallin lisäksi tunnistetaan vaihtoehtoja olevan muitakin.
Ei Koivulan, Marttilan, Mäkisen, Janhusen t.k.m. jalkojen väli eikä heidän tuntemuksensa omasta identiteetistään muutu miksikään jolleivät he itse sitä halua. Vai pelkääkö joku AA- et al väestä omia tuntemuksiaan? He saavat kuitenkin olla ihan mitä he haluavat mutta olisi toivottavaa etteivät he alkaisi mestaroida muiden elämiä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä että et ole ymmärtänyt. — Eikö se ole jo estämistä että lapsia kielletään sanomasta tytöiksi ja pojiksi. Ts. he eivät saa sanoa kouluissa ja päiväkodeissa edes itseään tytöiksi ja pojiksi muiden kuullen. Mitä muuta tämä on kuin lasten aivopesua. Tarpeeksi kauan kun lapsille vakuutetaan että kaiken on oltava sukupuolineutraalia eli sukupuoletonta, he alkavat itsekin kuvittelemaan itsestään sellaista mitä he eivät ole. Samoin on tämän homotupuksen kanssa.
Kun yhteiskunta vaatii kaikilta sukupuolineutraaliutta, ihmisiltä ja etenkin lapsilta itseasiassa riistetään kokemus omasta miehisyydestään ja omasta naisellisuudestaan.
Lisäksi ihmisiä ja etenkin lapsia voidaan johdatella erilaisiin asioihin kuten Myyryläinen itsekin niin tekee, ja kuvittelee sen olevan kaikkien parhaaksi. Tästä kaikkien parhaasta on vain erilaisia käsityksiä.
Taustalla kyse on selkeästi maailmakatsomuksellisista ja uskomuksiin perustuvista asioista, ja niistä riippuvainen on usein eniten sellainen ihminen joka ei usko eikä näe niiden vaikutuksen alaisena olevan lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Missä ja kuka kieltää sanomasta lapsia, jotka sitä ovat, tytöiksi tai pojiksi? Älä nyt ainakaan tuota OPH:n opasta siitä syytä, kun siinä ei mitään sellaista lue. Lue vaikka itse.
Lapset eivät muka saa kutsua itseäänkään tytöiksi tai pojiksi? Missä näin lukee? Kuka sellaista vaatii?
On puhuttu sukupuolineutraaleista vessoista, mutta kuka vaatii ihmisiltä sukupuolineutraaliutta? Eikös se ole ihan päinvastaista kuin sukupuolen monimuotoisuus?
Onpas monta olkiukkoa saatu mahtumaan yhteen kommenttiin. Ja näitä epäilemättä tarjoilet ihmisille, jotka eivät ole asioista perillä, ja hämmennät heidät täysin. Se tästä on seurauksena ja merkit siitä ovat jo näkyvissä.
Ilmoita asiaton viesti
Holmström tuossa jo ehti vastata ihan kattavasti Mäkisen vuodatukseen. Ainoa lisättäväkseni jäänyt lienee sukupuolineutraaliudesta, että on vaadittu myös yhteiskuntaa, siis lakeja ja asetuksia sekä niiden perusteella sekä julkisen että yksityisen vallan toimia neutraaleiksi sukupuolien suhteen eli, että ne eivät saa asettaa erilaisia sukupuolia eriarvoiseen asemaan. sekään ei kuitenkaan estä yksittäisiä ihmisiä tuntemasta itseään pojiksi tai tytöiksi, miehiksi tai naisiksi jos heistä siltä tuntuu mutta samalla sallii muiden tuntea itsensä joksikin muuksi jos nuo perinteiset mallit kunkin tuntemassa muodossa eivät heille tunnu sopivan.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitys kolmesta tai useammasta sukupuolista esitetään nykyään kuin itsestänselvyytenä yhteiskunnassamme.
Tosiasiassa kaikki lääketieteen asiantuntijat eivät suinkaan jaa oletusta että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Transseksuaalitkin ovat biologisesti joko miehiä tai naisia. Intersukupuoliset ovat taas kehityshäiriöisiä, eikä kehityshäiriö ole mikään kolmas sukupuoli.
On muutenkin aika kummallinen asia että kun ajattelee miten kauan lääketiedettäkin on jo ihmiskunnassa harjoitettu, niin herää kysymys, miten vasta nyt, muutaman vuoden sisällä, alettaisiin ymmärtämään sitä miten monta sukupuolta on olemassa.
Kyllähän näin suuri muutos pohjautuu mielestäni täysin muodissa olevaan ideologiaan, eli uskomuksiin. Kun puhutaan seksuaalisuudesta, niin siinä varsinkin tulee selvästi ilmi se miten asioihin vaikuttavat arvot ja asenteet, myös poliittinen näkemys sekä maailmankatsomus, eikä suinkaan pelkkä puhdas tutkimus ja tiede. Onkin sanottu että käsitys seksuaalisuudesta on ihmiskäsityksemme koetinkivi.
Juuri tällä hetkellä keskustelu asiasta käy kuumana. Nythän esim kouluihin ollaan tuomassa lapsille seksuaaliopetusta jonka laadusta eivät edes opettajat ja rehtorit ole aina tietoisia.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/outoa-seks…
Minusta tässä vaiheessa kun asia on täysin kiistanalainen, ei kouluihin pitäisi tuoda pienille lapsille minkäänlaista sukupuolivalistusta. On päinvastoin osoitettavissa että tämä normaalin sukupuolisen identiteetin eli heteronormatiivisuuden jatkuva kyseenalaistaminen vain lisää hämmennystä ja häiriöitä lapsilla.
Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani sukupuolinen kasvatus kouluissa oli tosi vähäistä, ja hyvä niin. Mitään ongelmia ei ollut, enkä tuntenut ketään joka olisi kuvitellut olevansa jotain muuta sukupuolta kuin mitä biologinen sukupuoli oli.
Monet asiantuntijat pitävät edelleenkin biologiaa parhaana sukupuolen selittäjänä, ja toteavat että yleisesti ottaen kaikki syntyvät joko tyttöinä tai poikina, eikä mitään muuta sosiaalista sukupuolta ole valmiina kenelläkään.
Esim nyt kun kouluissa on opetettu homoseksuaalisuudesta tai bi-seksuaalisuudesta,se on selvästi vain tuonut hämmennysta nuorille.
Seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja Sari Eronen kertoo (mtv.lifestyle 5.10.-15)) nuorten kokeilevan seksin saralla asioita, joiden kuvittelevat olevan muotia tällä hetkellä. ”Esimerkiksi vähän aikaa sitten oli hirvittävän muodikasta olla bi. Se oli joillekin nuorille ihan itseisarvo, että jos olit tavallinen hetero, olit ikään kuin menneen talven lumia. Sen mukana tuli vastentahtoisia eli omaa suuntautumista vastaan tehtyjäkokeiluja”.
Nythän esim. valtakunnan psykiatriksikin tituleerattu, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen kritisoi näkemystä, jonka mukaan sukupuolia olisi periaatteessa loputon määrä.
– Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Sinkkonen on vakuuttunut siitä, että ajatus sukupuolten laajasta kirjosta on aikuisten ihmisten keksintöä.
Sinkkonen toteaa myös että sukupuolineutraali kasvatus on älyvapaa ajatus. Hän ei usko sosiaalisen konstruktion teoriaan, jonka mukaan ihmisten käyttäytymisen erot johtuvat ympäristötekijöistä, eivätkä biologisista eroista sukupuolten välillä.
Samoin Lääketieteen tohtori Niko Sillanpää toteaa että ”kenelläkään ei ole syntyessään sosiaalista sukupuolta. Kaikilla on syntyessään biologinen sukupuoli”. Hän toteaa että esim. Yhdysvaltojen lastenlääkäriyhdistys kehoittaa terveydenhuollon ja opetuksen ammattilaisia sekä lainsäätäjiä hylkäämään kaikki politiikat, jotka normalisoivat lapsiin kohdistuvia kirurgisia ja lääkehoitoja, joiden tarkoitus on vastakkaisen sukupuolen jäljittely. Tosiasiat – ei ideologia – määrittävät todellisuuden, toteaa Sillanpää.
Ilmoita asiaton viesti
”On muutenkin aika kummallinen asia että kun ajattelee miten kauan lääketiedettäkin on jo ihmiskunnassa harjoitettu, niin herää kysymys, miten vasta nyt, muutaman vuoden sisällä, alettaisiin ymmärtämään sitä miten monta sukupuolta on olemassa.”
Se olisikin aika kummallista, mutta selitys on siinä, ettei useampien sukupuolien olemassaolo ole tämän päivän keksintö. Monilla kulttuureilla niitä on ollut iät ja ajat. Yhtenä esimerkkinä vaikka juutalaisten viisi sukupuolta. Voit lukea niistä esiraamatullisista teksteistä ja onhan niihin viitattu täälläkin.
”Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani sukupuolinen kasvatus kouluissa oli tosi vähäistä, ja hyvä niin. Mitään ongelmia ei ollut, enkä tuntenut ketään joka olisi kuvitellut olevansa jotain muuta sukupuolta kuin mitä biologinen sukupuoli oli.”
Siis mielestäsi oli hyvä, kun ei ollut mitään tietoa kuinka suojautua hyväksikäytöltä tai sukupuolitaudeilta? Eikä tietysti kukaan joutunut niistä kärsimäänkään, kun sinä et sellaisesta mitään tiennyt. Et varmaan mitenkään voi olla sitä mieltä, että se olisi hyvä nyky-yhteiskunnassakin?
Omalla luokallani oli näin jälkeenpäin laskettuna ainakin kolme (eli 10%) sateenkaari-ihmisiä. Niin varmaan sinunkin luokallasi, mutta eivät he sinulle näistä asioista avaudu.
Siis mitä? Nuoret eivät muka ennen ole kokeilleet kaikkea mahdollista? Ei pidä paikkaansa. Mutta on eroa sillä, että tietää mitä on tekemässä ja sillä ettei tiedä.
Tuosta ”lääketieteen tohtori” Niko Sillanpäästä on täällä jo todettu, että hän on radiologi, ei sukupuoliasiain asiantuntija, joita kyllä löytyy TAYSista, ja he ovat eri mieltä hänen kanssaan monessa kohdin.
Tuo mainostamasi ”Yhdysvaltojen lastenlääkäriyhdistys” ei ole se lastenlääkärien enemmistön yhdistys, vaan vihajärjestö, jonka kaikki jäsenet eivät edes ole lastenlääkäreitä. Eli se sen painoarvosta sukupuoliasioissa.
Sosiaalista sukupuolta ei tosiaan kenelläkään ole syntyessään, on vain biologinen sukupuoli, siis neurobiologinen. Ja sitten sukuelimet, jotka voivat olla samaa paria tai ei. Mutta se ei tietenkään neurobiologista sukupuolta miksikään muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaan Tapio Puolimatkan kirjoitusta:
”Opetushallituksen opetusneuvos ja oppaan ”Tasa-arvo on taitolaji” laatijakuntaan lukeutuva Liisa Jääskeläinen kertoo opetushallituksen oppaan kirjausten perustuvan ”pitkälti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen näkemyksiin”. Ilta-Sanomien haastattelussa hän sanoo: ”Olemme kunnioittaneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä edustavien järjestöjen todistusaineistoa, jos nyt niin sanoisi. Kokemuksen ja tieteen välinen rajaviiva on aika jännitteinen. Se on suuren luokan tieteenfilosofinen kysymys, mutta myönnymme kokemuksen edessä. Kokemus ansaitsee kunnioituksen” (Ilta-Sanomat 15.12.2015) .
Kokemus ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta jos sen kokemuksen edustajalla on ns. oma lehmä (tai sonni) ojassa.
Tasa-arvo on taitolaji-oppaan eräs tekijä siis myöntää itse että opas ei perustu puhtaasti, jos lainkaan tieteeseen. Tällaisia ideologisia uskomuksia ei pitäisi lainkaan tuoda totuutena lapsille kouluihin. Eikä päiväkoteihin.
Ilmoita asiaton viesti
”Tasa-arvo on taitolaji-oppaan eräs tekijä siis myöntää itse että opas ei perustu puhtaasti, jos lainkaan tieteeseen. Tällaisia ideologisia uskomuksia ei pitäisi lainkaan tuoda totuutena lapsille kouluihin. Eikä päiväkoteihin.”
Ettei Mäkinen vain lisännyt itse tuota ”jos lainkaan”…?
Se on totta, että sukupuoli-identiteetin muodostumista ei jäännöksettömästi pystytä selittämään. Tiede ei myöskään pysty selittämään saman ulkoisen ja sisäisen sukupuolen yhtäaikaisuutta, mutta siitä huolimatta maailmassa toimitaan pääosin siihen perustuvien olettamien mukaisesti.
Tiede ei kuitenkaan aseta mitenkään kyseenalaiseksi sitä, että muita sukupuoli-identiteettejä on ja että ne ovat olennainen osa näiden ihmisten kokonaispersoonallisuutta ja että kyse ei ole mielenterveydellisestä häiriöstä. Tieteen puolella tässä asiassa ei ole myöskään kyse ideologiasta, päin vastoin kuin siellä häärivillä fundamentalistiuskovaisilla pseudotietelijöillä. Ideologiana joku voisi nähdä toki lääkärin eettiset säännöt toimia potilaan parhaaksi parhaan lääketieteellisen tiedon varassa.
Muilla transihmisten oikeuksia kannattavilla ihmisillä taas se ideologia kyllä on selvä: Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen oppiminen aletaan lapsena siitä, että opitaan kunnioittamaan erilaisiakin kavereita ja pidättäytymään heidän kiusaamiselta. Tämä kaikki on tietysti myrkkyä syrjintään viehtyneille, siksi täälläkin on niin mahtava älämölö sieltä suunnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Transmuuntuminen on ihan ok ja kannatettavaa kun kyseessä on miehistä naisiksi. Miehiä syntyy 104:100 suhteessa naisiin, joten miehiä on jatkuvasti selkeä enemmistö 52-vuotiaiden ikäryhmään asti, jossa yksinäiset miehet alkavat kai sitten kuolemaan jo pois. Pakolaisistakin suurin osa on miehiä. Heille ei ilmeisesti ollut paikkaa omassa yhteiskunnassaan, mutta sen yhteiskunnan naisilla oli. Transsaus olisi auttanut sielläkin yhteiskuntarauhaa ja exodusta.
Normaalisti miehiä pitäisi käyttää ja tuhlata sodankäyntiin ja vaaroihin, mutta sellaista ei nyky-yhteiskunnassa ole. Mies ei myöskään ole välttämätön naisille suoraan elannollisesti, vaan sinkkumiehet(kin) riistoverotetaan ansiotuloissa, ja rahat jaetaan sosialismin kautta naisille suurempina eläkkeinä, terveydenhuoltobudjetteina, äitiysvapaina, lapsilisinä ja sosiaalitukina. Miehen voi ottaa, tehdä lapset, nakata mies avioerokonkurssiin, kerätä elatusavut, hankkia uusi mies ja saada vielä uudelta mieheltäkin avustusta yhteiseloon, eikä sisäinen moraalikello edes vielä kilise. Mutta kuka mies haluaa olla siinä? Ylimäärän takia halukkaita on aina. 😀
Näille ”ylimääräisille” miehille ei ole lopulta paikkaa, eivätkä kaikki pärjää kilpailussa toisten miesten kanssa naisista, koska se ei ole edes matemaattisesti mahdollista. Naisen elämä taas on 10x helpompaa fiskaalisesti ja parisuhteellisesti, joten on vain eettistä auttaa transnaisiakin tulemaan yhteiskuntaan, tai kannustaa muuten homosaatiota maksimaalisesti. Jokainen mies, joka on homo tai transnainen, on yksi tai näennäisesti jopa kaksi vapaata mahdollista tinder-mätchiä sinkkumiehille. Koen, että transnainen on vain naisten mieskilpailutuksen julmuuden nähnyt mies, joka ei jaksa pelata häviäjän roolia enää. Onhan se varmasti parempi elämä olla transnainen, kuin olla reppanamies. Käsitettä reppananainen ei edes ole, vaikka kuinka perseilisi eikä saisi mitään aikaiseksi paitsi elämän kaupan kassana, ja silti onnistuu olemaan läski eikä juokse cooperissa edes tonnia, niin olisi muka jotenkin voittaja ja rohkea ja itsenäinen. Kattia kanssa. Ei sellaista settiä katselisi miehessä yksikään nainen minuuttiakaan tuolla tinder-psykopatian maailmassa, ei itse asiassa edes se kassaneiti itse. Swipe leftiä tulee. Tuplastandardit on vahvoja, mutta täysin sallittuja, jos olet nainen. :’D
Mutta se, että nainen muuntuu mieheksi on ihan kauheaa tuhlausta. Hukkaan menee hyvät ässäkortit hihasta kun downgradettaa miesten maailmaan. Yhtäkkiä pitäisi tehdäkin jotain. Pitää tehdä +20% enemmän palkkaa ja olla ainakin yli 180cm vain ollakseen kelvollinen ihminen, ja muutenkin oma ihmisarvo perustuu enää suorituksiin, asemaan, valtaan ja rahaan – jotka kaikki asiat voi joka tapauksessa saavuttaa myös naisena helpommin. Miehenä vaan kukaan ei enää huutelekaan kadulla perään tai osoita koskaan mitään kiinnostusta tai lähesty. Kiinnostus sinuun muuttuu täysin irrelevantiksi sinusta, ja vain relevantiksi sinun rooliisi ja kuinka suoriudut siitä. Sinusta tulee ihmisjätettä, joka voidaan lähettää sotaan kuolemaan, eikä kukaan edes muista, ellet ollut Simo Häyhä tai Lauri Törni. Yksinäisyys on ihan todellista, ellei sille aktiivisesti tee jotain. Tinderissä mätchit putoaa kuin lehmänhäntä, eikä seuraa tulekaan ovelle tunnissa enää. :DDD
Siksi miehen pitää kehittyä niin ankarasti filosofian, tietoisuuden ja henkisyyden saralla kestääkseen banaalia yhteiskuntaa ja kehittyäkseen. Sieltä tulee draivia, ja se on koko miessukupuolen vahvuus. En myöskään ihmettele, että filosofit kuten Epikuros, Nietzsche ja sen sellaiset olivat miehiä. Miehelle on ikään kuin langetettu se tehtävä tutkia olemassaoloaan ja maailmaa, koska hänellä ei evoluution villikorttina ole todellista muuta mahdollisuutta tai paikkaa tarjolla elämässä. Hän tarjoaa maailmalle vaihtoehdon, jonka valitsija on luonto, eli entropia, eli nainen. Minkä roolin sinä valitsisit?
Ilmoita asiaton viesti
”Musta orkidea” -blogia kirjoittava transsukupuolinen kirjoittaa tuoreeltaan, 10.2.2018:
”Nyt ollaan totisesti jännän äärellä.
Blogi on elänyt hiljaiseloa viime ajat, koska olen ollut uimassa ihmisyyden haisevimmassa sontaviemärissä. Olen nyt kuitenkin palannut sieltä ja minulla on vähän tarinaa kerrottavana. Varoitan kuitenkin ennakkoon, että tämä ei ole lainkaan kiva tarina. Kerron tämän silti, koska tästä pitää ehdottomasti puhua ja, noh, siksihän minä täällä olen, että puhun asioista, joista kukaan muu ei halua puhua.”
Klikkaa blogiin lukeaksesi pysähdyttävän tekstin kokonaisuudessaan:
https://mustaorkidea.blogspot.fi/2018/02/viimeisen…
—
Opetushallituksen opetusneuvos ja oppaan ”Tasa-arvotyö on taitolaji” laatijakuntaan lukeutuva Liisa Jääskeläinen: ”Kokemuksen ja tieteen välinen rajaviiva on aika jännitteinen. Se on suuren luokan tieteenfilosofinen kysymys, mutta myönnymme kokemuksen edessä. Kokemus ansaitsee kunnioituksen.” (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001052183.html)
Myöntykää vain kokemuksen edessä, mutta kuka kantaa vastuun? Kuka on tilivelvollinen siinä vaiheessa kun näiden ohjeiden mukaan on toimittu, ja joudutaan vakaviin ongelmiin? Haluaisin nähdä sen oikeudenkäynnin kun ihminen on joutunut herkässä vaiheessa vaikutteille alttiiksi ja sukupuolta on korjattu aiheettomasti. Miten on mahdollista, että tässä asiassa voidaan ottaa näin selkeästi puolueellinen kanta? Vähän on vaarallista…
”Mustan orkidean” YouTube-kanavalta tietoa, jota valtamedia ei lausu ääneen: https://youtu.be/i9WrFNSEEh0
Toivottavasti blokkerihoidot lapsille ei koskaan tule olemaan todellisuutta Suomessa. Kukin päättäkööt peruuttamattomista toimenpiteistä aikaisintaan täysi-ikäisinä. Turvallisinta toki olisi odottaa siihen asti, että aivot ovat kehittyneet valmiiksi, mikä on tutkittu tapahtuvan n. 25 ikävuoteen mennessä.
Ilmoita asiaton viesti
Sekä Musta Orkidea että Viivi Luoma kokevat kipeästi sukupuoliristiriitaa, mutta ovat omassa teoretisoinnissaan päätyneet oudoille vesille. Molemmilla on tiukka uskonnollinen tausta, joka ei toki heidän nykyelämässään päällimmäinen asia ole, mutta selittänee osin heidän oudot ajatuksensa. Kun äärettömän pieni vähemmistö transihmisistä ajattelee heidän tavoin, se tietysti on lopullinen totuus….?
Virallinen hoitojärjestelmä on periaatteessa erittäin vastuullinen:
”Korjaushoitojen edellytyksenä on, että kyseessä on transsukupuolisuuden F64.0 kriteerit täyttävä, pysyvä sukupuoli-identiteetti eikä psykiatrinen häiriö tai tilapäinen ajatus sukupuolen korjaamisesta.”
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/meilahden…
Myös tyytyväisyys hoitotuloksiin on poikkeuksellisen korkea – ihan eri asia on, että hoitaviksi lääkäreiksi aika ajoin ajautuu sellaisiakin, joiden ammattitaito ja -etiikka ei ole tehtävien tasalla ja jotka käytännössä ovat kiusaamassa potilaita. Usean työtä vuosia tehneen lääkärin käsityksenä tutkimuksista on se, että paras tapa ottaa selvää ihmisen sukupuoli-identitetistä on kysyä sitä häneltä itseltään. Tämän pitäisi riittää juridiseen oikeuteen omaan sukupuoleen. Lääketieteellisten muutosten suhteen ollaan kriittisempiä, psyykkiset harhat pitää sulkea pois ja arvioida ihmisen kokonaisterveydellinen tila sen suhteen, kestääkö hän rankan prosessin.
Lasten hoitosuosituksia haittaa tällä hetkellä se, että edelleen käytännössä huijariksi osoittautuneen professori McHughin tutkimustulosten perusteella lapsia ei aleta hoitaa riittävän varhain. Jos hoitoihin ryhdyttäisiin, se ei todellakaan tapahtuisi sen perusteella, että Pikku-Matti yhtenä päivänä leikki keijukaista.
Ilmoita asiaton viesti
Myös muut alan asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet transgender-vyörytyksen, huomattuaan ison transitiotaan katuneiden ihmisten määrän, esim. http://www.dailymail.co.uk/news/article-4979498/am…
..
”Korjaushoitojen edellytyksenä on, että kyseessä on transsukupuolisuuden F64.0 kriteerit täyttävä, pysyvä sukupuoli-identiteetti eikä psykiatrinen häiriö tai tilapäinen ajatus sukupuolen korjaamisesta.”
Kuitenkin transaktivistit vaativat blokkerihoitoja lapsille myös Suomeen.
Tutkimuksen mukaan kaikki blokkerihoidon aloittaneet lapset päättävät lopulta aloittaa sukupuolenkorjauksen vastakkaisen sukupuolen hormoneilla. Tutkimusten mukaan kuitenkin 80-95 % lapsista, jotka ennen murrosikää kokevat sukupuoli-dysforiaa, eivätkä ole saaneet blokkerihoitoa, eivät enää luonnollisen puberteetin ohitettuaan koe sukupuolidysforiaa. Tämä viittaisi siihen että on täysin epäeettistä aloittaa blokkerihoitoja lapsille ylipäätään. Miten tällöin voidaan enää mitenkään luotettavasti selvittää, että kyseessä on luonnollisella tavalla pysyvä sukupuoli-identiteetti eikä psykiatrinen häiriö tai tilapäinen ajatus sukupuolen korjaamisesta, jos blokkerihoidot saavat aikaan sen, että kokemus muuttuu pysyväksi?
”Lapsille ei tehdä sukupuolen uudelleen määrittelyn edellytysten arvioita, koska seurantatutkimusten mukaan 85 % lapsuuden epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta katoaa puberteetissa (21). Erityisen hankalissa lapsen sukupuolidysforiatilanteissa erityistason palveluja voi konsultoida. Sukupuoli-identiteetiltään epätyypilliset lapset tarvitsevat ennen kaikkea ikätasoista kehityksellistä tukea: kaikille lapsille kuuluvaa hyväksyvää huolenpitoa ja kasvurauhaa. Siitä voivat osaltaan huolehtia kaikki perheen kohtaavat ammattihenkilöt.” http://duodecimlehti.fi/lehti/2015/4/duo12092
Solonen: ”Lasten hoitosuosituksia haittaa tällä hetkellä se, että edelleen käytännössä huijariksi osoittautuneen professori McHughin tutkimustulosten perusteella lapsia ei aleta hoitaa riittävän varhain. Jos hoitoihin ryhdyttäisiin, se ei todellakaan tapahtuisi sen perusteella, että Pikku-Matti yhtenä päivänä leikki keijukaista.”
Niinpä, tällä hetkellä luotettaviin tutkimuksiin pohjautuvia hoitosuosituksia lapsille ei Suomessa eikä ilmeisesti missään muuallakaan ole. Ja koska epätyypillinen sukupuolikokemus katoaa puberteetissa suurella todennäköisyydellä, niin tuskinpa nykyisestä poikkeavia hoitosuosituksia (eli nykysuositushan on, että hoitoa ei anneta) tullaan antamaan jatkossakaan. Siksi on täysin vastuutonta uskotella lapsille auktoriteettien suulla, että ”tytöstä voi kasvaa mies” ja ”pojasta voi kasvaa nainen”, ja ohjeistaa että opettajien ym. kasvattajien tulisi tukea lasta sukupuolikokemuksessaan, jo ennen kuin minkäänlaisia tutkimuksia on tehty sukupuolikokemuksensa kanssa kipuilevalle lapselle.
”Sukupuoli-identiteetiltään epätyypilliset lapset tarvitsevat ennen kaikkea ikätasoista kehityksellistä tukea: kaikille lapsille kuuluvaa hyväksyvää huolenpitoa ja kasvurauhaa. Siitä voivat osaltaan huolehtia kaikki perheen kohtaavat ammattihenkilöt.”
Opetushallituksen laatima varhaiskasvatusohjeistus ja perusopetukseen suunnattu Tasa-arvotyö on taitolaji -opas kuitenkin tarjoavat hyvin puolueellisen ja politisoituneen näkökulman opettajien työkalupakkiin. Ohjeistuksissa ei tuoda esiin lainkaan kriittistä näkökulmaa, joka sinne ehdottomasti tarvittaisiin vastapainoksi juuri siksi, että iso osa epätyypillisistä tuntemuksista katoaa puberteetissa. Jos kasvattajat, jotka eivät edes ole aiheen asiantuntijoita, varta vasten tukevat lapsen sillä hetkellä vääristynyttä sukupuolikokemusta (joka tulisi katoamaan myöhemmin), saattavat he omilla ”tukitoimillaan” saada lasten ajatusrakennelmat entistä vahvemmin väärille urille, mikä on erityisen vaarallista varsinkin siinä vaiheessa, jos blokkerihoidot jossain kohtaa ruinataan saataville Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei ole blokkerihoitoa, ja jos sellaista alettaisiin antaa, se kohdennettaisiin vain ”vaikeimpiin” tapauksiin. Suomalainen hoitojärjestelmä etenee konservatiivisen varovasti. Tutkimukset viittaavat, että pysyvä kokemus sukupuolidysforiasta tai sen puutteesta muodostuu 10-13-vuotiaana.
Toinen asia on, että sukupuolen moninaisuudesta lapsille kertominen auttaa epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevien lasten elämää: Se kokemus on heillä joka tapauksessa tässä ja nyt. Jos kyse olisi hypoteettisesti ohimenevästä vaiheesta, tuo moninaisuusopetus auttaisi heitä myös palaamaan toiseen sosiaaliseen sukupuoleen. Nyt tietämättömyyteen ja haluttomuuteen tietää perustuva vihamielinen ilmapiiri tekee molemmat prosessit kivuliaaksi.
Sen kertominen, että jollakin lapsella kokemus voisi olla väliaikainen, on todennäköisesti jätetty pois sen takia, koska tuota perustetta käytetään nykyään sumeilematta kaikkien epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevien lasten kokemuksen nonsoleeraukseen – kuten tässä keskustelussakin tapahtuu. Lapsen hoitoprosessissa asia tulee varmasti esille hänelle itselleen henelle kerrottavana mahdollisuutena. Suomessa ei taida olla tapauksia, joissa lapsena sosiaalisesti transitoitunut ihminen olisi palannut kätilön arvaamaan sosiaaliseen sukupuoleen. Vanhemmat, jotka ovat tukeneet lastaan ensimmäisessä sosiaalisessa transitiossa, eivät varmasti jarruttaisi sitä toistakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Solonen: ”Tutkimukset viittaavat, että pysyvä kokemus sukupuolidysforiasta tai sen puutteesta muodostuu 10-13-vuotiaana.”
Lääkärilehti: ”– Nuoruusikäisen kohdalla tarvitaan usein aikaa, jotta voidaan varmistua sukupuoli-identiteetin vakiintumisesta jo kesken kehitysiän niin vahvasti, että se edellyttää fyysisiä hoitoja. Diagnoosi on nuorisopsykiatrien asettama, ja pääsääntöisesti nuorisopsykiatrian alaikäraja on 14 vuotta.
– Tutkimus vahvistaa, että varhaisen puberteetin sukupuoli-identiteetin kokemuksen pysyvyys on epävarmaa.” https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/m…
Tästä päätellen blokkerihoitoja ei tulisi tarjota ainakaan alle 14-vuotiaille.
Moninaisuusopetus varsinkin alle 14-vuotiaille lapsille voidaan antaa siitä näkökulmasta, että on olemassa persoonallisuuden piirteiltään ja mieltymyksiltään monenlaisia tyttöjä ja monenlaisia poikia, ja jokainen saa ilmaista itseään ja olla sellainen kuin omimmalta tuntuu – toki hyvien käytöstapojen rajoissa. Ja ettei ketään saa kiusata henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi.
Lapsille annettavasta moninaisuusopetuksesta voi ja pitäisi sen sijaan jättää pois sukupuoleen liittyvä gender-propaganda, kuten: ”tytöstä voi kasvaa mies, ja pojasta voi kasvaa nainen”, mikä aivan varmasti hämmentää suurinta osaa lapsista aivan turhaan. 0-14-vuotiaille annettavassa moninaisuusopetuksessa voidaan vallan hyvin pysyä persoonallisuuksien piirteissä, eikä epätyypillisyyksiä tarvitse yhdistää sukupuolen käsitteeseen.
Eikö persoonallisuuksien monimuotoisuudesta kumpuava lähestymistapa antaisi parhaat eväät siirtyä tai olla siirtymättä toiseen sosiaaliseen sukupuoleen sitten kun aika on lapsen iän puolesta kypsä, eli ilmeisesti aikaisintaan 14-vuotiaana (mikä kyllä kuulostaa vielä kovin nuorelta kun muistetaan että aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti…) Varsinkin, kun kaikki sukupuolensa epätyypillisesti kokevat eivät edes koe tarvitsevansa hormoni- ja leikkaushoitoja, vaan pystyvät elämään fyysisessä sukupuolessaan ilman ongelmia.
”Sen kertominen, että jollakin lapsella kokemus voisi olla väliaikainen, on todennäköisesti jätetty pois sen takia, koska tuota perustetta käytetään nykyään sumeilematta kaikkien epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevien lasten kokemuksen nonsoleeraukseen”
En oikein usko tuohon, mutta jos noin on, niin tässä selvästikin viilataan kasvattajiakin linssiin – kerrotaan vain puolitotuus. Ei hyvä. Voi johtaa ylilyönteihin, ja aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kokemuksen mahdollisesta väliaikaisuudesta kertominen kasvattajille olisi päin vastoin erittäin tärkeää.
Epätyypillisyyksien yhdistäminen pelkästään sukupuolen käsitteeseen on harhaanjohtavaa ja vahingollista, koska epätyypillisyydet voivat johtua niin monesta muustakin asiasta, kuten ihan vaan erikoisesta persoonallisuudesta, tai jostain vielä diagnosoimattomasta psykiatrisesta häiriöstä, johon saatava lääkitys/terapia/kuntoutus voisi kenties hälventää tai jopa kokonaan poistaa kokemuksen väärään sukupuoleen syntymisestä.
Osa lapsista ei välttämättä koe sukupuoltaan epätyypillisesti, vaan viihtyvät muuten vaan omalle sukupuolelleen epätyypillisissä vaatteissa tai ovat persoonia, joiden tyyliin ei vain sovi omalle sukupuolelle tyypillinen käytös. Sukupuolen ympärille keskittyvä moninaisuusopetus ”tytöstä voi tulla mies ja pojasta voi tulla nainen” hämmentää ja aiheuttaa vääriä tulkintoja muissa lapsissa, mikä sekin voi johtaa kiusaamiseen syyttä suotta.
Olen siis sitä mieltä, että nyt asiaa katsotaan liian yksisilmäisesti, ja tarjotaan liian yksipuolista ja kritiikitöntä näkemystä varhaiskasvattajille ja opettajille, ja edelleen herkässä iässä oleville lapsille.
Eikä ole näyttöä siitä, että kokemuksen mahdollisesta väliaikaisuudesta mainitseminen aiheuttaisi nonsoleerausta kasvattajien taholta. Tuo peruste kuulostaa kaukaa haetulta. Tässä blogissa kommentoineiden maallikkojen reaktioista ei kannata vetää johtopäätöksiä siitä, miten yliopiston käyneet ammattikasvattajat suhtautuvat identiteettinsä kanssa kipuilevaan lapseen. He tarvitsevat kaiken saatavilla olevan tiedon tuekseen, mikäli kohtaavat tällaisen lapsen. Tietoa ei tule salailla ja pimittää. Sen tosiasian salailu ja kiertely kasvattajilta, että kokemus voi olla väliaikainen, kuulostaa naurettavalta.
Ilmoita asiaton viesti
”Moninaisuusopetus varsinkin alle 14-vuotiaille lapsille voidaan antaa siitä näkökulmasta, että on olemassa persoonallisuuden piirteiltään ja mieltymyksiltään monenlaisia tyttöjä ja monenlaisia poikia, ja jokainen saa ilmaista itseään ja olla sellainen kuin omimmalta tuntuu – toki hyvien käytöstapojen rajoissa.”
Persoonallisuuden piirteiltään ja mieltymyksiltään monenlaiset tytöt tai pojat eivät välttämättä ole transsukupuolisia, joten tällainen lähestymistapa ei huomioi sukupuolen moninaisuutta.
”Lapsille annettavasta moninaisuusopetuksesta voi ja pitäisi sen sijaan jättää pois sukupuoleen liittyvä gender-propaganda, kuten: ”tytöstä voi kasvaa mies, ja pojasta voi kasvaa nainen”, mikä aivan varmasti hämmentää suurinta osaa lapsista aivan turhaan. 0-14-vuotiaille annettavassa moninaisuusopetuksessa voidaan vallan hyvin pysyä persoonallisuuksien piirteissä, eikä epätyypillisyyksiä tarvitse yhdistää sukupuolen käsitteeseen.”
Missä väitetään, että ”tytöstä voi kasvaa mies” ja ”pojasta nainen”? Transsukupuolinen on nykyisen tiedon mukaan jo alunalkaen omaksi tuntemaansa sukupuolta. Ja sitä hän olisikin jo lapsesta, ellei häntä olisi syntymän yhteydessä ulkoisten sukuelinten perusteella luokiteltu virheellisesti toisin.
Eikö olisi valehtelemista jättää kertomatta siitä, että on ihmisiä, jotka kokevat olevansa eri sukupuolta, kuin mihin heidät ulkoisten sukuelimiensä perusteella luokitellaan ja lisäksi ihmisiä, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan sukupuolta tai jotain niiden väliltä? Ei se lapsista transsukupuolisia tee, sillä on havaittu käytännössä, ettei lasta ole mahdollista intensiiviselläkään kasvatuksella saada tuntemaan olevansa itselleen vierasta sukupuolta. Olisiko mielestäsi järkevää kasvattaa lapsia valhein, joista he myöhemmin kuulevat kuitenkin totuuden?
Ilmoita asiaton viesti
”Persoonallisuuden piirteiltään ja mieltymyksiltään monenlaiset tytöt tai pojat eivät välttämättä ole transsukupuolisia, joten tällainen lähestymistapa ei huomioi sukupuolen moninaisuutta.”
Eivät toki olekaan, eikä aivan kaikkea mahdollista moninaisuutta ole tarpeen eritellä kiusaamisen ehkäisemiseksi alle 14-vuotiaille lapsille. Persoonallisuuteen ja ihmisen yleiseen monimuotoisuuteen keskittyvä lähestymistapa riittää vallan mainiosti sen ikäisille. Kiusaamista ei ehkäistä yhtään sen tehokkaammin, palasteltiinpa ihmisyyden monimuotoisuutta lapsille miten hienojakoisesti tahansa.
Jos olet vaikkapa viirusilmäinen aasialainen, riittää alle 14-vuotiaille kiusaamisen ehkäisemiseksi kertoa, että ketään ei saa kiusata ulkonäön eikä hänen käyttämänsä kielen/murteen perusteella. Ei tarvitse eritellä kaikkia kansallisuuksia ja rotuja mitä maailmasta löytyy. Jos olet down-lapsi, riittää alle 14-vuotiaille kertoa, että ketään ei saa kiusata kehitysvammaisuuden vuoksi. Ei tarvitse lähteä käymään läpi kaikkia kehitysvammaisuuden alalajeja ja niihin liittyviä erityispiirteitä, tai sitä, miten ne näkyvät eri ikäkausina, tai ovat näkymättä. Ehkä parempiakin esimerkkejä löytyisi.
Kipuilu sukupuolikokemuksen kanssa on sitä paitsi aivan omantyyppisensä ilmiö kuin mitä yllä olevat esimerkit – se voi kadota!
Minusta on yksinkertaisesti väärin leimata 80-95% lapsista mahdollisiksi tuleviksi sukupuolenkorjaajiksi syyttä suotta, koska luonnollisen puberteetin ohitettuaan he hyväksyvät oman sukupuolensa johon ovat syntyneet. Näistä ilmiöistä voitaneen informoida sitä ikäluokkaa, jossa asia ratkeaa lopullisesti asianomaiselle itselleenkin.
Jos olisin sukupuolikokemuksen kanssa kipuileva henkilö, en toivoisi että luokkatoverini jatkuvasti spekuloisivat edes selkäni takana asialla ja asiassa etenemiseni kanssa. Ja kun minulle selviää, että ongelmani johtuivatkin jostain aivan muusta, tuntuisi siinä vaiheessa ikävältä että minut oltaisiin leimattu transsukupuoliseksi, tai että asialla oltaisiin spekuloitu useita vuosia. Ja kuten aiemmin kirjoitin, jos yksinkertaisesti en haluaisi käyttäytyä tyypillisen sukupuoltani edustavan tavoin, eikä asialla olisi mitään tekemistä sukupuolikokemukseni kanssa, en toivoisi että jollakulla pälkähtäisi päähänsä ehdottaa minun olevan transsukupuolinen ja lähtevän spekuloimaan asialla.
”Missä väitetään, että ”tytöstä voi kasvaa mies” ja ”pojasta nainen”?”
Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaassa kehotetaan sivulla 28 pohtimaan: ”Kasvaako kaikista tytöistä naisia ja pojista miehiä?” Tällä kysymyksen asettelulla halutaan selvästi kyseenalaistaa tämä asia, ja ohjataan asiaa pohtivaa opettajaa oppilaineen vastaamaan kysymykseen: ”Ei kasva”.
”Olisiko mielestäsi järkevää kasvattaa lapsia valhein, joista he myöhemmin kuulevat kuitenkin totuuden?”
Tavalliset alle 14-vuotiaat lapset eivät tuota tietoa tarvitse, eikä ole valehtelua siirtää asian kertomista myöhemmäksi. Liian varhainen tieto tässä asiassa aiheuttaa väärintulkintoja, väärinarvioita ja ylilyöntejä, ja on sitä kautta haitallista. Niiden harvojen lasten, joita asia koskee, hoitoprosessissa asia tulee varmasti esille heille itselleen, jolloin he voivat halutessaan tiedottaa asiasta koulukavereitaan ja opettajiaan. Oppilaan vanhemmat voivat opettajien kanssa sopia, millä tasolla asia halutaan tuoda muiden oppilaiden tietoisuuteen, ja miten muiden toivotaan siihen suhtautuvan.
Maailmassa on paljon asioita, joista ei ole tarpeen informoida lapsia. Tämä on niistä yksi. Ei varsinkaan tässä muodossa kuin mitä nyt ollaan tätä tietoa tuputtamassa, vieläpä varhaiskasvatuksessa ja kouluopetuksessa. Eikä tällaista vastuuta ole syytä vierittää varhaiskasvattajien ja koulujen opetushenkilöstön harteille, jotka eivät alan asiantuntijoita ole, eikä varsinkaan tällaisessa tilanteessa, jossa tiedeyhteisökään ei ole asiassa vielä yksimielinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Eivät toki olekaan, eikä aivan kaikkea mahdollista moninaisuutta ole tarpeen eritellä kiusaamisen ehkäisemiseksi alle 14-vuotiaille lapsille.”
Siitä huolimatta haluat eritellä eri ”rodut” ja kehitysvammaisuuden ja niistä mielestäsi voi puhua lapsille, mutta transsukupuolisuudesta ei. Miksi ei? Ei se tartu sen enempää kuin ihonväri tai kehitysvammakaan. Kaikki nämä ovat ihan yhtä synnynnäisiä.
”Viirusilmäinen” aasialainen? Onko tämä mielestäsi korrekti ilmaisu?
”Kipuilu sukupuolikokemuksen kanssa on sitä paitsi aivan omantyyppisensä ilmiö kuin mitä yllä olevat esimerkit – se voi kadota!”
Ja siksikö mielestäsi voi heittää bussin alle ne, joilla se ei katoa? Se ei myöskään ilmaannu tyhjästä, mikäli lapsella on nimi ja sisältö kokemukselleen, joka on synnynnäinen, ei mistään tarttunut.
”…väärin leimata 80-95% lapsista mahdollisiksi tuleviksi sukupuolenkorjaajiksi…”
”…tuntuisi siinä vaiheessa ikävältä että minut oltaisiin leimattu transsukupuoliseksi,…”
Millä lailla transsukupuolisuus on häpeällistä? Ovatko muutkin sairaudet tai poikkeavat tilat kuten syöpä tai kehitysvammaisuus mielestäsi häpeällisiä? Nähtävästi ovat.
Tuossa oppaassa on esitetty asia hiukan huonosti. Lapsesta ei kasva muun sukupuolen edustajaa, vaan hän on sitä jo syntymästään, mikäli on translapsi. Totta tosiaan, lasten joukossa on translapsia, eikä sitä voi kieltää. Riippumatta siitä, onko tila lopullinen vai ei, ei ole mitään syytä estää heitä ilmentämästä esimerkiksi vaattein ja ryhmään kuulumisella omaksi kokemaansa sukupuolta.
Kyllä lapsista ne, jotka ovat transsukupuolisia, tarvitsevat kipeästi tuota tietoa. Kuka tahansa transsukupuolinen voi kertoa, että olisi välttämättä tarvinnut nimeä kokemukselleen ja tukea elämiselle omaksi kokemassaan sukupuolessa jo lapsena. Ei sitä ristiriitaa voi hävittää vain vaikenemalla siitä, muutenhan transsukupuolisia ei olisi lainkaan ollut silloin, kun asioista ei puhuttu. Kyllä siitä vaikeneneminen on nimenomaan valehtelemista kun samalla tv:stä tulvii väkivaltaa ja ruumiita.
Tiedeyhteisö on aivan yksimielinen transsukupuolisuuden olemassaolosta, onhan meidän keskuudessamme aivan elävinä lukuisia transsukupuolisia. Sekään ei siis ole syy siitä puhumisen kieltämiseen edes lapsilta.
Ilmoita asiaton viesti
”Siitä huolimatta haluat eritellä eri ”rodut” ja kehitysvammaisuuden ja niistä mielestäsi voi puhua lapsille, mutta transsukupuolisuudesta ei. Miksi ei?”
Siksi että suurella todennäköisyydellä he, jotka leimattaisiin transsukupuolisiksi, eivät sitä ole. Leimaantumisvaarassa on ainakin kaksi ryhmää:
A) He jotka eivät viihdy sukupuolelleen tyypillisissä asusteissa tai eivät halua muullakaan tavoin ilmentää sukupuolelleen tyypillisinä pidettyjä asioita, mutta eivät koe sukupuoliristiriitaa, vaan viihtyvät siinä sukupuolessa, mitä heidän biologiastaan ja hormonitoiminnastaan on pääteltävissä syntymästä tähän päivään. Ovat siis tavallisia itseensä ja kehoonsa tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät koe minkäänlaista sukupuolihämmennystä. He vaan eivät yhdistä vaatetusta ja käyttäytymistä käsitteeseen sukupuoli, vaan pitävät niitä toisistaan irrallisina asioina.
B) He, joiden hämmennys omasta sukupuolestaan on väliaikaista.
Näiden kahden ryhmän lisäksi on myös vaikutteille altis ryhmä, jotka herkästi alkavat kyseenalaistamaan omaa sukupuoltaan ”trans-vyörytyksen” seurauksena, ja jotka ovat vaarassa ajautua ryhmään B.
Psykoterapeutti James Caspian: ”I’m not anti-trans. I’ve helped hundreds of people while they were transitioning, but when I started to do preliminary research I was taken aback by what I discovered. It wasn’t so much that there seemed to be increasing numbers of younger people, particularly females, transitioning, but that there were so many of them who seemed to be later reversing the transition. Some of those young women were saying they felt they’d made a mistake, but had been influenced by a kind of social movement ramped up by the internet.”
Ja en ole väittänyt etteikö lapsille voisi missään tilanteessa hiiskahtaakaan transseksuaaleista, vaan ettei asiaa tarvitse tuoda esiin siten kuin nyt ollaan tekemässä, eikä _varsinkaan_ (oman määritelmäsi mukaan) ”valehtelun” kautta, koska osa totuudesta jätetään kertomatta. Jos kerrotaan, kerrottakoon koko totuus, tai sitten ei mitään. Muutoin asian voisi ottaa puheeksi silloin jos lapsi asiaa ihmettelee ja alkaa kysellä. Kaikesta ei kannata eikä edes voi tiedottaa ja selitellä etukäteen, vaan luonteva ajankohta on silloin jos asia sattuu tulemaan eteen. Ei viirusilmäisistä aasialaisistakaan tai mistään muustakaan sukujuuriin liittyvistä ominaisuuksista tarvitse kertoa kuin vasta siinä tilanteessa kun lapsi sattuu kohtaamaan omasta ulkonäöstään poikkeavia ihmisiä ja alkaa ihmetellä ja kysellä. Eli jos lapseni törmäisi transseksuaaliin aikuiseen ja ihmettelisi asiaa, en jättäisi selittämättä asiaa siinä kohtaa. Eli lapseni kohdatessa transsukupuolisen toimisin samoin kuin hänen kohdatessaan vaikkapa sukujuuriltaan meistä poikkeavan tai kehitysvammaisen: Jos lapseni ei kysele eikä reagoi (eli oletan ettei hän silloin näe asiassa mitään ihmeellistä ja hyvä niin), en lähde selittelemään mitään, ja jos reagoi, kerron asian taustat.
”Ei se tartu sen enempää kuin ihonväri tai kehitysvammakaan. Kaikki nämä ovat ihan yhtä synnynnäisiä.”
Jos kokemukset katoavat 80-95% todennäköisyydellä, niin näiden lasten osalta transsukupuolisuus ei ole ollut synnynnäistä. Ehkäpä se juurikin on ”tarttunut” heille jostain, jos nyt sitä termiä haluat välttämättä käyttää?
”Viirusilmäinen” aasialainen? Onko tämä mielestäsi korrekti ilmaisu?”
On tässä yhteydessä, eli tässä nimenomaisessa keskustelussamme. (Btw, tämä on ensimmäinen kerta kun elämässäni olen käyttänyt ilmaisua ”viirusilmäinen aasialainen”. Koitin keksiä jonkin esimerkin johon ei niin hanakasti tartuttaisi ja vietäisi keskustelua sen johdosta epäoleellisille urille, ja siksi en esim. valinnut ”tummaihoista afrikkalaista”, joista puhuttaessa sinua tyypillisesti syytetään rasistiksi, mutta ilmeisesti yhtään mistään ihmisen ulkoisista piirteistä ei ole enää korrektia puhua edes tällaisella tasolla? Miksi siis keskittyä transsukupuolisiinkaan? Heidän ominaisuutensa kun näyttäytyvät meille muille pelkästään ulkoisten piirteiden kautta? Tämä koko keskusteluhan on täysin epäkorrekti! *sarcasm*)
Kerroin esimerkin jossa lapsi saattaa kiusata toista ”viirusilmäisyyden” vuoksi. Kyllä mahdolliselle kiusaajalle voi kertoa että viirusilmäisyys johtuu aasialaisista sukujuurista, ilman pienintäkään epäkorrektiuden pelkoa. Viirun muotoisista silmistä puhuminen on sinusta epäkorrektia, mutta transsukupuolisten ulkonäöstä puhuminen on korrektia. En ymmärrä tällaista logiikkaa.
”Ja siksikö mielestäsi voi heittää bussin alle ne, joilla se ei katoa?”
Onko mielestäsi korrektia väittää, että mielestäni bussin alle voi heittää ihmisiä?? Ilmeisesti haluat uskotella itsellesi, että haluan heittää heidät bussin alle, jotta voisit paremmalla omallatunnolla ottaa käyttöösi moisen epäasiallisen keskustelutavan.
”Se ei myöskään ilmaannu tyhjästä, mikäli lapsella on nimi ja sisältö kokemukselleen, joka on synnynnäinen, ei mistään tarttunut.”
Kerrotko, mistä mielestäsi ilmaantuu niiden 80-95% sukupuoliristiriita, joilla kokemus on väliaikainen ja katoaa viimeistään luonnollisen murrosiän jälkeen?
”Millä lailla transsukupuolisuus on häpeällistä? Ovatko muutkin sairaudet tai poikkeavat tilat kuten syöpä tai kehitysvammaisuus mielestäsi häpeällisiä? Nähtävästi ovat.”
On eri asia, onko sinulla oikeasti joku sairaus / poikkeava tila VAI leimataanko sinulla sellainen olevan syyttä suotta. Nyt oli kyse jälkimmäisestä, mutta onnistuit taas jotenkin kääntämään asian päälaelleen. Tosin en voi kenenkään puolesta sanoa, miten hän kokee mitäkin, ja kokeeko häpeällisenä vai muunlaisena, ties vaikka kokevatkin häpeällisenä, who knows? Nyt ei ollut kyse siitä että _minusta_ joku asia olisi häpeällistä. Onko tällaista mielestäsi korrektia väittää?
Virheellisesti leimaantuminen ei välttämättä ole sama kuin ”häpeällinen”. Sinä vedit tämän ilmaisun ”häpeällinen” keskusteluun, en minä. On tuo tunnetila nyt sitten mikä tahansa – häpeä, harmitus virheellisestä leimaantumisesta, tai joku muu ei-niin-positiivinen tunnetila – niin samalla tavalla se voi olla kiusallista kuin on väitetty esimerkiksi seksuaalivähemmistöille olevan kiusallista laittaa ruksi lomakkeen ruutuun ”Rekisteröidyssä parisuhteessa”, koska silloin he joutuvat paljastamaan suuntautumisensa. (Voit korvata sanan ”kiusallista” sillä, miltä omasta mielestäsi tuntuisi laittaa ruksi kohtaan ”Rekisteröidyssä parisuhteessa” jos kuuluisit seksuaalivähemmistöön. Jos mielestäsi ruksin laittaminen taas olisi aivan ok, voit googlettaa seksuaalivähemmistöjen omia mielipiteitä asiasta.) Sukupuolineutraali avioliittolaki kuulemma tarvittiin osaltaan siksi, ettei seksuaalivähemmistöjen enää tarvitsisi paljastaa suuntautumistaan missään yhteydessä. Vastaavastiko nyt ihmettelet, että millä tavalla se muka on häpeällistä? He ”häpeävät” ruksin kirjoittamista tilanteessa jossa ehkäpä tyypillisesti on mukana yksi virkailija, mutta mitään ”häpeämistä”/kiusaantuneisuuden tunteita ei sitten pitäisi olla siinä että luokallinen lapsia tai esiteinejä spekuloi transsukupuolisuudellasi.
Häpeällisyydestä/harmituksesta/kiusallisuudesta tietää vain asianomainen itse – persoonallisuuksia on monenlaisia ja osa voi hyvinkin kokea vaikkapa juuri häpeää, puhuttaisiin kyseisestä ilmiöstä sitten miten paljon tahansa jo päiväkodeista lähtien. Transsukupuolisuudesta on täysin hyväksyttävää kokea harmitusta, sekä asianomaisen itsensä kokemana että kanssaihmisten kokemana. Et voi kieltää heiltä harmituksen tunteita edes korrektiuden nimissä. Transsukupuoliset ovat itsekin todenneet ettei sukupuoliristiriita ja transsukupuolisuus ole mitään tavoiteltavia tiloja. Silloin siitä on täysin luonnollista kokea harmitusta. Harmitusta ja häpeää voi kokea jopa silloin, kun tila on mitä todennäköisimmin ollut tavoiteltava. Kuvitellaan että olisin saanut tietää olevani raskaana, ja kerron siitä saman tien kaikille. Sitten saan kuitenkin keskenmenon. Koen kiusaantuneisuutta, häpeää ja harmitusta siitä että menin kertomaan asiasta ennenaikaisesti kaikille. Toinen esimerkki: vatsanseutuni on pyöristynyt muista syistä. Tunnen kiusaantuneisuutta, häpeää ja harmitusta siitä, että muut luulevat minun olevan raskaana ja spekuloivat sillä selkäni takana.
Huoh, jotenkin tuntuu, että yrität väkisin saada minut sellaiseen valoon, että olisin rasistinen ja trans-fobinen henkilö.
”Tuossa oppaassa on esitetty asia hiukan huonosti. Lapsesta ei kasva muun sukupuolen edustajaa, vaan hän on sitä jo syntymästään, mikäli on translapsi.”
Moni muukin asia on esitetty tuossa oppaassa huonosti, ja sen lisäksi tietoa on jätetty kertomatta. Erään tulkinnan *vink vink* mukaanhan tiedon kertomatta jättäminen on valehtelua. Opas valehtelee. Sitten kun on olemassa keinot todentaa tieteellisen objektiivisesti ja 100% luotettavasti lapsen ”synnynnäinen trans/muunsukupuolisuus”, asiasta voitaisin kertoa kuten muistakin synnynnäisistä poikkeavuuksista. Eli voidaan varmistua, ettei väärälle polulle lähde kukaan sellainen, jonka tuntemukset ovat vain väliaikaisia.
”Riippumatta siitä, onko tila lopullinen vai ei, ei ole mitään syytä estää heitä ilmentämästä esimerkiksi vaattein ja ryhmään kuulumisella omaksi kokemaansa sukupuolta.”
Pukeutumista ei päiväkoti- ja kouluopetuksessa tarvitse yhdistää sukupuolen käsitteeseen millään tavalla, eikä tämä jo tullut selväksi? Kuitenkaan esim. pukuhuoneisiin, suihkutiloihin ja saunaan ei ”translapsi” voi seurata sitä ryhmää johon kokee kuuluvansa.
”Kyllä lapsista ne, jotka ovat transsukupuolisia, tarvitsevat kipeästi tuota tietoa. …”
Tämä on ongelmallista, jos oikeasti transsukupuolisia lapsia on vain 5-20% niistä, jotka kokevat sukupuoliristiriitaa. Jos näistä asioista kerrotaan kuten nyt on kaavailtu, niin ei myöskään voida tässä yhteydessä pimittää sitä tietoa, että kokemus voi olla väliaikainen. ”Vaikeneminen on valehtelemista”.
”Tiedeyhteisö on aivan yksimielinen transsukupuolisuuden olemassaolosta, onhan meidän keskuudessamme aivan elävinä lukuisia transsukupuolisia. Sekään ei siis ole syy siitä puhumisen kieltämiseen edes lapsilta.”
Kirjoitinko että tiedeyhteisö ei olisi yksimielinen _transsukupuolisuuden olemassaolosta_? En. Tiedeyhteisö ei käsittääkseni ole yksimielinen siitä, voidaanko lapsella diagnosoida pysyvä transsukupuolisuus. Vai onko niin että yksimielisyys löytyy, ja vastaus on ”Ei”. Koska kokemus ei suurella todennäköisyydellä ole pysyvä, on vaarallista lähteä tuomaan asiaa päiväkoti- ja kouluopetukseen valehtelun keinoin *vink*.
Joukossamme on ties millaisen diagnoosin saaneita ihmisiä, eikä siltikään olla päädytty kertomaan joka ikisestä erikseen lapsille päiväkodin ja koulun toimesta, vaikka varhainen tieto olisi asianomaisia henkilöitä auttanut. Jatkossa päiväkotien ja koulujen arjesta söisi ison osan erilaisista diagnooseista informoiminen, jos tuolle tielle lähdettäisiin. Mielestäsi päiväkotien ja koulujen henkilöstö valehtelee kaiken aikaa, kun eivät kerro lapsille näistä muistakaan erilaisista synnynnäisistä poikkeavuuksista? Synnynnäisiä poikkeavuuksia on melkoinen määrä. Tätä yhtä ei ole tarpeen nostaa jalustalle ilman että muutkin nostettaisiin esille samassa yhteydessä ja samassa mittakaavassa, mikä taas olisi loputon suo, ja aiheuttaisi turhaa huolta ja hämmennnystä lapsissa, joista ison enemmistön ei näitä asioita tarvitse pohtia.
Maailmasta ei koskaan tule täydellistä paikkaa kaikille.
Ajatus siitä, että transsukupuolisuudesta pitäisi kertoa, kuitenkaan kertomatta sitä että kokemus voi suurella todennäköisyydellä olla väliaikainen, on ehdottoman väärä. Tämä on pääpointtini. En jaksa enää jatkaa keskustelua, jos tämä pointti jatkuvasti ohitetaan. Solonen otti tähän jossain määrin asiallisesti kantaa, kiitos siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Vastauksestasi tulee erittäin selväksi se, että transsukupuolisuudesta pitää olla enemmän tietoa sekä lapsilla että heidän kasvattajillaan ja muilla läheisillä.
Ihmiset, jotka pukeutuvat sukupuolelleen epätyypillisesti, mutta eivät koe sukupuoliristiriitaa, eivät todellakaan ole transsukupuolisia. Kun kaikilla on enemmän tietoa, mitään leimautumista ei tapahdu.
Toisena ryhmänä otit esiin heidät, jotka ilmentävät transukupuolisuuden kaltaisia oireita väliaikaisesti. Heidänkin erottamisekseen varsinaisista transsukupuolisista, tarvitaan tietoa, mutta tietoa ja osaamista, jota on vain alan asiantuntijoilla. Toisin kuin amerikassa, josta näköjään materiaalisi on peräisin, täällä Suomessa on keskitetty alan osaaminen transtutkimusyksiköihin, joiden seula pitää läpäistä päästäkseen hoitoihin. Joillakin tosiaan on jokin muu tila, jota hoidetaan toisin kuin transsukupuolisuutta. Siinä James Caspian on aivan oikeassa, että kaveripiirin mahdollisen mallin seuraaminen ei riitä transsupuolisuusdiagnoosiin. Mikään ”vyörytys”, mitä sillä sitten tarkoitatkaan, ei tee kenestäkään transsukupuolista, koska kenellekään ei voi kasvattaa sukupuolta, joka olisi eri kuin hänen neurobiologinen sukupuolensa.
Miten sitten kertoisit lapsille transsukupuolisista? Mikä on väärin siinä, että kerrotaan sellaisia ihmisiä olevan ja että heidän sukupuolensa on eri kuin sukuelimistä voisi päätellä?
”Jos kokemukset katoavat 80-95% todennäköisyydellä, niin näiden lasten osalta transsukupuolisuus ei ole ollut synnynnäistä.”
Nämä lapset eivät ole transsukupuolisia, jonka diagnoosi edellyttää pysyvyyttä. Heillä on samantapaisia oireita jonkin muun tilan seurauksena ja transtutkimusten yhtenä tavoitteena on juuri erottaa nämä tapaukset.
En todellakaan näe aasialaisia ”viirusilmäisinä”. Mutta miksi pitäisi puhua erityisesti transsukupuolisten ulkonäöstä?
Tuo bussin alle heittäminen on usein käytetty ilmaus, jolla kuvataan tilannetta, jossa jokin ryhmä hylätään. Jos transsukupuolisuudesta vaietaan, ohitetaan translasten tarve saada tietoa omasta tilanteestaan. Jo nimi tilalle on suunnaton helpotus.
Seksuaalivähemmistöt eivät koe häpeää siitä, että ovat mitä ovat ja rekisteröidyssä parisuhteessa. Ongelma on, että aivan yllättäen heitä saatetaan syrjiä tämän tiedon vuoksi ja usein se syrjintä naamioidaan joksikin muuksi, joten siihen on vaikea päästä käsiksi lain suomin keinoin. Siksi termi avioliitto suo heille mahdollisuuden itse valita, missä tilaisuuksissa haluavat tulla ulos kaapista. Niitä näet on päivittäin ja nämä ratkaisut ovat joskus rasittavia. Häpeästä ei todellakaan ole kysymys.
Transsukupuolisen toisaalta on lähes aina pakko tulla kaapista transitiovaiheessa ja epäilemättä se aiheuttaa keskustelua muiden ihmisten parissa. Tämä on tietenkin yksi asia, joka pitää huomioida transitiosta päätettäessä ja on asia, jonka käsittelyyn transihmiset tarvitsevat supportiivista terapiaa.
Minä en todellakaan yritä saada sinua mihinkään valoon, otin vain esiin joitakin itse kirjoittamiasi asioita. Ehkä ne olisi voinut ilmaista toisinkin, mutta sinä teit valinnat.
”Sitten kun on olemassa keinot todentaa tieteellisen objektiivisesti ja 100% luotettavasti lapsen ”synnynnäinen trans/muunsukupuolisuus”, asiasta voitaisin kertoa kuten muistakin synnynnäisistä poikkeavuuksista. Eli voidaan varmistua, ettei väärälle polulle lähde kukaan sellainen, jonka tuntemukset ovat vain väliaikaisia.”
On paljon sairauksia, joita ei pystytä kuvantamaan 100%:sesti. Esimerkkinä vaikkapa kilpirauhassairaudet tai väsymysoireyhtymä, joista lääkäritkin ovat eri mieltä. Pitäisikö näistä sairauksista vaieta, ettei kukaan kehitä samanlaisia oireita? Tiedäthän, että on ihmisiä, jotka lukevat sairaudesta netistä ja ryntäävät samantien päivystykseen, vaikka ovat täysin terveitä? Pitäisikö transsukupuolisuudesta vaieta, kunnes sinua tyydyttävä mittari sille on kehitetty? Asiantuntevat psykiatrit pystyvät sen tunnistamaan, kuten lääkärit tunnistavat monia muitakin sairauksia ilman tuota 100%:sta mittariasi.
”Kuitenkaan esim. pukuhuoneisiin, suihkutiloihin ja saunaan ei ”translapsi” voi seurata sitä ryhmää johon kokee kuuluvansa.”
Miksi? Voisitko perustella?
Pysyvyyden diagnosointia ei voida tehdä yhdellä istunnolla. Siksi transtutkimuksiin kuuluukin vaihe, jolloin henkilö elää omakseen tuntemassaan sukupuolessa ja näin saadaan tuota tietoa tilan pysyvyydestä, kuinkapa muutenkaan?
Kirjoitin jo, että transitiossa transsukupuolisen on vaikea välttää asiasta kertomista. Näin ei kuitenkaan ole monen sairauden kohdalla ja henkilöllä itsellään pitää olla määräysvalta siihen, mitä ja koska hän kertoo muille, ellei sairaus näy päällepäin.
Jos lapsi kokee olevansa transsukupuolinen, pitääkö mielestäsi vetää matto hänen altaan esittämällä, että kokemus ei välttämättä ole todellinen? Yleisesti ei kukaan salaa sitä, että kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat eivät ole transsukupuolisia tai eivät ainakaan tarvitse nykyisiä hoitoja. Se, ketkä ovat, selviää transtutkimuksissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Vastauksestasi tulee erittäin selväksi se, että transsukupuolisuudesta pitää olla enemmän tietoa sekä lapsilla että heidän kasvattajillaan ja muilla läheisillä.”
Kyllä, erityisesti trans-kokemuksen ympärillä painiskelevilla perheillä, lapsilla, ja heidän opettajillaan pitää olla tietoa siitä, että 80-95% todennäköisyydellä epätyypillisesti sukupuolensa kokeva ei ole transsukupuolinen, ja että kokemus on silloin väliaikainen. Muilla lapsilla ei tätä tietoa välttämättä tarvitse olla, mutta kasvattajien on hyvä tämä tiedostaa, varsinkin nyt tässä tilanteessa, jossa asiaa vyörytetään tässä mittakaavassa ”joka tuutista”.
”Ihmiset, jotka pukeutuvat sukupuolelleen epätyypillisesti, mutta eivät koe sukupuoliristiriitaa, eivät todellakaan ole transsukupuolisia.”
Eivät tietenkään ole.
”Kun kaikilla on enemmän tietoa, mitään leimautumista ei tapahdu.”
Selitätkö logiikkaa tämän väittämäsi taustalla? (Mielestäni on vaarassa käydä juuri päin vastoin.)
”Toisena ryhmänä otit esiin heidät, jotka ilmentävät transukupuolisuuden kaltaisia oireita väliaikaisesti. Heidänkin erottamisekseen varsinaisista transsukupuolisista, tarvitaan tietoa, mutta tietoa ja osaamista, jota on vain alan asiantuntijoilla.”
Juuri näin. Tämä on eräs asia josta myöskin olen huolissani, ja tuonut sen esiin aiemminkin tällä foorumilla. Opettajilla ei voi olla sitä tietoa mitä on alan asiantuntijoilla, eli he eivät mitenkään voi tietää onko joku oppilaista oikeasti transsukupuolinen, eikä heille myöskään missään kerrota että kokemus voi suurella todennäköisyydellä olla väliaikainen. Siksi he saattavat näiden uusien opusten innoittamina lähteä tukemaan oppilasta epätyypillisessä sukupuolikokemuksessaan, joka todellisuudessa olisi vain väliaikainen. Tällöin opettajan mahdolliset tukitoimet voivat edesauttaa oppilaan oman virheellisen kokemuksen vahvistumista. Ja transaktivistithan vaativat blokkerihoitoja jo paljon paljon nuoremmille kuin 14-vuotiaille, sekä vaativat myös, ettei reseptin saaminen edellyttäisi psykiatrisia tutkimuksia.
Tuossa aiemminhan Solonen oli samoilla linjoilla tekemistäni johtopäätöksistä, joiden mukaan blokkerihoitoja ei pitäisi tarjota ainakaan alle 14-vuotiaille (joka sekin on mielestäni liian nuori). Ja sinäkin kannatat vahvasti sitä, että tarvitaan tiukka seula, eli tiukat psykiatriset trans-tutkimukset. Osa aktivisteista puolestaan ajaa sitä, ettei mitään tutkimuksia tarvittaisi. Mitä mieltä ole tästä? Pitäisikö näille aktivisteille yrittää puhua järkeä?
”Toisin kuin amerikassa, josta näköjään materiaalisi on peräisin, täällä Suomessa on keskitetty alan osaaminen transtutkimusyksiköihin, joiden seula pitää läpäistä päästäkseen hoitoihin. Joillakin tosiaan on jokin muu tila, jota hoidetaan toisin kuin transsukupuolisuutta.”
Katumistapauksista kertova juttu oli Briteistä. Tiedän että sukupuoliristiriita voi johtua muustakin kuin transsukupuolisuudesta. Onneksi toistaiseksi on tiukka seula. Ja siksi syytä onkin pitää aktiivisesti meteliä jotta tämä käytäntö säilyisi. Nythän osa aktivisteista toivoo Amerikan mallia Suomeenkin. Kai olet tästä tietoinen?
”Siinä James Caspian on aivan oikeassa, että kaveripiirin mahdollisen mallin seuraaminen ei riitä transsupuolisuusdiagnoosiin.”
On ilmeisesti kuitenkin riittänyt siellä mistä Caspian raportoi, eli Briteissä.
”Mikään ”vyörytys”, mitä sillä sitten tarkoitatkaan, ei tee kenestäkään transsukupuolista, koska kenellekään ei voi kasvattaa sukupuolta, joka olisi eri kuin hänen neurobiologinen sukupuolensa.”
Varsinkin jos aktivistit saavat tahtonsa läpi, alkavat kyseiset tapaukset, joista Caspian on huolissaan, lisääntyä täällä Suomessakin.
”Miten sitten kertoisit lapsille transsukupuolisista?”
Huolesi siis on se, ettei lapsi saa tietoa hämmentävästä tilastaan ajoissa, vaikka hän sitä kipeästi tarvitsisi.
Neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitajat voisivat ottaa tämän asiakseen lasten henkilökohtaisten terveystarkastusten yhteydessä, joita on vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin. Kaikilta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan tiedustellaan jo tälläkin hetkellä terveydenhoitajan toimesta sellaisia asioita, joista asiaa tunteva henkilö, eli jatkossa terveydenhoitaja, voi helposti päätellä, että kannattaako edetä jatkokysymyksiin, jotka jo selvemmin tulevat paljastamaan lapsen mahdollisen sukupuoliristiriidan. Näin asiassa voidaan edetä siihen, että asianomainen lapsi saa tietoa siitä mahdollisuudesta, että kyseessä voisi olla sukupuolidysforia, ja että 5-20% todennäköisyydellä kokemus jäisi pysyväksi. Lapselle ja hänen perheelleen kerrotaan, että asia tulee varmistumaan viimeistään luonnollisen murrosiän jälkeen.
”Mikä on väärin siinä, että kerrotaan sellaisia ihmisiä olevan ja että heidän sukupuolensa on eri kuin sukuelimistä voisi päätellä?”
Monikin asia, joita olen jo aiemmin luetellut. Lisättäköön vielä se ettei lapsia kannata tehdä ”vainoharhaisiksi” omasta ja luokkatovereiden sukupuolesta turhan takia, jos eivät todellisuudessa tule törmäämään kyseiseen ilmiöön koko lapsuusaikanaan. Ja kuten aiemminkin kirjoitin, asia voidaan ottaa esiin jos siihen törmätään: Ne lapset, joita asia koskee (eli joille asia on viimeistään selvinnyt ehdottamani terveystarkastuksen yhteydessä tapahtuvan ”haastattelun” johdosta), voivat halutessaan tiedottaa asiasta koulukavereitaan ja opettajiaan. Oppilaan vanhemmat voivat opettajien kanssa sopia, millä tasolla asia halutaan tuoda muiden oppilaiden tietoisuuteen, ja miten muiden toivotaan siihen suhtautuvan.
ST: ”Jos kokemukset katoavat 80-95% todennäköisyydellä, niin näiden lasten osalta transsukupuolisuus ei ole ollut synnynnäistä.”
JH: ”Nämä lapset eivät ole transsukupuolisia, jonka diagnoosi edellyttää pysyvyyttä. Heillä on samantapaisia oireita jonkin muun tilan seurauksena ja transtutkimusten yhtenä tavoitteena on juuri erottaa nämä tapaukset.”
Juuri näin, olen tästä tietoinen. Oma yllä siteerattu kommenttini oli vastaus väittämääsi: ”Ei se tartu sen enempää kuin ihonväri tai kehitysvammakaan. Kaikki nämä ovat ihan yhtä synnynnäisiä.” ..ja pyysin sinua myös kertomaan, mistä mielestäsi ilmaantuu niiden 80-95% sukupuoliristiriita, joilla kokemus on väliaikainen ja katoaa viimeistään luonnollisen murrosiän jälkeen. (Itse olen tietoinen, että esim. Aspergerin oireyhtymään voi liittyä sukupuolidysforiaa. Myös henkilön aiempi kokemushistoria on saattanut laukaista dysforian.) Ja jos asiantuntijan mukaan on syytä olla huolissaan vaikutteille alttiista nuorista tässä asiassa, niin en lähtisi väittämään vastaan. Ajattelen tietenkin myös jo mahdollista tulevaisuutta, jossa trans-aktivistit ovat saaneet tahtonsa läpi (toivottavasti eivät saa). Siksi nyt on syytä meuhkata, mutta meuhkaajien järkevimpiäkin argumentteja yritetään lytätä minkä ehditään.
”En todellakaan näe aasialaisia ”viirusilmäisinä”.”
Voihan viirusilmät ja väärinymmärtäminen! *facepalm* Kyse ei ollut siitä, miten me aikuiset ensisijaisesti miellämme omassa päässämme jonkin tietyn tyypillisen ulkoisen ominaisuuden omaavien ihmisten ryhmän. Pointti oli se, että pienet lapset huomaavat, jos jokin asia henkilön ulkoisissa ominaisuuksissa/ulkonäössä poikkeaa siitä mihin olemme tottuneet. Siitä nyt oli kyse. Jos et tätä ymmärrä, et ymmärrä lapsista paljon muutakaan, jolloin on turha esittää asiantuntijaa lasten suhteen yhtään missään. Tästä asiasta vänkääminen ja (tahallinen?) väärinymmärtäminen kertoo vähintäänkin asenteellisuudestasi. Oletat, että lapset suhtautuvat tiettyihin asioihin automaattisesti vain tietyllä haluamallasi tavalla. Et osaa asennoitua muuta kuin niiden lasten asemaan, jotka joidenkin määritelmien mukaan ovat ”synnynnäisesti transukupuolisia”, ja sitä myös mielellään ovat tulevaisuudessakin.
”Mutta miksi pitäisi puhua erityisesti transsukupuolisten ulkonäöstä?”
Koska lapsen mahdollinen asiaan liittyvä ihmettely lähtee ulkonäöstä tai on vähintäänkin läheisesti kytköksissä siihen, ja lapsi vaatii vastauksia. Transsukupuolinen henkilö, joka ilmentää vastakkaisen sukupuolen tyypillisiä piirteitä kuin johon on syntymässään määritelty, näyttäytyy lapselle siis pitkälti ulkonäöllisten seikkojen muodossa (toki myös mahdollisesti kuultavissa olevien, jos on tehty lähempää tuttavuutta), kun hän sellaisen kohtaa. Osan heistä ulkonäkö (&puheääni) ei aiheuta lapsessa mitään hämmennystä, jolloin hän ei esitä kysymyksiä, ja asia ohitetaan kuin siihen ei liittyisi mitään ihmeellistä. Osan ulkonäkö sen sijaan aiheuttaa lapsessa hämmennystä, jolloin kysymyksiä alkaa sadella, kun hän yrittää ymmärtää miksi ”naisen näköinen” pukeutuu kuin mies, tai ”miehen näköinen” pukeutuu kuin nainen, tms – aikalailla ulkonäkökeskeistä. Toki keskustelu voi sisältää myös lapselle vaikeampia, abstrakteja käsitteitä, jotka lapsi ymmärtää, jos ymmärtää. Eli yhteenvetona: Jos haluamme lisätä lapsen tietoa transsukupuolisista silloin kun hän heistä asiaan törmätessään luonnollisesti kyselee, puhumme mm. heidän ulkonäöstään, koska siitä kaikki lapsen ihmettely lähtee. Aika paljon jäisi lapselle kysymysmerkkejä ilmaan jos ei voisi mitään ulkonäköön liittyvää tässä asiassa ottaa esille. Jos olet sitä mieltä, että ulkonäköön ei ole korrektia missään muodossa viitata, niin miten selittäisit asian lapselle, joka törmää kadulla transsukupuoliseen, joka joko ei ole käynyt läpi transitiohoitoja lainkaan (kaikki eivät niitä halua), tai jonka transitio on kesken?
”Tuo bussin alle heittäminen on usein käytetty ilmaus, jolla kuvataan tilannetta, jossa jokin ryhmä hylätään.”
Hylkäämisestä ei ollut kyse.
”Jos transsukupuolisuudesta vaietaan, ohitetaan translasten tarve saada tietoa omasta tilanteestaan. Jo nimi tilalle on suunnaton helpotus.”
Ylempänä jo ehdotinkin ratkaisua tähän. Miltä kuulostaa?
”Seksuaalivähemmistöt eivät koe häpeää siitä, että ovat mitä ovat ja rekisteröidyssä parisuhteessa.”
En lähtisi yleistämään.
”Ongelma on, että aivan yllättäen heitä saatetaan syrjiä tämän tiedon vuoksi ja usein se syrjintä naamioidaan joksikin muuksi, joten siihen on vaikea päästä käsiksi lain suomin keinoin. Siksi termi avioliitto suo heille mahdollisuuden itse valita, missä tilaisuuksissa haluavat tulla ulos kaapista. Niitä näet on päivittäin ja nämä ratkaisut ovat joskus rasittavia. Häpeästä ei todellakaan ole kysymys.”
Näihin ongelmiin tarjottiin vaihtoehtoisia ratkaisuja (esim. yhteinen ruksitettava kohta avioliitolle ja rekisteröidylle parisuhteelle: ”Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa”, tai yksinkertaisemmin: ”Naimisissa.”), mutta niitä ei haluttu kuunnella. Ja loppujen lopuksi kaikki konkretia, mitä sukupuolineutraali avioliittolaki toi, lepää liitännäislaeissa.
”Transsukupuolisen toisaalta on lähes aina pakko tulla kaapista transitiovaiheessa ja epäilemättä se aiheuttaa keskustelua muiden ihmisten parissa. Tämä on tietenkin yksi asia, joka pitää huomioida transitiosta päätettäessä ja on asia, jonka käsittelyyn transihmiset tarvitsevat supportiivista terapiaa.”
Jos asiaa tuodaan esille lapsille ja esiteineille, ja joukossa sattuu olemaan transsukupuolisia jotka eivät halua tuossa vaiheessa tulla kaapista ulos, voi tilanne olla heille kiusallinen. Muille oppilaille annetaan tarjottimella potentiaalinen spekuloinnin tai pahimmassa tapauksessa kiusaamisen aihe. Aiemmin toiset lapset eivät ole pitäneet ihmeellisenä, ettei tämä yksi lapsista kenties ole käyttäytynyt sukupuolelleen tyypillisesti, mutta nyt heille tarjoillaan potentiaalinen selitys siihen, mistä se voi johtua. Olen ollut itse koululainen ja tiedän että vaikka kiusaajat kuinka olisivat tietoisia kiusaamisen kohteena olevan taustoista, ei se kiusaamista estä – päinvastoin uudet tiedonmuruset yllyttävät kiusaamaan entistä moninaisemmista syistä. Tehokkain lähestymistapa kiusaamisen ehkäisemisessä on yleinen kiusaamiskielto, oli kiusaamisen syy mikä tahansa, ja kiusaamisesta aiheutuvat sanktiot.
”Minä en todellakaan yritä saada sinua mihinkään valoon, otin vain esiin joitakin itse kirjoittamiasi asioita. Ehkä ne olisi voinut ilmaista toisinkin, mutta sinä teit valinnat.”
Sinä teit valinnat miten haluat sanomani tulkita.
ST: ”Sitten kun on olemassa keinot todentaa tieteellisen objektiivisesti ja 100% luotettavasti lapsen ”synnynnäinen trans/muunsukupuolisuus”, asiasta voitaisin kertoa kuten muistakin synnynnäisistä poikkeavuuksista. Eli voidaan varmistua, ettei väärälle polulle lähde kukaan sellainen, jonka tuntemukset ovat vain väliaikaisia.”
JH: ”On paljon sairauksia, joita ei pystytä kuvantamaan 100%:sesti. Esimerkkinä vaikkapa kilpirauhassairaudet tai väsymysoireyhtymä, joista lääkäritkin ovat eri mieltä. Pitäisikö näistä sairauksista vaieta, ettei kukaan kehitä samanlaisia oireita?”
Tuosta syystä ei tarvitse, koska ei ole viitteitä siitä että kukaan alkaisi tällaisia oireita ”kehittää”, ja toisaalta, vaikka alkaisikin, niin ei ole vaaraa siitä, että oireiden ”kehittely” johtaisi peruuttamattomia vaurioita aiheuttaviin toimenpiteisiin. Nyt ollaan lähdetty sille linjalle, että trans- ja muunsukupuolisuutta tulisi pitää täysin normaaleina ja yhtä tavoiteltavina tiloina kuin tavanomaista ristiriidatonta sukupuolikokemusta. Asiaa glorifioidaan sosiaalisessa mediassa. Siksi transsukupuolisuus näyttäytyy tällä hetkellä täysin erilaisessa valossa kuin tavalliset sairaudet, jolloin niistä puhumista ei voi asettaa samalla viivalle.
JH: ”Tiedäthän, että on ihmisiä, jotka lukevat sairaudesta netistä ja ryntäävät samantien päivystykseen, vaikka ovat täysin terveitä?” Pitäisikö transsukupuolisuudesta vaieta, kunnes sinua tyydyttävä mittari sille on kehitetty? Asiantuntevat psykiatrit pystyvät sen tunnistamaan, kuten lääkärit tunnistavat monia muitakin sairauksia ilman tuota 100%:sta mittariasi.”
Tämä aihe (”Pitääkö transsukupuolisuudesta vaieta?”) lienee jo riittävän läpikotaisin koluttu. Olen kertonut kantani ja esittänyt ratkaisuehdotukseni. Ja muista että nyt puhutaan lapsista. Alle 14-vuotiaat ”translapset”, eivät vielä saa trans-diagnoosia psykiatreilta, eivätkä muut heidän ikäryhmästään vielä tietoa tarvitse, ellei asianomainen itse halua tietoa tuoda esiin.
ST: ”Kuitenkaan esim. pukuhuoneisiin, suihkutiloihin ja saunaan ei ”translapsi” voi seurata sitä ryhmää johon kokee kuuluvansa.”
JH: ”Miksi? Voisitko perustella?”
Tätä aihetta on käsitelty jossain aiemmassa blogi-keskustelussa, ja siinä taidettiin tulla kollektiiviseen lopputulemaan siitä, että ei voi. En aloita tuota keskustelua nyt tässä uudelleen. Tämä suositus toki koskee vain yli 7-vuotiaita. Alle 7-vuotiailla on tyypillisesti lupa mennä oman huoltajansa kanssa niin miesten kuin naistenkin puolelle.
”Pysyvyyden diagnosointia ei voida tehdä yhdellä istunnolla. Siksi transtutkimuksiin kuuluukin vaihe, jolloin henkilö elää omakseen tuntemassaan sukupuolessa ja näin saadaan tuota tietoa tilan pysyvyydestä, kuinkapa muutenkaan?”
Tiedän. Toivottavasti tuo käytäntö säilyy.
”Kirjoitin jo, että transitiossa transsukupuolisen on vaikea välttää asiasta kertomista. Näin ei kuitenkaan ole monen sairauden kohdalla ja henkilöllä itsellään pitää olla määräysvalta siihen, mitä ja koska hän kertoo muille, ellei sairaus näy päällepäin.”
Itse taas kirjoitin aiemmin, että trans-asiasta voitaneen informoida aikaisintaan sitä ikäluokkaa, jossa asia ratkeaa lopullisesti asianomaiselle itselleenkin. Silloin tuo ei ole ongelma.
”Jos lapsi kokee olevansa transsukupuolinen, pitääkö mielestäsi vetää matto hänen altaan esittämällä, että kokemus ei välttämättä ole todellinen?”
Oletko varma, että kaikista transsukupuolisiksi itsensä identifioineista lapsista tuntuu siltä, että ”matto vedetään alta?” Oma näkökulmani asiaan ei rajaa mukaan pelkästään niitä lapsia, jotka joidenkin määritelmien mukaan ensinnäkin ovat ”oikeasti transsukupuolisia”, ja sitä myös mielellään ovat tulevaisuudessakin. (Heitäkin varten esitin ratkaisuehdotukseni yllä.) Tieto sukupuoliristiriidan mahdollisesta väliaikaisuudesta voi monille tulla myös helpotuksena. He saavat toivonkipinän siitä, että ristiriitaiset ja ahdistavat tuntemukset saattaisivat myöhemmin kadota. Tämä voi olla myös armollinen tieto. En tekisi sellaista oletusta, että väliaikaisuuden mahdollisuudesta kertominen olisi huonompi vaihtoehto kuin kertomatta jättäminen eli ”valehteleminen”, kun katsotaan isoa kuvaa, eli muitakin kuin heitä, jotka odottavat menevänsä transitiohoitoihin. Kaikkihan eivät hormoni- ja leikkaushoitoja edes halua, vaikka saisivatkin trans-diagnoosin. Esim. se, että kieltäydyit myöntämästä lapsien reaktioita vänkäämällä ja kääntämällä asian itseesi ”en todellakaan näe aasialaisia ”viirusilmäisinä””, vaikkei kyse ollut sinusta eikä myöskään minusta, kertoo yksisilmäisyydestä ja rajoittuneesta ajattelustasi.
”Yleisesti ei kukaan salaa sitä, että kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat eivät ole transsukupuolisia tai eivät ainakaan tarvitse nykyisiä hoitoja.”
Siksi onkin outoa ja vaarallista, että tämä tieto puuttuu Opetushallituksen oppaista. Tätä puutetta pitää kritisoida.
”Se, ketkä ovat, selviää transtutkimuksissa.”
Hyvä niin, mutta noihin tutkimuksiinkaan ei voi täysin luottaa. Katumistapauksia ja detransitioon päätyviä ihmisiä löytyy, ja alkaa ilmeisesti löytymään Suomestakin, tiukasta seulastakin huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuossa aiemminhan Solonen oli samoilla linjoilla tekemistäni johtopäätöksistä, joiden mukaan blokkerihoitoja ei pitäisi tarjota ainakaan alle 14-vuotiaille ”
Tarkkaan ottaen totesin:
”Tuo menee aika yksiin tämän tutkijan käsityksen kanssa, jossa se pysyvä kokemus sijoittuisi 10-13-vuoden ikään.”
Vastuullisesti hormoniblokkereita käyttävät lääkärit asettavat usein kriteeriksi puberteetin tuottamien muutosten ilmenemisen, mikä on tietysti hyvin yksilöllinen asia. Tässä siis kokemuksen pysyvyys ja hormoniblokkerien tarve menevät käytännössä yhtä jalkaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllä, erityisesti trans-kokemuksen ympärillä painiskelevilla perheillä, lapsilla, ja heidän opettajillaan pitää olla tietoa siitä, että 80-95% todennäköisyydellä epätyypillisesti sukupuolensa kokeva ei ole transsukupuolinen, ja että kokemus on silloin väliaikainen.”
Tuo tieto siitä, että sukupuoliristiriitaisia oireita voi aiheuttaa jokin muukin tila, tulee kyseisille henkilöille tutkimusten aikana. Muille, vaikkapa opettajille, en näe siitä olevan mitään hyötyä, ellet katso, että heillä olisi väliaikaisuuteen vedoten oikeus kieltää lapselta kuuluminen hänen omakseen tuntemaansa sukupuoleen.
JH:”Kun kaikilla on enemmän tietoa, mitään leimautumista ei tapahdu.”
ST:”Selitätkö logiikkaa tämän väittämäsi taustalla? (Mielestäni on vaarassa käydä juuri päin vastoin.)”
Kun ihmisille tiedon myötä on selvää, että transsukupuoliset ovat ominaisuudestaan huolimatta normaaleja tavallisia ihmisiä, heitä ei ole mitään syytä kiusata tai syrjiä. Aiemmin vasenkätisiä syrjittiin ja yritettiin pakottaa oikeakätisiksi, nyt tiedetään, että ominaisuus on synnynnäinen ja pysyvä eikä aiheuta kenellekään mitään vahinkoa. Nyt tiedetään myös, että tämä oikeakätiseksi pakottaminen aiheutti heille suurta kärsimystä.
”Siksi he saattavat näiden uusien opusten innoittamina lähteä tukemaan oppilasta epätyypillisessä sukupuolikokemuksessaan, joka todellisuudessa olisi vain väliaikainen. Tällöin opettajan mahdolliset tukitoimet voivat edesauttaa oppilaan oman virheellisen kokemuksen vahvistumista.”
Mitä tarkoitat tässä tukemisella? On tällaisessa tilanteessa, jossa lapsi ilmaisee kuuluvansa eri sukupuoleen, kuin syntymässä on päätelty, aivan normaalia tukea häntä ja ehkäistä siitä aiheutuvaa mahdollista kiusaamista ihan samoin kuin muidenkin ominaisuuksien tapauksessa. Juuri tämä mahdollisuus elää omakseen tuntemassaan roolissa, antaa henkilölle tietoa siitä, onko hänen tuntemuksensa juuri sitä, mitä hän haluaa. Miten se muuten selviäisi?
”Ja transaktivistithan vaativat blokkerihoitoja jo paljon paljon nuoremmille kuin 14-vuotiaille, sekä vaativat myös, ettei reseptin saaminen edellyttäisi psykiatrisia tutkimuksia.”
Kuka vaatii, ettei resepti (mikä resepti?) edellyttäisi psykiatrisia tutkimuksia?
”Osa aktivisteista puolestaan ajaa sitä, ettei mitään tutkimuksia tarvittaisi. Mitä mieltä ole tästä?”
Kuka vaatii sellaista ja missä tilanteessa? Tutkimuksethan ovat tarpeellisia ennen hormoni- ja/tai leikkaushoitoja, mikä on normaali lääketieteellinen käytäntö. Kaikki eivät tarvitse lääketieteellistä hoitoa. Jos heille riittää muutos sukupuolitietoon väestörekisterissä, miksi pitäisi uhrata yhteiskunnan varoja tutkimukseen, josta ei seuraa mitään hoitoa?
”Nythän osa aktivisteista toivoo Amerikan mallia Suomeenkin.”
Mielenkiintoista. Ketkä sitä vaativat?
”Varsinkin jos aktivistit saavat tahtonsa läpi, alkavat kyseiset tapaukset, joista Caspian on huolissaan, lisääntyä täällä Suomessakin.”
Taas kerran, ketkä aktivistit? Kuka on mielestäsi transaktivisti? Ja taas kerran, transsukupuolisuus ei tartu. Ketään ei edes intensiivisellä terapialla saa transsukupuoliseksi eikä muutettua sitä tilaa.
Tarkoitatko, että terveydenhoitaja kysyisi jokaiselta lapselta, oletko transsukupuolinen? Siitä vasta meteli nousisi. Jos taas lapsi ilmaisee olevansa translapsi, oikea menettely on ohjata hänet jatkotutkimuksiin. Terveydenhoitaja ei ole pätevä näitä tutkimuksia suorittamaan.
JH:”Mikä on väärin siinä, että kerrotaan sellaisia ihmisiä olevan ja että heidän sukupuolensa on eri kuin sukuelimistä voisi päätellä?”
ST:”Monikin asia, joita olen jo aiemmin luetellut. Lisättäköön vielä se ettei lapsia kannata tehdä ”vainoharhaisiksi” omasta ja luokkatovereiden sukupuolesta turhan takia, jos eivät todellisuudessa tule törmäämään kyseiseen ilmiöön koko lapsuusaikanaan.”
Nähdäkseni olet ollut vain huolissasi siitä, että transsukupuolisuus tarttuisi. No ei tartu.
Lapsille opetetaan koulussa paljonkin sellaisia asioita, joihin he törmäävät vasta aikuisina ja joihinkin eivät koskaan.
Ulkonäöstä puhuminen transsukupuolisten kohdalla on ongelmallista. Alle murrosikäiset lapsethan eivät juuri eroa sukupuolensa perusteella ulkonäöllisesti toisistaan. Juuri siksi olisi tämän perusteella optimaalista tehdä transitio ennen murrosikää, jolloin hormonit aiheuttavat peruuttamattomia muutoksia myös ulkonäköön ja ääneen. Mutta siinä on myös ongelmansa.
Toisekseen ihmisiä on hyvin erinäköisiä. Monella naisella on erehdyttävästi miehen piirteet ja tämä ilmenee myös naisilla, kun hormonituotanto vähenee. Olethan huomannut tämän ikääntyneiden naisten kasvonpiirteissä? Sama pätee ääneen, siinäkin on melkoiseti variaatioita. Itse olisin haluton leimaamaan ketään transsukupuoliseksi tai miksikään muuksikaan hänen ulkonäkönsä tai äänensä perusteella.
JH:”Seksuaalivähemmistöt eivät koe häpeää siitä, että ovat mitä ovat ja rekisteröidyssä parisuhteessa.”
ST:”En lähtisi yleistämään.”
Jos sinulla on muuta määrällistä tietoa, kertoisitko mihin mielipiteesi perustuu, kun itse olen saanut varsin kattavasti toista tietoa.
”Näihin ongelmiin tarjottiin vaihtoehtoisia ratkaisuja (esim. yhteinen ruksitettava kohta avioliitolle ja rekisteröidylle parisuhteelle: ”Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa”, tai yksinkertaisemmin: ”Naimisissa.”), mutta niitä ei haluttu kuunnella. Ja loppujen lopuksi kaikki konkretia, mitä sukupuolineutraali avioliittolaki toi, lepää liitännäislaeissa.”
Nyt oli kysymys laeista. Ei riitä, että joku yksityisajattelija jossain mainitsee epämääräisesti joistain ratkaisuista. Olisi pitänyt olla lakialoite, minkä nykyään voivat tehdä kansalaisetkin. Ja viimeistään vasta-aloitteessa olisi voitu tehdä tällainen ehdotus. Mutta sellaista ei koskaan tehty.
Se konkretia, mitä tavoiteltiin, oli samaa sukupuolta oleville mahdollisuus avioliittoon keskenään, ja se toteutui nimenomaan avioliittolaissa, ei liitännäislaeissa.
”Sinä teit valinnat miten haluat sanomani tulkita.”
Kannattaa kirjoittaa asiat auki, eikä jättää tulkinnanvaraisuuksia.
”Nyt ollaan lähdetty sille linjalle, että trans- ja muunsukupuolisuutta tulisi pitää täysin normaaleina ja yhtä tavoiteltavina tiloina kuin tavanomaista ristiriidatonta sukupuolikokemusta. Asiaa glorifioidaan sosiaalisessa mediassa.”
Trans- ja muunsukupuolisia tulee kyllä pitää normaaleina ihmisinä. Mutta ”tavoiteltavina tiloina”? Hmm, no antavathan ne sellaisen näköalan sukupuoliin, jota näköjään ei muuten saa. Glorifioidaan? Missä siellä?
”Tätä aihetta on käsitelty jossain aiemmassa blogi-keskustelussa, ja siinä taidettiin tulla kollektiiviseen lopputulemaan siitä, että ei voi. En aloita tuota keskustelua nyt tässä uudelleen. Tämä suositus toki koskee vain yli 7-vuotiaita. Alle 7-vuotiailla on tyypillisesti lupa mennä oman huoltajansa kanssa niin miesten kuin naistenkin puolelle.”
Tämä ei ollut mikään perustelu. Jos jonkin epämääräisen konklaavin jotkut jäsenet ovat olleet tuota mieltä, se ei perustele mitään.
”Itse taas kirjoitin aiemmin, että trans-asiasta voitaneen informoida aikaisintaan sitä ikäluokkaa, jossa asia ratkeaa lopullisesti asianomaiselle itselleenkin. Silloin tuo ei ole ongelma.”
Mitä ikäluokkaa tarkoitat? Monet translapset tietävät jo muutaman vuoden ikäisistä kuuluvansa eri sukupuoleen kuin heidän ulkoisista sukuelimistään voisi päätellä. Niinpä asia tulee monesti ajankohtaiseksi jo kouluiässä ja siksi siitä on tarpeen myös puhua jo silloin. Se ei todellakaan tee kenestäkään muusta transsukupuolista.
”Oletko varma, että kaikista transsukupuolisiksi itsensä identifioineista lapsista tuntuu siltä, että ”matto vedetään alta?””
Kyllä. Etenkin, jos se tehdään ilman mitään näyttöä, että näin olisi juuri tämän lapsen kohdalla. Mitä ”armoa” translapset tarvitsevat? He tarvitsevat vain normaalia hyväksyntää, mikä kuuluu kaikille, ja tarvittaessa hoitoa, kuten muutkin hoidon tarpeessa olevat.
”Esim. se, että kieltäydyit myöntämästä lapsien reaktioita vänkäämällä ja kääntämällä asian itseesi ”en todellakaan näe aasialaisia ”viirusilmäisinä””, vaikkei kyse ollut sinusta eikä myöskään minusta, kertoo yksisilmäisyydestä ja rajoittuneesta ajattelustasi.”
Kiusaamiseen keksitään syy vaikka mistä ja se on yhtä tuomittavaa kenen tahansa kohdalla. En edelleenkään näe aasialaisia ”viirusilmäisinä”. Pidän tuollaista heittoa pelkästään epäkorrektina, minkä sanoinkin jo heti aluksi. Ihmettelen, miksi koet tarpeellisena selitellä sitä joksikin muuksi?
Kiitos diagnoosista, mutta viimeksi tarkistaessani minulla oli kaksi silmää. Aikamoinen diagnostikko oletkin, jos näiden kirjoitusten perusteella päättelet paitsi silmieni lukumäärän, myös ajatteluni rajat. Menisikö tuo ”rajoittunut ajattelu” yhtä pieleen kuin silmieni lukumäärä? Mitä ominaisuuttasi haluaisit minun arvostelevan? Blogialustan säännöt kyllä kieltävät sen, joten antaa olla minun osaltani.
”Hyvä niin, mutta noihin tutkimuksiinkaan ei voi täysin luottaa. Katumistapauksia ja detransitioon päätyviä ihmisiä löytyy, ja alkaa ilmeisesti löytymään Suomestakin, tiukasta seulastakin huolimatta.”
Niinpä, mutta transsukupuolisten kohdalla katujia on vähemmän kuin monien muiden leikkausten ja hoitojen kohdalla, eli sikäli nykyinen hoito on hyvin kilpailukykyinen monien muiden jopa hengenvaarallisiin sairauksiin käytettyjen hoitojen rinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuo tieto siitä, että sukupuoliristiriitaisia oireita voi aiheuttaa jokin muukin tila, tulee kyseisille henkilöille tutkimusten aikana.”
Tarkoittanet hoitoja edeltäviä tutkimuksia, joiden alaikäraja on 14 vuotta?
Siinä tapauksessa lapsi ja hänen vanhempansa saattaisivat AIKAISINTAAN saada tätä tietoa vasta lapsen ollessa 14 vuotta, ja useimmiten vasta myöhemmin, koska 14v on alaikäraja. Miksi tässä kohtaa maton vetäminen alta tuntuisi yhtään sen siedettävämmältä kuin nuorempanakaan? Voiko tätä verrata vaikkapa lapsen saamaan tietoon siitä, että on syntynyt luovutetuista sukusoluista? Mitä aiemmin kerrotaan, sen parempi, jolloin on hyvin aikaa sulatella ja sopeutua tilanteeseen. Näissä yhteyksissä väitetään, että juuri pikkulapsilla olisi paras sopeutumiskyky.
Pienelle lapselle voidaan sanoa (ei nyt välttämättä juuri näillä sanoilla mutta ymmärrät varmaan pointin) että saat kokea persoonallisen monimuotoisuutesi miten koet, mutta älä säikähdä jos nuo kokemukset joskus katoavat tai vaihtuvat, koska niinkin voi joskus käydä. Ihminen on sellainen että hän kehittyy ajatuksiltaan, kokemuksiltaan ja tuntemuksiltaan vielä paljon ennen aikuisikää, ja vielä sen jälkeenkin. Saat rauhassa kasvaa ja kehittyä kokemuksinesi.
”Muille, vaikkapa opettajille, en näe siitä olevan mitään hyötyä,”
Ok, on jo käynyt selväksi että SINÄ et näe tiedosta olevan hyötyä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siitä OIKEASTI olisi hyötyä opettajille tai ainakin osalle heistä. Kaippa tämä tieto tulee tästä pikku hiljaa leviämään, ja ties vaikka olisi seuraavaan oppaaseen lisättynä.
”ellet katso, että heillä olisi väliaikaisuuteen vedoten oikeus kieltää lapselta kuuluminen hänen omakseen tuntemaansa sukupuoleen.”
Kommenttiesi perusteella päiväkoteihin ja kouluihin tulee antaa paljon tietoa transsukupuolisuudesta jotta voitaisiin auttaa lapsuusiän sukupuolidysforiakokemuksista kärsiviä lapsia. Tasa-arvotyö on taitolaji -opashan pyrkii osaltaan tarjoamaan tätä tietoa ja apua kasvattajille. En oikein usko että väliaikaisuustiedon lisääminen materiaaliin saisi opettajan toimimaan kuvaamallasi tavalla, koska opashan kautta linjan tähtää nimenomaan täysin päinvastaiseen suhtautumiseen?
Itsehän olen jatkuvasti esittänyt että ihmisen moninaisuutta tulisi tuoda esiin erillään käsitteestä sukupuoli. Miksi opettajan/kasvattajan tarvitsisi silloin sanoa lapselle että persoonalliseen moninaisuuteesi liittyvä kokemuksesi on vääränlaista, ja että kokemus voi vielä muuttua? Ja voihan väliaikaisuustiedon yhteyteyteen lisätä oppaaseen myös selkeän ohjeistuksen siitä, miten ei AINAKAAN tule toimia väliaikaisuustietoon vedoten. Ja myös suosituksia siitä, miten voitaisiin toimia. Yksi esimerkki ylempänä, jossa kerroin miten pienelle lapselle voidaan kertoa kokemusten ja ajatusmaailman muuttumisesta ihmisen kasvun ja kehittymisen myötä.
Ei ole oikein että suuren enemmistön kustannuksella yritetään valehtelun keinoin suojella pienen joukon tuntemuksia (jotka 80-95% todennäköisyydellä ovat väliaikaisia) ja kuvitelmia (esim. transitiohoitohin pääsystä).
Jos oppaassa kerrotaan epätyypillisistä sukupuolikokemuksista lapsilla, niin kerrotaan myös niiden väliaikaisuudesta 80-95% todennäköisyydellä.
”Kun ihmisille tiedon myötä on selvää, että transsukupuoliset ovat ominaisuudestaan huolimatta normaaleja tavallisia ihmisiä, heitä ei ole mitään syytä kiusata tai syrjiä.”
Haluaisin ensinnäkin kuulla, että mistä syistä transsukupuolisia mielestäsi kiusataan? Ja puhuthan nyt edelleen päiväkoti- ja kouluikäisistä, eli tarkemmin sanottuna heistä, jotka eivät voi olla vielä varmistuneet epätyypillisten tuntemustensa pysyvyydestä? Auttaisiko näihin kiusaamissyihin se, että lapsille kerrotaan persoonallisuuden monimuotoisuudesta jota on sallittua ilmentää monin tavoin kunhan ei riko yhteisesti sovittuja sääntöjä? Ja asetettaisiin kiusaamiskielto ja sanktiot kiusaamisesta?
Jos lapset eivät ole kuulleet transsukupuolisuudesta, ei heillä myöskään voi olla sellaista ”tietoa”, etteivätkö transsukupuoliset olisi ”normaaleja tavallisia ihmisiä”. Tarkoitatko, että lapset jotka eivät tiedä mitään transsukupuolisuudesta (koska eivät ole ilmiöön ikinä törmänneet) kiusaisivat ja syrjisivät transsukupuolisia?
Miksi lapset eivät muka kiusaisi sellaisten ilmiöiden vuoksi jotka ovat heille tuttuja, mutta kiusaisivat kyllä niiden ilmiöiden vuoksi joita eivät tunne? Heillehän kuitenkin on opetettu, että on täysin ok toimia missä ryhmässä haluaa ja pukeutua ja ilmentää itseään miten haluaa, hyvien käytöstapojen ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen rajoissa.
Ja jos siirrytään murrosikäisten ja aikuisten maailmaan, jotka jo asiasta mahdollisesti tietävät enemmän, niin on yltiöoptimistista ajattelua, että jonkin tiedon (minkä nimenomaisen tiedon käytännössä?) saamisen myötä kiusaaminen ja syrjintä vähenisivät. Onhan teineillä ja aikuisilla tietoa aika monen muunkin ihmisryhmän olemassaolosta, mutta silti kiusaamista ja syrjintää esiintyy.
Muistan kouluajoilta, kun erästä uskonnollista poikaa kiusattiin, syrjittiin ja piikiteltiin jatkuvasti uskonnollisuudestaan siitäkin huolimatta, että erilaisia uskontoja oli opetettu ekaluokasta lähtien. Miten selität tämän?
”Aiemmin vasenkätisiä syrjittiin ja yritettiin pakottaa oikeakätisiksi, nyt tiedetään, että ominaisuus on synnynnäinen ja pysyvä eikä aiheuta kenellekään mitään vahinkoa. Nyt tiedetään myös, että tämä oikeakätiseksi pakottaminen aiheutti heille suurta kärsimystä.”
Miten ja mihin kaikkeen lasta ”pakotetaan” ja kenen toimesta, mikäli trans-tietoutta ei tuotaisi päiväkoteihin ja kouluihin, vaan asia tuotaisiin persoonallisuuksien monimuotoisuutena ja turhan sukupuolittamisen vähentämisenä?
ST: ”Siksi he saattavat näiden uusien opusten innoittamina lähteä tukemaan oppilasta epätyypillisessä sukupuolikokemuksessaan, joka todellisuudessa olisi vain väliaikainen. Tällöin opettajan mahdolliset tukitoimet voivat edesauttaa oppilaan oman virheellisen kokemuksen vahvistumista.”
JH: ”Mitä tarkoitat tässä tukemisella?”
Sanopa se. Nimittäin opaskaan ei tätä avaa sen kummemmin, vaikka ohjeistaa nimenomaan tukemaan. Itsekin peräänkuulutat sitä ettei tulkinnanvaraisuudelle tulisi jäädä sijaa. Saatat peräänkuuluttaa sitä tällä palstalla, jossa sillä ehkä on lähinnä viihdearvoa, ja se hyväksyttäköön (tosin kellään täällä ei ole velvollisuutta totella sinua), mutta päiväkoteihin ja kouluihin suunnatuissa oppaissa tulkinnanvaraisuuden välttäminen tulisi olla monin verroin tärkeämpää. Ja erityisen vakavasti otettavissa asioissa tulkinnanvaraisuuden eliminoiminen tulee olla sääntö eikä poikkeus.
Mutta avaan nyt hieman tarkemmin omaa logiikkaani silläkin uhalla, että ryhdyt taas vaatimaan todistusaineistoa ja lähdeviitteitä tms. Tiedoksi jo etukäteen etten niitä aio tarjota. Et ole itsekään tarjonnut todistusaineistoa juurikaan mihinkään. Spekulointi ilman tieteellisen tarkkaa todistusaineistoa on US-foorumeilla hyvin yleistä. Let’s deal with it.
Tasa-arvotyö on taitolaji -opas ohjaa opettajia ”tukemaan” lasta epätyypillisessä sukupuolikokemuksessaan. Opas jättää kuitenkin auki sen, mitä nämä tukitoimet ovat. Tuen muodosta päättäminen jää opettajien vastuulle. ”Gender-ideologiaan taipuvainen” opettaja saattaa tässä kohtaa lähteä esimerkiksi vahvistamaan lapsen käsitystä siitä, että tämä olisi ”syntynyt väärään kehoon” (josta siis eivät oikeastaan puhu muut kuin asialle vihkiytyneet, mutta heitäkin on opettajien joukossa), mikä entisestään ruokkisi lapsen dysforiaa, joka pahimmillaan voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin tai sitäkin pidemmälle. Jos opettaja kertoo lapselle, että keho on korjattavissa vastaamaan ”aivojensa sukupuolta”, voi herkimpiä oppilaita alkaa todenteolla pelottamaan ja ahdistamaan tulevaisuudessa odottavat kirurgiset operaatiot, eikä tämä ole mikään ihme. (Lapsella voi esim. olla veren näkemiseen ja leikkauksiin liittyviä traumoja, tai pelkoa näitä asioita kohtaan muuten vaan, joita aika monella lapsella on luonnostaan.)
Koska opettajat eivät ole trans- ja muunsukupuolisuuden asiantuntijoita, ovat he tosi pahassa paikassa, mikä oppaassa myönnetäänkin. Esim. tuossa kohtaa opasta olisi ollut oivallinen paikka tuoda esiin, että nämä epätyypilliset sukupuolikokemukset ovat väliaikaisia 80-95% todennäköisyydellä. Siitä gender-ideologiaan taipuvainen opettaja voisi jo vetää johtopäätöksen, ettei välttämättä kovin suurella innokkuudella kannata lähteä vahvistamaan ja tukemaan lapsen käsitystä väärään kehoon syntymisestä eikä tukemaan häntä trans- tai muunsukupuoliseksi kasvamisessa ainakaan yllä mainituin tavoin.
Oppaassa tulisi olla ohjeistusta siihen, että MITEN näitä lapsia sitten tulisi tukea, jos kerta pitää tukea jotenkin eri tavalla kuin heitä jotka eivät koe epätyypillisiä sukupuolikokemuksia. Opas jättää paljon asioita auki ja sysää vastuuta asiaa tuntemattomalle opettajalle. Oppaassa ei vedetä rajoja sille, mitä kaikkea ja miten yksityiskohtaisesti lapsille voidaan kertoa. Tämä on väärin, vaarallista ja huolestuttavaa.
Olettaisin että näihin aihepiireihin on kuitenkin olemassa jonkinlaisia virallisia suosituksia jossain lääkäreiden tietokannoissa tms. Voimmeko luottaa, että aivan kaikki opettajat, jotka kipuilevia lapsia kohtaavat, pääsevät/osaavat hakeutua kaikissa tapauksissa juuri oikeiden suositusten ja tietolähteiden luokse, tilanteessa jossa jotkut eivät edes voi luottaa siihen, ettei opettaja lähde nonsoleeraamaan lapsen kokemusta tietäessään sen mahdollisesti väliaikaiseksi ja luettuaan Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan?
”–aivan normaalia tukea häntä ja ehkäistä siitä aiheutuvaa mahdollista kiusaamista ihan samoin kuin muidenkin ominaisuuksien tapauksessa. ”
Toki pitää ehkäistä kiusaamista. Oppaassa mainitaan erikseen kiusaamisen ehkäiseminen ja muiden puolustaminen. Mutta miten opettaja TUKISI lasta kasvussa omaan sukupuoleensa silloin jos lapsi ei tunne kuuluvansa tyttöjen tai poikien ryhmään? Entä miten opettaja tukee lasta kasvussa jos lapsi ei tunne kuuluvansa kumpaankaan ryhmään? Ja nyt ei puhuta kiusaamisen ehkäisemisestä.
”Kuka vaatii, ettei resepti (mikä resepti?) edellyttäisi psykiatrisia tutkimuksia?”
”Kuka vaatii sellaista ja missä tilanteessa? Tutkimuksethan ovat tarpeellisia ennen hormoni- ja/tai leikkaushoitoja, mikä on normaali lääketieteellinen käytäntö.”
Niinpä.
Jos haluat ihmisten nimiä, niin kehottaisin itse googlaamaan. En ala tässä yksityishenkilöiden nimiä jakelemaan. Ja ehkei nyt vielä vaatimalla vaadita, mutta paheksutaan sitä ettei pelkkä oma ilmoitus kokemuksesta riitä saamaan blokkerihoitoja jo murrosiän kynnyksellä. Sanoisinko että vaarallista kehitystä…
”Kaikki eivät tarvitse lääketieteellistä hoitoa. Jos heille riittää muutos sukupuolitietoon väestörekisterissä, miksi pitäisi uhrata yhteiskunnan varoja tutkimukseen, josta ei seuraa mitään hoitoa?”
Olenko tässä keskustelussa väittänyt näin? Enkä jaksa enää tämän enempää lähteä rönsyilemään. Tuo ei liity siihen miten opettajia ohjeistetaan Opetushallituksen toimesta, ja sen mahdollisiin seurauksiin.
Ja kyse oli siitä että eräät tahot haluavat aloittaa blokkerihoidot jo murrosiän kynnyksellä (pelkällä omalla ilmoituksella), niin eiköhän tähtäimessä ole mahdolliset hormoni- ja leikkaushoidot tulevaisuudessa (ilmeisesti nekin vain omalla ilmoituksella). Ei kai blokkerihoitojen aloitukselle muita motiiveja voi olla? Toivotaan tosiaan etteivät tällaiset vaatimukset koskaan toteudu.
”Tarkoitatko, että terveydenhoitaja kysyisi jokaiselta lapselta, oletko transsukupuolinen? Siitä vasta meteli nousisi.”
En tarkoita.
”Jos taas lapsi ilmaisee olevansa translapsi, oikea menettely on ohjata hänet jatkotutkimuksiin. Terveydenhoitaja ei ole pätevä näitä tutkimuksia suorittamaan.”
En tarkoittanut että terveydenhoitaja tekee lapselle trans-tutkimuksen ja kertoisi hänelle tuloksen. Mainitset jatkotutkimukset. Tässä nyt vaan mietin että mitä tarkoitetaan kasvurauhalla? Rikkovatko nuo tutkimukset lapsen kasvurauhaa? Tehdäänkö trans-tutkimuksia (niitä kai tarkoitat?) koskaan päiväkoti-ikäisille ja alakouluikäisille lapsille, joilla murrosikä ei ole alkanut tai edennyt riittävästi, vai mitä tutkimuksia tarkoitat? Ja vastauksenihan siis koski seuraavaa kysymystäsi ja toteamuksiasi:
”Kyllä lapsista ne, jotka ovat transsukupuolisia, tarvitsevat kipeästi tuota tietoa. Kuka tahansa transsukupuolinen voi kertoa, että olisi välttämättä tarvinnut nimeä kokemukselleen ja tukea elämiselle omaksi kokemassaan sukupuolessa jo lapsena.”
”Miten sitten kertoisit lapsille transsukupuolisista?”
Itse ehdotit että asiasta kertoo opettaja, mutta nyt terveydenhoitajakaan ei olisi kertomiseen soveltuva henkilö… (eikö tunnukin kivalta tämä tahallinen väärinymmärtäminen? ;))
Jos todella on niin että nuoremmillekin lapsille on tarjolla mainitsemiasi (jatko)tutkimuksia, niin voin helposti yhtyä mielipiteeseesi siitä, että tutkimusyksikössä on sopivaa kertoa lapselle epätyypillisen sukupuolikokemuksen väliaikaisuuden mahdollisuudesta. Kyseenalaistan kuitenkin noin nuorille tehtävät tutkimukset kasvurauhan häiriintymisen vuoksi.
”Nähdäkseni olet ollut vain huolissasi siitä, että transsukupuolisuus tarttuisi. No ei tartu.”
Ei ole ollut ainoa asia josta olen huolissani. Ja jos tarkoitat, että se tarttuisi kosketuksesta tai hengitysilmasta, niin olet oikeassa siinä että ei tartu.
Vaikutuksille alttiit ihmiset on mainittu tässä yhteydessä ihan asiantuntijankin suulla. Huolenaihe on ilmaistu myös siltä taholta.
”Alle murrosikäiset lapsethan eivät juuri eroa sukupuolensa perusteella ulkonäöllisesti toisistaan.”
Niinkö? Itselle ei ole koskaan tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia erottaa tyttöjä pojista tai toisin päin. Enkä ole kuullut muillakaan olleen haasteita tässä asiassa. Joitakin harvinaisia tapauksia voi toki olla olemassa, joihin en ole sattunut törmäämään, mutta nyt olikin kyse yleistyksestä, joka ei nähdäkseni voi pitää paikkaansa.
”Juuri siksi olisi tämän perusteella optimaalista tehdä transitio ennen murrosikää, jolloin hormonit aiheuttavat peruuttamattomia muutoksia myös ulkonäköön ja ääneen.”
Tämä lienee syynä miksi blokkerihoidot haluttaisiin saataville jo ennen murrosiän alkamista. Kiva että olemme edes tässä asiassa samaa mieltä siitä, ettei niitä tuolloin ole syytä aloittaa.
”Itse olisin haluton leimaamaan ketään transsukupuoliseksi tai miksikään muuksikaan hänen ulkonäkönsä tai äänensä perusteella.”
Niin voi kuitenkin käydä, mikäli lapsia ruvetaan informoimaan transsukupuolisuudesta. Ja voihan transsukupuolisen kohtaaminen tapahtua vaikkapa tv:n välityksellä, jolloin ohjelmatietojen perusteella aikuiselle on selvää, että kyseessä todella on transsukupuolinen. Sama keskustelu käydään silloinkin lapsen kanssa.
”Jos sinulla on muuta määrällistä tietoa, kertoisitko mihin mielipiteesi perustuu, kun itse olen saanut varsin kattavasti toista tietoa.”?
Näiden keskustelujen yksi idea lienee yrittää ymmärtää toisin ajattelevien ajatusmaailmaa, ja katsoa että päästäänkö edes osittaiseen yhteisymmärrykseen. Joistain asioista voi olla keskustelun kannalta aiheellista tiedustella todisteita, mutta toisista ei niinkään.
Tämä keskusteluhaara lähti siitä että leimaantuvatko vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksia ilmentävät lapset, jos heidän sukupuolisella suuntautumisellaan lähdetään spekuloimaan sen jälkeen ja sen johdosta, kun lapset ovat saaneet kuulla trans- ja muunsukupuolisuudesta. Jos et olisi tuonut keskusteluun omaa tulkintaasi siitä, että ”leimaantuminen on yhtä kuin HÄPEÄLLISYYS”, olisimme säästyneet paljolta.
A i v a n sama tämän keskustelun kannalta, että mikä yksittäinen ei-niin-positiivinen asiantila tai tunnetila saattaisi tuollaiseen tilanteeseen liittyä.
Koska minulla ei todellakaan ole mitään määrällistä tietoa asiasta, niin silloin en voi tietenkään täysin kieltää etteikö asiaan VOISI liittyä myös häpeäntunnetta, koska persoonia on niin monenlaisia. Se mahdollisuus on silloin otettava huomioon, ilman parempaakaan tietoa, jota ei mielestäni tässä kyseisessä tapauksessa edes ole mitenkään mahdollista saada, ellet sitten haastattele ja profiloi joka ikistä vähemmistöryhmän edustajaa, ja varmista vielä valheenpaljastustestillä, etteivät he vain sano muuta ja ajattele toista. Tällaistako todistusaineistoa sinulla on hallussasi?
Ehkä juuri tämä on se suurin ero joka vaikuttaa näkökulmiemme taustalla. Itse pyrin parhaani mukaan huomioimaan mahdollisimman monta näkökulmaa, ja mahdollisimman moninaiset ihmisryhmät erilaisine persoonallisuuksineen, ja tähän huomiointiin väkisinkin liittyy myös erilaisten kokemusten ja tuntemusten huomioonottaminen, joita ihmisillä yleisesti tiedetään olevan. En näe mitään ihmeellistä sen toteamisessa, että osa jonkin vähemmistön edustajista saattaisi jossain tilanteessa kokea häpeää identiteettinsä tai suuntautumisensa vuoksi? Sinällään ikävää jos näin on.
Joko tätä asiaa on kirjoitettu riittävän auki, jottei sinulle jää tulkinnanvaraa ja väärinymmärtämisen mahdollisuutta? Ehkä kannattaisi joskus oppia sietämään myös pientä tulkinnanvaraisuutta? Useimmiten se pääpointti on sieltä kyllä pääteltävissä, jos vain tahtoa ja empatiakykyä löytyy.
Nyt joku voisi huomauttaa että sama koskee Opetushallituksen opasta – senkin suhteen tulisi sietää tulkinnanvaraisuutta. Tuo opas on kuitenkin täysin eri asia, koska tulkinnanvaraisuus voi sen kohdalla johtaa ylilyönteihin jotka aiheuttavat vaaraa herkälle, vaikutteille alttiille ihmisryhmälle, eli lapsille. Ellei opasta haluta täydentää puutteellisilta osin, olisi syytä poistaa kaikki maininnat liittyen epätyypillisiin sukupuolikokemuksiin ja niiden tukemiseen.
”Kannattaa kirjoittaa asiat auki, eikä jättää tulkinnanvaraisuuksia.”
Jaa ettäkö vieläkin tarkemmin pitäisi kirjoittaa… Arvostan kuitenkin ettet ole mikään tl;dr -tyyppinen henkilö (joita löytyy paljon eräästä viiteryhmästä). Moni muu olisi jo luovuttanut.
Olen todellakin huomannut että jos on pienikin tulkinnanvaraisuus, tarjoutuu siitä heti mainio väärinymmärtämisen paikka, johon hanakasti tartutaan. Väsytystaktiikkaako?
”Glorifioidaan? Missä siellä?”
Löydät varmasti itsekin jos kiinnostaa ja koet tuon sijaintitiedon välttämättömäksi. Mutta kuka tietää, saatat henkilökohtaisesti ollakin sitä mieltä, ettei kyseinen tapa esittää asia mitään glorifiointia ole, who knows? Kukin kuitenkin kokee tavallaan. Kenenkään kokemusta ei tulisi nonsoleerata.
”Tämä ei ollut mikään perustelu. Jos jonkin epämääräisen konklaavin jotkut jäsenet ovat olleet tuota mieltä, se ei perustele mitään.”
No, voit itse kuvitella mitä tapahtuu kun vaikkapa tytöksi itsensä kokeva esiteini-iässä oleva poika menee tyttöjen pukuhuone- ja suihku/saunaosastolle uimahallissa. Tai, voit kuvitella mitä mieltä enemmistö suomalaisista asiasta olisi. Tämäkin keskusteluhaara voitaisiin puolestani lopettaa tähän.
”Mitä ikäluokkaa tarkoitat?”
Sitä, jolloin väitetään pysyvän sukupuolikokemuksen varmistuvan. Itse tosin kyseenalaistan tämänkin, että voiko kaikilla näillä diagnoosin saaneilla lapsilla olla 100% varmuudella pysyvä sukupuolikokemus, vai pitäisikö odottaa että murrosikä on kunnolla ohitettu. Toisilla murrosikä vasta alkaa 14-vuotiaana, ja eikös se voi jatkua jonnekin 18-19 -vuotiaaksikin asti? Ja Wikipedia tietää kertoa että ”Tytöillä estrogeenitasot saavuttavat aikuisen naisen tason noin 23 vuoden iässä” ja että ”Miehillä sen sijaan testosteronitasot kohoavat hitaasti vielä noin 27-vuotiaaksi saakka.”
”Monet translapset tietävät jo muutaman vuoden ikäisistä kuuluvansa eri sukupuoleen kuin heidän ulkoisista sukuelimistään voisi päätellä. Niinpä asia tulee monesti ajankohtaiseksi jo kouluiässä ja siksi siitä on tarpeen myös puhua jo silloin. Se ei todellakaan tee kenestäkään muusta transsukupuolista.”
Alkaa mennä toistoksi. Olen jo tuonut esiin ehdotukseni, ja tiedät myös ihmetykseni.
”Kyllä. Etenkin, jos se tehdään ilman mitään näyttöä, että näin olisi juuri tämän lapsen kohdalla.”
Lapsi kokee että ”matto vedetään alta” jos mainitaan että tila on pysyvä 5-20% todennäköisyydellä? Ja siksi tämä tieto tulee salata? Tämä on mielestäni sellainen väite että tästä kyllä tarvitaan jotain muitakin todisteita kuin sinun sanasi. Jostain on löydyttävä varteenotettavien asiantuntijoiden tekemä ohjeistus siitä, että tämä tieto tulee jättää näissä yhteyksissä kertomatta, sekä on löydyttävä myös perustelut.
”Mitä ”armoa” translapset tarvitsevat? He tarvitsevat vain normaalia hyväksyntää, mikä kuuluu kaikille, ja tarvittaessa hoitoa, kuten muutkin hoidon tarpeessa olevat.”
Tästäkin kieltämättä kaipaisin tutkimustietoa, etteikö yksikään lapsi kokisi huojennusta siitä tiedosta, että hänen trans-kokemuksensa saattavat kadota myöhemmin..
”Ihmettelen, miksi koet tarpeellisena selitellä sitä joksikin muuksi?”
Ei ollut ”muuksi selittelyä”. Olin ilmeisesti jättänyt tulkinnanvaraisuuksia, koskapa tulkintasi oli väärä, joten koin tarpeelliseksi kirjoittaa asiat auki. Sitähän itsekin suosittelit.
”Kiitos diagnoosista, mutta viimeksi tarkistaessani minulla oli kaksi silmää. –”
Jos tiedät mitä tarkoittaa bussin alle heittäminen (itse en rehellisesti sanoen muista kuulleeni ilmaisua aiemmin), niin kyllä silloin luulisi että tiedät myös mitä tarkoittaa vieläkin yleisempi ilmaus ”yksisilmäinen”. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?…
Ilmoita asiaton viesti
Huooh. Tuo OPH:n opas on tarkoitettu nimensä mukaisesti avustamaan opettajia sukupuolten tasa-arvotyössä ja ansiokkaasti siinä on huomioitu myös transsukupuoliset ja heistä muunsukupuoliset. Se ei kuitenkaan ole tyhjentävä opas transsukupuolisuudesta, joten siihen tuskin lisätään mainintaa tilan mahdollisesta väliaikaisuudesta, koska koulussa toimitaan tässä ja nyt tilanteessa eikä mietitä, mitä voisi tapahtua joskus. Jos sellaista kaipaa, kannattaa tutustua alan yleisesti hyväksyttyyn kirjallisuuteen ja Trasekin (trans- ja intersukupuolisten potilasjärjestö) ja Setan Transtukipisteen sivuihin.
Noista pukuhuoneista ja vessoista valitettavasti joudutaan keskustelemaan vielä monesti, jos yli 7-vuotiaat transihmiset eivät saisi käyttää omakseen tuntemansa sukupuolen tiloja. Koulussa olisi julmaa pakottaa pienet translapset eri vessaan kuin muut hänen omakseen tuntemansa sukupuolen edustajat. Ja tämä jatkuisi koko kouluajan. Ja tämä julma suhtautuminen siitä huolimatta, ettei translapsi ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, kaikkein vähiten häirinnyt ketään seksuaalisesti. On selvää, että naisten ja miesten erillisille pukutiloille on perusteet. Mutta ne perusteet eivät ole erilaiset sukuelimet, vaan häiritsevä käyttäytyminen. Oletko koskaan kuullut minkään ikäisen translapsen tai -aikuisenkaan syyllistyneen seksuaaliseen häirintään? Ai niin, mutta kirjoitustesi perusteella mielestäsi yhden henkilön mielipide tai teko tai edes mahdollisuus siihen riittää leimaamaan koko ryhmän, mikäli et itse satu kuulumaan siihen.
Ei sitten saatu näyttöä juuri millekään väitteistäsi, vaikka sinulla väittäjänä on täysi todistusvastuu. Jos mikä on vaarallista, niin perusteettomien väitteiden esittäminen pienistä haavoittuvista ryhmistä. Ne juuri johtavat kiusaamiseen ja syrjimiseen.
Sille en voi sitten mitään, jos et näe lasten ja nuorten kasvonpiirteiden yhdenmukaisuutta sukupuolesta riippumatta, kun ei lasketa eri tavalla leikattuja tukkia tai vaatetusta. Tai samaa ilmiötä ikääntyneillä, joilla sukuhormonien tuotanto on laskenut.
Tuosta tarttumisesta sen verran, että ei transsukupuolisuus tartu siitä tiedostakaan, että sellaisia ihmisiä on. Kuten jo mainitsin, on toki olemassa ihmisiä, jotka jostain sairaudesta luettuaan ryntäävät heti lääkärille, mutta se on ihan oma tilansa, johon on kyllä hoitoakin, jos sitä hakee. Eikä todista kenestäkään muusta mitään.
Olet siis sitä mieltä, että toisen nimittäminen ”yksisilmäiseksi” ja hänen ymmärrystään ”rajoittuneeksi” tuntematta ihmistä muutamaa kirjoitusta lukuunottamatta, on asiallista keskustelua. Minä en ole. Pidän sitä erittäin asiattomana ja huonona tapana, jonka tarkoitus on vain mitätöidä toisen mielipide ja tiedot. Yleensä se on osoitus argumenttien puutteellisuudesta ja loppumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Se ei kuitenkaan ole tyhjentävä opas transsukupuolisuudesta, joten siihen tuskin lisätään mainintaa tilan mahdollisesta väliaikaisuudesta, koska koulussa toimitaan tässä ja nyt tilanteessa eikä mietitä, mitä voisi tapahtua joskus. Jos sellaista kaipaa, kannattaa tutustua alan yleisesti hyväksyttyyn kirjallisuuteen ja Trasekin (trans- ja intersukupuolisten potilasjärjestö) ja Setan Transtukipisteen sivuihin.”
Siksi päiväkoti- ja opetushenkilöstön tulee tulkita tämänhetkinen tila persoonallisuuksien monimuotoisuuden näkökulmasta, koska ei tosiaankaan voida tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se, miten nykyisyydessä asiaan suhtaudutaan, voi vaikuttaa siihen miten asianlaita on tulevaisuudessa. Esimerkkejä ylilyöntien vaikutuksista löytyy aiemmista kommenteistani.
On erittäin kyseenalaista tuoda OPETUSSUUNNITELMAN OHI tällaisia erityistä harkintaa vaativia sisältöjä. Ei opetussuunnitelmaan eikä opettajien koulutukseen ole sisältynyt mitään tietoa asiasta, eikä heitä ole koulutettu toimimaan mahdollisten transsukupuolisten kasvun tukijoina. On väärin edellyttää ja vaatia heitä perehtymään tällaiseen aihealueeseen, joka on kaikkea muuta kuin ”leikin asia”, ja joka on tähän saakka yksinomaan kuulunut terveydenhoitoalan ja psykiatrian ammattilaisille.
”Noista pukuhuoneista ja vessoista valitettavasti joudutaan keskustelemaan vielä monesti, jos yli 7-vuotiaat transihmiset eivät saisi käyttää omakseen tuntemansa sukupuolen tiloja.”
Muutos ei auttaisi heitä, jotka eivät halua ”tulla kaapista ulos”. Keskustella voi toki, mutta tuskin tulee johtamaan muutoksiin pukuhuone- suihku- ja saunatilojen osalta siinä mielessä että tiloja voisi jatkossa käyttää sen mukaan mitä itselleen oikeaksi kokee. Todennäköisempää olisi että epätyypillisesti kokeville järjestettäisiin tarpeen mukaan erillisiä tiloja käyttöönsä. ”Eristämisestä” toki nousisi älämölö.
”Koulussa olisi julmaa pakottaa pienet translapset eri vessaan kuin muut hänen omakseen tuntemansa sukupuolen edustajat. Ja tämä jatkuisi koko kouluajan.”
On liioiteltua puhua ”pienten lasten pakottamisesta” tiettyyn vessaan. Erittäin epäuskottavaa olisi, että lapsi tulisi saamaan sapiskaa jäädessään kiinni ”väärän” vessan käyttämisestä. Tai että kukaan olisi kyttäämässä ja estämässä lapsen pääsyä tiettyyn vessaan. Ja koska jo tälläkin hetkellä yhteiskäyttöiset vessat ovat päiväkodeissa ja kouluissa yleisiä, niin tuskin kellään on mitään sitä vastaan, että joka paikassa olisi vähintään yksi vessa, jota voi käyttää kuka tahansa.
WC-järjestelyt ovat kuitenkin irrallisia siitä, miten opettajat toteuttavat opetussuunnitelman mukaista opetustaan, josta nyt tässä keskustelussa oli kyse. Erilaisia WC-järjestelyjä on syytä edistää niiden lainsäädäntöjen kautta jotka nytkin niitä ohjaavat (rakennus- ja kiinteistöala). En nyt oikein näe miten tämä WC-asia liittyy tässä käytävään keskusteluun millään tavalla.
Ja tämäkö oli ainoa vastaus, kun kysymys kuului:
”Haluaisin ensinnäkin kuulla, että mistä syistä transsukupuolisia mielestäsi kiusataan? Ja puhuthan nyt edelleen päiväkoti- ja kouluikäisistä, eli tarkemmin sanottuna heistä, jotka eivät voi olla vielä varmistuneet epätyypillisten tuntemustensa pysyvyydestä?”
”Ei sitten saatu näyttöä juuri millekään väitteistäsi”
Ja sitäkin vähemmän saatiin näyttöä sinun väitteillesi. Pyöreät nolla.
”Tuosta tarttumisesta sen verran, että ei transsukupuolisuus tartu siitä tiedostakaan, että sellaisia ihmisiä on. Kuten jo mainitsin, on toki olemassa ihmisiä, jotka jostain sairaudesta luettuaan ryntäävät heti lääkärille, mutta se on ihan oma tilansa, johon on kyllä hoitoakin, jos sitä hakee. Eikä todista kenestäkään muusta mitään.”
Sitä mahdollisuutta ei todellakaan voi sulkea pois, että itseensä tyytymätön, vaikutteille altis henkilö toimii juurikin näin. Asiaa varmasti tutkitaan parhaillaan, koska tällaiseen ilmiöön viittaavat tapaukset lisääntyvät jatkuvasti. Yhtenä todisteena James Caspianin havainnot.
Luin juuri eilen artikkelin joka vahvistaa omia näkemyksiäni monilta osin, ja muun muassa juurikin tältä osin. Seuraavassa otteita tuosta artikkelista (https://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/alaikaiste…).
”KAIKKIEN pitäisi muistaa, että valtaosalla ongelma poistuu murrosiässä.”
Tämä tukee näkemystäni siitä, että jos trans- ja muunsukupuolisuuteen liittyvää sisältöä on pakko sisällyttää opettajille tarjottaviin ohjeistuksiin, niin myöskin väliaikaisuustieto todennäköisyyksineen tulisi sinne ehdottomasti lisätä. Ja tietoa mahdollisesta väliaikaisuudesta tulisi levittää muillekin kasvattajille ja lasten vanhemmille.
”Transsukupuolista kokemusta ei myöskään saisi vetää liian vahvasti esiin, koska käytettävissä ei ole riittävästi keinoja ennustaa, kenestä tulee ja kenestä ei tule transsukupuolista.”
Eli tämä tukee näkemystäni siitä, että selvintä olisi jättää transsukupuolisuus käsitteenä kokonaan pois lapsille annettavasta opetuksesta. Opettajille ei voi sysätä tällaista vastuuta. Heiltä ei tule odottaa että osaisivat toimia asiassa JUURI SOPIVISSA RAJOISSA, tilanteessa jossa asia on hyvin kiistanalainen ja näkemyksiä löytyy laidasta laitaan. Siksi paras ratkaisu olisi, etteivät opettajat ottaisi opetuksessaan tai muussakaan ammatillisessa toiminnassaan mitään kantaa trans- ja muunsukupuolisuuteen, vaan näkökulmana olisi persoonallisuuksien ja itseilmaisun monimuotoisuus, ja turhan sukupuolittamisen vähentäminen.
”Husin nuorisopsykiatrian ylilääkärin Laura Suomalaisen mukaan kysymys voi liittyä yhteiskunnan muutokseen.
– Nuoruusiän kipuilu on hyvin erinäköistä kuin mitä se on ollut aiemmin. Isolla osalla nuorista on monia haasteita elämässä. Sukupuoli-identiteetin pohdinta voi olla yksi keino ratkaista sisäistä kärsimystä.”
Eräs yhteiskunnan muutos on se, että lasten ja nuorten maailmankuva muotoutuu nykyään vahvasti sosiaalisen median kautta. Esim. tubettajia seurataan ja jäljitellään. Tubettajat vaikuttavat siihen mikä milläkin hetkellä on ”in”. On tubettajia, jotka muokkaavat kauneusihanteita. Samoin sitä muokkaa muu media ja julkisuuden henkilöt. Jos lapsi/nuori ei koe vastaavansa näitä kauneusihanteita, hänelle voi tarjoutua ratkaisu trans- tai muunsukupuolisuudesta. Siitä löytyy ratkaisu sisäiseen kärsimykseen.
Mustan Orkidean blogin kommenttiosiosta lainattua: (https://mustaorkidea.blogspot.fi/2018/02/viimeisen…)
”Moikka! Täällä toinen detransitioituva naisihminen. — Kaduttaa että lähdin tähän koko juttuun mukaan, mutta ajattelen nyt että silloin se oli mulle tarpeen koska se paha olo kehosta oli niin suuri. — Naisena oleminen tuntuu kyllä vaikealta, mutta ehkä se johtuu vaan näistä kaikista hiton ulkonäköpaineista mitä nykyään on. Ulkonäkö on ollut mulle aina aika korostunut asia, mietin aina kamalasti millasena muut mut näkevät ja tietty vertailen itseäni muihin ihan liikaa. Luulen että mun inho naiseutta kohtaan ja halu olla mies johtui siitä että en mielestäni ollut hyväksytty naisena. En tarpeeksi nätti, hoikka ym. verrattuna muihin tyttöihin. Olin koulussa aina se ällöttävä läski ja ruma tyttö jota kukaan ei halua ja se leima jollakin tavalla seuraa mua vieläkin, ainakun mun omassa mielessä. Itse oon menossa huomenna transpolille, saa nähdä mitä siellä ajatellaan.”
—
JH: ”Olet siis sitä mieltä, että toisen nimittäminen ”yksisilmäiseksi” ja hänen ymmärrystään ”rajoittuneeksi” tuntematta ihmistä muutamaa kirjoitusta lukuunottamatta, on asiallista keskustelua.”
Väittämääsi liittyy valitettavasti taas väärinymmärtämistä. Väität, että pitäisin sinua muutoinkin ”yksisilmäisenä”, noin niinkuin kokonaisvaltaisesti. Että päättelisin tämän keskustelun perusteella ajattelusi rajat kaikessa muussakin? Eiköhän ole täysin selvää että väitin näin vain tässä keskustelussa käsiteltävänä olleen aihealueen osalta. Jos haluat, voin toki suorittaa tekstianalyysiä ja tarjota statistiikkoja siitä, kuinka monta eri ihmisryhmää kenenkin kommenteissa on huomioitu. Vaihtoehtoisesti voimme pyytää objektiivisen analyysin.
Ja mielestäni sinä itse olit se joka alkoi viemään keskustelua ”epäasiallisemmille” urille. Metsä saattaa toisinaan vastata niin kuin sinne huudetaan. Olet siis sitä mieltä, että väitteet siitä, että toinen haluaa heittää ihmisiä bussin alle (eli haluaa, että transsukupuolisten ryhmä hylätään) tuntematta ihmistä muutamaa kirjoitusta lukuunottamatta, on asiallista keskustelua. Oletko edelleenkin tätä mieltä?
Kumpi on mielestäsi epäasiallisempaa:
A) väittää keskustelukumppanin näkemystä syystäkin yksipuoliseksi aihealueesta ”trans- ja muunsukupuolisuuskäsitteiden tuominen kouluopetukseen” vai
B) väittää että keskustelukumppani haluaa hylätä transsukupuolisten ryhmän?
Tähänkin voimme pyytää objektiivisen mielipiteen.
”Pidän sitä erittäin asiattomana ja huonona tapana, jonka tarkoitus on vain mitätöidä toisen mielipide ja tiedot.”
Kuten sanoin, metsä voi joskus vastata kuin sinne huudetaan. Tosin omasta mielestäni tällä kertaa metsän vastaus oli asiattomuudessaan kertaluokkaa lievempi kuin metsään huuto, ja ettenkö sanoisi, että jopa perustui tosiasioihin.
”Yleensä se on osoitus argumenttien puutteellisuudesta ja loppumisesta.”
Niin, yleensä, mutta onko nyt? Tästäkin voisin helposti suorittaa tekstianalyysin ja esittää statistiikat siitä, kuka on määrällisesti eniten argumentoinut eri väitteitä ja näkökulmia. Objektiiviseenkin analyysiin olen valmis.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli tämä tukee näkemystäni siitä, että selvintä olisi jättää transsukupuolisuus käsitteenä kokonaan pois lapsille annettavasta opetuksesta.”
Ja tämä siis siitä huolimatta, että itsekin myönnät lapsissa olevan sellaisia, joiden sukupuolidysforia kestää aikuisuuteen, ja jotka tarvitsevat hoitoa. Kyllä he tarvitsevat nimen tilalleen jo lapsuudessa, muuten he kokevat tulleensa hylätyiksi, kuten ne monet, jotka ovat olleet transsukupuolisia aikana, jolloin siitä ei puhuttu.
”Siksi paras ratkaisu olisi, etteivät opettajat ottaisi opetuksessaan tai muussakaan ammatillisessa toiminnassaan mitään kantaa trans- ja muunsukupuolisuuteen, vaan näkökulmana olisi persoonallisuuksien ja itseilmaisun monimuotoisuus, ja turhan sukupuolittamisen vähentäminen.”
Tuo sukupuolittamisen vähentäminen oli juuri tuon oppaan perusajatus. Hyvä, että olet siitä samaa mieltä oppaan tekijöiden kanssa.
Mitä tarkoitat persoonallisuuksien ja itseilmaisun monimuotoisuudella? Sisältääkö se sen, että lasta kutsutaan hänen toivomallaan nimellä, vaikka se olisi nykyään vastakkaisen sukupuolen käytössä? Sisältääkö se sen, että jos tehdään jaottelu sukupuolen mukaan, lapsi luetaan sukupuoleen, johon hän tuntee kuuluvansa? Sisältääkö se sen, että lapsi saa käyttää haluamiaan vessoja ja pukutiloja?
Noissa Mustan Orkidean jutuissa on toistuvasti tapauksia, jotka näyttävät kärsivän muusta kuin transsukupuolisuudesta ja tällöin on luonnollista, että he tulevat toisiin ajatuksiin. Transtutkimusten tarkoituksena on juuri karsia tällaiset tapaukset pois hoidettavista. Ja moneen muuhun tutkimukseen ja hoitoon verrattuna on onnistuttu hyvin.
Et näytä ymmärtävän rajaa tekojen ja sanomisten arvostelemisen ja henkilöön käyvän nimittelyn välillä, tai et voi myöntää syyllistyneesi asiattomaan nimittelyyn. Kannattaisikohan jättää kirjoittelu tänne, ellei ymmärrä alustan sääntöjä?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni olen vastannut kaikkeen nyt esittämääsi riittävällä tasolla maallikon näkökulmasta jo aiemmin. Mutta jatketaan nyt sitten vielä. Tämähän nyt edellyttää paljon spekulaatiota erilaisten tilanteiden näkökulmasta, koska kaikki on tapauskohtaista.
”Ja tämä siis siitä huolimatta, että itsekin myönnät lapsissa olevan sellaisia, joiden sukupuolidysforia kestää aikuisuuteen, ja jotka tarvitsevat hoitoa. Kyllä he tarvitsevat nimen tilalleen jo lapsuudessa, muuten he kokevat tulleensa hylätyiksi, kuten ne monet, jotka ovat olleet transsukupuolisia aikana, jolloin siitä ei puhuttu.”
Ensinnäkään itselläni ei ole tietoa siitä, miten yleistä ylipäätään on se, että sukupuolidysforiasta kärsivä lapsi TARVITSISI tilalleen nimen. Tai että mistä iästä alkaen lapsi tyypillisesti sen tarvitsisi. Lisäksi se, tarvitseeko lapsi tilalleen nimen, on varmasti lapsikohtaista, ja riippuu varmasti myös lapsen iästä. Kuvittelisin että ainakaan alle kouluikäinen ei välttämättä tarvitse tilalle nimeä. Jos tästä on olemassa tutkimustietoa tai jonkinlaista muuta kokemusta, toimitaan sen mukaan tehtäessä päätöstä siitä, missä iässä lapselle itselleen kerrotaan tilan nimi.
Koko ajan pitää muistaa että transdiagnoosia ei nyt puheena oleville lapsille tehdä, jolloin tilan nimi ei tietenkään voi olla transsukupuolisuus, vaan sukupuolidysforia/ristiriita tai vastaava. Terveydenhoitaja ei voi tehdä transdiagnoosia, ja sitä vähemmän sen voi tehdä opettaja tai lapsen maallikkovanhempi.
Kuvitellaan, että aiemman tutkimuksen tai kokemuksen perusteella tiedettäisiin, että lapsi tosiaan tarvitsisi tilalleen nimen, ja että hän tarvitsisi sen tyypillisesti kouluiässä.
Näkisin että jos terveydenhoitaja vuosittaisen tarkastuksen yhteydessä epäilee lapsella sukupuolidysforiaa, niin hänen tulisi ensin keskustella asiasta joko koulupsykologin/kuraattorin tai lapsen vanhempien kanssa – molempien kanssa joka tapauksessa. Terveydenhoitaja tai koulupsykologi/kuraattori on yhteydessä lapsen vanhempiin, jolloin saadaan lisätietoa/varmistusta lapsen tilanteesta. Nämä aikuiset, eli nämä kolme(?) tahoa sopivat siitä tavasta miten ja mitä lapselle kerrotaan ja kuka on siinä tilanteessa paras henkilö juttelemaan lapsen kanssa asiasta, eli mahdollisesta sukupuolidysforiasta sekä siitä todennäköisestä mahdollisuudesta, että tuntemukset saattavat kadota viimeistään luonnollisen murrosiän jälkeen.
”Mitä tarkoitat persoonallisuuksien ja itseilmaisun monimuotoisuudella?
Kaikkea sitä moninaisuutta tai monimuotoisuutta mikä ei liity tai minkä ei tarvitse liittyä sukupuoleen.
”Sisältääkö se sen, että lasta kutsutaan hänen toivomallaan nimellä, vaikka se olisi nykyään vastakkaisen sukupuolen käytössä? Sisältääkö se sen, että jos tehdään jaottelu sukupuolen mukaan, lapsi luetaan sukupuoleen, johon hän tuntee kuuluvansa? Sisältääkö se sen, että lapsi saa käyttää haluamiaan vessoja ja pukutiloja?”
Kuten tilan kertominen lapselle, niin sitäkin enemmän nämä yllä mainitut ovat täysin tapauskohtaisia asioita, joista ensin keskustellaan lapsen kanssa. Näkisin että tässäkin keskustelussa ovat aluksi mukana lapsen lisäksi hänen vanhempansa, koulupsykologi/kuraattori ja terveydenhoitaja. Selvitetään missä määrin lapsi toivoo saavansa erityiskohtelua, eli missä kaikissa asioissa hän toivoisi toimittavan kohdallaan toisin kuin siihen asti on toimittu tai tultaisiin todennäköisesti toimimaan ellei muilla olisi asiasta tietoa. Lapsi on tässä vaiheessa tietoinen että epätyypilliset kokemukset katoavat murrosiän yhteydessä kahdeksalla lapsella kymmenestä. Tarvittaessa voidaan ottaa käyttöön myös jonkinlainen harkinta-aika erityiskohtelun tarpeen ”julkistamiselle”.
Jos lapsi tulee siihen tulokseen että hän tarvitsee erityiskohtelua jossain asiassa/joissain asioissa, niin myöhemmässä vaiheessa keskusteluun mukaan otetaan lapsen opettaja/luokanvalvoja, ja sovitaan tarkemmista ”pelisäännöistä”. Lapsi ja muut keskustelussa alunperin mukana olleet voivat opettajan/opettajien kanssa sopia, millä tasolla asia halutaan tuoda muiden oppilaiden tietoisuuteen, ja miten muiden toivotaan siihen suhtautuvan.
Riippunee lapsen iästä, persoonallisuudesta (mm. ulospäinsuuntautuneisuudesta), että onko hän valmis tuomaan muiden oppilaiden tietoon käsitteen sukupuolidysforia/ristiriita, vai onko parempi tulla asian kanssa esiin persoonallisuuden ja itseilmaisun moninaisuuden näkökulmasta. Sukupuolidysforia-käsitteen tuominen muiden tietoisuuteen riippuu tämän lisäksi myös ikäluokasta. Näkisin kuitenkin että asia voidaan varsin hyvin tuoda julki persoonallisuuden, itseilmaisun ja mieltymysten moninainaisuuden näkökulmasta, koska sillä pärjätään jo pitkälle, eikä ole pakko ”tulla kaapista ulos” sukupuolidysforian kanssa.
Itsellä ei ole tiedossa näyttöä siitä, että KAIKKI sukupuolidysforiaa kokevat haluavat käyttää vastakkaisella sukupuolella käytössä olevaa nimeä. Nimiasiakin on tapauskohtainen riippuen vähän siitä, millainen historia lapsella on tämän nimiasian kanssa ollut. Onko asialla pitkä historia, vai onko toisen nimen käyttötoive tullut ajankohtaiseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi on jo esitelty luokkatovereilleen alkuperäisellä nimellään. Toisaalta nimet kuten vaatetuskin ovat vain kulttuurin tuotetta, ja ovat mahdollisia hyväksyä sellaisenaan, alkuperäisessä asussaan, jos vaan aikuinen saa lapsen ymmärtämään tämän. (Aika hyvä luottohan on siihenkin, että lapsi saadaan ymmärtämään luonnollisena asiana se, että häneltä puuttuu toista sukupuolta oleva vanhempi, vaikka lapsi viimeistään kouluiässä ryhtyisi asiaa kyseenalaistamaan.) Itseilmaisun ja persoonallisuuden moninaisuuden nimissä lapsi toki voi toivoa itsestään käytettävän haluamaansa lempinimeä. Jos herää ihmetystä siitä, että lempinimi kuulostaa vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseltä nimeltä, voidaan oppilaille vaikkapa toisena esimerkkitilanteena kertoa, miten tietyn kielinen nimi voi toisessa kielessä kuulostaa vastakkaisen sukupuolen nimeltä, esim. ”Kim”.
Vessa- ja pukuhuoneasia käytiin läpi jo aiemmin.
Se mitä ryhmää lapsi seuraa muulloin (eli silloin harvoin, jos koskaan, kun muissa yhteyksissä tapahtuu jakoja sukupuolen mukaan) on tuskin kenellekään kynnyskysymys. On lapsi ”tullut kaapista ulos” sitten millä tasolla tahansa, ja luokkakaverit tietävät missä mennään (eli tietävät lapsen viihtyvän parhaiten tietyssä ryhmässä), niin en näkisi asiassa ongelmaa. Asia selittyy helposti moninaisuuden näkökulmasta; osa lapsista vain nyt sattuu viihtymään paremmin tietyssä porukassa, ja osa toisessa. Sukupuoleen ei tätä mieltymystä ole tässäkään pakko yhdistää. Ja toisaalta, kun tiedetään että luokassa on epätyypillisesti kokeva oppilas, niin opettaja tietää tykkänään välttää näitä jakoja.
”Noissa Mustan Orkidean jutuissa on toistuvasti tapauksia, jotka näyttävät kärsivän muusta kuin transsukupuolisuudesta ja tällöin on luonnollista, että he tulevat toisiin ajatuksiin. Transtutkimusten tarkoituksena on juuri karsia tällaiset tapaukset pois hoidettavista. Ja moneen muuhun tutkimukseen ja hoitoon verrattuna on onnistuttu hyvin.”
Siteeratessani blogista löytyvää kommenttia, oli pointtini juurikin se, ettei aina ole kyse ”aidosta transsukupuolisuudesta” (ei edes aina välttämättä siitäkään huolimatta että transitiohoitoihin on seulan läpi päästy). Pointtini oli, että trans- ja muunsukupuolisuudesta voi löytyä ratkaisu sisäiseen kärsimykseen esimerkiksi tapauksessa jossa ihminen ei koe sopivansa vallitseviin kauneusihanteisiin. Tällainen ilmiö näyttäisi yleistyvän, jolloin on arveluttavaa tuoda trans- ja muunsukupuolisuutta opetukseen mukaan arkipäiväisenä ja normaalina ihmisen ominaisuutena, joka on täysin verrattavissa perinteisiin sukupuolikokemuksiin. Eli aiemmassa kommentissani olleet linkit liittyivät lanseeraamaasi ”transsukupuolisuuden tarttumiseen”. Ei siis voida nonsoleerata sitä ilmiötä, että trans- tai muunsukupuolisuuskokemuksen voisi itselleen oman päänsä sisällä ”kehittää”.
”Et näytä ymmärtävän rajaa tekojen ja sanomisten arvostelemisen ja henkilöön käyvän nimittelyn välillä, tai et voi myöntää syyllistyneesi asiattomaan nimittelyyn.”
Perataanpa tätä nyt vielä viimeisen kerran:
– Itseä siis häiritsi se, ettei sinulla (eikä kanssasi samoin ajattelevilla) tunnu olevan tähän asiaan näkökulmaa kuin yhden ihmisryhmän osalta. Eli sinä itse ”heität KAIKKI MUUT ryhmät bussin alle.” (Toisin sanoen, näkemys on yksipuolinen.)
– Ja sinä puolestasi väitit, että minä hylkään transsukupuolisten ryhmän. Eli minä ”heitän transsukupuoliset bussin alle.” (Eli muka hylkään transsukupuolisten ryhmän.)
Kumpi väittämä pitää paremmin paikkansa? Ja onko näiden väitteiden asiallisuudessa nyt suurtakaan eroa, ja jos on, niin kumman hyväksi?
”Kannattaisikohan jättää kirjoittelu tänne, ellei ymmärrä alustan sääntöjä?”
Käsittääkseni sääntöjä rikkovat kommentit poistetaan, mutta nähdäkseni näin ei ole nyt tapahtunut. Mitään varoituksiakaan en ole saanut. Siitä voi vetää johtopäätökset.
Ilmoita asiaton viesti
”Ensinnäkään itselläni ei ole tietoa siitä, miten yleistä ylipäätään on se, että sukupuolidysforiasta kärsivä lapsi TARVITSISI tilalleen nimen.”
Useimmat ihmiset kertovat tunteneensa helpotusta saadessaan kokemilleen oireille nimen. Miksi lapset olisivat tässä erikoisasemassa? Mutta toisaalta, onhan ihan pieniä lapsia leikattukin puuduttamatta, kun on uskottu etteivät he tunne kipua. Kun lapsi huomaa, että hänen käsityksensä omasta sukupuolestaan ei ole samanlainen kuin muiden, hän kokee ristiriitaa ja sille on hyvä olla nimi ja tieto siitä, että hän on ihan normaali tästä ominaisuudestaan huolimatta.
JH:”Mitä tarkoitat persoonallisuuksien ja itseilmaisun monimuotoisuudella?
ST:”Kaikkea sitä moninaisuutta tai monimuotoisuutta mikä ei liity tai minkä ei tarvitse liittyä sukupuoleen.”
ST:”Näkisin kuitenkin että asia voidaan varsin hyvin tuoda julki persoonallisuuden, itseilmaisun ja mieltymysten moninainaisuuden näkökulmasta, koska sillä pärjätään jo pitkälle, eikä ole pakko ”tulla kaapista ulos” sukupuolidysforian kanssa.”
ST:”Toisaalta nimet kuten vaatetuskin ovat vain kulttuurin tuotetta, ja ovat mahdollisia hyväksyä sellaisenaan, alkuperäisessä asussaan, jos vaan aikuinen saa lapsen ymmärtämään tämän.”
Translapsen ristiriita ilmenee juuri niin, että hän ei hyväksy syntymäsukupuolensa nimeä eikä vaatteita eikä hiustyyliä. Esimerkiksi juhlamekoista on käyty kiivaita yhteenottoja, eli toisin kuin väität, aina niitä ei ole mahdollista hyväksyä ja pakottaminen on sitten julmuutta ilman syytä.
Otin tuon nimen esiin, koska translapselle se on hyvin tärkeä, ja koska on esiintynyt halua käyttää lapsesta muuta nimeä kuin hänen haluamansa.
Kovasti pyrit monisanaiseen pakettiin käärittynä kieltämään translapselta oikeuden kuulua omakseen tuntemaansa sukupuoleen. Sillä, meneekö se jonkun kohdalla myöhemmin ohi, ei ole tässä ja nyt mitään merkitystä siinä kohdassa, miten häntä koulussa kohdellaan. Tutkimukselle toki on siinä tilanteessa paikkansa, mutta se ei taas ole koulun asia, vaan lapsen ja hänen vanhempiensa. Pelkäät, että tällainen kohtelu vahvistaa ristiriitaa. Jos kyse on transsukupuolisuudesta, sitä ei mikään voi vahvistaa tai lieventää, se vain vähentää lapsen kokemaa kärsimystä ja hän saa arvokasta tietoa siitä, onko hänen kokemuksensa oikea. Sama tilanne on muista tiloista kärsivillä. Hekin saavat tietoa siitä, helpottuuko heidän tilansa näin. MO:n tarinoiden perusteella ei helpotu, mikä sitten viittaa muihin tiloihin sukupuolidysforian syynä.
Mitä tulee bussin alle heittämiseen, en todellakaan tee sitä minkään ryhmän suhteen. Tämän blogin aihe vain on transsukupuolisuus, tai oikeammin transihmisten mitätöiminen.
Mutta nyt ei todellakaan ollut kysymys busseista, kun kritisoin nimittelyäsi. Bussien kohdalla oli edelleen kyse mielipiteiden kritisoimisesta, ei kenenkään nimittelystä. Ja miksi ylläpito ei ole puuttunut siihen? Eivät he näitä lue, he reagoivat vain ilmiantoihin. Voimme toki pyytää heidän kantaansa kirjoituksestasi, mutta kyllä lopputuloksen pitäisi olla kaikilla tiedossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Useimmat ihmiset kertovat tunteneensa helpotusta saadessaan kokemilleen oireille nimen. Miksi lapset olisivat tässä erikoisasemassa?”
Vaikea ottaa kantaa lasten helpotukseen jos ei ole faktaa siitä onko useimmilla epätyypillisiä kokemuksia kokeneilla lapsilla ollut näin. Voihan olla niinkin etteivät kaikki lapset edes tunne kokemuksiaan ”oireina” jostakin, vaan normaalina olotilana, jolloin kokemuksen nimeäminen joksikin epätyypilliseksi tilaksi ei heille välttämättä tuota helpotusta, vaan päinvastoin laukaisevat vääränlaisena olemisen kokemuksen. Ehkä tilatiedon tarvetta olisi ensin syytä hienovaraisesti jollain tavalla selvitellä, ennen kuin tilan nimi ”läväytetään pöytään”…
”Translapsen ristiriita ilmenee juuri niin, että hän ei hyväksy syntymäsukupuolensa nimeä eikä vaatteita eikä hiustyyliä.”
Itseäni häiritsee, kun kirjoitat jatkuvasti niin kuin lapsi olisi jo diagnosoitu transsukupuoliseksi nykyisyydessä. Itse valitsisin sanat tarkemmin, jolloin esittäisin tuon saman asian seuraavassa muodossa, olettaen että voidaan yleistää (voidaanko?): ”Transdiagnoosin saaneiden sukupuolidysforia ilmeni lapsena tutkitusti siten, että he eivät hyväksyneet syntymäsukupuolensa nimeä, vaatteita ja hiustyyliä.”
Olipa asian esitystapa kumpi tahansa, avoimeksi jää tuolloin, että voiko samantyyppisiä kokemuksia esiintyä muillakin sukupuolidysforiaa kokevilla lapsilla, kuin vain heillä jotka tulevat saamaan transdiagnoosin (jos osaisimme ennustaa). Koska ennustaa ei voida, niin siksi ei mielestäni koskaan lapsista puhuttaessa tulisi käyttää nimitystä ”translapsi”, koska silloin suljetaan samantyyppisesti kokevista lapsista pois 80-95%.
Amerikassa valitettavasti sukupuolidysforiaa kokevista lapsista nimenomaan _tehdään_ ”translapsia”, kuten Koivulan blogistakin käy ilmi. Nuo lapset joutuvat nyt tuota nimeä kantamaan. En toivoisi että suomalaiset kasvurauhaa nauttivat lapset sijoitettaisiin samaan kategoriaan edes käsitteellisellä tasolla.
”Otin tuon nimen esiin, koska translapselle se on hyvin tärkeä, ja koska on esiintynyt halua käyttää lapsesta muuta nimeä kuin hänen haluamansa.”
Taas muotoilisin tuon lauseen toisin, olettaen että voidaan yleistää (voidaanko?): ”Transdiagnoosin saaneille on ollut lapsuudesta saakka hyvin tärkeää, että heitä kutsutaan haluamallaan nimellä.” Tästä ei taaskaan vielä selviä, miten yleistä tämä on ollut muilla, eli heillä jotka eivät ole saaneet transdiagnoosia.
Helposti keskusteluissa ajaudutaan tekemään varhaisia oletuksia lapsen transsukupuolisuudesta, jolloin samalla rajataan keskustelusta pois loput epätyypillisesti kokevat lapset…
Käytettävä puhuttelunimi ei liene kynnyskysymys, mutta voi tosiaan aiheuttaa hämmennystä muissa oppilaissa, huolimatta siitä millä tavalla ja miten paljon asiaa pohjustettaisiin koululaisille yleisesti. Tosin eräs vaihtoehto voisi olla tarjota lapselle mahdollisuutta käyttää jotakin neutraalia lempinimeä, joka ei suoraan viittaa kumpaankaan sukupuoleen.
”Kovasti pyrit monisanaiseen pakettiin käärittynä kieltämään translapselta oikeuden kuulua omakseen tuntemaansa sukupuoleen. …”
Sinä itse valitset ikävät ja asiattomat tulkintasi motiiveistani.
Väität että ”kiellän” ”translapsilta” (joita on 5-20% epätyypillisesti kokevista) oikeuden kuulua omakseen tuntemaansa sukupuoleen. ”Kiellänkö” tämän myös muilta samoin kokevilta lapsilta (joita on 80-95% epätyypillisesti kokevista), joiden sukupuolidysforia katoaa viimeistään luonnollisen murrosiän jälkeen?
Entä kiellänkö oikeuden myös heiltä, joiden sukupuolidysforia ei katoa murrosiän yhteydessä, mutta jotka eivät tule saamaan transdiagnoosia? Entäpä heiltä, jotka tulevat saamaan transdiagnoosin väärin perustein, eli tulevat myöhemmin toisiin ajatuksiin? (Nämä kaksi viimeksi mainittua ihmisryhmää pienentävät jonkin verran tuota ”translasten” oletettua osuutta 5-20%)
”Kiellän translapsilta oikeuden kuulua omakseen tuntemaansa sukupuoleen”
– Miten minä tämän oikeuden nyt vieläkin kiellän? Olenhan jo perustellut monesta eri näkökulmasta, miksi kaikkea ei ole aiheellista tuoda koulumaailmaan siten kuin nyt on ehdotettu, sekä esittänyt vaihtoehtoiset toimintatavat, joilla mielestäni luodaan paljon sallivampi ja turvallisempi koulu- ja opiskeluilmapiiri juurikin tälle epätyypillisesti kokevalle lapselle, ja samalla kaikille muillekin.
– Kuka tai ketkä määrittelevät, kenellä kaikilla tällainen oikeus on, ja miten oikeuden toteutuminen käytännössä ilmenee? Onkohan mahdollista päästä yksimielisyyteen siitä, mitä kaikkea oikeuteen liittyy?
– Onko tämä sama oikeus näillä muillakin lapsiryhmillä, joita luettelin yllä? Kiellänkö oikeuden heiltäkin? Onko se pienempi paha?
– Onko eniten syytä olla huolissaan juurikin ”translapsista”? (Olethan painottanut, että transsukupuolisiahan ovat VAIN he, jotka tulevat läpäisemään transtutkimuksissa käytettävän seulan, ja joiden epätyypillinen sukupuolikokemus tulee olemaan pysyvä läpi koko elämän.)
^ Tällä kaikella nyt edelleenkin ajan takaa oikeastaan vaan sitä, että ”translapsi”-käsitettä ei tulisi käyttää lainkaan, koska silloin puhutaan vain pienestä joukosta, vaikka kenties tarkoitettaisiin paljon isompaa joukkoa. Emmehän voi nykyisyydessä tietää kuka lapsi kuuluu mihinkin ryhmään. On leimaavaa, jos trans-asiaa esiintuovat tahot jatkuvasti sisällyttävät ”translapsi”-käsitteeseen alle nämä kaikki muutkin ryhmät, joita on selvä enemmistö. Samalla saadaan aihepiiriin kriittisesti suhtautuvien aikuisten niskakarvat pystyyn. Tämä ei edistä keskustelua.
—
”Mitä tulee bussin alle heittämiseen, en todellakaan tee sitä minkään ryhmän suhteen.”
Hyvä juttu, en minäkään. Eikä kannata olettaa muidenkaan haluavan tehdä niin.
”Tämän blogin aihe vain on transsukupuolisuus, tai oikeammin transihmisten mitätöiminen.”
(Öhm.. juuri kun pääsin sanomasta.) Tuo on mielestäni asiaton väite, mutta mielipiteitähän on monia. Nähdäkseni blogissa kritisoidaan samoja asioita kuin mitä olen kommenteissani tuonut esiin. Ihmisten huolenaiheita ei tulisi nonsoleerata, vaan pyrkiä asiallisesti selvittämään, mistä huolet johtuvat, jos sitä ei heti ymmärrä. Kun kaikki huolenaiheet ovat selvillä, voidaan miettiä löytyykö käsillä olevaan ongelmaan vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Jos keskustelijalla on kautta linjan sellainen lähtökohtainen asenne tai käsitys keskustelun toisesta osapuolesta, että toinen tarkoituksellisesti ja ainoana tavoitteenaan ”mitätöisi jotain ihmisryhmää”, niin ei kannata odottaa rakentavaa keskustelua kuin poikkeuksellisen pitkäpinnaisilta ja rautahermoisilta ihmisiltä.
Kuten sanottu, Koivula kritisoi blogissaan käytännössä samoja asioita kuin minäkin – eli tiivistettynä: nykyisen, vallalla olevan näkökulman yksipuolisuutta. Ja hän toteaa bloginsa loppupuolella: ”Jos koskaan, niin nyt tarvitaan oikeaa ymmärrystä sukupuolesta ja transsukupuolisuudesta”, eli hän ei suinkaan ole mitätöimässä transihmisiä, vaan peräänkuuluttaa OIKEAN ymmärryksen rakentamista tässä tilanteessa, jossa mm. Opetushallituksen oppaassa on varsin yksisilmäinen näkökulma, ja olennaista tietoa on jätetty kertomatta.
Veikkaanpa että aika moni kanssasi samanmielinen on ilmiantanut Koivulan blogitekstin. Jos ylläpidossa oltaisiin oltu sitä mieltä, että blogi ”mitätöisi transihmiset”, niin eiköhän se oltaisi jo sensuroitu.
Aiemmin kirjoitit: ”Et näytä ymmärtävän rajaa tekojen ja sanomisten arvostelemisen ja henkilöön käyvän nimittelyn välillä, tai et voi myöntää syyllistyneesi asiattomaan nimittelyyn.”
Onko se mielestäsi ”tekojen ja sanomisten arvostelemista”, kun kirjoitat minusta: ”Ja siksikö mielestäsi voi heittää bussin alle ne, joilla se [kipuilu sukupuolikokemuksen kanssa] ei katoa?”
– Mitä tekojani ja sanomisiani tarkalleen ottaen tarkoitat?
”Mutta nyt ei todellakaan ollut kysymys busseista, kun kritisoin nimittelyäsi. Bussien kohdalla oli edelleen kyse mielipiteiden kritisoimisesta, ei kenenkään nimittelystä.”
– Mitä esittämääni mielipidettä tarkalleen ottaen kritisoit, kun kirjoitat: ”Ja siksikö mielestäsi voi heittää bussin alle ne, joilla se [kipuilu sukupuolikokemuksen kanssa] ei katoa?”
Jos tosiasioiden perusteella todetaan henkilön näkökulma aiheeseen yksipuoliseksi, niin en voi mitään jos se mielestäsi on ”nimittelyä”. (yksisilmäinen = yksipuolinen. Perin yksisilmäinen näkemys)
”Ja miksi ylläpito ei ole puuttunut siihen? Eivät he näitä lue, he reagoivat vain ilmiantoihin. Voimme toki pyytää heidän kantaansa kirjoituksestasi, mutta kyllä lopputuloksen pitäisi olla kaikilla tiedossa.”
Sinulla väittäjänä on täysi todistusvastuu, joten ilmianna kaiken mokomin – sillähän asia selviää.
Ilmoita asiaton viesti
SK:”Tohtori Ryan T.Anderson kuvaa trans-liikkeen sanomaa näin:”What we believe is real”. “Se mitä uskomme, on todellista.” Henkilö uskoo sisimmässään olevansa jonkinlainen. Kukaan ei kuitenkaan tule joksikin vain sillä perusteella, että hän kokee olevansa jotakin.”
Suomeksi sanottuna Koivula esittää, että transnainen ei ole nainen ja transmies ei ole mies. Mitä tämä on muuta kuin transsukupuolisten mitätöintiä? Jos se hyväksyttäisiin AitoAvioliittoa laajemmin, se veisi transsukupuolisilta elämän mahdollisuuden ja johtaisi lukuisiin itsemurhiin. On Koivula tämän sanonut selvemminkin, mutta kirjoitukset on poistettu täältä vihapuheina.
ST:”Koska ennustaa ei voida, niin siksi ei mielestäni koskaan lapsista puhuttaessa tulisi käyttää nimitystä ”translapsi”, koska silloin suljetaan samantyyppisesti kokevista lapsista pois 80-95%.”
Meillä on siis ryhmä lapsia, jotka ilmaisevat sukupuolidysforiaa. Lyhyesti tällaisia lapsia kutsutaan oireenmukaisesti translapsiksi. Ennustat, että 80-95% heistä ei hakeudu transhoitoihin. Valitettavasti emme voi ennustaa ketkä ovat kumpaa ryhmää. Miksi pitäisikään, kun kaikkien oireet ovat samanlaisia? Jos kuitenkin, kuten epäilen sinun tarkoittavan, eväämme heiltä kaikilta hyväksynnän heidän kokemukselleen ja kohtelun heidän omaksi tuntemansa sukupuolen edustajina, teemme suuren vääryyden ainakin niille, jotka hoitoihin hakeutuvat, eli heitämme heidät bussin alle tai vanhan sanonnan mukaan lapsen pesuveden mukana. Nuo loputkaan eivät koe haittaa kohtelustaan, sillä se antaa heille kullanarvoista tietoa siitä, mitä he todella tuntevat. En siis tarkoita, että translapsia hoidettaisisin millään peruuttamattomalla tavalla ennen diagnoosia.
ST:”Onko se mielestäsi ”tekojen ja sanomisten arvostelemista”, kun kirjoitat minusta: ”Ja siksikö mielestäsi voi heittää bussin alle ne, joilla se [kipuilu sukupuolikokemuksen kanssa] ei katoa?””
Kyllä, en tuossa nimittele sinua mitenkään, vaan kysyn tarkennusta mielipiteeseesi. Nimenomaan kysyn. Ja tätä paremman puutteessa yrität väittää asiattomaksi. Surkea yritys.
Keskustelu todellakin olisi helpompaa, jos niitä todellisia mielipiteitä ei tarvitsisi kiskoa pihdeillä esiin. Kirjoitat esimerkiksi kauniisti, että lapsia tulisi kohdella ”ihmisen yleiseen monimuotoisuuteen” perustuen, mutta tarkennettaessa se ei koske mitenkään sukupuolta, eli lapsi ei saisi elää omakseen tuntemassaan sukupuolessa. Translapsista ei saisi edes puhua, vaikka on fakta, että heitä on olemassa.
Mitä tarkoittaa sitten ”OIKEAN ymmärryksen rakentaminen”? Koivulan mukaan se on siis sitä, että transnainen ei ole nainen eikä transmies mies. Heitä ei myöskään saisi hoitaa nykykäytännön mukaan, vaan jollakin määrittelemättömällä ja olemattomalla ”psykoterapialla”. Mitä tämä on muuta kuin transsukupuolisten hylkäämistä, kun tehokkaita hoitoja on käytettävissä ja diagnosointikin onnistuu vähintään hyvin?
Ensin unohdit tuon ”yksisilmäisyyden” ja nyt ”rajoittuneen ymmärryksen”. Valikoivaa ja ontuvaa selittelyä, mutta kyllä siitä tuli hyvin selväksi, että tiesit ja tiedät mitä teit väärin.
Ilmoita asiaton viesti
SK:”Tohtori Ryan T.Anderson kuvaa trans-liikkeen sanomaa näin:”What we believe is real”. “Se mitä uskomme, on todellista.” Henkilö uskoo sisimmässään olevansa jonkinlainen. Kukaan ei kuitenkaan tule joksikin vain sillä perusteella, että hän kokee olevansa jotakin.”
JH: ”Suomeksi sanottuna Koivula esittää, että transnainen ei ole nainen ja transmies ei ole mies. Mitä tämä on muuta kuin transsukupuolisten mitätöintiä?…”
On täysin normaalia jos ei ymmärretä miten ihminen voi ainoastaan päänsisäisten kokemustensa perusteella päätellä olevansa tai olla olematta tiettyä sukupuolta. Yhtä normaalia kuin se, ettei ymmärretä miten ihminen voi päänsisäisten kokemustensa perusteella päätellä että jumala on olemassa.
Näinollen voidaan pitää normaalina ja ymmärrettävänä että ateistit toitottavat että jumalaa ei ole, saati että jumalaan voisi mitenkään olla yhteydessä (noin niinkuin objektiivisesti ajateltuna). Yhtälailla, eli samalla logiikalla, voidaan pitää normaalina ja ymmärrettävänä sen toitottamista että transnainen ei ole nainen ja transmies ei ole mies (noin niinkuin objektiivisesti ajateltuna). Mielestäni kumpikaan näistä toitotuksista ei ole sellainen, josta olisi syytä loukkaantua ENEMMÄN KUIN TOISESTA. Eiväthän ateistit kuitenkaan sentään väitä kenellekään päin naamaa, että jumalaKOKEMUKSESI ei ole todellinen. Samoin eivät sukupuolensa tyypillisesti kokevat eikä myöskään Aa väitä etteivätkö transnaiset KOKISI olevansa naisia ja transmiehet KOKISI olevansa miehiä.
Uskonnollisuus on joillekin ihmisille niin tärkeää että se määrittää heidän koko elämäänsä ja olemistaan. Sukupuoleen liittyvä kokemus voi joillekin selvästikin olla vastaavanlainen, elämää suurempi asia. Monille sukupuolella ei ole merkitystä siinä mielessä, että se määrittelisi yhtään mitään. Heille on tärkeintä, että keho toimii oikein, on terve, ja sen avulla voi tehdä jos jonkinnäköisiä asioita. Vastaavia mietteitä löytyy MO:n blogikommentissa ”Anonyymi” 19.2.2018 20.49.
Ateisti saa siis täysin vapaasti, ilman pelkoa syytöksistä, todeta uskovaiselle: ”Jumalaa ei ole olemassa.” Samalla logiikalla kuin väite ”transnainen ei ole nainen ja transmies ei ole mies” ei ole muuta kuin transsukupuolisten mitätöintiä, niin ei tämäkään väite ole muuta kuin uskonnollisten mitätöintiä.
Eivätkö Aa:laiset ja muut samoin ajattelevat voisi ateistien tavoin täysin vapaasti, ilman syytösten vyöryä ja sensuurin pelkoa todeta: ”nainen ei voi olla syntynyt miehen kehoon, eikä mies voi olla syntynyt naisen kehoon, eikä asiantilaa voida lääketieteenkään keinoin muuttaa.”
Nähdäkseni kukaan ei kyseenalaista etteivätkö sekä uskovainen että transsukupuolinen kokisi kokemustaan todelliseksi. Eikö tämä riitä? Emmekö voisi pyrkiä muuttamaan yleistä keskustelu- ja loukkaantumiskulttuuria trans-asiassa samaan suuntaan kuin uskontoasiassa?
Kukaan ei kuitenkaan kiellä uskovaisen OMAA KOKEMUSTA, eikä kukaan kiellä transsukupuolisen OMAA KOKEMUSTA. Eikö tämä riitä?
”Meillä on siis ryhmä lapsia, jotka ilmaisevat sukupuolidysforiaa. Lyhyesti tällaisia lapsia kutsutaan oireenmukaisesti translapsiksi. Ennustat, että 80-95% heistä ei hakeudu transhoitoihin.”
Oikeammin: 80-95%:lla sukupuolidysforiaa kokevista lapsista dysforia katoaa. Lopuissa 5-20%:kin on heitä, jotka eivät hakeudu transitiohoitoihin. Osa transdiagnoosin saaneista pystyy elämään kehonsa kanssa ilman hormoni- ja leikkaushoitoja.
”Jos kuitenkin, kuten epäilen sinun tarkoittavan, eväämme heiltä kaikilta hyväksynnän heidän kokemukselleen ja kohtelun heidän omaksi tuntemansa sukupuolen edustajina, teemme suuren vääryyden ainakin niille, jotka hoitoihin hakeutuvat, eli heitämme heidät bussin alle tai vanhan sanonnan mukaan lapsen pesuveden mukana.”
Yksittäisen ihmisen subjektiivisen KOKEMUKSEN hyväksyminen on eri asia kuin subjektiivisen kokemuksen hyväksyminen objektiiviseksi todellisuudeksi. Esimerkki: annamme hyväksynnän uskonnollisten ihmisten kokemukselle, mutta emme vaadi koko objektiivisen todellisuuskäsityksen muuttamista. Uskonnollisia tyypillisesti vaaditaan ”pysymään poteroissaan”, ilman että tuputtavat uskoaan muille. Vaaditaan ettei kenenkään ole pakko olla läsnä uskontoon liittyvässä toiminnassa. Ateistivanhemmat kieltävät lapseltaan uskonto-opetuksen ja kaiken mikä liittyy kirkkoon ja seurakuntaan. Nähdäkseni tämä on OK suurimmalle osalle uskonnollisista. Heitä jotka jatkavat uskontonsa tuputusta, ei katsota hyvällä. Opetajankoulutukseen sisältyy uskonnon opetus, mutta ei ”trans-opetusta”. Trans-asioille löytyy muita organisaatioita niille, joita se mahdollisesti koskee.
Tilanne olisi vähän vastaava kuin jos nyt vaadittaisiin kaikkia tunnustamaan että jumala on olemassa, ja muutettaisiin taas uskonnon opetus KAIKILLE pakolliseksi. Nyt näin ei ole, eivätkä uskonnolliset ihmiset siltikään esittele syytöksiä siitä, että heitä kohtaan tehtäisiin ”suurta vääryyttä”, tai että heidät ”heitettäisiin bussin alle” tai että heidän kokemuksensa mitätöitäisiin.
On liioiteltua väittää, että he, jotka eivät suostu tunnustamaan että transnainen on nainen ja transmies on mies, veisivät transsukupuolisilta elämän mahdollisuuden. He eivät millään tavoin ole estämässä tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutumista ja pääsyä. Eivät he sanomisistaan huolimatta voi mitään sille, että ihmisiä hakeutuu hoitoihin, eivät sen enempää kuin voidaan estää ihmisten hakeutuminen kirkon ja seurakunnan piiriin, ja uskontojen ja uskonnollisten rituaalien pariin. Ihmisten näkemyksiä objektiivisesta todellisuudesta nyt vaan joutuu sietämään. Useat ihmisryhmät joutuvat sietämään jos jonkinlaista sanomista. Sitä sen sijaan ei tarvitse sietää, jos joku kieltää henkilön subjektiivisen kokemuksen olemassaolon sanomalla hänelle: ”Et oikeasti koe noin, valehtelet!”, eli esim.
– ”Et oikeasti usko jumalan olemassaoloon, valehtelet!”
– ”Et oikeasti usko syntyneesi väärän sukupuolen kehoon, valehtelet!”
”Nuo loputkaan eivät koe haittaa kohtelustaan, sillä se antaa heille kullanarvoista tietoa siitä, mitä he todella tuntevat.”
Näen tuon väitteen epäjohdonmukaisena. Jos oikeasti haluaa itsestään sellaista tietoa, miten mistäkin asiasta todella tuntee, niin ehdottomasti suosittelisin toimimaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa rooleissa, erilaisissa ympäristöissä, monenlaisten ihmisten kanssa, kokeilemaan erilaisia asioita, jne. Ei lähtökohtaisesti lukkiutua yhteen ainoaan näkemykseen itsestä, minkä johdosta ei sitten suostu toimimaan kuin sen tietyn laatikon sisällä, ja edelleen vaatia muita ihmisiä kohtelemaan itseäsi juuri tuolla tietyllä, rajoitetulla tavalla. Ja koska ihmisen identiteetti kehittyy 25-30 vuotiaaksi asti, niin todellakin kannattaa altistaa itseään useitakin kertoja eri asioille ja erilaisille toimintatavoille, jolloin saattaakin jossain vaiheessa selvitä, että oma identiteetti onkin kehittynyt sellaiseen suuntaan, että se mikä aiemmin tuntui ei-niin-omalta, tuntuukin jo täysin omalta seuraavana vuonna, tai 5-10 vuoden päästä.
(Voiko tiettyä nimeä, tiettyä hiustyyliä, tietynlaisia vaatteita ja tiettyjä wc- ja pukutiloja käyttämällä saada kullanarvoista tietoa siitä mitä tuntee? Mielestäni nämä asiat eivät nyt oikein liity toisiinsa.. Tuo tieto saadaan vuosien varrella jostain muualta..)
—
”Kyllä, en tuossa nimittele sinua mitenkään, vaan kysyn tarkennusta mielipiteeseesi. Nimenomaan kysyn. Ja tätä paremman puutteessa yrität väittää asiattomaksi.”
En ole väittänytkään sinun nimittelevän. Kumpikaan ei ole nimitellyt kumpaakaan.
Alkujaan otit bussivertauksesi esiin sen johdosta kun totesin, että kipuilu sukupuolikokemuksen kanssa on omantyyppisensä ilmiö, koska se voi kadota. Kirjoitit tuon jälkeen: ”Ja siksikö mielestäsi voi heittää bussin alle ne, joilla se ei katoa?”, vaikka en ollut mitään minkään ryhmän hylkäämiseen (mitä sitten tarkoittaakaan) viittaavaa esittänyt.
Sanamuodoistasi ja lauserakenteestasi saa kylläkin sen käsityksen, että sinulla on ensinnäkin jo valmiina sellainen lähtökohtainen oletus että haluan heittää transsukupuoliset bussin alle. Ja tuossa kohtaa pyydät tarkennuksen, että tämäkö on se syy siihen, että haluan heidät bussin alle heittää.
Mitään ryhmää ei hylätä sillä perusteella, ettei heidän tilaansa ja kaikkea siihen liittyvää selitetä kouluopetuksessa alle 14-vuotiaille lapsille. Koulussa ei myöskään pakoteta ketään tiettyihin vaatteisiin tai hiustyyliin, ja jokaista voidaan kutsua haluamallaan lempinimellä jos niin sovitaan. Jokaisen lapsen kannattaa kokeilla toimimista erilaisissa ryhmissä, sukupuolesta riippumatta.
Täytynee vielä varmuuden varalta tarkistaa sekin epätodennäköinen mahdollisuus, että ethän nyt vain oikeasti ymmärrä kirjoittamaani sanatarkasti _yksisilmäisyytenä_ (vain yksi kappale elimiä nimeltä ”silmä”), vaan nimenomaan kuvainnollisesti, eli yksipuolisena näkemyksenä, ks. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?… ???
Aiheesta muualla:
”Kansanedustaja moittii Niinistöä yksisilmäisyydestä” (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2718410-kan…)
”Amerikkalaistutkija soimaa lännen neuvoja yksisilmäisyydestä: ”Yksityistäminen korostuu liikaa Itä-Euroopassa”” (https://www.hs.fi/talous/art-2000003262703.html)
”Elinkeinoelämän keskusliitto syyttää eduskunnan perustuslakivaliokunnan asiantuntijoita ideologisesta yksisilmäisyydestä.” (http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ekn-johtaja-s…)
”Vanhaemäntä Kirsi Anttila (MT 4.1.) syyttää minua yksisilmäisyydestä, vaikka perustan näkemykseni tutkittuun tietoon.” (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/luk…)
Huomaa esimerkiksi, että tuossa viimeisimmässä kirjoittaja ei väitä: ”Vanhaemäntä Kirsi Anttila (MT 4.1.) _nimittelee_ minua yksisilmäiseksi”
Pointtini on, että yksisilmäiseksi EI NIMITELLÄ, VAAN yksisilmäiseksi MOITITAAN, SOIMATAAN, SYYTETÄÄN, tms, eikä sitä yleensä tehdä perusteettomasti.
Samalla kun ilmiannat kommenttini, ilmiannathan myös nuo linkitetyt artikkelit.
Ilmoita asiaton viesti
Perustat vertauksesi uskonnollisuuteen siihen, että molemmat olisivat vain muuttuvia kokemuksia. Näin ei kuitenkaan ole. Tieteellisen yhteisön käsityksen mukaan transsukupuolisuus on ennen syntymää saatu pysyvä ominaisuus. Sitä todistaa myös se, ettei sitä ole mahdollista muuttaa millään kasvatuksella tai terapialla.
Transsukupuolisilla on kyllä kokemusta eri sukupuolirooleissa toimimisesta, sillä he kaikki joutuvat nykyään elämään syntymäsukupuolessaan ja sitten sukupuolenkorjauksen jälkeen omakseen tuntemassaan sukupuolessa. Tällaista tietoa ei ole kenelläkään muulla, luuloja kylläkin näköjään paljon.
”Jokaisen lapsen kannattaa kokeilla toimimista erilaisissa ryhmissä, sukupuolesta riippumatta.”
Mielenkiintoista. Mitähän tämäkin sitten oikeasti tarkoittaa?
Kun väittää toisen ”ymmärrystä rajoittuneeksi”, kysymys on todellakin nimittelystä. Tiedäthän käsitteet ”vailla ymmärrystä” ja ”vailla täyttä ymmärrystä”.
Ilmoita asiaton viesti
”Perustat vertauksesi uskonnollisuuteen siihen, että molemmat olisivat vain muuttuvia kokemuksia.”
En ensinnäkään oikein ymmärrä, että mitä tällä lauseella tarkoitat (miten niin perustan muuttuvuuteen? kuka niin on väittänyt?), mutta ensimmäisenä tulee mieleen kysymys, että muuttuvia kokemuksia omaavia ihmisiäkö kyllä on oikeus mitätöidä, mutta ei heitä, joilla kokemus ei muutu??
Toisekseen, pohtiessani mitä voi ja mitä ei voi sanoa ääneen, joko yleisellä tasolla tai jollekulle päin naamaa, niin en tosiaankaan perusta mitään siihen, että ”molemmat olisivat vain muuttuvia kokemuksia”. Myös jumalausko voi olla pysyvä kokemus, ja yleensä se sitä onkin. Jumaluskon merkitys ihmiselle vieläpä kasvaa, mitä lähempänä elämän loppuminen on. Samaa ei voi sanoa transsukupuolisuudesta tai yleensäkään sukupuolikokemuksesta. Kuolinvuoteella sukupuolesi tuskin on ensimmäisenä ja tärkeimpänä mielessäsi.
”Tieteellisen yhteisön käsityksen mukaan transsukupuolisuus on ennen syntymää saatu pysyvä ominaisuus.”
Voi olla, tai voi olla olematta. Tietääkseni tästä ei ole yksimielisyyttä. Tätä osaltaan myös tarkoitin aiemmin todetessani että tiedeyhteisökään ei ole asiassa yksimielinen. Ilmiön olemassaoloa tiedeyhteisö ei kiellä. Mutta jos kuvitellaan että transsukupuolisuus on ennen syntymää saatu pysyvä ominaisuus, niin missä iässä oireet alkavat näkyä? Voiko esim. olla jotain vaikuttavia ympäristötekijöitä, jotka ikäänkuin herättävät pinnan alla syntymästä saakka kyteneet oireet, vai alkavatko oireet vääjäämättä, ympäristötekijöistä huolimatta? Missä iässä viimeistään? Ja olettaen että kukaan ei pyri alkavia oireita missään vaiheessa tukahduttamaan.
Kumpikaan – ei synnynnäisyys, eikä pysyvyys – mitenkään estä minua vertaamassa transsukupuolisuutta uskonnollisuuteen, koska nyt oli kyse siitä miten muiden ihmisten, jotka eivät koe samoin, tulisi suhtautua ilmiöön. Muilla ei voi olla mitään hajua siitä, kenellä ilmiö on sekä synnynnäinen että pysyvä.
Sitä paitsi, on olemassa tutkimustietoa siitä, että uskonnollinen käyttäytyminen todellakin juontaa juurensa geeneistä, eli olisi siis synnynnäistä. Seuraavassa esitetään, että uskonnollisuus perustuu genetiikkaan ja on yhteydessä aivokemiaan: https://www.washingtontimes.com/news/2004/nov/14/2… Geenien osuus olisi noin 40% ihmisen uskonnollisuudesta: https://www.newscientist.com/article/dn7147-genes-…
”Sitä todistaa myös se, ettei sitä ole mahdollista muuttaa millään kasvatuksella tai terapialla.”
Faktatiedon puuttuessa en ota kantaa, mutta eiköhän ole selvää ettei myöskään syvää jumalauskoa voida poistaa kasvatuksen tai terapian keinoin, tosin tässä nyt lähinnä tulee kyseeseen tuo jälkimmäinen, koskien aikuista ihmistä, koska kuka nyt yrittäisi kitkeä pikkulapsen jumalauskoa kasvatuksella saati terapialla (eivät kai ateistitkaan sentään toimi näin jos huomaavat lapsessaan merkkejä uskonnollisuudesta..)
Kuten sanottua, se, voidaanko näiden ilmiöiden (transsukupuolisuus ja jumalakokemus) välillä tehdä keskinäistä vertailua suhteessa siihen miten näihin ilmiöihin tulisi objektiivisella tasolla suhtautua, ei mitenkään edellytä synnynnäisyyttä tai pysyvyyttä, joskin molemmista ilmiöistä löytyy synnynnäisyyteen ja pysyvyyteen viittaavaa tutkimustietoa. Jos näistä ilmiöistä haluaa jonkun eron kaivaa, niin jumalakokemus voi herätä hyvinkin myöhäisellä iällä, mutta ilmeisesti epätyypillinen sukupuolikokemus ei enää vanhemmalla iällä voi ilmestyä ikäänkuin tyhjästä ja lyöden kokijansa ällikällä, ainakaan sinun kommenttiesi perusteella. (Jos on kuten sanot, niin silloinhan olisi melko helppoa erotella aidot kokemukset vääristä; selvitetään vain asianomaiselta ja hänen läheisiltään, ovatko kokemukset olleet olemassa pikkulapsesta lähtien.)
Takaisin pointtiini:
Kokemuksen synnynnäisyys ja pysyvyys ei määrittele sitä miten muiden pitäisi suhtautua asiaan objektiivisella tasolla. Vai väitätkö että:
a) koska henkilön jumalakokemus ei ollut synnynnäistä (eli henkilön omien sanojen mukaan hän löysi jumalan ja tuli uskoon vasta aikuisiällä), voidaan hänen kokemuksensa mitätöidä toitottamalla että jumalaa ei ole olemassa?
b) koska henkilön jumalakokemus ei todennäköisesti ole pysyvää (mistä tämä voidaan päätellä?), voidaan hänen kokemuksensa mitätöidä?
”Transsukupuolisilla on kyllä kokemusta eri sukupuolirooleissa toimimisesta, sillä he kaikki joutuvat nykyään elämään syntymäsukupuolessaan ja sitten sukupuolenkorjauksen jälkeen omakseen tuntemassaan sukupuolessa.”
Kyllä, noin ainakin heillä jotka toivovat saavansa transitiohoitoja. Eli he todellakin saavat tätä kullanarvoista tietoa siitä mitä tuntevat, mutta VASTA tuossa vaiheessa, ja onko tuo vaihe aina kaikissa tapauksissa riittävän pitkä? Voisihan tuota tietoa alkaa keräilemään pikkuhiljaa jo aiemmin, tarkoitan ettei siitä ainakaan haittaa olisi – päinvastoin.
ST: ”Jokaisen lapsen kannattaa kokeilla toimimista erilaisissa ryhmissä, sukupuolesta riippumatta.”
JH: ”Mielenkiintoista. Mitähän tämäkin sitten oikeasti tarkoittaa?”
Tarkoittaa toimimista sekä ryhmissä, joissa tehdään tai harjoitellaan tyypillisinä pidettyjä ”tyttöjen juttuja” että ryhmissä, joissa tehdään tai harjoitellaan tyypillisinä pidettyjä ”poikien juttuja”, ja myöskin ryhmissä, joissa tehdään tai harjoitellaan asioita, joista lapsi kokee mahdollisesti turhiksi osoittautuvia ennakkoluuloja. Näihin suuntiin tosin onkin jo hyvän aikaa menty koulumaailmassa ja myös koulun ulkopuolella.
”Kun väittää toisen ”ymmärrystä rajoittuneeksi”, kysymys on todellakin nimittelystä. Tiedäthän käsitteet ”vailla ymmärrystä” ja ”vailla täyttä ymmärrystä”.”
Kerrotko vielä missä kommentissa väitin ”ymmärrystäsi rajoittuneeksi”? En nyt äkkiseltään löydä, mutta so what, on aivan tyypillistä että kun näillä foorumeilla vaihdetaan näkemyksiä, niin alussa useinkin on varsin rajoittunut ymmärrys keskustelukumppanin ajatuksenjuoksusta, näkökulmista ja lopputulemista. Siksihän täällä keskustellaan että toisin ajattelevien ajatusmaailma aukeaisi, vai? Itsellä ei ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että ymmärrykseni oli, ja on suurimmalta osin edelleen todella rajoittunut mitä tulee sinun ja kanssasi samoin ajattelevien logiikkaan ja johtopäätöksiin näissä asioissa joista tässä on nyt keskusteltu.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta vertauksestasi uskonnollisuuteen tuli sitten melkoinen umpisolmu, jota en nyt lähde avaamaan.
”Kyllä, noin ainakin heillä jotka toivovat saavansa transitiohoitoja. Eli he todellakin saavat tätä kullanarvoista tietoa siitä mitä tuntevat, mutta VASTA tuossa vaiheessa, ja onko tuo vaihe aina kaikissa tapauksissa riittävän pitkä? Voisihan tuota tietoa alkaa keräilemään pikkuhiljaa jo aiemmin, tarkoitan ettei siitä ainakaan haittaa olisi – päinvastoin.”
Tuotahan minä olen koko ajan sanonut, että ei ole mitään syytä estää lasta elämästä omakseen tuntemassaan sukupuolessa ja sen roolissa niin täysin kuin hän haluaa.
Olethan lukenut tämän:
https://yle.fi/uutiset/3-10084190
Ilmoita asiaton viesti
”Tuosta vertauksestasi uskonnollisuuteen tuli sitten melkoinen umpisolmu, jota en nyt lähde avaamaan.”
Umpisolmu? Selkeä ja osuva vertaus, joka ei jätä sijaa kritiikille. Pointtini lienee selvä.
”Tuotahan minä olen koko ajan sanonut, että ei ole mitään syytä estää lasta elämästä omakseen tuntemassaan sukupuolessa ja sen roolissa niin täysin kuin hän haluaa.”
Pukuhuone/suihkuasian lisäksi en keksi mitä koulumaailmassa oltaisiin erityisesti ESTÄMÄSSÄ. Sukupuoliroolien painottaminen on kadonnut koulumaailmasta jo muutenkin, eli syyt katoamisen taustalla ovat aivan muita kuin sukupuolensa epätyypillisesti kokevien henkilöiden olemassaolo.
”Olethan lukenut tämän:
https://yle.fi/uutiset/3-10084190”
Nyt olen. Artikkeli kertoo ongelmasta, joka on joidenkin NUORTEN ja heidän kotiensa välinen. Artikkeli ei tuonut mitään lisähuomion tarvetta siihen mitä olen esittänyt LAPSISTA ja heidän päiväkoti- ja kouluopetuksestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Umpisolmu, aivan selvä sellainen.
Kysymys ei olekaan siitä, mitä koulumaailmassa oltaisiin tekemässä, vaan siitä, mitä AA:laiset vaativat että siellä pitäisi tehdä. Transsukupuolisuutta ei saisi edes mainita lapsille eikä nuorillekaan ennen kuin he ovat täysi-ikäisiä, eli eivät enää koulussa. Tuolle pukuhuonekiellollekaan ei ole mitään perusteita, eiväthän translapset ole häiriöksi kenellekään.
Mutta tällaiset kirjoitukset, kuten tämä blogi, johtavat ilmapiiriin, jossa tapahtuu sitä, mistä tuo YLEn artikkeli kertoo. Ja kyse on monista, monista, todella monista lapsista ja nuorista. Transsukupuolisuus nimittäin aiheuttaa tuon sukupuoliristiriidan ja siitä aiheutuvan kärsimyksen jo lapsuudessa, kuten olen jo aiemmin todennut.
Ja kyllä, näihin ongelmiin pitää pystyä puuttumaan translasten kohdalla jo päiväkoti- ja kouluopetuksessa. Maailmaltahan saamme jatkuvasti kuulla tapauksista, joissa lapsia on jouduttu huostaanottamaan heidän vanhempiensa laiminlyötyä lasten oikean hoidon, koska lapset eivät kasva heidän toiveidensa mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu mitä umpisolmu tässä yhteydessä tarkoittaa. Ehkäpä ettei sitä pääse kritisoimaan.
Mitä Aa-yhdistys vaatii että koulumaailmassa pitää tehdä? Lähdeviitteiden kanssa kiitos.
Pukuhuonekiellolle on perusteet. Jo yleinen mielipide asiasta riittää perusteeksi, vaikka perusteita on muitakin.
Sukupuoliristiriita on pysyvä vain 5-20% todennäköisyydellä. Ja näissäkin osassa taustalla voi olla joku muu mielenterveyden häiriö.
Luepa tässä vaiheessa kaikki kommenttini uudestaan niin en joudu toistamaan itseäni. Olet sivuuttanut aika paljon asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Umpisolmu tässä tarkoittaa rakennelmaa, jota vastaan jo itsekin kirjoitit ja jonka selvittäminen vaatisi metrikaupalla tekstiä. Siihen en ryhdy.
AA vaatii, ettei koulussa saa opettaa seksuaaliterveydestä mitään ja erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ei saa sanoa sanaakaan. OPH:n opas sukupuolien tasa-arvosta on ihan no-no-no -materiaalia. Niin, ja lasten sukupuoliristiriitaa ei saa mitenkään helpottaa, vaan päinvastoin heidän kokemaansa kärsimystä pitää pahentaa pakottamalla heidät syntymäsukupuolensa muottiin. Tässä vain muutama. Mutta tokihan tämän tiedät, kun puheenjohtajan blogin puolesta täällä kirjoittelet. Pyrit tosiaan kyllä hämärtämään kaikkia näitä tavoitteita ja kirjoittamaan mitääntarkoittamatonta liirumlaarumia, joka on tarkoitettu asiaa tuntemattomien hämäämiseksi. Todelliset kannat pitää kiskoa esiin pihtien kanssa.
Perusteet, kiitos. Se, että väität hiljaisen enemmistön muka olevan puolellasi, ei riitä mihinkään.
Puhut nyt lasten oirehtimasta sukupuoliristiriidasta. Aikuisilla se on diagnosoituna todella pysyvä, ja toisin kuin kirjoitat, noissa 5-20% ei enää ole mitään muuta syytä. Eipäs vääristellä asioita.
Ilmoita asiaton viesti
”Umpisolmu tässä tarkoittaa rakennelmaa, jota vastaan jo itsekin kirjoitit ja jonka selvittäminen vaatisi metrikaupalla tekstiä. Siihen en ryhdy.”
Silkkaa väistelyä kun argumentit loppuvat, mutta ei se mitään.
JH: ”AA vaatii…”
Jep jep. Ei siis tullut lähdeviitteitä. Aa-yhdistys ei vaadi, vaan sinä väität heidän vaativan. En ole tietoinen sellaisesta, että Aa-yhdistys olisi vaatimassa voimassa olevan opetussuunnitelman mukaisen ikätasoisen seksuaaliterveysopetuksen lakkauttamista kouluista. Hyvä kuitenkin, että uskot heidän auktoriteettiinsa. Aa-yhdistys puolustaa niitä vanhempia, jotka eivät halua lapsilleen opetettavan asioita, joita nyt ollaan tuomassa opetukseen voimassa olevan opetussuunnitelman OHI. Toisin kuin väität, opetussuunnitelman OHI tuotu ”Tasa-arvotyö on taitolaji” -opas ei ole kauttaaltaan ”no-no -materiaalia”, vaan ainoastaan muutamilta osin, joita olen nostanut esiin kommenteissani.
JH: ”..liirumlaarumia..”
Hieno argumentti. Tämän pohjalta on turha jatkaa keskustelua.
JH: ”Perusteet, kiitos.”
Miten MINUN perusteluni edistävät asiaasi pätkääkään? Tarjoanpa MINÄ mitä perusteluja tahansa, nykykäytänteet eivät sillä muutu. Mene vänkäämään niiden tahojen kanssa joilla on päätösvaltaa. Etukäteisvaroituksena voin kertoa, että vaatimuksistasi nousisi taatusti moninverroin isompi meteli, kuin siitä jos terveydenhoitaja kysyisi jokaiselta lapselta, oletko transsukupuolinen. Tiedoksi myös, että opetushallitus ja sen oppaat eivät ole se väylä jolla saisit ajettua asiaasi. Miten olisi kansalaisaloite?
”Liian innokas sitoutuminen lapsen transsukupuolisuuteen täydellisine sosiaalisine siirtymineen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa nuoruusikäisen on niin vaikea luopua omaksutusta roolista, että se itsessään aiheuttaa oireilua (10). L̲i̲s̲ä̲k̲s̲i̲ ̲o̲n̲ ̲t̲i̲e̲t̲e̲n̲k̲i̲n̲ ̲h̲u̲o̲m̲i̲o̲i̲t̲a̲v̲a̲ ̲m̲u̲i̲d̲e̲n̲ ̲l̲a̲s̲t̲e̲n̲ ̲t̲a̲r̲p̲e̲e̲t̲ ̲j̲a̲ ̲o̲i̲k̲e̲u̲d̲e̲t̲.̲” http://docplayer.fi/19842642-Sukupuoli-identiteeti…
JH: ”toisin kuin kirjoitat, noissa 5-20% ei enää ole mitään muuta syytä”
Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkärin Riittakerttu Kaltiala-Heino: ”Lapsesta voi tuntua pakottavaltakin olla toista sukupuolta. Noin viidesosalla heistä lapsuuden identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen ei katoa puberteetissa.” https://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/alaikaiste…
Duodecim: ”Lapsille ei tehdä sukupuolen uudelleen määrittelyn edellytysten arvioita, koska seurantatutkimusten mukaan 85 % lapsuuden epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta katoaa puberteetissa” http://duodecimlehti.fi/lehti/2015/4/duo12092
Heistä, joilla kokemus ei katoa (5-20% tai 15%, lähteestä riittpuen), joutuvat vielä erilaisiin arviointi- ja seurantaprosesseihin. Eikös se nyt mene niin, että vasta heidät, jotka läpäisevät tämän tiukan seulan, voidaan määritellä transsukupuolisiksi, jolloin heillä on mahdollisuus hakeutua transitiohoitoihin niin halutessaan?
Duodecim: ”Moniammatillisen perusteellisen tutkimuksen tavoitteena on varmistaa, että pysyviä ruumiillisia muutoksia aiheuttaviin hoitoihin ohjautuvat ne, joiden identiteettikokemus on vakaa ja joiden voi odottaa hyötyvän sukupuolen korjaushoidoista. Muunlaista hoitoa edellyttävistä mielenterveyden häiriöistä kärsivät pyritään puolestaan ohjaamaan asianmukaisten psykiatristen palvelujen piiriin.” http://duodecimlehti.fi/lehti/2015/4/duo12092
Muunlaista hoitoa edellyttävät tapaukset siis sisältyvät tuohon 5-20%:iin.
”tilanteissa, joissa sukupuoli-identiteettihämmennys on sekundaarinen seuraus esimerkiksi traumaattisista kokemuksista, primaariongelman terapeuttinen käsittely voi johtaa sukupuoli-identiteettihämmennyksen katoamiseen” http://docplayer.fi/19842642-Sukupuoli-identiteeti…
—
Nyt kutsuu hiihtoloma – laukut pakattu ja sitä rataa. Adjö.
Ilmoita asiaton viesti
”En ole tietoinen sellaisesta, että Aa-yhdistys olisi vaatimassa voimassa olevan opetussuunnitelman mukaisen ikätasoisen seksuaaliterveysopetuksen lakkauttamista kouluista.”
Mihin muuhun tähtää se, että nyt AA vaatii joitakin lapsia vapautettavaksi opetussuunnitelman mukaisesta seksuaaliterveyden opetuksesta? Ei mihinkään muuhun kuin että kyseinen opetus lopetetaan tyystin.
Juu, tuon liirumlaarumin jatkaminen ei johda mihinkään. On paljon parempi heti sanoa se, mitä tarkoittaa, ja selvästi, ei kierrellen ja kaarrellen. Siinä on vain se ongelma, että se mitä AA ajaa ja mikä on selvästi sanottu aiemmin, on niin selvää vihapuhetta transsukupuolisia kohtaan, että blogialustan ylläpito on poistanut kyseiset kirjoitukset. Niinpä sama pitää yrittää sanoa rivien välissä.
No niin, kuten arvata saattoi, perusteluja ei ole. Pelkästään se, että tähän asti pukuhuonetilat on jaettu oletettujen sukuelinten perusteella, ei enää riitä kun tiedämme enemmän sukupuolista. Nyt pitää olla järkevät ja myös transsukupuolisten kannalta oikeudenmukaiset perustelut jaolle, mikäli sitä tarvitaan.
Aivan oikein, ei ole järkevää ryhtyä elämään lapsen elämää hänen puolestaan. Yhtä huono ratkaisu on evätä häneltä mahdollisuus niihin asioihin, joita hän pitää tärkeinä itselleen.
On huono tilanne, mikäli jäädään odottelemaan lapsen täysi-ikäistymistä, ennenkuin hänet tutkitaan muiden mahdollisten sukupuolidysforista oirehtimista aiheuttavien tilojen varalta. Niinpä, kuten totesin, jäljelle jäävät ovat hyvin todennäköisesti transsukupuolisia, mutta tottakai se pitää tutkimuksella varmistaa.
Ilmoita asiaton viesti
ST: ”En ole tietoinen sellaisesta, että Aa-yhdistys olisi vaatimassa voimassa olevan opetussuunnitelman mukaisen ikätasoisen seksuaaliterveysopetuksen lakkauttamista kouluista.”
JH: ”Mihin muuhun tähtää se, että nyt AA vaatii joitakin lapsia vapautettavaksi opetussuunnitelman mukaisesta seksuaaliterveyden opetuksesta? Ei mihinkään muuhun kuin että kyseinen opetus lopetetaan tyystin.”
Turha huoli. Tuskinpa itsekään uskot tuohon. Eihän uskonnon opetustakaan ole lopetettu, vaikka lapsia on jo iät ja ajat vaadittu vapautettavaksi siitä.
”Juu, tuon liirumlaarumin jatkaminen ei johda mihinkään. On paljon parempi heti sanoa se, mitä tarkoittaa, ja selvästi, ei kierrellen ja kaarrellen.”
Edelleen, mikä liirumlaarum? Kuka kiertelee ja kaartelee? Tässäpä siis vielä pointtejani kertauksena:
– ”Translapsi-ilmiötä” on nyt tuotu julkisuuteen aivan liian yksipuolisesta näkökulmasta, ja tämä näkökulma on turhan yleistävä ja leimaava.
– Opettajille ym. ammattikasvattajille tarjottaviin materiaaleihin ja koulutukseen, joissa mainitaan lasten epätyypilliset sukupuolikokemukset, tulee ylilyöntien välttämiseksi lisätä tieto siitä että kokemukset katoavat 80-95%:n todennäköisyydellä viimeistään luonnollisen murrosiän jälkeen.
– Päiväkoti- ja koulumaailmassa pärjätään vallan pitkälle pitämällä trans- ja muunsukupuolisuus poissa moninaisuusopetuksesta. Taustalla mm. se, että sukupuoliroolien painottaminen on kadonnut jo muutenkin, ja ihan muista syistä.
– Trans- ja muunsukupuolisuutta ei tarvitse eikä edes kannata lähtökohtaisesti tuoda kouluopetukseen ainakaan alle 14-vuotiaille lapsille.
– Ei pidä sivuuttaa sitä ilmiöitä eikä suhtautua siihen mitätöivästi, että trans- tai muunsukupuolisuuskokemuksen voisi itselleen oman päänsä sisällä ”kehittää”.
– Kokemuksen nonsoleerauksen tuomittavuudessa ei ole eroa, kohdistuipa mitätöinti sitten jumalakokemukseen tai sukupuolikokemukseen. Jumalakokemus voi olla ihmiselle vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpi osa omaa identiteettiä kuin sukupuolikokemus, ja korostuu varsinkin vanhemmalla iällä sukupuolikokemusta enemmän.
– Jos pidetään yleisesti hyväksyttynä julistaa: ”Jumalaa ei ole olemassa.”, on oltava yhtälailla yleisesti hyväksyttyä julistaa: ”Transnainen ei ole nainen ja transmies ei ole mies.”
JH: ”Siinä on vain se ongelma, että se mitä AA ajaa ja mikä on selvästi sanottu aiemmin, on niin selvää vihapuhetta transsukupuolisia kohtaan, että blogialustan ylläpito on poistanut kyseiset kirjoitukset. Niinpä sama pitää yrittää sanoa rivien välissä.”
Kun vertaat miten puhutaan uskonnollisista, niin ymmärrät että teet kärpäsestä härkäsen.
JH: ”No niin, kuten arvata saattoi, perusteluja ei ole.”
Miten niin ei ole? Tuossahan ne oli selvällä suomenkielellä:
”Liian innokas sitoutuminen lapsen transsukupuolisuuteen täydellisine sosiaalisine siirtymineen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa nuoruusikäisen on niin vaikea luopua omaksutusta roolista, että se itsessään aiheuttaa oireilua (10). L̲i̲s̲ä̲k̲s̲i̲ ̲o̲n̲ ̲t̲i̲e̲t̲e̲n̲k̲i̲n̲ ̲h̲u̲o̲m̲i̲o̲i̲t̲a̲v̲a̲ ̲m̲u̲i̲d̲e̲n̲ ̲l̲a̲s̲t̲e̲n̲ ̲t̲a̲r̲p̲e̲e̲t̲ ̲j̲a̲ ̲o̲i̲k̲e̲u̲d̲e̲t̲.̲”
JH: ”Nyt pitää olla järkevät ja myös transsukupuolisten kannalta oikeudenmukaiset perustelut jaolle, mikäli sitä tarvitaan.”
Kyllä tarvitaan, ja perusteluthan löytyvät. Kukin menkööt niihin pukeutumis- ja suihkutiloihin, jossa aiheuttavat vähiten hämmennystä ja paniikkia muiden keskuudessa, ja jossa on pienempi todennäköisyys joutua kauhistelun ja pilkan kohteeksi.
JH: ”Aivan oikein, ei ole järkevää ryhtyä elämään lapsen elämää hänen puolestaan.”
Tahallistako väärinymmärtämistä? Kukaan ei vaadi että tulisi ”ryhtyä elämään lapsen elämää hänen puolestaan”. Mitä tämä edes tarkoittaa? Artikkelissahan selvästi kyseenalaistetaan se, että lapsen annettaisiin itse valita käyttämänsä pukeutumis- ja suihkutilat pelkästään sen hetkisen sukupuolikokemuksensa perusteella. Ja tätä perustellaan sekä LAPSEN OMALLA EDULLA että muiden lasten oikeuksilla. Ja suositellaan että aikuisilla tulee olla tässä asiassa yhtenäinen linja.
JH: ”Yhtä huono ratkaisu on evätä häneltä mahdollisuus niihin asioihin, joita hän pitää tärkeinä itselleen.”
Tiedoksi, että lapsen vanhemmat ja muut kasvattajat kylläkin loppupeleissä päättävät mikä on lapsen parhaaksi ja mikä ei. Näin erityisesti alle 14-vuotiaiden kohdalla, ja monien kohdalla aiheellista vielä pidempäänkin.
JH: ”On huono tilanne, mikäli jäädään odottelemaan lapsen täysi-ikäistymistä, ennenkuin hänet tutkitaan muiden mahdollisten sukupuolidysforista oirehtimista aiheuttavien tilojen varalta.”
Onko joku vaatinut, että muut oirehtimista aiheuttavat tilat poissuljettaisiin vasta täysi-ikäisenä?
”Niinpä, kuten totesin, jäljelle jäävät ovat hyvin todennäköisesti transsukupuolisia, mutta tottakai se pitää tutkimuksella varmistaa.”
Todellakin näiltä 5-20%:lta täytyy poissulkea muut oirehtimista aiheuttavat tilat. Todennäköisyys sille, kuinka moni jäljelle jäävistä on transsukupuolisia, ei ole sinun päätettävissäsi. Todennäköisyys saadaan tieteellisistä tutkimuksista, joihin et lainkaan ole tarjonnut lähdeviitteitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tästä päätellen blokkerihoitoja ei tulisi tarjota ainakaan alle 14-vuotiaille.”
Tuo menee aika yksiin tämän tutkijan käsityksen kanssa, jossa se pysyvä kokemus sijoittuisi 10-13-vuoden ikään.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21216800
Toisaalta asiassa kummastuttaa se, että blokkereillahan ei ole tarkoituskaan lopettaa kehon kehittyminen, vaan hidastuttaa sitä juuri sopivasti harkinta-ajan verran. Jos harkinta päätyy transhoitojen tarpeettomuuteen, blokkerien lopettaminen saa puberteetin jatkumaan hieman viivästyneenä. Ja ihan totta, eivät kaikki transnuoret niitä tulisi koskaan kuitenkaan ottamaan.
Lasten kasvatuksessa on tärkein asia tässä ja nyt -tilanne, siis se, että on erilaisia lapsia. Se, että tyttönä pidetystä voi kasvaa mies ja poikana pidetystä nainen, on tähän nähden toisarvoista varhaiskasvatuksessa. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen avainasioita on myös se, että rohkaistaan herkkiä poikia olemaan sellaisia avoimesti samoin kuin raisuja tyttöjä. Tämä kaikki auttaa peloistasi huolimatta päinvastoin kohti winwin-tilannetta, jossa kaikki nämä lapset saavat olla rauhassa mitä ovat.
Se, että hoitoprosessin aikana kerrotaan translapselle ja hänen vanhemmilleen väliaikaisuuden mahdollisuudesta, on varmaan tärkeää. Se, että sellaisesta kerrotaan kaikille (pienille) lapsille, ei sitä ole ollenkaan – parempi opettaa vain, että on monenlaisia lapsia. Vahingollinen se on myös niissä tapauksissa, jos translapsen vanhemmat tuohon tietoon takertuen kieltävät koko ominaisuuden lapsessaan.
Epätyypillisyyden yleinen hyväksyminen ei ole pois tästä asiasta: Lapset oppivat kaiken kaikkiaan elämään erilaisuuden kanssa. Samat metodit oman identiteetin voimaannuttamisessa ja kiusaamisen vähentämisessä toimivat koko tämän kirjon alueella.
Luotat kovasti lasten kasvatuksen ammattitaitoon sukupuolisensitiivisyydessä. Asiaa on kuitenkin tutkittu ja seuraamalla työntekijöiden vuorovaikutusta eri sukupuolta olevien lasten kanssa ollaan huomattu hämmästyttäviä eroja suhteessa poikiin ja tyttöihin. Lisäksi lasten vanhemmat, jotka edustavat tällä palstalle ilmenevää halua tietämättömyyteen, salakuljettavat syrjiviä asenteita omien lastensa kautta – puhumattakaan tarkoituksellisen transvihamielisistä työntekijöistä. Kuvaamaani nonsoleerausta olen tavannut jopa kansanedustajalääkärin suusta, joten siltä eivät ole lapset todellakaan turvassa. Uusien ohjeitten ottaminen käyttöön on edes jonkinlainen tae sille, että asiassa edetään.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos harkinta päätyy transhoitojen tarpeettomuuteen, blokkerien lopettaminen saa puberteetin jatkumaan hieman viivästyneenä.”
Tarvitaan ensinnäkin lisää tutkimusta siitä että a) johtavatko blokkerihoidot vääjäämättä hormonihoitojen ja kirurgian tielle (nyt ainakin osa tutkimustiedosta viittaa tähän), ja b) millaisia sivuvaikutuksia blokkerihoidot aiheuttavat missäkin ajassa, ja miten pysyviä nämä haittavaikutukset ovat. Olen lukenut kirjoituksia, jotka kertovat useista peruuttamattomista haittavaikutuksista.
”Se, että hoitoprosessin aikana kerrotaan translapselle ja hänen vanhemmilleen väliaikaisuuden mahdollisuudesta, on varmaan tärkeää.”
Kyllä, tämä on erittäin tärkeää.
”Se, että sellaisesta kerrotaan kaikille (pienille) lapsille, ei sitä ole ollenkaan – parempi opettaa vain, että on monenlaisia lapsia.”
Juuri näin. Ei todellakaan pidä kertoa muille lapsille yhden lapsen epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta eikä sen mahdollisesta väliaikaisuudesta. Opetetaan vain, että on monenlaisia lapsia. Samaa mieltä siis tästäkin.
”Vahingollinen se on myös niissä tapauksissa, jos translapsen vanhemmat tuohon tietoon takertuen kieltävät koko ominaisuuden lapsessaan.”
Riippuu tapauksesta, mutta silti on erittäin tärkeää että kaikkien potentiaalisten ”translasten” vanhempia informoidaan tästä asiasta suoraan ja kiertelemättä. Tätä asiaa ei missään nimessä voi jättää pimentoon siinä pelossa, että he ”tuohon tietoon takertuen kieltävät koko ominaisuuden lapsessaan”.
”Luotat kovasti lasten kasvatuksen ammattitaitoon sukupuolisensitiivisyydessä. …”
Turha sukupuolittaminen voidaan mielihyvin kitkeä, ja ohjata opettajia tähän, mutta nyt asian kanssa ollaan valitettavasti menty liian pitkälle ja vaarallisille vesille.
Ilmoita asiaton viesti
Blokkerihoidot eivät mitenkään jääväämättä johda mihinkään hoitoon, nehän ovat juuri harkinta-ajan menettely. Siovuvaikutuksista tiedetään tähän mennessä, että ne hidastavat luiden pituuskasvua, mikä ei harvinaisissa tapauksissa palaudu. Toinen asia on liian nuorena aloitettu transtyttöjen hoito, jolloin heidän kehittymättömästä peniksestään on vaikea muotoilla vaginaa. Muista vaikutuksista emme tiedä, kuten emme tiedä lukemattomien muiden lääkkeiden vaikutusta vuosien käytön jälkeen.
Tarkoitin tuota yleistä tietoa mahdollisesta identiteetin muutoksesta siinä vaiheessa, kun lapsi ei ole vielä hoitojärjestelmän (siis oikean, ei kylän terveyskeskuslääkärin..) piirissä. Sen jälkeen vastuu on järjestelmällä niin, että vanhempien perusteeton vastustus voidaan ohittaa lapsen edun nimissä.
Ilmoita asiaton viesti
”Blokkerihoidot eivät mitenkään jääväämättä johda mihinkään hoitoon, nehän ovat juuri harkinta-ajan menettely.”
Blokkerihoidot johtivat 100% tapauksista transitiohoitoihin, kun otoskoko oli 70 henkilöä. Ja hoidot ovat todella haitallisia: sukupuoliominaisuuksien kehitys estyy, luiden pituuskasvu häiriintyy, kaikki sukupuolihormoneista riippuvainen aivojen kehitys estyy, lisääntymiskyky heikkenee kun sukupuolirauhasten ja sukusolujen kehittyminen estyy. Vaikea uskoa, että blokkerihoidot voisivat olla jättämättä ihmiseen pysyviä jälkiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Sekä Musta Orkidea että Viivi Luoma kokevat kipeästi sukupuoliristiriitaa, mutta ovat omassa teoretisoinnissaan päätyneet oudoille vesille. Molemmilla on tiukka uskonnollinen tausta, joka ei toki heidän nykyelämässään päällimmäinen asia ole, mutta selittänee osin heidän oudot ajatuksensa.”
Musta Orkidea on ateisti, enkä ole huomannut hänen kirjoituksissaan tai Youtube-videoissaan mitään uskonnosta juurensa juontavaa. Luoman ajatuksiin en ole tutustunut, mutta se, mihin Musta Orkidea on ”teoretisoinnissaan päätynyt”, kuulostaa erittäin loogiselta ja järkevältä – ei siinä missään oudoilla vesillä olla.
Ilmoita asiaton viesti
Kumpikin tulee lopputuloksiinsa oman kokemuksensa ja joidenkin amerikkalaisten täysin toisen terveydenhuoltojärjestelmän piirissä olleiden kokemuksiin perustuen, mutta jättävät tyystin huomiotta täkäläisen ylivoimaisen suuren hoitoon tyytyväisten ryhmän.
Epäilemättä heillä on omalla kohdallaan perusteet kantaansa, mutta se ei kerro mitään muista transsukupuolisista eikä sille voi perustaa muiden hoitokäytäntöjä eikä perustetakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuolineutraalia kasvatusta voidaan toisaalta myös kyseenalaistaa:
”Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kasvatamme ja koulutamme pojat ja tytöt samalla tavoin ja opetamme, että molemmat ovat yhtä kyvykkäitä. Aikuisina he menevät naimisiin ja tajuavat jonakin aamuna olevansa keskenään erilaisia sisäisesti ja ulkoisesti. Ei ole ihme, että nuorten suhteet ja avioliitot ovat niin onnettomassa jamassa. Jokainen seksuaalista yhdenmukaisuutta tähdentävä ajattelutapa on täynnä vaaroja, koska se edellyttää samanlaista käyttäytymistä miehiltä ja naisilta, joilla on aivan erilaiset aivot. Joskus on vaikea ymmärtää, miksi luonto on tehnyt sukupuolista näin yhteensopimattomia, mutta syynä on oikeastaan se, että biologiamme on pahassa ristiriidassa nykyajan maailman kanssa. Hyvä uutinen on se, että kun ymmärtää näiden erojen syyn, on helpompi elää niiden kanssa ja lisäksi oppii käsittelemään, arvostamaan ja jopa vaalimaan sitä.” (sivu 314)
Lainaus kirjasta HORMONIEN SOTA Miksi miehet eivät kuuntele eivätkä naiset osaa lukea karttaa. Kirjoittanut Allan ja Barbara Pease. Alkuperäinen teos: Why men don’t like listen and women can’t read maps.
Tästä näkökulmasta ajateltuna opetuksessa olisi hyvä tuoda esiin myös sukupuolten tyypillisiä eroja ja niiden syitä. Kaksipiippusia juttuja vai mitä?
Ilmoita asiaton viesti
Mihin komenttiin tämä oli vastaus?
Ilmoita asiaton viesti
Ei mihinkään, heitin sen irrallisena kommenttina. Saapi tätäkin siitä huolimatta kommentoida, mutta tänään en ehdi tämän enempää osallistua keskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkkanen lainasi: ”… kasvatamme ja koulutamme pojat ja tytöt samalla tavoin ja opetamme, että molemmat ovat yhtä kyvykkäitä. Aikuisina he menevät naimisiin ja tajuavat jonakin aamuna olevansa keskenään erilaisia sisäisesti ja ulkoisesti.”
Missä tynnyrissä A.&B.Pease oikein ovat eläneet? Eiväthän ihmiset joudu naimisiin tuosta vain ilman kokemuksia kanssaihmisistään ja yksilöiden eroavaisuuksista. Vai onko australialaisten kehonkielentutkijoiden kuplassa vielä tapana järjestää avioliitot toisilleen täysin tuntemattomien kesken? Vai seuraako pää alaspäin elämisestä, että ihmiset eivät muutu avioliitonkaan aikana?
Itse olen päätynyt ajattelemaan tähän astisen reilusti yli 1/2 vuosisadan elämänkokemuksen perusteella, että yksilöiden väliset erot ovat sukupuolten välisiä eroja suurempia.
Ilmoita asiaton viesti
”Kukaan ei kuitenkaan tule joksikin vain sillä perusteella, että hän kokee olevansa jotakin.”
Niin, esimerkiksi kukaan ei ole kristitty hetero, ellei esitä todisteita siitä, ei kun miten se meni.
”Jos sukupuoli on koko ajan muuttuva sosiaalinen konstruktio, miten (sukupuoli-)identiteetti voisi olla pysyvä?”
Koska puhutaan eri asiasta. Ensimmäisessä tapauksessa puhutaan sukupuolen esittämistavasta, ilmenemismuodosta. Toisessa taas puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Identiteetti voi poikia kokonaisen kirjon erilaisia esittämistapoja. Niitä voi etsiä esimerkiksi vaatekomerosta.
”Miten voi olla vankina väärässä sosiaalisessa konstruktiossa?”
Miten voi olla vankina väärässä yhteiskunnassa? Eikö aika moni toimittaja ole mennyt kokeilemaan, miltä tuntuu olla burkhassa tai niqbissa. Vastaavasti Joonas Konstig eli vuoden herrasmiehenä.
”Miltä sukupuoli tuntuu?”
Sukupuolen ei pitäisi tuntua yhtään miltään, se on normitila. Eihän minun kätenikään tai jalkanikaan pidä tuntua miltään tai minun pääni. Silti kukaan ei lähde kyseenalaistamaan, että minulla sellaiset on. Jos niitä särkee, niin silloin ne kyllä tuntuvat.
”Minkä merkityksen voimme antaa sukupuolelle ilman ruumiillista sukupuolta?”
Kuulutko todellakin uskonlahkoon, jossa Jeesus käveli zombina kuolemansa jälkeen ja Tuomas joutui koettelemaan sormellaan hänen henkiruumistaan?
”Miten meillä olisi pääsy siihen tietoon, mitä on olla nainen (apart from being a woman?) olematta nainen?”
Miten minulla on pääsy siihen tietoon, etten ole jättimäinen torakka herätessäni ilman että olen katsonut itseäni peilistä aamulla? Etenkin, ihmettelen, että sinun maailmassasi on täysin normaalia tuntea olevansa uudestisyntynyt tai puhua kielillä ilman että joku kyseenalaistaa tätä.
”Transnainen (=mies, joka omien sanojensa mukaan kokee itsensä naiseksi) ei kykene todellisuudessa tietämään, miltä tuntuu olla nainen.”
OK. Kuinka ei-transnainen tietää, miltä tuntuu olla nainen?
”trans-liike esittää sukupuolikäsityksensä tieteellisenä tosiasiana, vaikka se on filosofinen ja “luoja paratkoon” jopa uskonnollinen näkemys ihmisestä.”
Uskonnollinen, nythän tämä eskaloitui nopeasti. Siis sinusta on ihan ok, että voi kyseenalaistaa toisten uskonnollisia käsityksiä ihmisistä?
” tarjoilemalla erityisesti median kautta tunteisiin vetoavia tarinoita ”omana itsenä olemisesta” ja muutostarinoita, joissa sukupuolen vaihdosprosessi glorifioidaan ”rohkeutena olla erilainen.” ”
Ei ole olemassa mitään salaliittoa, jota kautta ”trans-aktivistit” tai ”seta-aktiivit” tai ”punavihermädättäjät” pääsevät mediaan. Ei ole mitään suoraa numeroa YLEn suureen pajaan. Tämä näkyy siinä, että noin 100% esitettävästä transasiasta on täyttä sontaa. Se ei ole tehty millekään noista ryhmistä. Hyvä kysymys on, kenelle se on suunnattu. Minulle on yleensäkin epäselvää, että kuka nykyään enää katsoo mitään televisiosta. Ehkä se on suunnattu tirkistelijöille.
Minäpä kerron, minulla on autoimmuunisairaus. Voinko minä katsella tietoa autoimmuunisairauden kanssa elämisestä televisiossa. Ei, en voi, se ei tunnu kiinnostavan ketään. Mutta kun katsoo ohjelmalistausta, niin transsukupuolisuus kiinnostaa ja lihavuus. En tiedä, onko kukaan koskaan laihtunut katsomalla noita ohjelmia lihavuudesta, sitä pitäisi ehkä tutkia. Jos ihmiset salaperäisesti laihtuvat katsomalla kaikki nuo ”Upea lihava elämäni” yms. jutut, niin ehkä minä uskon, että transsukupuolisuutta käsittelevät ohjelmat tekevät ihmisistä transsukupuolisia.
Ilmoita asiaton viesti