*

SusannaKoivula Naisen ja miehen välinen avioliitto on aito avioliitto.

Kirkolliskokous paljon vartijoina (avoin kirje kirkolliskokoukselle)


Tiistaina 2.5 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turussa ja käsiteltävissä aiheissa on eräs (kirkko)poliittisesti hyvin kuuma peruna eli aloite koskien kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana. Onko 1.3 jälkeen Raamattu, kirkon tunnustuskirjat ja traditio muuttuneet, kun kirkolliskokous taas käsittelee avioliiton olemusta ja siihen liittyviä käytäntöjä? No, ei ole. Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään. Mitään ei muuttunut mitä tulee oppiin avioliitosta, sen sijaan yritys ajaa sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisään kirkkoon on saanut odotetusti uutta pontta avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta.

Aloitteen väitetään ajavan avioliittokäsityksen laajentamista. Todellisuudessa kyse on päinvastaisesta yrityksestä tiputtaa avioliitosta toinen sukupuoli pois ja supistaa avioliitto sukupuolineutraaliksi konstruktioksi.

Aloite pyrkii siihen, että kirkossa aloitettaisiin valmistelut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi ja siunaamiseksi. 

”Avioliittolain muutoksen vaikutus tulisi ottaa huomioon ja käynnistää työ avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä valmistella sitä vastaavat muutokset toimitusten kirjaan. Muutokset voitaisiin tehdä joko soveltamalla niin sanottua Norjan mallia eli laatimalla samaa sukupuolta oleville pareille oma vihkikaava tai muokkaamalla nykyistä vihkikaavaa myös samaa sukupuolta oleville pareille sopivaksi.” ”Aloitteen tarkoitus on turvata mahdollisuus pyytää ja rukoilla siunausta kaikille avioliiton solmineille.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument

Avioliittolain muutoksen huomioiminen kirkossa ei tarvitse tai saa tarkoittaa avioliiton uudelleen määrittelyä tai vihkimisten avaamista samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkon on kyllä välttämätöntä huomioida avioliittolain muutoksen seuraukset, kuten lapsen oikeuksien heikentyminen sekä sanan- ja uskonnonvapauden kaventuminen. Kirkolliskokousta käytännössä pyydetään aloitteen myötä nostamaan sateenkaariliikkeen agenda siihen asemaan, jossa tähän asti on ollut Raamattu. Raamattu halutaan alistaa sateenkaariliikkeen käsitykselle ihmisoikeuksista. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja halki Raamatun kulkee opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Vaikea tätä on muuksi muuttaa, mutta mikä kirkossa on mahdotonta kieltää, sen voi aina yrittää hämärtää ja nyt se tehdään aloitteen muodossa. Teologiset perustelut naisen ja miehen väliselle avioliitolle ovat edelleen pätevät ja on erikoista (ja surullista), että aloitteen tekijät on valmiita korvaamaan ne ontolla liberaaliteologialla. Yleinen ilmoitus, johon pohjautuen ihmiset eri elämänkatsomuksineen ovat nähneet avioliiton naisen ja miehen liittona, on nyt haastettu kirkossa. Erityinen ilmoitus eli Jumalan Sana(Raamattu) on myös tulilinjalla. Jos kirkko hylkäisi Raamatun opetuksen avioliitosta, se muuttuisi Lutherin kirkosta luopumuksen kirkoksi.

Kirkolliskokouksesta pitäisi saada 3/4 määräenemmistön tuki aloitteelle, jotta se menestyisi. Varovaistenkaan arvioiden mukaan tuota määräenemmistöä ei tulla saamaan tällä viikolla. Kirkko yritetään väsyttämällä saada hyväksymään sukupuolineutraali avioliittokäsitys. Jatkuvan keskustelun ylläpitäminen itsestään selvistä asioista on juurikin tuota väsyttämistaktiikkaa. ”Suomen kirkossa asia on vielä kesken ja ratkaisematta. ” Aloitteessa todetaan ja annetaan ymmärtää, että kirkon suhtautuminen avioliittolain muutokseen olisi päättämättä, vaikka tosiasiallisesti kirkon päätös siitä mikä avioliitto on, ei kelpaa aloitteen tekijöille. Aloitehan tähtää nykyisen tilanteen muuttamiseen: kirkon pitäisi luopua  avioliittokäsityksestään nostamalla uusi tulkinta avioliitosta sen yläpuolelle.

Vuonna 1986 kirkossa hyväksyttiin sukupuolineutraali käsitys pappeudesta ja silloin luvattiin, että perinteiseen virkakäsitykseen sitoutuvat papit saisivat toimia asiassa omantuntonsa mukaisesti eli pitää pappeutta yksin miehille annettuna virkana ja toimia sen mukaisesti. Miten kävi? Nykyään kirkossa on hyvin vaikeaa saada papin virkaa, jos suhtautuu naispappeuteen kielteisesti ja tällaisia pappeja pilkataan ja halveksutaan avoimesti. Tiedän myös tapauksen, jossa pappi sai syytteen syrjinnästä, kun hän ei halunnut toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Aloite avioliittokäsityksen muuttamisesta sisältää vastaavanlaisen ponnen kuin aikanaan naispappeuden hyväksymisen yhteydessä eli lupauksen toimintavapaudesta perinteisen näkemyksen omaaville: ”Kirkolliskokouksen tulee turvata niiden pappien omantunnon vapaus, jotka eivät voi vakaumukseensa vedoten vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument

On suuri kysymysmerkki kuinka kauan tämä toimintavapaus kirkossa säilyisi. On hyvin mahdollista, että samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta tai vihkimisestä kieltäytyvä pappi jopa haastettaisiin oikeuteen ja hänelle lätkäistäisiin sakot syrjinnästä. Kirkko, joka opettaisi avioliitosta sukupuolineutraalina liittona ei pystyisi antamaan selkänojaa niille kirkon työntekijöille, jotka pitävät avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä instituutiona.

Kirkossa on käytössä LAVA-menettely eli lapsivaikutusarvion tekeminen vaaditaan aina, kun päätöksenteko epäsuorasti tai suorasti koskettaa lapsia. Aloitteessa on osio otsikolla ”lapsivaikutusarviointi”. Valitettavasti se ei sisällä objektiivista arviointia, vaan siinä vain maalaillaan kuvaa sateenkaariperheen lapsista, joita sukupuolineutraali avioliitto hyödyttää. Hyödyttääkö lasta todella, jos kirkko antaa ymmärtää, ettei lapsi tarvitse isäänsä sekä äitiänsä? Onko lapsi esimerkiksi iloinen siitä,  jos hän ei tunne omaa isäänsä? Onko lapselle samantekevää, onko hänellä läheinen suhde molempiin vanhempiinsa? Ei, ei ja vielä kerran ei. Tutkimusten mukaan lapsen paras lähtökohta on kasvaa eheässä, isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa. Monet sateenkaariperheiden lapset kärsivät juurettomuudesta ja kaipaavat elämästään puuttuvaa vanhempaansa. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sulkee ihmisten silmät näiden lasten kärsimykseltä. Tästähän ei aloite mainitse mitään.

”Lapset hyötyvät, jos samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on tasa-arvoiset oikeudet kirkossa ja muussa yhteiskunnassa.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e... Ikävää on myös se, että aloite esittää naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen luovan epätasa-arvoa kirkkoon. Näin tasa-arvo- argumentilla yritetään vakuuttaa kirkolliskokous siitä, että kristillinen avioliittokäsitys pitää syrjintää yllä kirkossa. Aiotaanko kirkossa tehdä kunnollinen lapsivaikutusarvio avioliittokäsityksen muuttamisesta? Jos peräkylän kerhohuoneen ulkomaalauksen yhteydessä pohditaan, onko siitä haittaa lapsille, niin sitä suuremmalla syyllä kirkossa tulisi pohtia miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lapsiin. Kirkko voi omalta osaltaan on turvaamassa lapsen ihmisoikeutta eli oikeutta tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa näiden hoidossa. Jeesus asetti lapset etusijalle ja niin tulisi kirkonkin tehdä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys edistää kohdunvuokraamista ja lisää mm. hedelmöityshoitoja vierailla sukusoluilla, sillä yhdenvertaisuuden nimissä samaa sukupuolta oleville pareille annetaan lisääntymishoitoja. Vain naisen ja miehen välinen avioliitto antaa lapselle lähtökohdan, jossa hän syntyy äitinsä ja isänsä hoidettavaksi. Samaa sukupuolta olevien parien liitoissa tällaista lähtökohtaa ei ole.

Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisältää myös gender-ideologisen käsityksen sukupuolesta, eli sukupuolen moninaisuus-aatteen. Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti avioliitosta ja sukupuolisuudesta näin: “Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan--.” http://www.esikoiset.fi/2017/02/ (linkki sisältää hyvin monipuolisen materiaalin avioliiton teologisista perusteista)

Avioliiton säilyttämiselle vain naisen ja miehen välisenä liittona on vankat sosiologiset, historialliset, lapsenoikeudelliset sekä teologiset perusteet. Näistä kirkolla on mahdollisuus pitää kiinni myös tulevaisuudessa, jos vain tahtoa on. Kirkon ei pidä sokeasti seurata eduskunnan käsitystä avioliitosta. Suomen laki ei edellytä kirkon avioliittokäsityksen seta-sertfiointia, sen sijaan kirkkoa velvoittaa sen oma tunnustus, Raamattu ja itse kirkon pää –Kristus. Ei pidä myöskään unohtaa raamatullista periaatetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolustamisesta, tässä tapauksessa lasten.

Avioliittolain muutos on asettanut kirkon hyvin vaikeaan asemaan, sillä se haastaa niin kirkon sisäisen yhteyden kuin suhteen yhteiskuntaan. Tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja, sillä joku suuttuu joka tapauksessa. Ratkaisun ei tarvitse ollakaan helppo, kunhan se on oikea. Kirkon ei pidä liittyä siihen kuoroon, jossa lauletaan että naisen ja miehen välisessä avioliittoinstituutiossa on jotain perusteellisen virheellistä, mikä pitää poistaa luopumalla siihen kytkeytyvästä kahden sukupuolen toisiaan täydentävyydestä. Kirkko ei tee väärin vihkiessään/ja siunatessaan avioliittoon vain kahta eri sukupuolta olevia pareja ja opettaessaan avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona, onhan sillä siihen hyvät ja monipuoliset perusteet.

Kirkon nuorisotyöntekijänä haluan rohkaista kirkolliskokousta näillä sanoilla ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room.2:12

Kirkolliskokous on nyt paljon vartijoina.


Edit 2.5 klo 21.40 korjattu 2/3 määräenemmistö muotoon 3/4 määräenemmistö.


https://uusitie.com/kirkon-kanta-avioliittoon-kymmenennen-kerran/

http://aitoavioliitto.fi/uutiset/ulkomaat/euroopan-ihmisoikeustuomioistuin-avioliiton-sailyttaminen-miehen-ja-naisen-liittona-ei-ole-syrjintaa/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliitto-mies-ja-nainen-miksi-avioliittoa-ei-pida-muuttaa-sukupuolineutraaliksi/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliittolain-lapsivaikutuksia/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/
kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuolineutraali-avioliittolaki-on-uhka-sanan-ja-mielipiteenvapaudelle/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Hiljan Saksan oikeistopopulistisen AfD puolueen toiseksi kärkiehdokkaaksi valittu Alicia Weidel maksaa veronsa Sveitsiin.Eikä tässä kaikki.Hän toimii toisena huoltajana naispuolisen elämänkumppaninsa kahdelle lapselle.Tällaiseksi on mennyt elämä liberaalissa Euroopassa.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

"Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana."

Jos ei nyt kuitenkaan tai siis tällaiset laukomiset kertovat enemmän kirjoittajan fiksaatioista. Eihän avioliitto ole edes sakramentti ev-lut. kirkossa. Esim. ehtoollisyhteydet tai kastekäsitys ovat paljon tärkeämpiä asioita kirkon historiassa.

Käyttäjän PaulaPlysjuk kuva
Paula Plysjuk

Olen Susanna Koivulan kanssa samaa mieltä, ja sinun, Jiri Nieminen, kanssa eri mieltä.

Jos ev.-lut.kirkko muuttaa avioliitto-käsityksensä sukupuolineutraaliksi, ja alkaa vihkimään ja siunaamaan avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja, se vesittää samalla koko perustansa, joka on Pyhä Raamattu ja sieltä löytyvä ihmiskäsitys.

Luonto ja biologia ynnä tavallinen maalaisjärkikin tietävät, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto, joten Susanna Koivula on aivan oikeassa kirjoittaessaan tämän kirjeen Kirkolliskokoukselle.

Toivon, että ev.-lut. kirkko säilyttää järkensä, eikä lähde leikkimään jumalaa!

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Olen huomannut et kd-piireissä ei nimenomaan ymmärretä biologiaa, eli ajatusta eliölajien polveutumisesta kaiken perustana, vaan ajatellaan litteän maailman olevan 6 000 vuotta vanha.

Jore Puusa

Pyhästä raamattupullasta löytyy sopiva rusina ottaa jokaisen fariseuksen.
Jeesuksella --- jumalanne pojalla oli inhimillisyyteen perustuva käsitys maailmasta. Se lienee unohtunut aikojen aikana tapakristillisiltä.
Odotan koska homoja aletaan kivittää koska...se olisi joiden jumalakäsityksen mukaista.
Raamattu on seemiläisten kansojen nuotiotarinoista koostettu satu. Siihen vetoaminen naurattaa. Mutta jotkut sieltä ammentavat ihmiskäsityksensä, ei ihme että maailma on rikki.

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Palmroos Vastaus kommenttiin #14

"jumalanne pojalla oli inhimillisyyteen perustuva käsitys maailmasta."

En sanoisi ikuista rangaistusta rajallisesta synnistä inhimilliseksi. Tämä usein unohtuu ihmisiltä jotka siteeraavat Käännä Toinen Poski -Jeesusta.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #15

Oletko mahdollisesti lukenut C.S. Lewisin romaanin "Suuri avioero"?

Siinä on mielenkiintoinen näkemys kadotuksesta ja siitä miten kadotuksessa olevat voivat suhtautua mahdollisuuteen päästä taivaan puolelle. Pistää miettimään.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #14

"Mutta jotkut sieltä ammentavat ihmiskäsityksensä, ei ihme että maailma on rikki."
----

Kristittyjen Raamattu on uusi testamentti, kuten varmaan tiedät. Raamatun ymmärtämisessä tarvitaan muutakin kuin sisälukutaitoa. Sen opiskelu ei voi toteutua nopealla vilkaisulla tai vasemmalla kädellä. Mutta siinä voi löytää johdonmukaisuuden. Ja ihmiskäsityksen, joka tekee maailman paremmaksi. Mm. sen suhteen miten tulisi suhtautua ihmiseen joka on mielestäsi väärässä tai eri mieltä. :) Miten sinun mielestä?

Homoja ei aleta kivittää. (Toivottavasti ainakaan.) Jos joku tällaista ehdottaa, hän on väärässä. Se ei ole kristinuskon ja armon ajan hengen mukaista. Mutta väärässä on sekin, joka väittää että avioliitto voi olla kahden miehen tai kahden naisen välinen.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

#2. Sitä paitsi kirjoittajahan olisi halunnut estää samaa sukupuolta olevilta pareilta maallisenkin vihkimisen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lapsikasteelle ei edes ole raamatullista perustetta - se on puhtaasti kirkon harjoittamaa härskiä jäsenhankintaa.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Vakka kantensa valitsee!

Muistakaa kuitenkin avioliiton esteiden tutkinta.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

Kommentti 17 kertoo tyhjentävästi kirjoittajansa sielunmaisemasta.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Jiri Nieminen irroitti blogistin lauseen sen asiayhteydestään:"Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana." Jiri Nieminen "Jos ei nyt kuitenkaan tai siis tällaiset laukomiset kertovat enemmän kirjoittajan fiksaatioista. Eihän avioliitto ole edes sakramentti ev-lut. kirkossa. Esim. ehtoollisyhteydet tai kastekäsitys ovat paljon tärkeämpiä asioita kirkon historiassa." Näin Nieminen.

Kun lause on irroitettu sen varsinaisesta argumentaatiosta ja asiayhtydestä vääristää se lukialle mielikuvaksi, kun blogisti olisi väittänyt, että avioliitto on kirkon olemuksen, syntymisen ja olemmassa olon tärkein asia.

Lause jota Jiri Nieminen käytti viedäkseen lukijan harhakuviin, kuuluu asia kokonaisuuteen, joka on teologinen kirkon oppiperustaa ja tunnustusta koskeva.
Nimittäin jos kirkko luopuu kirkkolain 1§ perusprinsiipistään (lat. principium (alku), tarkoittaa perustaa, periaatetta, perusajatusta kirkko, lakkaa olemasta Kristuksen kirkko.

Susanna Koivula kirjoitti kokonaisuutena kohdan näin: "Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana. Onko 1.3 jälkeen Raamattu, kirkon tunnustuskirjat ja traditio muuttuneet, kun kirkolliskokous taas käsittelee avioliiton olemusta ja siihen liittyviä käytäntöjä? No, ei ole. Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään. Mitään ei muuttunut mitä tulee oppiin avioliitosta, sen sijaan yritys ajaa sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisään kirkkoon on saanut odotetusti uutta pontta avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta."

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Niin, on rohkeaa noin kokonaisuudessa antaa kuva tietävänsä jumalan mielenmuutoksista tai niiden tapahtumattomuudesta. Miten ne päivitykset jumalaltanne muuten tulee vastaamaan uusia tilanteita? Ilmeisesti valittujen uskovien kautta, jotka sitten tekevät tarpeelliset tulkinnat?

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Kirkkojärjestyksen ensimmäinen pykälä kuuluu näin: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan." (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/1993105...)

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Palmroos Vastaus kommenttiin #10

Ja silti kirkon sisällä on eri mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Sanoisin että kaikkivaltiaalta Adonailta aika paskasti välitettyä tietoa.

Mutta ei hätää, Pelsepuupi Sielunvihollinen Johdattaa Heitä Harhaan -kortteja varmasti löytyy värisuora jos toinenkin.

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen

"Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisältää myös gender-ideologisen käsityksen sukupuolesta, eli sukupuolen moninaisuus-aatteen."

Jos logiikka on tämä, ei ole ihme, että sukupuolen moninaisuus -mörkö bongataan vähän siellä ja täällä. Suurin osa lainsäädännöstä ei ota kantaa asianosaisten sukupuoliin, joten yhtä lailla vaikka huoneenvuokralaki sisältää käsityksen sukupuolen moninaisuudesta.

Toisekseen voimassa olevaa avioliittolakia (sekä laajemmin käsitystä avioliitosta kahden aikuisen liittona) voi aivan mainiosti kannattaa vaikka olisikin sitä mieltä, että on olemassa ainoastaan miehiä ja naisia.

Jore Puusa

Teidän Jeesuksenne sanoi: "Minkä teet yhdelle näistä pienimmistä, sen teet myös minulle" ja sitten hän täräyttyi..."älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi".
Nuo sanottuaan hän otti piiskan ja ajoi EVL:stä ulos kaikki Kristillisdemokraattifariseukset sun muut ulkokultaiset tuomitsijat, pahanpuhujat ja heikoimpia sortavat.
Mutta se jesse lienee ollut eri Jeesus kuin mitä EVL nyt pitää omanaan?
-
40 vuotta journalistina olleena haistan taustalta yrityksen päästä politiikassa tms. askeleen eteenpäin.
Kukin taaplaa tyylillään. Jotkut ajavat tosiasioita - joilla merkitystä arjessa, jotkut etenevät satujen tulkinnalla..

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään."

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, miten Jahve muuttaa mieltään milloin mistäkin, eli kyllä tuokin ihan täysin mahdollista on.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

Raamatussa Jumala muuttaa mieltään rangaistusten tai suunnittelemiensa siunausten mukaan, sen mukaisesti miten ihminen toimii ja valitsee.

Muutoin olemassaolevien järjestysasioiden ja asioiden merkitysten suhteen ei oikein voi sanoa, että "Jahve muuttaa mieltään milloin mistäkin". Siis ei ilman perustetta ja mielivaltaisesti, vaan asiat muuttuvat täysin johdonmukaisesti, kuten vanhan liiton vaihtuessa uudeksi.

Ihan oikeasti, et halua alkaa väitellä kanssani Raamatusta. Et ole edes nollaluokalla, tuon perusteella. :) Tosin kyllä asiaan perehtymättömiltä voi joskus tulla yllättävää ja avartavaa näkökulmaa. Mikä taas selventää jotain uutta asiaa.

Eli ajatuksia saa kyllä heittää.

Jore Puusa

Ihan oikeasti, et halua alkaa väitellä kanssani Raamatusta. Et ole edes nollaluokalla
-------------
Ihan kuin kuuluisi kirjanoppineen fariseuksen huminaa.
Jeesuksennehan ei fariseuksista pahemmin digannut.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #34

Tiedätkö MIKSI Jeesus ei digannut fariseuksista? Hän ei vastustanut fariseuksia siksi, että nämä olivat fariseuksia, vaan näiden asenteen vuoksi. Ei suinkaan kirjoitusten tuntemisen vuoksi, joka näiltä nimenomaan puuttui. Kyky ymmärtää lukemansa syvällisellä tasolla.

Eli koska he eivät oikeasti tunteneet kirjoituksia. Vaan olivat nostaneet niiden rinnalle ja jopa niiden yli omia perinnäissääntöjään.

Jeesus tunsi kirjoitukset ja opetti niiden hengen mukaisesti. Eli raamatuntuntemuksesta, halusta perehtyä siihen ja ymmärtää sen sanoma, sekä sisällöllisesti että opillisesti, voit kritisoida Jeesusta.

Eli huti oli tuokin. :)

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Minua hävettää. Hävettää suunnattomasti olla jäsenenä samassa kirkossa Koivulan kanssa. Koivula vetoaa Raamattuun ja kertoo, kuinka Kirkolliskokouksen tulisi äänestää aloitteesta.

Tutkitaanpa tuota Raamattua vähän tarkemmin. Paavali opetti: "Nainen vaietkoon seurakunnassa".

Jumalan sana ei ole Koivulan mielestä muuttunut. Mutta silti hänellä on mielipide, kuinka kirkon tulisi päättää. Kirjoittaessaan blokinsa Koivula toimii itse Raamatun vastaisesti.

Näin, jos tulkitsisimme Raamattua kirjaimellisesti. Itse olen sitä mieltä, että kirkon tulee seurata aikaa. Raamattu on kirjoitettu kaksituhatta vuotta sitten. Raamattuun on kirjattu ihmisen käsitys tuohon aikaan kuuluneesta miehen ja naisen rooleista, parisuhteesta sekä seksuaali- ja perhemallista. Aika on ajanut ohi "naisen on vaietttava seurakunnassa" -opin lisäksi myös sukupuoli- ja parisuhdeoppienkin osalta.

Syvällisin osa Raamatusta jää näiltä Kristillisiltä huomaamatta. Se on ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Meidän ei missään olosuhteissa pidä tuomita muita eikä muiden valintoja.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen

Lause "nainen vaietkoon seurakunnassa" kuuluu niihin Raamatun kohtiin, jotka asia yhteydestään irroitettuna väitetään ilmaisevan sellaista, mistä se ei ensinkään kerro mitään. Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle 1 Kor.14:34, virkkeen "nainen vaietkoon seurakunnassa" ojentaakseen naisia järjestykseen seurakunnan miesten opettaessa, jotkut naiset keskeyttivat heidät kesken opetuksen. Siinä tilanteessa ei ollut sopivaa, että naiset häritsivät opetusta ja osoittivat hallitsevansa omia miehiään sopimattomalla käytöksellään. "Nainen vaietkoon seurakunnassa" kun miehet olivat opetusvuorossa ja profetoitkoot vasta omalla vuorollaan saatuaan siihen profetian. Yhden tuli puhua tai profetoida kerrallaan omalla vuorollaan. Naisten ei sallittu hallita seurakuntaa miesten sitä johtaessa opetuksellaan.

Jumala valitsi Jeesuksen yösnousemuksen ensimmäiseksi todistajaksi Maria Magdalenan.

Ensimmäinen ylösnousemuksen todistaja

Meillä on edessämme nainen, joka oli ensimmäinen Jeesuksen ylösnousemuksen todistaja. Hänestä näemme, että Jumala valitsee sen, joka ei ihmisten silmissä ole mitään. Yleensä luulemme, että Jumala ottaa käyttöönsä niitä, jotka ovat jotakin, esimerkiksi erityisen lahjakkaita tai hurskaita. Jumalan valtakunnassa asiat kuitenkin kääntyvät päälaelleen: ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Jumala valitsee todistajikseen ihmisiä, joita emme pitäisi mahdollisina niin suureen tehtävään. Hän antaa vastuuta niille, jotka meidän silmissämme näyttävät mitättömiltä ja vähäisiltä. Jumala antoi koko maailman edessä arvon Marialle, naiselle, jota yhteiskunnassa halveksittiin hänen sukupuolensa ja menneisyytensä tähden.

Jumala antaa arvon

Jumalan antamalla arvolla on suuri merkitys meille, jotka usein koemme itsemme sekä ihmisten että Jumalan edessä arvottomiksi. Monet kipuilevat huonoutensa kanssa ja ajattelevat, ettei heidän sopisi käydä varsinkaan hengellisissä tilaisuuksissa. Jeesus kuitenkin suhtautuu meihin eri tavalla kuin me suhtaudumme itseemme tai muihin. Hänen edessään on arvo silläkin ihmisellä, joka ei itse jaksa antaa arvoa itselleen, tai jota muut arvostelevat ja halveksivat. Jeesus toimi Marian kohdalla erittäin radikaalisti, sillä juutalaisten yleinen suhtautuminen naiseen oli aivan toisenlainen kuin Jeesuksella. Rukoillessaan aamuisin hurskas juutalainen kiitti Jumalaa siitä, ettei hän ollut syntynyt pakanaksi, orjaksi tai naiseksi. Jumala otti naisen ylösnousemuksensa todistajaksi, vaikka nainen ei siinä yhteiskunnassa kelvannut todistajaksi oikeuteen. Jumala käänsi asiat ylösalaisin, ja me siunaamme häntä siitä monessakin merkityksessä.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari

Kommenttiin 19 liittyen: Saako nainen siis toimia pappina? Samaa kysyn myös Koivulalta.

Käyttäjän EliasRantanen kuva
Elias Rantanen Vastaus kommenttiin #20

”Uusi Testamentti ei tunne lainkaan jakoa pappeihin ja maallikoihin. (Kristuksessa Jeesuksessa ei ole ” juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal,3:28). Perussyynä se, että kaikki uskovat ovat "pappeja": "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja`, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet.2:9).
Lisäksi voidaan sanoa, että kaikki uskovat ovat päteviä tähän pappeustehtävään. Pätevyys tulee, kun ihminen uskoontullessaan saa Jumalan ilmoituksen kautta (Raamatun sanan kautta) uuden hengellisen valon ja viisauden. Jeesus sanoo: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt" (Luuk.10:21). Papille on tärkeää Sanan avautuminen: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä" (Ilm.5:5). "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi" (Joh.6:45). Jokainen uskova on ammattitaitoinen rakentaja Herran temppelin rakennustyömaalla. Toisaalta seurakunnan paimenen vastuullinen tehtävä on kouluttaa näitä rakentajia yhä pätevimmiksi, Ef.4:11-15. Koko Jumalan kansa osallistui samalla tavalla VT:ssa temppelin rakentamiseen Esran johdolla ja Jerusalemin muurin rakentamiseen Nehemian johdolla.

Yleiseen pappeuteen sisältyy: 1. Esirukous. 2. Todistaminen. 3. Sielunhoito. 4. Oppien ja opettajien arvostelu.

Vanhassa Testamentissa pappeus rajattiin määrättyyn, Leevin sukuun. Näin pappeus tuli syntymän mukana. Paavali sanoo Rooman kansalaisoikeudestaan (sama pätee myös hengelliseen pappeuteen): "Mutta minulla se on syntymästäni asti" (Apt.22:28). Pappeuteen synnytään uudestisyntymisessä, Joh.3:3. Jos sukukirjat eivät olleet kunnossa, pappeus menetettiin ja julistettiin mitättömäksi: "Nämä etsivät sukuluetteloitaan, niitä löytämättä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi" (Neh.7:64).
Vanhassa Testamentissa asiat menivät lopulta niin rappiolle, että "kaikki halukkaat" päästettiin tähän virkaan: "Ei tämänkään jälkeen Jerobeam kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi" (1 Kun.13:33). Sama menettely oli myös Rooman kirkossa. Luther sanoo Tunnustuskirjoissa kuinka tässä kirkossa "Messu-uhritoimitus jumalattoman heittiönkin suorittamana auttaa ihmisen synneistä" (Schmalkaldenin uskonkohdat, 2. uskonkohta). Tässä Luther välillisesti ottaa kantaa papin persoonan vaikutukseen viranhoidossa. Meidän ev.lut.kirkossa on pitkälti voimassa Vanhan Testamentin rappioesimerkki ja Rooman malli: Kaikki halukkaat aina räisäsistä, kylliäisistä ja riekkisistä lähtien päästetään pappisvirkaan, niin - jopa piispaksi!

Papin seurakunnan johtajan tehtävät liittyvät järjestyskysymykseen. Luther sanoo: "Mutta yhteisön etu vaatii sitä, että yksi tai niin monta kuin seurakuntaa haluttaa, erotetaan ja valitaan julkisesti näitä virkoja hoitamaan kaikkien niiden sijasta ja nimessä, joilla on juuri tämä sama oikeus, jottei Jumalan kansassa vallitsisi hirvittävä epäjärjestys eikä kirkosta tulisi Baabelia." Eräs tärkeimmistä papin tehtävistä on julkinen saarnavirka. Perustana seurakunnan kaitsijan viralle on yleinen pappeus. Franz Pieper sanoo: "Saarnavirka edellyttää kyllä hengellistä pappeutta sikäli, että on Jumalan tahto ja järjestys, ettei vanhimpia eli piispoja valita epäuskoisista, vaan uskovista eli hengellisistä papeista." Seurakunnan kaitsijan suhde muihin hengellisiin pappeihin voitanee ilmaista sanoilla primus inter pares (ensimmäinen vertaistensa joukossa). Jeesus sanoo: "Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä" (Matt.23:8).

Kutsuminen virkaan. Tunnustuskirjat sanovat: "Kirkollisesta hallinnasta opetetaan: älköön kukaan seurakunnassa julkisesti opettako tai saarnatko tai sakramenttia jakako olematta säädetyllä tavalla kutsuttu" (Augsburgin tunnustus, 14.uskonk.).

Rooman kirkko on ottanut surkean virkateologiansa pönkitykseksi successio apostolica -opin, jossa pappisviran väitetään olevan jatkumo apostoleilta. Sama virtaus nostaa päätään myös Suomen ev.lut.kirkossa. Tämä tulee nimenomaan esille piispanvihkimyksessä. Vihkimyksen huippukohdassa, toisten piispojen laskiessa kätensä vihittävän pään päälle, uusi piispa siirtyy apostoliseen jatkumoon. Tosin tähän ei sisältyne kovin paljon loogista ajattelua. Yhteys alkukirkkoon on taatusti katkennut jo monta kertaa. Ensinnäkin katolinen kirkko ei antikristillisenä yhteisönä ole voinut tätä jaloa perintöä välittää. Kun ottaa huomioon Rooman kirkon verisen historian, olettaisi sen puhuvan hyvin pienellä suulla apostolisesta jatkumosta.
Suomessa voimakas ekumeeninen suuntaus Roomaan päin johtunee osaltaan siitä, että jälleen on elpynyt ajatus ja harhaluulo, että Rooma kuitenkin voisi olla apostolisen perinnön välittäjä - kuinka suuri onkaan pimeys! Luterilaiselta puolelta ei tietenkään voi olla omaa linjaa ja yhteyttä apostoliseen aikaan asti, koska kirkko syntyi vasta 1500-luvulla. On myös muistettava, että uuden kirkon synty merkitsi samalla Rooman kirkon kiroamista, sen mitätöimistä Kristuksen kirkkona, joten yhteys Roomankaan kautta ei ole luterilaisittain millään tavoin perusteltavissa.

"Säädetyllä tavalla kutsuttu" on luterilaisessa kirkossa papin kohdalla merkinnyt sitä, että piispa vihkii papin ja asettaa hänet virkaansa. Mutta Tunnustuskirjat tuntevat myös mahdollisuuden, jossa piispa on ohitettava ja syrjäytettävä seurakunnan paimenen valinnassa: "Tästä kaikesta selviää, että seurakunnalla on palvelijoidensa valitsemis- ja virkaanvihkimisoikeus. Jos siis piispat...muuttuvat vääräoppisiksi..., seurakunnat ovat jumalallisen oikeuden perusteella velvolliset omia paimeniaan apunaan käyttäen vihkimään virkaan paimenia ja seurakunnanpalvelijoita" (Paavin valta ja yliherruus, 72). Tähän liittyy Tunnustuskirjojen maininta kuulijaisuuden epäämisestä Sanasta luopuneille piispoille: "Ei saa suostua edes säännönmukaisesti valittuihin piispoihin, jos he käyvät harhaan tai opettavat ja määräävät jotakin Pyhän Raamatun vastaista" s.49). "Piispat eivät liioin saa antaa evankeliuminvastaisia määräyksiä eikä tulkita omia määräyksiään evankeliumin vastaisesti. Kun he menettelevät niin, on kuuliaisuus heiltä evättävä, niinkuin on kirjoitettu: Jos joku opettaa muuta evankeliumia, olkoon kirottu`...Heitä ei siis ole kuultava, kun opettavat jumalattomia asioita" (Augsburgin tunnustuksen puolustus, 28.uskonk.20-21)” Väinö Hotti http://missiosavo.net/Kotisivu/jutut/papit.html

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #22

#22. Kiitos vastauksesta. Mutta... saako nainen siis toimia pappina vai ei?

Luin muuten tuon aloitteen. Sehän on äärimmäisen järkevästi kirjoitettu ja perusteltu. Ihmettelen suuresti, kuinka joku voi vastustaa sitä, sillä siinä kiteytyy koko kristillinen lähimmäisenrakkaus ja toisten huomioon ottaminen.

Aloitteen teksti löytyy täältä: http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22... .

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #24

Naispappeuskeskustelulle olisi varmaan oma paikkansa.

En itse vastusta naispappeutta, koska koko pappeuskäsitys ja alkuseurakunnan (vrt. kirkon) virat ylipäätään eivät ole suoraan siirrettävissä UT:stä nykypäivään.

Olen kyllä alkanut olla hyvin kriittinen sitä kohtaan, että naiset toimivat kirkkoherroina ja piispoina. Miehen tulisi valvoa oppia, olla kirkon johdossa ja naisten kohdata ihmisiä. Mitä papinvirkaan, nykypäivänä ja nykyisen virkakäsityksen mukaan kuuluu.

Naiselle ja miehelle osoitetaan omat paikkansa ja tehtävänsä. Naiset ja miehet ovat erilaisia, joten tehtävänannossakin on eroja.

Keksin mielestäni aikoinaan aivan loistavan ratkaisun naispappeuskiistaan: annetaan mies- ja naispapeille eri tehtävät! Miespapit saarnaavat jumalanpalveluksissa ja toimittavat sakramentit, kasteen ja ehtoollisen, vihkimiset ym.

Naispapit toimivat sielunhoitajina, yksityisinä opettajina (Priscilla opetti Apollosta), kohtaavat ihmisiä ja perheitä arjessa. Naispapit voisivat olla myös pyhäkoulunpitäjiä.

Ei voi mielestäni ajatella, että kirkon virkajärjestys ja siihen kuuluvat tehtävät ovat kiveen hakattuja, kun joka tapauksessa ne ovat muovautuneet ajan ja olosuhteiden muuttuessa. Ja niin minusta pitääkin olla.

Eli lyhyesti: Siihen tulee kiinnittää huomiota, mitä Raamatussa sanotaan miehestä ja naisesta. Virkajärjestystä ei voi sellaisenaan toteuttaa kun edes selkeää valmista mallia ei ole.

Tämä on vain oma näkemykseni enkä edusta sillä muita kuin itseäni.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #24

Minä ihmettelen suuresti sitä miten joku voi pitää itsestäänselvyytenä, että kristillinen lähimmäisenrakkaus ja toisten huomioonottaminen on yhtä kuin avioliittokäsityksen muuttaminen. Ja päinvastoin.

Aloite ei voi olla järkevästi perusteltu, jos se ei ota huomioon sitä mitä avioliitto kristillisessä kontekstissa syvimmillään on. Siinä nimittäin ei ole kyse vain siitä, että "kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa elää yhdessä".

Siksi ei ole kyse "lähimmäisenrakkaudesta" ja "toisten huomioon ottamisesta", "syrjimättömyydestä" tai siitä tuleeko joillekin paha mieli kun ei "kohdella" samoin kuin muita.

Se mistä tulisi vähintäänkin käydä kunnon keskustelu, on se, mitä avioliitto on. Monella kirkon piirissäkin on käsitys, että avioliitto on kahden ihmisen vapaaehtoinen yhteiselämä, jolle pyydetään Jumalan siunausta eli kaikkea hyvää.

Mutta sillä on syvempi merkitys. Esim. tuossa asia on läpikäyty. Erimieltä saa toki olla, mutta en oikein ymmärrä miksi ulkopuolinen ateisti (?) tähän edes puuttuu. Se on uskovaisten keskinäinen keskustelu.

http://raapustus.net/?id=108

Jore Puusa Vastaus kommenttiin #26

Minä ihmettelen suuresti sitä miten joku voi pitää itsestäänselvyytenä, että kristillinen lähimmäisenrakkaus jne.
...................
Sitten sinulla saattaa olla vaikeuksia käsittää ollenkaan termiä lähimmäisenrakkaus. Homotkin ovat lähimmäisiä, heitä on 5% koko luomakunnastasi. Suljetko heidät lähimmäisenrakkauden ulkopuolelle.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #31

"Sitten sinulla saattaa olla vaikeuksia käsittää ollenkaan termiä lähimmäisenrakkaus. Homotkin ovat lähimmäisiä, heitä on 5% koko luomakunnastasi. Suljetko heidät lähimmäisenrakkauden ulkopuolelle."

En.

Jeesus puhui paljon lähimmäisenrakkaudesta, ja vertauskertomuksilla osoitti mitä se käytännössä on. Laupias samarialainen on hyvä esimerkkikertomus. Jos homon jättää makaamaan pahoinpideltynä tekee väärin.

Mutta miten tämä liittyy avioliittokäsitykseen ja kirkon vihkimiskäytäntöön?

Jore Puusa Vastaus kommenttiin #32

Jos on aidosti inhimillinen, vähät piittaa siitä mitä raamatussa muka sanotaan tai mitä mieslauma kirkon johdossa vaatii. Jos jeesuksenne eläisi nyt--hän olisi sukupuolesta vähät välittävän avioliiton kannalla ja ajaisi piiskalla ulos kirkosta ne papit - jotka ovat epäinhimillisiä ja kieltävät rakkauden.
Kaikki paha maailmassa johtuu uskonnoista ja kirkoista.

Käyttäjän PetriFriari kuva
Petri Friari Vastaus kommenttiin #26

#26. Aloite on monin verroin vakuuttavampi kuin yhdenkään sen vastustajan väitteet näissä keskusteluissa.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #26

Miten rajaat keskustelua käyvien ihmisten uskon? Millainen uskovainen on riittävän uskovainen voidakseen osallistua keskusteluun?

Oletan, että olet riittävän uskovainen, koska osallistut keskusteluun. Uskovaisuutesi ilmaisemisen tuot esiin myöhään. Aito avioliittokeskustelun yhteydessä väistelit kovasti etkä myöntänyt, että kävit perhearvokeskustelua nimenomaan vakaumuksesi pohjalta.

Mutta: saanko minä osallistua keskusteluun kirkon jäsenenä, vai onko uskovaisuudelle olemassa muitakin kriteerejä?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Syvällisin osa Raamatusta jää näiltä Kristillisiltä huomaamatta. Se on ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Meidän ei missään olosuhteissa pidä tuomita muita eikä muiden valintoja."
-----

Kaikki ovat yhtä arvokkaita. Mutta miten tämä liittyy kirkon avioliittokäsitykseen ja vihkimiskäytäntöön? Nämä asiat sekoitetaan jatkuvasti.

Mitä Raamattuun muuten tulee, sitä ei voi lukea siten, että kaikki annetut ohjeet listataan ranskalaisilla viivoilla ja tehdään siitä kiellettyjen, sallittujen ja pakollisten asioiden lista. Tässä olemme siis varmaan samaa mieltä?

Itse asiassa voisin väittää, että suurin osa Raamatussa annetuista suorista käytännön ohjeista ei koske kaikkia kaikkina aikoina, sellaisenaan. Raamatun tehtävä ei ole kertoa mikä on kiellettyä ja sallittua, vaan miten asiat OVAT.

Ja se mitä esim. avioliitto on, tulee Raamatusta hyvin selväksi, mielestäni. Se kertoo myös ihmisen ja Jumalan suhteesta, siitä miten vanha liitto vaihtuu uudeksi, miksi Jeesus tuli maailmaan jne.

Yksittäisten ohjeiden kohdalla tulee olla tarkkana. On kysyttävä mitä tämä tarkoittaa, kenelle se ohje on annettu, miksi ja missä tilanteessa. UT:ssakin on vaikka minkä verran ohjeita, jotka on alun perin annettu tietyssä tilanteessa, joka voi olla nyt toinen, mutta perusperiaate voi olla edelleen sama.

Tuohon sivustoon kannattaa perehtyä, jos Raamattu kiinnostaa. Sitä voi käyttää keskustelun pohjana, ei ehdottomana totuutena. Jotenkin vain tuntuu, ettet ole asiaa paljon miettinyt...

http://raapustus.net/

------
"Aika on ajanut ohi "naisen on vaietttava seurakunnassa" -opin lisäksi myös sukupuoli- ja parisuhdeoppienkin osalta."
---------

-On niin kovin helppo ottaa Raamatusta yksittäinen kohta ja vain heittää se silmille keskustelussa. Voit toki sanoa mitä sinun mielestäsi käytännössä tarkoittaa mainitsemasi ohje, joka tarkkaan ottaen kuuluu näin: "naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksessa."

Samoin avioliittoasiasta on ilman muuta keskusteltava, sen perusteisiin mennen. Eikä heittää huolettomasti, että "ei siitä tarvitse enää välittää". On siis löydettävä varsinainen ydinasia, ja tässä on eroja näkemyksissä.

Omasta mielestäni avioliiton ydinasia, sen kristillsessä kontekstissa, EI ole se, että "kaksi ihmistä haluaa elää yhdessä". Ei. Jos se supistuu tähän, siinä ei lopulta ole mitään varsinaista ydinasiaa. Ja paino ei ole sanalla "haluaa". Mikä tarkoittaa nykyisin käytännössä "niin kauan kuin haluaa."

Itse ajattelen, että kristillisessä avioliitossa on kyse nimenomaan mieheydestä ja naiseudesta, suhteessa ja merkityksessä toisiinsa nähden. Että juuri avioliittoon liittyy se totuus, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Ei siis ole eikä voi olla kyse vain "kahden ihmisen ytheiselämästä". Tältä pohjalta ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta on mahdoton kristinuskon sisällä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Raamatun mukaan Jumala loi miehen ja naisen. Avioliitto ei syntynyt samalla. Aatami ja Eeva eivät koskaan menneet naimisiin. Avioliitto on muodostunut sittemmin ihmisen tarpeista "varata" kumppani. Varatun kumppanin kanssa tehtyä sitoumusta yhteiskunnan on sitten pitänyt kunnioittaa.

Avioliitto mainitaan Vanhassa ja Uudessa Testamentissa, mutta avioliitto ei ole syntynyt kristillisessä piirissä, vaan on luonteeltaan yleismaailmallinen järjestely. Järjestelyn muodostuminen ja historia tulee toki hyvin selville myös Raamatun kautta: Ensimmäisessä Mooseksen Kirjassa "vaimo" -sana on vasta neljännessä luvussa. Eevaa ei missään yhteydessä kuvata Aatamin vaimona.

Mooseksen ensimmäisten kirjojen aikaan mies "otti vaimoja". Varsinainen avioliitto on syntynyt tämän jälkeen. Vasta Kolmanessa Mooseksen kirjassa puhutaan avioliitosta. Kristillisessäkään perinteessä avioliitto ei ole ollut vain kahden ihmisen välinen, vaan polyamoria on ollut sallittua. Moniavioisuuden voi ymmärtää olleen tuolla alueella yleinen järjestely. Varsinaisesti parisuhde on syntynyt muualla ja ehkä myös tuota Vanhan Testamentin aikaa myöhemmin.

Avioliitto ei siis ole kristillistä eikä juutalaistakaan perinnettä. Se on ollut jokaisessa uskonnossa ja kulttuurissa jollain tasolla käytössä. Luonnonkansatkin ovat solmineet avioliittoja.

Avioliitossa kyse on siis kahden ihmisen yhteiselosta ja oikeudesta muodostaa yhteiskunnan hyväksymä perhe. Kristityn kannalta asia kiteytyy nimenomaisesti siihen, kunnioitammeko ihmisiä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja pidämmekö heitä samanarvoisina ja täysivaltaisina kirkon ja yhteiskunnan jäseninä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset