*

SusannaKoivula Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Valtio ei ole kiinnostunut romantiikasta, vaan perheistä

Kirjoitukseni ”sukupuolia on kaksi, kas kummaa” on herättänyt vilkasta keskustelua monilla eri foorumeilla. Vasta-argumenttien kirjo on ollut moninainen. Rivien välistä jotkut ovat lukeneet vain omat ennakkoluulonsa. Koen tärkeäksi tähdentää seuraavaa:

Jokainen suomalainen saa vapaasti päättää, ketä rakastaa. Mikään laki, ei edes voimassa oleva avioliittolakimme estä tätä päätöksentekoa. Valtio ei ole kiinnostunut romantiikasta, vaan perheistä. Avioliittoinstituutio palvelee lasten tarvetta kasvaa vanhempiensa kanssa ja perheet muodostavat yhteiskuntamme.

Sukupuolia on kaksi, vaikka osa naisista pukeutuisi mieluummin housuihin kuin hameisiin.Kirjoitukseni ei sisältänyt minkäänlaisia stereotypioita siitä, millaisia miesten tai naisten tulisi olla. En myöskään esittänyt, että tytöt tykkäävät pojista ja pojat tykkäävät tytöistä. Tosin näin useimmiten on. Sukupuolisuus ei ole kahle, vaan se on lahja. Sukupuolia on kaksi, nainen ja mies ja se on osa luonnollista todellisuutta. Ihmisinä emme voi muodostaa moraalia sillä perusteella mitä ikkunasta näkyy tai mitä luontodokumentissa tapahtuu, emohan saattaa esimerkiksi syödä omat poikasensa.

Kirjoituksessa en ottanut kantaa homoseksuaalisten suhteiden puolesta tai vastaan. Avioliittolakikaan ei ota kantaa homoseksuaalisuuteen vaan siihen, mikä on avioliitto. Jos olet sitä mieltä, että lasten paras lähtökohta on kasvaa omien vanhempiensa kanssa ja adoptiossakin on turvattava korvaavat kokemukset isästä ja äidistä, allekirjoita kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi. Avioliiton uudelleen määrittely sukupuolineutraaliksi ei ole yhteiskuntamme etu. Naisen ja miehen välinen avioliitto ei ole keneltäkään pois.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"Naisen ja miehen välinen avioliitto ei ole keneltäkään pois."
*****************************************************************

Eikä sitä kukaan ole pois viemässäkään. Nainen ja mies voivat jatkossakin mennä avioliittoon.

Taistelet tuulimyllyjä vastaan.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Naisen ja miehen avioliitto ei syrji ketään, koska sukupuoliperuste ei ole mielivaltainen. Avioliitto ei ole enää avioliitto, jos siitä poistuu tai lisätään jotain mikä liittyy sen olemukseen.

Naisparien ja miesparien avioliitot poistavat perhekäsityksestä biologisen vanhemmuuden käsitteen. Luonnollisesti..

Taistelen lasten oikeuksien puolesta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"koska sukupuoliperuste ei ole mielivaltainen."

Johtaa kehäpäätelmään. Koska arvokeskustelua käydään siitä ONKO sukupuoliperuste mielivaltainen vai ei. Ennen esim. USA:ssa koettiin rotujen erot mielekkäiksi ja avioliittolaki oli sama kaikille. Jokainen sai mennä naimisiin samaa rotua olevan kanssa "ja vain". Laki ei tietysti ollut "syrjivä" koska rotu on biologinen ominaisuus eikä vaikkapa ideologia. Ja laki oli sama kaikille. Moni piti sitä ei-mielivaltaisena.

Jos keskustelu menee siten että kiistanalainen asia ei ole johtopäätös vaan premissi, keskustelu on päättynyt, inttäminen ja irrationalismi alkanut. Mikä toki kenties sopii arvokeskusteluun.

PS. Olitte ilmeisesti eilen Suvivirsitilaisuudessa Kampissa AA -kerhoinenne. Arvatkaa mitä en nähnyt? Innokasta jonoa samanmielisiä allekirjoituksia antamassa. Muutenkin prosessinne on edennyt mielenkiintoisesti (esim. vanhainkotikierroksillanne). Tuntuu että kristittyjen laari alkaa olemaan kaavittu. (Vaikeutuu uusien nimien saaminen ja äänisaaliinne seuraakin jotain jossa haetaan prosenttiosuutta yhä pienemmästä ihmisryhmästä. Mikä viittaa samanhenkisten lypsämiseen. Kannattaisiko tehdä se mitä jo ensimmäisenä päivänä ehdotin. Eli ottaisitte maailmanne sellaiseksi että olisi uskonnottomat muita kuin dhimmejä. Sovittakaa argumentteja ja nimenkeräystä näiden alakulttuurien ajatuskantojen pohjalle ja lähtekää siitä. Kasvaa diplomatia ja äänisaalis. Ei mulla muuten mutta töpeksinnän sivusta seuraaminen ärsyttää. Sitä toivoisi että vastapuolelta tulisi "edes reilu haaste". Mutta kun eivät tee omaa osaansa tehokkaasti. En tiedä haluanko "voittaa" näin. Näyttää että nykytaktiikallanne nimet saadaan kasaan vain onnella.)

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen Vastaus kommenttiin #12

Kerro ihmeessä lisää vanhainkoti- ym. kierroksista. Kiinnostavaa!

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

On se kumma kun kaikki nykyaikana määritetään vain oikeuksien pohjalta. Sen pohjalta ja sitä kautta mitä kukin SAA tehdä. Ja saako kaikki tehdä sitä mitä joku toinen saa.

Oikeudet ovat tärkeitä, mutta ne eivät missään tapauksessa saisi olla se ainoa näkökulma, josta asioita hahmotetaan ja lakeja laaditaan.

Avioliitto on tärkeä ennen kaikkea sen sisältämän erityisvastuun ja sitoutumisen velvoitteen vuoksi. Mikä taas on sen vuoksi, että mies ja nainen paitsi voivat halutessaan tehdä yhteisiä lapsia, saattavat myös joutua suunnittelematta tilanteeseen, jossa heillä onkin yhteinen lapsi.

Avioliiton tarkoitus, kuten sen ymmärrän, ei ole siinä että rakastavaiset saavat "mennä naimisiin" vaan siinä että mies ja nainen sitoutuvat toisiinsa ja huolehtimaan yhdessä yhteisistä lapsistaan.

Heterosuhde on siis ihmissuhde, joka vaatii erityisasemaa (tässä kohden on turha närkästyä siksi että kyse olisi "erityisoikeuksista" tai "erityisestä arvostuksestas") siten, että tällaista suhdetta kontrolloidaan, säännellään ja säädellään ja rajoitetaan. Uskottomuus ja lyhyet suhteet vahingoittavat perheen eheyttä ja lasten kasvua.

Lapsettomat pariskunnat ovat menneet tässä mukana harmittomina poikkeustapauksina. Mutta poikkeustapauksinakin lapsettomat ja iäkkäinä avioituneet parit ovat harmittomia vain jos edelleen muistetaan, tiedetään, ymmärretään ja otetaan vakavasti avioliiton tärkeä perusmerkitys ja tarkoitus yhteiskunnalle ja kasvavalle sukupolvelle.

Avioliitto ja sen tärkeä asema yhteiskunnassa ei säily sillä että miehet ja naiset edelleen SAAVAT mennä naimisiin keskenään. Eikä se säily myöskään pelkästään rajaamalla avioliitto vain miehen ja naisen väliseksi.

Avioliiton vastuullisuudesta ja velvoittavuudesta täytyy puhua jatkuvasti, kirjoittaa artikkeleita ja kirjoja, luennoida, pitää seminaareja jne. JOTTA sen tarkoitus ja merkitys edelleen tiedettäisiin, muistettaisiin, ymmärrettäisiin, sisäistettäisiin ja jotta sitä toteutettaisiin.

Kysymys onkin aika paljon siitä saako siitä puhua? Saako heterosuhteen erityisluonteesta, sen hyvin ratkaisevalla ja merkittävällä tavalla erityisestä piirteestä verrattuna homo- ja lesbosuhteisiin, puhua? Vai tuleeko kaikki puhe avioliitosta olemaan rakastavaisten onnen ja parisuhteen hehkuttamista?

Tämä yksistään on tuhonnut avioliittoinstituutiota vähä vähältä kun sen painopiste on siirtynyt yhä enemmän vastuusta huomion hakemiseen. Siis heteroiden keskuudessa. Ja oman onnen etsimiseen.

Avioliittoinstituution pelastamiseen, jos se vielä on mahdollista, tarvitaan paljon enemmän kuin tekeillä olevan lakimuutoksen estäminen. Se on instituutiona palautettava sille paikalle, jossa se oli kun sitä vastaan noustiin "kahlitsevana ja holhoavana kyttäys-instituutiona."
Jolla on tietyt reunaehdot tietystä syystä. Koska sillä instituutiona on tarkoitus.

Mutta sen merkitys juuri sellaisena on tärkeä. Ja siksi minimivaatimus tässä vaiheessa )kun instituutio on hajoamassa narsismiin ja turhamaisuuteen ja tunteiden ja kokemusten ihanuuteen) on sen säilyttäminen miehen ja naisen välisenä. Ja sitten sen merkityksestä on puhuttava puhuttava ja puhuttava.

Avioliiton tarkoituksesta ja merkityksestä saa kaikin mokomin olla eri mieltä. Mutta tärkeänä pitäisin sitä, että osattaisiin katsoa sitä yhteiskunnan kannalta. Ei vain yksittäisten ihmisten ja rakastuneiden parien.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että rakastavaisten onnellisuudelle omistautuneella instituutiolla ei tee lopulta yhtään mitään. Eikä avioliitto sellaisena kestä pitkällekään. Sen tuleva historia tulee olemaan paljon lyhyempi kuin mennyt, läpi aikakausien kestänyt vahva asema yhteiskunnassa.

Käyttäjän JuhoRimpelinen kuva
Juho Rimpeläinen

Katsot sinulla olevan oikeuden sanoa mistä valtio on kiinnostunut ja mistä ei?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Voidaanko romantiikasta kiinnostunutta organisaatiota kutsua valtioksi? Ei ainakaan perinteisen terminologian mukaan. Mutta jos avioliitto määritellään uudella tavalla niin kai sitten sama voidaan tehdä myös valtiolle.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Katson oikeudekseni kertoa oman näkemykseni. Sinulla on vapaus olla samaa tai eri mieltä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"Valtio ei ole kiinnostunut romantiikasta, vaan perheistä"

Just-joo, romantiikkaa ei voi verottaa kuten perheitä. Eikä romantiikalta voi myöskään leikata lapsilisiä, kuten KD teki viime hallituskaudella.

Henry

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mä mietin tässä vain että mitä mieltä arvon blogisti on sellaisesta tilanteesta kuin yksin asuva isoäiti adoptoi lapsenlapsensa tai homoseksuaali yksin elelevä veli sisarensa lapsen, niissähän tapauksissa tämä ns korvaava kokemus ei täyty.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Uusi laki tekisi yksittäisistä tapauksista yleisen käytännön.
Olen vakuuttunut, että jokainen lapsi Suomessa saa adoptiovanhemmikseen miehen ja naisen.

Heli Hämäläinen

Ei teitä kiinnosta Jaakobin poikien isän avioliitto? Siinähän Jaakob sai jälkeläisiä kaikkiaan 4 naisen kanssa, joista 2 oli orjia ja 2 toisilleen siskoja.

Kun en välitä spämmätä, täältä lisää.

http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195...

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Nykyinen hallitus/valtio ei ole kiinnostunut muusta kuin rahasta. Samasta kuin edellinen.

Käyttäjän MinnaRouhiainen kuva
Minna Rouhiainen

Taru Elkamalle: en voi puhua blogistin puolesta, mutta arvaisin hänen kirjoitustensa pohjalta hänen mielipiteidensä olevan omiani varsin lähellä tässä tapauksessa. Jos lapsi menettää vanhempansa esim. onnettomuudessa tai vanhemmat ovat esim. päihteiden käytön tai väkivaltaisuuden tai vakavan (mieli)sairauden takia vanhemmuuteen kykenemättömiä, kannatan lämpimästi sitä, että lapsen adoptoi joku lapselle läheinen ihminen. Sukulainen, kummi, perheystävä tms., johon lapsella on hyvä suhde, auttaa lasta toipumaan parhaiten vanhempien menetyksen traumasta. Tuttu ihminen ja lapsen olemassaolevien ihmissuhteiden jatkuvuus sukuun ja ystäviin luo lapsen elämään jatkuvuutta ja pysyvyyttä, jota lapsi tarvitsee hänen maailmansa käännyttyä vanhempien menetyksen takia ylösalaisin. Tällaisessa tilanteessa en kyselisi sen perään, onko lapsesta vastuun ottava henkilö sinkku vai parisuhteessa sen enempää kuin onko parisuhde homo- vai heteroseksuaalinen. Kyselisin vain sen perään, onko lapsesta vastuun ottamiseen halukkaalla henkilöllä seuraavat asiat kunnossa:

- onko kyseessä kunnollinen henkilö, jolla ei ole päihdeongelmaa tai väkivaltaista tai seksuaalirikollista tai muuten rikollista taustaa? Onko vastuun ottavan henkilön puolisolla tuollaista taustaa? Lasta ei pidä ottaa yhdestä huonosta perhetilanteesta ja heittää toiseen yhtä huonoon ellei pahempaankin.
- Onko kyseisellä henkilöllä/pariskunnalla taloudellisesti edellytyksiä ottaa vastuu lapsesta tai suunnitelmia edellytysten parantamiseksi? Lapselle ei tarvitse voida tarjota uusimpia kännyköitä ja merkkivaatteita ja kalliita harrastuksia, mutta jos lapsen huoltajaksi halukas asuu minimitoimeentulolla pienessä yksiössä, lapselle ei silloin ole asunnossa tilaa. Tarvitaan isompi asunto, jotta lapsellakin on mahdollisuus omaan tilaan ja työskentelyrauhaan läksyjen teossa.
- Onko lapsi itse halukas ottamaan kyseisen henkilön huoltajakseen, eli onko lapsen ja huoltajan suhde tarpeeksi läheinen? Jos esim. lapsen eno haluaisi adoptoida lapsen, mutta lapsella ja enolla ei ole ollut paljoa kanssakäymistä, voi olla parempi antaa lapsi vaikka perheystävän hoiviin, jos lapsen tunnesiteet kyseiseen henkilöön ovat vahvemmat kuin enoon.

Mutta mitä tulee lapsen adoptioon vauvana, ennen kuin lapsi on ehtinyt kehittää tunnesiteitä ihmisiin, kannatan lasten adoptio-oikeutta heteroaviopareille. Lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä. Kaikki kunnia niille vanhemmille, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan lapsistaan tasapainoisia aikuisia ilman isää tai äitiä, sillä se ei ole helppoa. Lapsen kasvattaminen ideaalisissa olosuhteissakin on haastavaa ja adoptiovanhemmuus on monessa mielessä vielä haastavampaa. Siksi kannattaa mielestäni adoption lähtökohtana olla lapselle mahdollisimman ideaaliset kasvuolosuhteet. Tämä tarkoittaa toisiinsa vankasti sitoutunutta tasapainoista isää ja äitiä, jotka ovat molemmat halukkaita sitoutumaan vanhemmuuden vastuuseen ja joilla on taloudellisestikin mahdollisuus ottaa lapsesta vastuu. Joo, tiedän, voivat adoptioseulan läpäisseet vanhemmatkin kuolla tai erota, mutta elämässä ei vain kerta kaikkiaan ole olemassa täydellistä varmuutta tulevaisuudesta. Parasta mitä voimme tehdä, on yrittää luoda mahdollisimman ideaaliset olosuhteet ja toivoa parasta.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mietinpähän vielä jotta voinkohan tässä purjehtia avioliiton satamaan puolisoni kanssa vai pitääkö meidän ryhtyä vielä tällai vanhemmilla päivillä tenavien tekoon kun avioliitto näyttää olevan varattu vain pikkulapsiperheille? Jos me naimisiin paukautetaan niin ajateltiin tehdä se ihan romantiikan ja ennenkaikkea rahan takia, ei tässsä mitään muuten.

Käyttäjän PekkaMkinen kuva
Pekka J. Mäkinen

Vaikka kirjoittaja ei ota kantaa homojen ja lesbojen rakkauteen, saanen valaista hieman tätäkin tunnepuolta.

Homosuhteissa erotaan enemmän kuin heterosuhteissa. Tästä oli jokin aika sitten Hesarin sekä Aamulehden teettämät tutkimukset. Hiljattain eräs nainen joka oli Setan ja lesbojen asialla, oli huolestunut lesbojen lisääntyneiden erojen määrästä.
Homo-ja lesbosuhteissa parisuhdeväkivalta on kaksi kertaa yleisempää kuin heterosuhteissa. Tästä on olemassa tutkimustulos, jota vahvistaa myös muutama vuos sitten meidän poliisi-tv.n dokumentti.
On myös todettu että sellaiset mieshomosuhteet kestävät paremmin, joissa annetaan kumppanille lupa mennä vieraisiin. Tällaisia suhteita harrastaa erään tutkimuksen mukaan noin puolet mieshomoista. Jotta sellaista rakkautta, jossa ei edes pyritä uskollisuuteen.
Mitään tekemistä rakkauden kanssa ei ole myöskään sillä, että esim Tampereella ja Hesassa eräiden gay-baarien takahuoneissa on varattuna sänky satunnaisia akteja varten. Eikä silläkään ole mitään tekemistä rakkauden kanssa että Hesassa homojen suosimaan saunaan oli jouduttu asettamaan vartijat, koska siellä oli harrastettu seksiä.

Erään tutkimuksen mukaan homoista noin 90 % antaa piut paut koko avioliitolle.

Jos siis homoja on noin 2 %, niin todella rakastavia homoja saa kyllä etsiä. Kyse on enemmänkin himosta, kuin siitä vastuullisesta uhrautuvasta rakkaudesta, johon avioliittoon mentäessä sitoudutaan.

Lisäksi on paljon homoja jotka haluavat pitää avioliiton vain miehen ja naisen välisenä, ja nämä homot suhtautuvat myös homojen adoptioon kielteisesti. (Vrt. Dolce & Gabbana vastaan Elton John).

Kun tämän kaiken laskee yhteen, niin vaikuttaa tosi kummalliselle että tämä erittäin pieni vähemmistö, josta suurin osa ei edes halua mennä avioliittoon, saa monet yhteiskunnat sekaisin. Onneksi kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa maailman ja Euroopankin valtioista ei näe homoliittoja tarpeelliseksi. On ilmeisesti niin että tämä homotuputus on tärkeämpää joillekin ideologisista syistä, kuin mitä se olisi homoille itselleen.

Elia Arvlund

Naisten äänioikeutta vastaan olevat perustelivat kantojaan silloin aikoinaan ihan samanlaisilla argumenteilla kuten luonnonjärjestys ja yhteiskunnan etu. Luulenpa, ettei nykyisin enää kenelläkään ole mitään naisten äänioikeutta vastaan. Myöskin rotuhygieniaa ja laillista rotusyrjintää on perusteltu samankaltaisilla jorinoilla. Vanhempien sukupolvien sukualaisiani on ihan täällä Suomessakin ollut rotuhygienian uhreina mm. suoritettu lapsena sterilisaatioita, jotta "huonompi aines" ei pääse lisääntymään. Yhdessä vaiheessa tumman ihmisen avioliitto vaalean kanssa oli häväistys jumalaa kohtaan ja se vaaranti yhteiskunnan kehityksen ja koko ihmiskunnan kohtalon. Perusteltiin jopa, että "sekarotuiset" lapset olisivat häiriintyneitä, joutuisivat kiusatuiksi yms. Hysteriaa ja uhkakuvia yritettiin maalailla samalla tavalla, mutta nykyisin harva uskaltaisi kyseenalaistaa vaikkapa europidin/kaukasidin ja negridin suhdetta, näin vanhanaikaisilla termeillä ilmaistuna varsinkaan.

Uhkakuvat ovat liioiteltuja koska ilmapiiri yhteiskunnan sisällä on jo muuttunut myönteisemmäksi erilaisia suhde- ja perhemuotoja kohtaan eikä sitä ilmapiiriä muutetuksi saa kumottiinpa avioliittolain muutos tai ei. Se mitä laissa lukee tai tulee lukemaan viimeistään vuonna 2017 ei tule heikentämään naisen ja miehen välistä avioliittoa millään muotoa, koska heterot menevät edelleenkin heteroitten kanssa naimisiin ja saavat lapsia riippumatta siitä mitä laki sanoo. Ymmärrän toki, että se on joidenkin märkä päiväuni, että pitämällä avioliitto miehen ja naisen välisenä saataisiin avioerot laskuun ja perheet pysymään koossa, mutta todellisuudessa nämä ikävät tekijät ovat saaneet alkunsa ihan muualta kuin siitä kumman sukupuolen kanssa on saanut kukakin mennä naimisiin. Nykyinen maailma, jossa elämme, tarjoaa paljon sellaisia haasteita ja uhkia, jotka eivät ole kiinni parisuhteista itsestään. Taloudellinen puoli on yksi tälläinen seikka, joka on huomattavasti painoarvoltaan merkityksellisempi kuin avioliittolait. Lisääntyvä henkinen pahoinvointi ja nuorten syrjäytyminenkin ovat suurempia uhkia.

Kaikki nämä aikaisemmat vainoharhaiset uskomukset ovat osoitettu vääriksi ja näin tulee olemaan avioliittolain muutosta kohtaan maalailtujen uhkakuvienkin kohdala. Vuonna 2115 todennäköisesti päivitellään sitä kuinka naurettavia ajatuksia ihmisillä oli sata vuotta sitten. Todennäköisesti päivitellään jo paljon aikaisemminkin. Näin se vaan tulee olemaan ja avioliittolain muutos on väistämätön. Vaikka jotain kansalaisaloitteita nyt siellä vastapuolella rustaillaankin ja nimiä kerätään niin on hyvin epätodennäköistä, että tulee menemään läpi. HS:n mittausten mukaan nykyinen eduskunta koostuu suurimmaksi osaksi heistä, jotka eivät jo hyväksyttyä lakia lähde torppaamaan. Suomessa on nyt paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana, joten edestakaisin veivaaminen tämän avioliittolain kohdalla on naurettavaa, koska sen peruminen palautuisi bumerangina takaisin kun tulisi uusi kansalaisaloite avioliittolain puolesta, joka todennäköisesti saisi päivän aikana 200 000 allekirjoitusta. Joka tapauksessa kuten Sipilä on sanonut, lain valmistelu etenee normaalisti.

Käyttäjän SusannaKoivula kuva
Susanna Koivula

Rotuhygenialla ja naisen ja miehen välisellä avioliittolailla ei ole mitään yhteistä, kuten itsekin tiedät.

Uhkakuvat eivät ole utopistisia, vaan realistisia. Avioliittoinstituution merkitys hämärtyy kun se saa uusia merkityksiä, jotka ovat täysin vastakkaisia aidolle avioliitolle. Lait lähettävät viestejä, ja on pöyristyttävää väittää ettei lapsi tarvitse biologisia vanhempiaan tai adoptiolapsi korvaavia kokemuksia äidistä ja isästä.

Nyt on kyse muustakin kuin kansalaisaloitteesta, vaan kansanliikkeestä. Muita avioliittoja ei ole olekaan kuin naisen ja miehen välisiä, ja lapsen tarve omiin vanhempiinsa on sisäsyntyinen. Me emme väsy, vaikene emmekä varsinkaan luovuta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Koivula väittää, ettei valtio ole kiinnostunut romantiikasta. Sen suhtautuminen on hieman kaksijakoinen. Jos tarkastellaan esimerkiksi maistraattien käyttämää vihkikaavaa, sen johdannossa todellakin sanotaan:
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.".
Siinä todellakin puhutaan perheen perustamisesta ja onnellisesta kodista. Mutta vihittäville esitettävissä kysymyksissä esitetään vaatimus rakkaudesta:
"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."

Nykyisessä kaavassa on vaatimus rakastamiselle ja oli siinä myös yli 35 vuotta kun sitä itse Helsingin kunnallispormestarin suusta kuuntelin. En myöskään usko, että vuoden 2017 maaliskuun jälkeenkään sitä siitä pois otetaan vaan silloin vain aviomies- ja nainen korjataan aviopuolisoiksi sekä sulkulausekkeiden ohjetekstit täsmennetään.

Minusta tuo teksti on harvinaisen onnistunut ja sitä onkin varmaan tarkoin harkittu. Siinähän valtio haluaa avioliiton olevan perheen ja sillä onnellinen koti. Minusta se voi ihan hyvin olla sekä sukupuoli- että lukumääräneutraali.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset